Kesä

Kesä

Pakkasöitä

Perjantaina, 20.9.2019

Kaksi peräkkäistä pakkasyötä teki selvän kesäkukista ja kukkivista perennoista.  Pitänee alkaa pihan talvikuntoon siistiminen, mikä ei ole lempipuuhiani ollekaan.  Yritän leikata syksyisin mahdollisimman paljon perennanvarsia kompostin täytteeksi, kun keväällä on niin paljon kaikenlaista muutakin ulkotyötä.

Portinpielen vaahtera on ottanut ruskan värejä ja tiputtanutkin jo ensimmäiset lehtensä.  Vaahtera on päässyt kuin huomaamatta leviämään ja kasvamaan ihan liian suureksi. Pitäisi katkoa jokunen oksa, kun se lehtiryönän määrä on ihan valtava. Toinen pihapuu, tammi, pitää vielä kiinni lehtimassastaan.  Oravat ja närhet napsivat terhoja kilpaa, niitä on hauska seurata.

Muutama kärhö oli vielä täydessä kukassa, tänä aamuna olivat saaneet huurrereunukset.  Samoin syysleimu "Windsor" ja kallionauhukset  kukkivat vielä nätisti. Kesäkukista kelloköynnös oli parhaassa kukassaan uudessa pergolassa.






Viime viikonloppuna otin lapion käteeni ja kaivoin yhdestä kohtaa pois kaikki vuorenkilvet.  Saivat lähtöpassit, kun huomasin lehtokotiloiden viihtyvän vähän turhan hyvin niiden juurakoissa. Lisäksi vuorenkilpien lehdet tuppasivat joka kesä muuttua tuossa kuivassa ja kuumassa paikassa kallion päällä ruman näköisiksi.  Kolme jätesäkillistä siitä kertyi puutarhajätettä.  Niitä ei kehtaa edes tarjota kenellekään kotilovaaran takia.

Mies möyhensi mullokseen uutta multaa ja oksasilppurin tuotosta.  Istutin siihen kaikkea mahdollista sekaisin, lähinnä siirtoja muualta puutarhasta. Yhden pallohopeakuusen ostin Kodin Terrasta. Lisäksi laitan tulppaaninsipuleita ja jotain värikästä perennaa.




Mukavaa syksyista viikonloppua!

 




Mustilassa

Perjantaina, 30.8.2019

Viime lauantaina vietettiin Elimäellä Mustilassa jo  perinteistä taimipäivää. Kolmannen kerran pääsin niihin pippaloihin mukaan Onnelan väen takapenkkiläisenä, eikä tarvinnut paljoa kyllä houkutella. Reissuun lähdettiin aamuvarhaisella, matkaan kun meiltä menee reilut kolme tuntia suuntaansa. Välillä pysähdyttiin kahvitauolle. Onnelan isännän valmistamat retkieväät maistuivat kahvin kera niin hyviltä.

Mustilassa oli väkeä liikkeellä enemmän kuin koskaan. Parisen tuhatta lippua kuulemma oli myyty alueelle. Kasvimyyjiä oli myös mukavasti ympäri Suomea eri puutarhoilta. Myös Virosta oli joitakin myyjiä.
 
Mukavaa oli myös tavata vanhoja puutarhaystäviä eri puolilta Suomea. Mainio ja ikinuori Arno Kasvi piti kasvihuutokauppaa huumorin säestyksellä. Tarjolla oli myös monenlaisia luentoja. Luontoilloista tuttu Seppo Vuokko kertoi mukaansatempaavavasti kasvien tiimityöstä. Välillä hörpittiin kahvia ja retkimakkara piti tietysti nauttia.

Kassi vielä tyhjänä, löytyyköhän mitään ostettavaa...


...Iiik, mitä ihanuuksia!

Kun ostokset oli pakattu autoon, ajelimme vielä lähistöllä sijaitsevalle Strömforsin ruukkimuseoalueelle.  Kiertelimme alueen käsityöpuodeissa ja ihastelimme kaunista ja hyvin hoidettua aluetta.  Asuinkunnassammekin olisi mahdollisuus tehdä vastaavanlainen matkailualue vielä toiminnassa olevasta naulatehtaan ja entisen ruukin alueesta.  Rakennukset ovat kyllä osittain jo tosi huonokuntoisia, osa jo purettukin, tai paikalleen lahonnut. Se on sääli.



Iltamyöhäisellä saavuimme kotia. Oli mukava kesäinen reissu hieman pois tavallisista ympyröistä. Kasviuutuudetkin sain istutettua paikoilleen, jotka ei varmaankaan ole ihan lopulliset, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät:)






Sittenkin mukana

Lauantaina, 10.8.2019

Päivitysten väli venähti pitkäksi. Luulin itsekin lopettavani tämän blogin pidon. Kuitenkin jossain sisimmässäni arvelin vielä jatkavani. Jonain päivänä. Jossain kuussa. Jonain vuonna. Mikä lie juuri tänään saanut kirjoittamisen kipinän pieneen liekkiiin?

