Kesä

Kesä

Neljä kuvaa, tai enemmänkin


Tiistaina, 23.1.2018

Kunnon talvinen keli tänään, 25 astetta pakkasta aamulla.  Tuntuu äkistään tosi kylmältä, kun ei tällaisia pakkasia ole vielä tänä talvena ollut.  Puutarha uinuu paksun hangen suojissa ja keräilee kasvuvoimaa kevättä varten. Onneksi huomiseksi on jo luvattu lauhtuvaa.

Rusakot ovat temmeltäneet pihan taas täpötäyteen jälkiään. Runsas lumi oli taivuttanut omenapuiden jänisverkkoja lyttyyn, onneksi puut eivät  olleet vielä joutuneet jänisten ruoaksi. Nostelin ja oioin verkkoja hangen alta ylemmäs.

Tammikuun alussa kulki kylällämme ilveksiä ihan kotipihoissa ja päiväsaikaankin. Meilläkin tupsukorva käväisi yhden yön aikana nappaamassa avokuistilta isännän kengänronttosen.  Ihmeteltiin, mihin toinen kuomakenkä on hävinnyt. Isäntä löysi sen takapihalta tontin rajalta.  Siitä johti tupsukorvan jäljet vastasataneessa lumessa läheiseen metsikköön. Ei ollut sitten vissiinkään sopivaa kokoa.  Ajattelin silloin, että nyt rusakot joutuvat ilvesten suihin, mutta vielä niitä näköjään on.

Sain jo hyvän aikaa sitten haasteen Navettapiialta, en vain ole saanut aikaiseksi vastata siihen aikaisemmin. Kiitos haasteesta,  haaste otettu vastaan ja tässä vastaukseni:

Haaste kuului näin:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta.  Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia."



Valitsemani kuvat ovat etupihalta, ja niitä on enemmän kuin neljä.  Suurinpiirtein samoilta paikoilta, muttei ihan tarkalleen samalta kohtaa.

Kevät tuli myöhään.  Vielä vappuna maata peitti lumikerros.  Viimein lumet sulivat ja pääsin
pihan siivoukseen.


Kesäkuun alkupuolella ruohokäytävän  varrella kukkivat rentoakankaali, sekä tapaninsyreeni. Kuunliljat ovat vielä nuoria ja nättejä, ei ole etanat ja kotilot herkutelleet.



Heinäkuun puolella avasi loistavan lilanväriset kukkansa jalopähkämö.  Siniset akankaalit kukkivat pitkään ja kasvoivat ihmeen korkeiksi. Keltajapaninangervo sopii mielestäni hyvin lilan ja sinisen kanssa.
 

Elokuussa oli enimmäkseen vihreän eri sävyjä tällä paikalla.  Taaempana kukkii sininen ojakurjenpolvi.


Syksy on vaihtanut kirkkaat värit murrettuihin sävyihin.  Kukat ovat kuihtuneet ja lehdet kellastuneet. Taustalla näkyvä tammi aiheuttaa joka syksy kaamean lehtikaaoksen.  Syvänvihreät havut pääsevät oikeuksiinsa.



Ensilumi satoi lokakuussa.  Maa oli vielä sulaa, ei ollut pakkasta.  Lunta tuli reippaasti, ja ennen joulua oli jo puolimetriset hanget.


Joulukuun pimeys on laskeutunut valkoisille hangille. Uutta kevättä odotellaan.
 

Haasteeseen saa tarttua kaikki halukkaat:)

Aatonaattona

Lauantaina, 23.12.2017

Jouluvalmistelut on tehty, on siis aika rauhoittua joulun viettoon. Hyvää ja rauhallista joulua!








Kuusi kuvaa kesästä

Maanantaina, 18.12.2017

Eletään joulunalusviikkoa.  Joitakin joulujuttuja on jo tehtynä, mutta vielä riittää listassa tekemistä.  Kaiken jouluhäslingin keskellä aion vielä palata viime kesään. Sain nimittäin Kruunu Vuokolta Puutarhan Lumo-blogista kivan haasteen. kiitos haasteesta:) Haasteen nimi on Kuusi kuvaa kesästä - aihe on vapaa, kunhan kaikki kuvat ovat viime kesältä.

1. kuva

Kevät oli kolea, vappuna oli vielä pihamaa lumen peitossa.  Vihdoin lumet sulivat, muuttolinnut visersivät pihapuissa, ja pääsimme nauttimaan ihanasta alkukesän valosta ja vehreydestä. Tuo valo on jotain niin ihmeellistä ja ihanaa aina pitkän talven jälkeen!