Viime kesä meni helteestä ja kuivuudesta kärsiessä. Tämä kesä jatkaa kuivuusteemaa. Kasvit ja nurmikko kituvat karmean kuivuuden kourissa. Letkukastelu ei riitä, eikä kannukaupalla kannettu vesi. Pitääkö alkaa muuttaa pihan kasvivalikoimaa vain kuivan paikan kasveille sopivaksi? Niitäkin on nimittäin jo guugletettu.

Muutenkin on kulunut kesä mennyt jotensakin hälläväliä-tyylillä. Ehkäpä sellaisia välivuosiakin tarvitaan. Tuntuu, että kaikki on ihanasti rempallaan. Syksyn merkit on ilmassa, pensaat ovat ottaneet jo ruskan värejä. Yhtään uutta perennaa tai muuta istutettavaa en ole ostanut, taimisto- tai puutarharetkiäkään en ole juuri tehnyt. Kesäkukkia nyt tietysti hain loppukeväällä. Sen verran uutta sain pihalle, että yhteen ongelmakohtaan pystytettiin pieni pergola.



Uusia suunnitelmia kohisee silti päänupissa. Jospa ensi kesä olisi parempi? Ja jos sataisi, lähtisin taimiostoksille...




Neljä kuvaa, tai enemmänkin


Tiistaina, 23.1.2018

Kunnon talvinen keli tänään, 25 astetta pakkasta aamulla.  Tuntuu äkistään tosi kylmältä, kun ei tällaisia pakkasia ole vielä tänä talvena ollut.  Puutarha uinuu paksun hangen suojissa ja keräilee kasvuvoimaa kevättä varten. Onneksi huomiseksi on jo luvattu lauhtuvaa.

Rusakot ovat temmeltäneet pihan taas täpötäyteen jälkiään. Runsas lumi oli taivuttanut omenapuiden jänisverkkoja lyttyyn, onneksi puut eivät  olleet vielä joutuneet jänisten ruoaksi. Nostelin ja oioin verkkoja hangen alta ylemmäs.

Tammikuun alussa kulki kylällämme ilveksiä ihan kotipihoissa ja päiväsaikaankin. Meilläkin tupsukorva käväisi yhden yön aikana nappaamassa avokuistilta isännän kengänronttosen.  Ihmeteltiin, mihin toinen kuomakenkä on hävinnyt. Isäntä löysi sen takapihalta tontin rajalta.  Siitä johti tupsukorvan jäljet vastasataneessa lumessa läheiseen metsikköön. Ei ollut sitten vissiinkään sopivaa kokoa.  Ajattelin silloin, että nyt rusakot joutuvat ilvesten suihin, mutta vielä niitä näköjään on.

Sain jo hyvän aikaa sitten haasteen Navettapiialta, en vain ole saanut aikaiseksi vastata siihen aikaisemmin. Kiitos haasteesta,  haaste otettu vastaan ja tässä vastaukseni:

Haaste kuului näin:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta.  Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia."



Valitsemani kuvat ovat etupihalta, ja niitä on enemmän kuin neljä.  Suurinpiirtein samoilta paikoilta, muttei ihan tarkalleen samalta kohtaa.

Kevät tuli myöhään.  Vielä vappuna maata peitti lumikerros.  Viimein lumet sulivat ja pääsin
pihan siivoukseen.


Kesäkuun alkupuolella ruohokäytävän  varrella kukkivat rentoakankaali, sekä tapaninsyreeni. Kuunliljat ovat vielä nuoria ja nättejä, ei ole etanat ja kotilot herkutelleet.



Heinäkuun puolella avasi loistavan lilanväriset kukkansa jalopähkämö.  Siniset akankaalit kukkivat pitkään ja kasvoivat ihmeen korkeiksi. Keltajapaninangervo sopii mielestäni hyvin lilan ja sinisen kanssa.
 

Elokuussa oli enimmäkseen vihreän eri sävyjä tällä paikalla.  Taaempana kukkii sininen ojakurjenpolvi.


Syksy on vaihtanut kirkkaat värit murrettuihin sävyihin.  Kukat ovat kuihtuneet ja lehdet kellastuneet. Taustalla näkyvä tammi aiheuttaa joka syksy kaamean lehtikaaoksen.  Syvänvihreät havut pääsevät oikeuksiinsa.



Ensilumi satoi lokakuussa.  Maa oli vielä sulaa, ei ollut pakkasta.  Lunta tuli reippaasti, ja ennen joulua oli jo puolimetriset hanget.


Joulukuun pimeys on laskeutunut valkoisille hangille. Uutta kevättä odotellaan.
 

Haasteeseen saa tarttua kaikki halukkaat:)

Aatonaattona

Lauantaina, 23.12.2017

Jouluvalmistelut on tehty, on siis aika rauhoittua joulun viettoon. Hyvää ja rauhallista joulua!








Kuusi kuvaa kesästä

Maanantaina, 18.12.2017

Eletään joulunalusviikkoa.  Joitakin joulujuttuja on jo tehtynä, mutta vielä riittää listassa tekemistä.  Kaiken jouluhäslingin keskellä aion vielä palata viime kesään. Sain nimittäin Kruunu Vuokolta Puutarhan Lumo-blogista kivan haasteen. kiitos haasteesta:) Haasteen nimi on Kuusi kuvaa kesästä - aihe on vapaa, kunhan kaikki kuvat ovat viime kesältä.

1. kuva

Kevät oli kolea, vappuna oli vielä pihamaa lumen peitossa.  Vihdoin lumet sulivat, muuttolinnut visersivät pihapuissa, ja pääsimme nauttimaan ihanasta alkukesän valosta ja vehreydestä. Tuo valo on jotain niin ihmeellistä ja ihanaa aina pitkän talven jälkeen!


2. kuva

Alkukesästä hankin takapihan terassia varten maalia.  Meinasipa olla työn ja tuskan takana, että saatiin terassi maalattua. Ensin oli liian kylmää, maalipurkin kyljessä kun luki maalauslämpötilan oltava vähintään plus 12 astetta.  Jatkuva sade ei myöskään edistänyt hommaa.  Sitten kun viimein päästiin maalauksen alkuun, loppui maali. Kun saatiin haettua lisää maalia, satoi ja oli kylmää...Juhannuksen jälkeen tuli valmista.  Halusin köynnöspinaatin siementaimelle jonkinlaisen köynnöstuen, ja sellaisen mies alkukesästä väkersi jätelaudoista.  Tuli tosi kivan näköinen mielestäni.


3. kuva

Viime kesän kohokohtia olivat taas taimisto- ja puutarharetket sisareni ja hänen miehensä kanssa eri puolille Suomea.  Keväällä kävimme Pietarsaaressa Blomqvistin taimistolla.  Sieltä mukaan tarttui tämä ihana rungollinen syreeni.  Ehdimme käydä myös avoimissa puutarhoissa Porvoossa ja Loviisassa, Espoon ja Helsingin seudulla,  Mikkelissä, Tampereella, sekä Mustilan taimitorilla. 


4.kuva

Sateisesta kesästä huolimatta tykkäsimme käydä naapurikunnassa mökillä saunomassa harva se ilta. Tämä paikka ja puusauna näyttäisi tulevan minulle vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi rentoutumispaikaksi. Pihaakin siellä yritän laitella, mutta myyrät syövät joka vuosi kasvien juuret, ja sammal valtaa paikat.  Ei se ole niin nuukaa siellä korvessa.




5. kuva

Ehdimme nauttia myös loppukesän lämpimistä illoista terassin keinussa. Tosin usein jouduimme pakenemaan sadekuuroa sisätiloihin...



6. kuva

Sateisesta kesästä hyötyivät kärhöt, jotka nousivat ennätyskorkeuksiinsa. Loppukesä oli taas ihanan värikästä.


Tässä kuudella kuvalla minun kesämuistojani kesältä 2017.  Ottakaa haaste vastaan, jotka ette vielä ole tähän vastanneet - kesäkuvia on niin mukava katsella:)


Merkityksellinen puu

Sunnuntaina 26.11.2017

Tulipas taas kerran turhan pitkä väli edelliseen postaukseen.  Navettapiika herätteli minut syyshorteesta heittämällä minulle haasteen, jonka otin vastaan, kiitos haasteesta. Tarkoitus olisi siis kertoa minulle merkityksellisestä tai kauniista puusta pihallamme.

Valinta on tosi helppo, ei epäilyksen sijaa. Toiset puut tulevat kaukana perässä.  Kaunein ja myös merkityksellisin puu minulle on läheisimmiltä ystäviltäni saatu 50-vuotislahja, koristeomenapuu "Marjatta".

Kymmenen vuotta sitten, kesän alussa, tuo puu tuli pihaani.  Muistan elävästi sen näyn, kun ystävät lykkivät sitä jyrkähköä pihakatuamme ylös kottikärrykyydillä. Kärryt kuuluivat myös lahjapakettiin, niihin oli kiinnitetty 50 km nopeusrajoitus.  Hyvin on vauhti pysynyt sallituissa rajoissa.

Puu sai paikkansa sisääntulon varrelta.  Ensimmäisenä talvena rusakko pääsi järsimään runkoa aika pahannäköisesti, mutta onneksi se elpyi.  Puu on kasvanut kiitettävää vauhtia. Lehdistö on ensin alkukesästä tumma ja punertava, kesän kuluessa se muuttuu vihreäksi. Kesäkuun alussa se kukkii upeasti tumman aniliininpunaisilla kukilla, vuosi vuodelta on kukinto runsaampi ja aina yhtä odotettu ja ihana.  Syksyllä sitä koristavat pienet tummanpunaiset omenat.  Katsoessani sitä tuo se mieleeni ystäväni, ja on siksi ihan erityisasemassa.