2. kuva

Alkukesästä hankin takapihan terassia varten maalia.  Meinasipa olla työn ja tuskan takana, että saatiin terassi maalattua. Ensin oli liian kylmää, maalipurkin kyljessä kun luki maalauslämpötilan oltava vähintään plus 12 astetta.  Jatkuva sade ei myöskään edistänyt hommaa.  Sitten kun viimein päästiin maalauksen alkuun, loppui maali. Kun saatiin haettua lisää maalia, satoi ja oli kylmää...Juhannuksen jälkeen tuli valmista.  Halusin köynnöspinaatin siementaimelle jonkinlaisen köynnöstuen, ja sellaisen mies alkukesästä väkersi jätelaudoista.  Tuli tosi kivan näköinen mielestäni.


3. kuva

Viime kesän kohokohtia olivat taas taimisto- ja puutarharetket sisareni ja hänen miehensä kanssa eri puolille Suomea.  Keväällä kävimme Pietarsaaressa Blomqvistin taimistolla.  Sieltä mukaan tarttui tämä ihana rungollinen syreeni.  Ehdimme käydä myös avoimissa puutarhoissa Porvoossa ja Loviisassa, Espoon ja Helsingin seudulla,  Mikkelissä, Tampereella, sekä Mustilan taimitorilla. 


4.kuva

Sateisesta kesästä huolimatta tykkäsimme käydä naapurikunnassa mökillä saunomassa harva se ilta. Tämä paikka ja puusauna näyttäisi tulevan minulle vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi rentoutumispaikaksi. Pihaakin siellä yritän laitella, mutta myyrät syövät joka vuosi kasvien juuret, ja sammal valtaa paikat.  Ei se ole niin nuukaa siellä korvessa.




5. kuva

Ehdimme nauttia myös loppukesän lämpimistä illoista terassin keinussa. Tosin usein jouduimme pakenemaan sadekuuroa sisätiloihin...



6. kuva

Sateisesta kesästä hyötyivät kärhöt, jotka nousivat ennätyskorkeuksiinsa. Loppukesä oli taas ihanan värikästä.


Tässä kuudella kuvalla minun kesämuistojani kesältä 2017.  Ottakaa haaste vastaan, jotka ette vielä ole tähän vastanneet - kesäkuvia on niin mukava katsella:)


Merkityksellinen puu

Sunnuntaina 26.11.2017

Tulipas taas kerran turhan pitkä väli edelliseen postaukseen.  Navettapiika herätteli minut syyshorteesta heittämällä minulle haasteen, jonka otin vastaan, kiitos haasteesta. Tarkoitus olisi siis kertoa minulle merkityksellisestä tai kauniista puusta pihallamme.

Valinta on tosi helppo, ei epäilyksen sijaa. Toiset puut tulevat kaukana perässä.  Kaunein ja myös merkityksellisin puu minulle on läheisimmiltä ystäviltäni saatu 50-vuotislahja, koristeomenapuu "Marjatta".

Kymmenen vuotta sitten, kesän alussa, tuo puu tuli pihaani.  Muistan elävästi sen näyn, kun ystävät lykkivät sitä jyrkähköä pihakatuamme ylös kottikärrykyydillä. Kärryt kuuluivat myös lahjapakettiin, niihin oli kiinnitetty 50 km nopeusrajoitus.  Hyvin on vauhti pysynyt sallituissa rajoissa.

Puu sai paikkansa sisääntulon varrelta.  Ensimmäisenä talvena rusakko pääsi järsimään runkoa aika pahannäköisesti, mutta onneksi se elpyi.  Puu on kasvanut kiitettävää vauhtia. Lehdistö on ensin alkukesästä tumma ja punertava, kesän kuluessa se muuttuu vihreäksi. Kesäkuun alussa se kukkii upeasti tumman aniliininpunaisilla kukilla, vuosi vuodelta on kukinto runsaampi ja aina yhtä odotettu ja ihana.  Syksyllä sitä koristavat pienet tummanpunaiset omenat.  Katsoessani sitä tuo se mieleeni ystäväni, ja on siksi ihan erityisasemassa.









 

Taimitorilla Mustilassa

Sunnuntaina, 27.8.2017

Pikkuhiljaa kääntyy kesä syksyksi. Loppukesän kukkijat tuovat väriä vihreyden keskelle.  Värimintut ovat kukkineet pitkään iloisen kirkkaanpunaisena värilänttinä sateista huolimatta. Siinä on sitten hyvä ja tukevasti pystyssä pysyvä kasvi.  Etupihan pikkuauringot, kallionauhukset kukkivat ilman neito- ja amiraaliperhosten armeijaa. Ei yhtäkään ole näkynyt tänä kesänä.







Piha on täpösen täynnä kasvillisuutta, mutta lisää vaan piti haalia. Lauantaina pääsin Onnelan väen mukana Mustilan taimimarkkinoille, ensimmäistä vaan toivottavasti ei viimeistä kertaa.  Olipahan mukava paikka! Runsaan perenna ja puuvartisten tarjonnan seassa meinasi ihan mennä päästään pyörälle. Markkinahumun lisäksi tapasin vanhoja puutarhaystäviä eri puolelta Suomea. Mukavia Juttutuokioita saman henkisten kasvihörhöjen kanssa. Niin, ja näin vanhan idolini Arno Kasvin ihan livenä☺️ Ikea-kassillinen lähti uutta istutettavaa mukaan. Lisäksi tein löydön Mustilan omasta myymälästä, kun siellä oli Garden Girl -puutarhaessut puoleen hintaan. Nyt pitäisi pysyä pienten työkalujen essun taskuissa mukavasti mukana, ja kännykälle kun oli tasku.





Näillä eväillä jaksaa mukavasti taas uuteen työviikkoon☺️

Pihaelämä vaihtui työelämään

Tiistaina, 1.8.2017

Elokuuksi vaihtui jo tämä kesä.  Lomat on vietetty ja palattu normaaliin työarkeen.  Reiluun viikkoon en ole ennättänyt käydä pihalla kuin kääntymässä, eli kierros aamuin illoin talon ympäri.  Viikonloppukin meni ihan muualla kuin kotona.  Lauantaina oltiin mökillä saunomassa, saimme ylätalon väen seuraksi lämmintä kesäiltaa viettämään.  Sunnuntaina kotiuduttani ehdin hädin tuskin käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ennenkuin kyyti tuli noutamaan kesäteatteriretkelle Saarijärvelle ja Karstulaan. Mukava reissu hyvässä seurassa, piristää kivasti koko viikkoa.

Takapihalla lakastuneet ja ruskistuneet pionit häiritsivät miehen esteettistä silmää eilen niin paljon, että haki sakset ja leikkasi rumat kukinnot pois.  Työnsi kottarit vielä alle, että tippuivat sinne suoraan.  Minua hieman huvitti, en ole aikaisemmin nähnyt miehen saksiin tarttuvan.  Ihan kehityskelpoinen puutarha-apulainen näyttäisi olevan.

Päivän pihakierroksella totesin ensimmäisten kärhönkukkien avautuneen.  Johtuneeko sateisesta kesästä, kun kaikki kärhöt ovat kasvaneet pituutta tänä kesänä enemmän kuin aikaisemmin.  Onnettoman pieneltä hyötymaalta poimin tänään ensimmäiset kesäkurpitsat ja amppelikurkut. Tomaatit eivät edes punerra avomaalla, salaatti oli paikon märäntynyt.  Meillä on satanut niin paljon, ettei ole tarvinnut kastella.

Viikon sisällä avautuvat värimintut ja nauhukset. Syysleimut eivät kuki vielä moneen viikkoon. Ryhmäruusut ovat vähän pieniä ja surkeita, vaikka olen lannoittanut.  Aurinkoa ja lämpöä ilmeisesti kaipaavat.  Jasmike kukkii parhaillaan sekä etu- että takapihalla.  Siitä leviää iltaisin aivan huumaava tuoksu.  

Kotiloita on löytynyt tasaiseen tahtiin, ei kuitenkaan ihan niin paljon kuin viime kesänä.  Pihassamme on paljon rastaita ja harakoita, sanotaan niiden oppineen syömään kotiloita.  Lisäksi olen kylvänyt Ferramolia ja kahvinperkeitä kukkapenkkeihin.  Löytämäni yksilöt päätyvät etikkavesipurkkiin. Yök. Kirvoja ei kovin paljoa ole näkynyt, mutta härmä iski riippahernepensaisiin.  Ruiskutin niille ruokaöljy-fairy-vesiseosta.

Kuvapläjäys heinäkuun loppupuolelta: