Kesä

Kesä

Arvostele mun munkki

Lauantaina, 30.4.2011

Vappuaatto. Aamupäivä meni siivotessa ja paikkoja pöllytellessä. Teinin mielestä vappuna pitää olla munkkeja, joten eikun taikinan tekoon. Lähikaupasta oli munkinpaistorasva loppunut, päätin käyttää rypsiöljyä. Kysäisin ystävältäni, onko hänellä kokemuksia munkinpaistosta öljyssä. Ei ollut, mutta sanoi tulevansa illalla arvioimaan, miten homma onnistui. Tyyliin "Arvostele mun munkki". Hyviä tuli, en edes uskaltanut laskea, montako poika pisteli menemään.

Iltapäivä kuluikin ulkohommissa. Leikkasin ruusut, aika monta Europeanaa näytti elottomalta. Jotkut pensaat tarvitsivat harvennusleikkausta, ja tämän kevään ensimmäiset rikkaruohot on sitten kitketty. Rönsyleinikkiä ja maahumalaa pukkaa jokapaikkaan.

 Tienvarsi jäi edelleen haravoimatta kovan tuulen vuoksi. Puhuin jo miehelle, että portinpielen vaahteran voisi kaataa, kun roskaa niin älyttömästi. Jos istuttaisi tilalle vaikka syreenipuskan, pärjäisi lehtiroskan kanssa paremmin. Ainakin tämän kesän ajan saa kuulema olla vaahtera paikallaan.

Tanssia

Perjantaina, 29.4.2011

Kirpeän viileä aamu, yöllä ollut pakkastakin pari astetta. Unet karisivat mukavasti silmistä töihin kävellessä.

Työpäivä alkoi mukavasti, kun nelosluokkalaiset tulla tupsahtivat pirteinä vaihtamaan pulpettikirjojaan. Osalla oli naamiaisasu päällä, viettävät perinteisesti koulussa vappuriehaa. Kapteeni Koukku ja Hienoja Rouvia ainakin näkyi joukossa olevan.

Tänään vietetään Kansainvälistä tanssin päivää. Nuorena olin minäkin innokas lavatansseissa kävijä. Parhaimmillaan tuli käytyä neljäkin kertaa viikossa pistämässä jalalla koreasti. Mahlun nuorisoseuran talolta reilut kolmekymmentä vuotta sitten löysin tanssitaitoisen poikakaverin, yhteinen tanssi jatkuu yhä. Isäni ja äitini, molemmat reilusti päälle 80 vuotta, ovat olleet myös innokkaita lavatanssin harrastajia. Nykyäänkin vielä käyvät kesäaikaan silloin tällöin tanssahtelemassa, sekö lienee heidän virkeytensä salaisuus.

Töiden jälkeen ennätin vielä pihapuuhastella. Paikkojen siivousta riittää vaikka kuinka. Ilokseni huomasin parissa kärhössä olevan eläviä silmuja. Yleensä maanpäälliset osat paleltuvat, ja juuresta kasvaa uutta vartta. Runsas lumipeite on arvatenkin auttanut tätä ihmettä.


Silmänruokaa

Torstaina, 28.4.2011

Nukkua pössyttelin varttia yli kahdeksaan tänään. Iltavuoro töissä, eikä aamusta mitään välttämättömiä töitä, kuten ruoanlaittoa. Tänään syödään eilistä.

Kummityttärelläni on huomenna synttärit. Kääräisin hänelle pakettiin parit kesäisen väriset villasukat ja kortin. Tämä Espoossa asusteleva kaunis nuori nainen, Fujitsu Siemensin "nörtti",  täyttää 31 vuotta. Vaikea on hänelle enää lahjoja keksiä, mutta uskoisin, että itsetehdyt sukat saavat arvostusta.

Töihin kävellessä näin kaksi salskeaa nuorta miestä talonmaalauspuuhissa ilman paitaa. Ja minua kun paleli takki päälläkin. Yhtätoista astetta näytti lämpömittari, ja viileä tuuli vielä päälle.

Jännä juttu kävi eilen. Hierojalle juttelin, että kylä kaipaisi jäätelökioskia, täällä kun ei sellaista ole ollut vuosikymmeniin. Hierojan ovesta ulos astuttuani  näin parahiksi, kun Valion jäätelökioskia laskettiin juuri kuorma-auton lavalta torille. Yliluonnollisia kykyjä.

Mies oli saanut tänään tyytyväiseltä asiakkaalta punaviinipullon. Illalla maistoimme lasilliset, ja ihmeekseni huomasin ensimmäisen kerran elämässäni pitäväni punaviinin mausta. Tähän saakka on aina maistamista seurannut jonkinlainen irvistys. Alkaakohan tästä pitkä ja kivinen tuhon tie?






Autoalalle

Keskiviikkona, 27.4.2011

Eipä tullut haravointipuuhista eilen illalla mitään. Niin voimakas oli tuuli, että kuivat lehdet lenteli minne sattuu. Pikkuisen alkoi vettäkin ripsimään,  ennätin kuitenkin irrotella omppupuiden suojaverkot kesävarastoon. Keräsin myös tuijista ja pergolasta jouluvalot pois, ehkä oli jo aikakin.

Jälkikasvulla oli tänään jännittävä päivä, elämänsä ensimmäinen pääsykoehaastattelu. Poika on kevään yhteishaussa hakenut Jyväskylän ammattiopistoon, ykkösvaihtoehtona autoala. Kolme haastattelijaa oli kysellyt kaikenlaista, kuten  miksi haluaa juuri autoalalle. Ei ollut kuitenkaan vastannut,  koska isäkin on. Niinkuin eilen vastasi minulle, kun esitin saman kysymyksen. Omasta mielestään oli mennyt ihan hyvin. Pidetään peukkuja, kesäkuussa saa tulokset.

Töissä oli rauhallinen päivä. Eräs vanhempi miesasiakas aiheutti pientä hymyilyä. Hän alkoi ääneen pohtimaan, miksi pääsiäinen oli tänä vuonna niin myöhään. Hetken mietittyään ja kulmiaan kurtisteltuaan tuli siihen johtopäätökseen, että se johtui varmaankin vaaleista. En kehdannut oikaista häntä ja kertoa tätä monimutkaiselta kuulostavaa rimpsua "kevätpäiväntasauksesta seuraavan täydenkuun jälkeinen perjantai on pitkäperjantai".

Töiden jälkeen suoraan hierojalle, ja rauhallista koti-iltaa viettämään. Ruoaksi nakkikeittoa, jälkkäriksi pannareita ja mansikkasosetta.  Pientä pihapuuhastelua ennen saunaa. Huomasin ensimmäisen pikkuruisen tulppaanin aukaisseen tulenpunaisen kukkansa.

Luovuutta

Tiistaina, 26.4.2011

Tänään vietetään Maailman henkisen omaisuuden päivää, tiesittekös sitä?  Sen on perustanut YK:n erityisjärjestö WIPO (World Intellectual Property Organisation) edistämään maailmanlaajuisesti ihmisten hyvinvointia kannustamalla luovuuteen ja innovaatioihin. Taitaa vaan yhäti olla niin, että suomalaisessa peruskoulussa ei luovuudesta perusteta, sitä vanhaa kirjoista pänttäämistä ja ulkoa opetteluahan tuo on edelleenkin. Kovasti luovat ja kekseliäät yksilöt löytävät itsensä helposti erityisopetuksesta ja kuraattorin juttusilta.

Yksillä koulutuspäivillä oli luento luovuudesta. Psykologi käski tehdä itselle seuraavan  luovuustestin. Jos aina esim. käsin tiskatessa pesee vasemmalta oikelle,  ei ole luova. Mutta jos joskus vaihteeksi pesee oikealta vasemmalle, olisi luova. Tai jos aina laittaa saman puolen kengän ensin jalkaan, ei luova. Mutta jos välillä laittaakin sen toisen puolen kengän ensin, olisi luova. Olen tutkinut asian, ja näillä perusteilla olisin kovastkin luova ihminen.

Tänä iltana pitäisi saada luotua kadunvarren puolta siistimmäksi. Jätän sen aina viimeiseksi, kun tienvarren siivoaminen on niin likaista ja pölyistä hommaa koirankakkoineen kaikkineen. Mutta hyvä se on läpikäydä, että saa ainakin lumiauran tuomat kivet pois ruohonleikkurin tieltä.

Vierailuja

Maanantaina, 25.4.2011

Kelit senkun paranee. Taas mitattiin kevään lämpöennätyksiä, meilläkin mittari näytti jo +20 astetta. Onnettomat taimikasvatukseni pääsivät ulos valoon ja lämpöön. Koristehirssit koulin toissapäivänä, sammarit on koulittava ihan kohta puolin. Kovin vaivalloisesti ovat kasvaneet.

Tänään kävi kahdet kahvitteluvieraat. Ensin tuli vanhempi sisareni perheineen, ja kun he olivat jo poislähdössä, tulivat isäni ja äitini käymään. Iltapäivä hurahti tosi mukavasti rupatellessa niitä näitä.

Kun talo tyhjeni vieraista, lähdin pihalle nauttimaan auringosta. Takapihalla on vielä lumikasoja siellä, minne katolta on pudotettu lumia. Levittelin kasoja hieman lapiolla, että sulaisi viimeisetkin lumenrippeet tontilta. Illan suussa käväisimme mökillä, muutamia lumilämpäreitä vielä näkyi varjoisimmissa paikoissa.






Pääsiäinen

Sunnuntaina, 24.4.2011

Eilisen työntäyteisen päivän jälkeen on tänään otettu rauhallisesti, niinkuin suurena juhlapyhänä kuuluukin. Pääsiäiskukko oli kuin olikin käynyt tuikkaamassa suklaamunansa meidän tyynyjen alle. Täytyyhän sitä perinteistä pitää kiinni.

Puolen päivän jälkeen söimme karjalanpaistia ja perunaa. Lisukkeena etikkapunajuuria ja salaattia. Jälkkäriksi hedelmärahkaa, pashaa meinasin, mutta tein hieman kevyemmän vaihtoehdon. Ruokailun jälkeen heitin pitkäkseni lueskelemaan, ja taisinpa hieman torkahtaakin.

Päiväkahvit nautittiin ihanan lämpöisessä ja aurinkoisessa ulkoilmassa. Muutama sinivuokko oli aukaissut kukkansa ylärinteessä, ja räksätkin olivat saapuneet kulmille. Bongasin myös muutaman järripeipon ja mustarastaita sekä punakylkirastaan.







Lankalauantai

Lauantaina, 23.4.2011

Lankalauantai, jolloin trullit ja noidat ovat liikkeellä. Tulee mieleen eräs juttu, kun entisen naapurinmiehen kanssa tuli erimielisyyttä tai väittelyä jostakin asiasta (en enää muista mistä). Kun häneltä loppuivat perustelut asialleen, tokaisi hän, että avaan ikkunan, ota luutasi ja lennä. No, hän oli erittäin mukava, hauska ja huumorintajuinen mies. Oli, menneesä aikamuodossa siksi, että menehtyi syöpään muutama vuosi sitten.

Tänä aamuna ohjelmassa oli vanlijaviinerien leipomista. Kaupassa käynnin jälkeen suunnistimme mökille. Miesväki pätki palasiksi pari viime syksynä kaadettua suurta koivua. Minä siivoilin paikkoja, minkä kerkesin. Telkkäpari uiskenteli lammessa, pesäpaikkaa varmaan etsivät.

Ei lämmitetty saunaa kuitenkaan, vaan tultiin kotia saunomaan. Poika ennätti lähteä kyläkierrokselle mopollaan, mutta takarengas mokoma oli paukahtanut puhki. Lykkäsi kuitenkin ajopelin kotopihaan.

Ensiyö on sitten se yö, kun kukko käy munimassa tyynyn alle. Jos nimittäin on ollut killtinä.

Pitkäperjantai

Pitkäperjantaina, 22.4.2011

Pääsiäisen vietto alkoi ihanan lämpöisellä kelillä. Nukuttiin pitkään, ja sitten pikkuhiljaa ruoanlaittopuuhiin. Valkosipuliperunoita ja uunilohta, sekä salaattia. Jälkiruoksi tein pikasuklaamoussen. Vatkasin purkillisen  creme vanillaa vaahdoksi, johon sekoitin puoli levyä sulatettua suklaata. Poika nousi väärällä jalalla ylös, ei maistunut ruoka, kun olin mennyt pilaamaan hyvän lohen juustokuorrutteella. Lähti sitten  kalareisulle kaverinsa kanssa. Arvaan, että kohta tulee nälkäinen kaveri kotia.

Toista oli omassa lapsuudessani Pitkäperjantaina. Emme saaneet lähteä kotoa mihinkään, edes naapuriin, ja hiljaa piti lastenkin olla. Äidinäiti, mamma, oli ortodoksi kuten äitinikin, ja tarkka perinteistä, sekä kovasti taikauskoinen. Mamma teki ristinmerkkiä aina ikoninurkkauksen ikonin edessä.  Meistä muksuista se näytti hupaisalta, ja pyysimme: mummo, mukita vielä!

Karjalassa oli ollut tapana  viedä haudoille ruokaa vainajille. Nyt jo edesmennyt tätini muisteli, kuinka oli lapsena päässyt mukaan tällaiselle reissulle. Mamma oli laskenut piirakat haudalle ja maanitellut: Kah, tule tule nyt ottamaan! Tätiäni oli alkanut huvittamaan moinen homma, ja hän oli ääneen arvellut mamman juoksevan ja kovaa, mikäli vainaja haudasta yhtäkkiä pöllähtäisi eväät hakemaan. Tätini oli saanut elämänsä kovimman selkäsaunan kotona, kun oli kehdannut tehdä pilkkaa pyhistä asioista.

Äidin ja mamman mukana pääsimme kerran 1960-luvun lopulla sisareni kanssa Jyväskylän ortodoksikirkkoon jumalanpalvelukseen. Jumalanpalvelus televisioitiin suorana lähetyksenä, ja naapuri oli tunnistanut minut ja sisareni, kun hypimme ruutua kirkon pihalaatoilla.


.

Väsynyt mutta onnellinen

Kiirastorstaina, 21.4.2011

Leppoisan työpäivän jälkeen kotihommiin. Isäntä oli sitä mieltä, että tänään huilataan, eikä tehdä illalla mitään. Kovasti teki mieli olla samaa mieltä, mutta eihän sitä malttanut sisällä pysytellä.

Haravointihomma jatkui jo talon toiselle seinustalle. Myrskytuulet olivat pudottaneet naapurin isosta männystä suuria oksia. Yksi oli eksynyt myös meidän puolelle pihaa, muina miehinä nakkasin sen takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Kehtasin tehdä sen siksi, ettei naapurissa ole tällä hetkellä asukkaita, ja ryönää kertyi muutenkin omiksi tarpeiksi.

 Ellei tammi olisi tällä vyöhykkeellä harvinaisuus ja neljäkymmentä vuotta vanha, harkitsisin vakavasti sen kaatamista. Voi pojat, miten paljon rapsakkaa lehtiroskaa siitä kertyy! Ja lehdet ovat kuin peltiä, eivät meinaa maatua millään. Yksi ainoa krookus kukki kukkapenkissä, myyrät ovat tehneet selvää muista lajikumppaneista. Muistan, kun poika vei muutama vuosi sitten kaverinsa vasiten takapihalle katsomaan, kuinka hassu myyrä oli kuljettanut maan alla äidin  krookuksensipulin kukkimaan keskelle nurmikkoa. Muistaakseni ei kaveria paljoa hetkauttanut.

Hieman kaiholla muistelin alkuaikoja, kun pihan siivosi yhdessä illassa. Nyt istutukset ovat laajentuneet jo niin paljon, että hommaan tarvitaan ainakin viikko. Ja mieli suunnittelee taas uusia istutuksia. Tähän hulluuteen ei taida olla lääkettä, enkä sitä kaipaakaan. Ennen saunaan menoa tein vielä kaikessa rauhassa ns. tarkastuskierroksen. Tarkoittaa sitä, että patsastelin pihalla kädet selän takana nuuhkien kevättä ja kuunnellen lintujen konserttia.

Ruusukäytävän varrella näytti oikein lupaavalta. Rusakot olivat napsineet isompien pensasruusujen oksista latvoja, mutta eläviä silmuja näytti olevan jokaikisessä puskassa. Niin myös tässä Rhapsody in Bluessakin.

Haravointia

Keskiviikkona, 20.4.2011

Eilen oli aamuvuoro töissä, lämmin aurinkoinen keli, ja mieltä poltteli päästä ulkohommiin. Työpaikan vierestä bongasin ensimmäiset leskenlehdet. Kotona pikaisesti ruokaa perheelle, tuulikaapin imurointi ja pesukone pyörimään.

Poika oli lähdössä virveliä heittämään kaverinsa kanssa, äidin apua tarvittiin siiman selvittelyssä (kun sulla on niin näppärät sormet). Ruoan jälkeen piharöntteet niskaan, ja haravan varteen. Kovasti on etupihan nurmikko ottanut sammalta, rapsuttelin teräväpiikkisellä haravalla enempiä irti. Täytynee ottaa ilmastointikengät käyttöön, kalkita ja lannoittaa. Röyhytatarpuskista kertyi monta kottarillista kuivaa roskaa. Vaahteran ja tammen lehtiäkin aikamoiset määrät. Niin se vain on, että minkä taakseen syksyllä jättää, sen edestään keväällä löytää. Kuten talven ajan kadoksissa olleet sählypallot, joita ilmiintyi puskien alta peräti 3 kappaletta, ja kaivattu jalkapallo.

Isäntä tuli kotiuduttuaan seurakseni haravointipuuhaan, yhdessä saimme mukavasti etupihaa siistimmäksi. Kovasti tyytyväisinä katselimme myöhemmin  illalla  ikkunasta ulos työmme tuloksia. Takapihalla on vielä lumikinoksia ja muutenkin märkää, ei vielä ole vähään aikaan haravointikunnossa.

Urakan jälkeen oli autuaallista istahtaa saunan lämpöön, ja hörppäsinpä kevään kunniaksi yhden pullollisen kuivaa siideriäkin.

Tänään laittelin siivouksen jälkeen pääsiäiskoristeita esille. Koristeiden  seasta löytyi tällaiset munanlämmittimet. Aika hupaisat.


Tekaisin vielä pääsiäiseksi tiikerikakun, se paisui vähän turhan korkeaksi.


Tuulista

Maanantaina, 18.4.2011

Vaalit on käyty, kansa on edustajansa valinnut,  pulinat pois. En kyllä olisi ikimaailmassa uskonut, että oikeasti persut saisi noin suuren osan äänistä. Eilen päivällä kysäisin jälkikasvulta, tietääkö hän, mikä tärkeä päivä tänään on. Oikea vastaus olisi ollut eduskuntavaalipäivä, myös palmusunnuntai olisi hyväksytty. Vahva veikkauksensa oli kuitenkin Kristuksen taivaaseenastumispäivä. Oikeasti ja ihan tosissaan. Peruskoulun oppimäärästä joku ihan pieni osanen ei ole kohdannut kuulijaansa.

Tosiaan eilen oli palmusunnuntai, mutta meillä ei käynyt kuin yhdet virpojat. Äitini, Karjalan siirtolaisia Suistamon Koiton kylästä, ei pidä tästä noita-akkojen virpomisperinteestä. Joka vuosi jaksaa kertoa naamioituneille virpojille, että heillä Karjalassa ei kuulunut pukeutua noidaksi. Pimeän voimien edustaja ei sopinut hyvän onnen toivottajaksi. Ajat ja tavat muuttuvat, niin se vain on.

Eilen ja tänään ollut kovia tuulenpuuskia, tänään on tullut lumikuurojakin tuulen mukana. Kaikki Kapakallion viimesyksyiset vaahteranlehdet ovat päättäneet pitää kokoontumisajot meidän ulko-oven edessä. Ruskean lehtipatjan yli täytyy suorastaan kahlata. Puhtaaksilakaisun jälkeen ei mene kuin tovi, niin jo on taas rusehtava läjä oven edessä.

Vaikka kuinka tekisi mieli, niin tällä tuulella ei kannata mennä  haravoimaan. Perennojen kuivaneita varsia pätkin istutusten juurelle. Kummasti siistiytyi paikat jo siitäkin.

Olipa hauska huomata, että blogilleni on ilmestynyt ensimmäiset lukijat, mikä lämmitti mieltäni erityisen paljon. Kiitos ja terveisiä!

Teatteria

Sunnuntaina 17.4.2011

Viikonloppu on mennyt kaupungissa ravatessa. Lauantaina olimme kahden ystäväni kanssa Jyväskylän kaupunginteatterissa katsomassa My Fair Ladya. Meitä on kolmen naisen kimppa, ollaan ystäviä jo kouluajoista lähtien. Olemme ottaneet tavaksi käydä muutaman kerran vuodessa teatterissa, aina siitä lähtien kun Eurooppa Nelonen aikoinaan aloitti Saarijärven Kolkanlahdessa. Siitä on reviiri pikkuhiljaa laajentunut. Viime kesänä kävimme Lappajärvellä asti Halkosaaren kesäteatterissa, ja syksymmällä tehtiin retki Kuopion kaupunginteatteriin. Teatterin jälkeen käydään syömässä hyvin, ja rupattelemassa kuulumisia. Eilen nautimme Huviretken herkulliset annokset jälkiruokineen. 

Kun en muuta näpräämistä keksinyt, virkkasin violetin sävyisiin neliöihin valkoiset reunukset. Ja yhtään en tiedä, mitä noista neliöistä loppujen lopuksi teen.



Tänään soitti sisareni, ja tarjosi kyytiä puutarhamyymälöihin. Ja se on semmoinen tarjous, josta ei pysty kieltäytymään. Kodin Terrasta ostin jo orvokkiamppelin kuistille, sekä pääsiäisnarsisseja. Oi, siellä oli jo kaikkea ihanuutta, mutta hieman pitäisi vielä maan lämmetä ennen varsinaisia istutuspuuhia. Löysin vielä itselleni kumisaappaat rikkimenneitten tilalle, sekä uudet sekatöörit ja hanskat. Hanskojahan ei koskaan ole liikaa.

Myöhemmin illalla kävimme juhlallisesti antamassa äänemme uudella kunnanvirastolla, ja hieman ajelemassa kevään merkkejä katsellen. Vielä ennättää saunan lämmittää ennen varsinaisia vaalivalvojaisia.

Piippoja

Perjantaina, 15.4.2011

Huonosti nukutun yön jälkeen herätys klo 7.00.  Näin ihan kamalasti kummallisia unia,  esim. että kaikki yläasteen oppilaat piipittivät ympärillä kuin munamiehet. Outojen unien lisäksi huoneessa oli kuuma. Potkin pois peittoja, ja sitten heräsin paleluun. Töissä oli aika hiljainen päivä. Pitäisikö sanoa, että onneksi, kun itsekseni siellä hääräilin.

Neljältä laitoin ovet kiinni, ja alkoi viikonloppu. Kyytimies oli vastassa, joten kaupan kautta kotia. Pikaisesti broileripastaa ja salaattia perheelle. Leuto kevätilma houkutteli pihahommiin. Isäntä siivosi takapihan terassin.  Minä  puolestani keräilin lumen alta paljastunutta roskaa, kuten ulkotulien metallisia kuoria ja muovisia lyhtykynttilän kuoria.

Ensimmäisen kerran sitten syksyn kiersin talon ympäri matalassa hangessa. Ilokseni huomasin tulppaanien jo nostaneen piipponsa etelänpuolen kukkapenkissä. Yllätys oli melkoinen, kun huomasin mullan seasta pilkottavan jotakin sinistä. Viimekesäiset orvokit olivat jääneet täydessä kukassa lumen alle syksyllä, ja terälehdet olivat ihmeelliseseti säilyneet lumen alla yhtä sinisinä kuin syksyllä! Enpä ole tämmöistä ennen kokenut. Takapihan terassin vierestä siivoilin perennojen kuivuneita varsia kompostiin. Peipposet lauloivat, ja ensimmäiset kurjet lensivät yli pitäen omaa mekastustaan. Kevään ääniin voitaneen laskea myös läheiseltä huoltsikalta Jyväskylään päin kiihdyttäneet moottoripyörät, kovasti tuntui niitäkin jo olevan liikenteessä.

Pihatöiden jälkeen oli mukava istahtaa saunan lauteille, sauna jälkeinen olutkin maistui jo ihan kesälle!
Maljakossa koivunoksat ovat muuten jo isolla hiirenkorvalla.


Lötkötystä

Torstaina, 14.4.2011

Iltavuoro töissä, ja aamuvuoro kotitöissä. Heräsin kahdeksan maissa, hain aamun lehden ja istuin pitkään ja hartaasti aamukahvilla. Koululaisellakin oli opinahjoon meno vasta kymmeneksi, joten ihan rauhassa sain heräillä. Ruokaa ei tarvinnut laitella, kun eilen tein ison kattilallisen keittoa, sitä lämmitellään tänäänkin.

Jotenkin en päässyt vauhtiin koko päivänä, kumman tokkurainen ja lössö olo. Hieman järjestelin ja siivoilin paikkoja. Isännällä on tapana heittää saunan jälkeen märkä pyyhe ruokapöydän tuolille kuivumaan. Minä siitä murisen, kun ei koskaan muista viedä pyyhettä poispäin, vaan jättää minun hommiksi. Kerran  tein lakon ja ajattelin, että opetelkoon itse viemään pyyhkeensä takaisin saunalle. Kolmen päivän päästä sitten oli kolmella tuolilla pyyhe roikkumassa. Kysäisin, että mitäs sitten teet, kun kaikki kuusi tuolia on pyyhkeillä verhottu, mihinkäs sitten laitat? Mokoma arveli ostavansa lisää tuoleja.

Kiharaa ja kolesterolia

Keskiviikkona, 13.4.2011

Pientä matalalentoa ollut alkuviikko. Eilen menin suoraan töistä kampaajalle, aika oli poikkeuksellisesti illasta. Kello oli jo seitsemän, kun nousin kampaamon tuolista. Kaksi ja puoli tuntia siinä meni, kun tehtiin koko hoito kiharoista värihuuhteluun. Mutta kyllä taas kelpaa! Sen verran oli jo puhti pois, että soitin isännän hakemaan, kotiinkävely tuntui ylivoimaiselta rasitteelta. Loppuilta meniki nukkumaanmenoa odotellessa.

Tänä aamuna oli ankea herätys, kun en saanut juoda enkä syödä mitään.  Menin kontrolliverikokeeseen terkkarille kohonneen kolesterolin takia. Täytyy vain toivoa, että lukema olisi edes vähän laskenut, ei haluttaisi lääkitystä aloittaa. Kyllähän siellä aikaa tuhraantui, vaikka työhönmenijänä pääsinkin hieman etuilemaan. Ihana kahvintuoksu leijaili työmaalla vastaan, työkaveri oli keittänyt ison pannullisen kahvia tietäen odottaa kahvinhimoista kollegaa. Neljä kupillista elämäneliksiiriä hulahti kurkusta alas ja maistui ah, niin hyvälle! Sopivasti ennätettiiin kahveet hörpätä, kun pyyhkäisi koululuokka hakemaan lukudiplomikirjoja, ja kohta  perään toinenkin luokka.

Töistä apteekin kautta kotia, ruokaa väelle, pientä siivousta ja järjestelyä. Illalla hokasin, etten ollut lukenut päivän Keskisuomalaista, itseasiassa koko päivän posti oli vielä postilootassa. Saunaan en vielä mennyt uusien kiharoiden takia, etteivät karise pois ennen aikojaan. Rairuoho piti muistaa kylvää, että ennättää kunnolla kasvaa pääsiäiseksi. Muutenkin pitäisi vähän katsella pääsiäiskoristeita esille ja miettiä pääsiäisen menyytä. Sain maistaa työkaverin 12 vuotiaan pojan leipomaa vaniljapullaa. Oli niin kertakaikkiaan suussasulavaa, että piti ihan pyytää resepti. Pääsiäiseksi täytynee kokeilla, osaako itse tehdä yhtä maukasta.

Telkkua katsellessa aloitin sukanteon, lankana on söpön värinen Nalle kukkaketo "ruusunnuppu".
Ihan muutama kerros vain piti tekemäni, mutta pitkästi ennätti terää kuitenkin valmistua. Ihan omille, alati paleleville varpaille taidan nämä sukat tehdä.




Kasvikuumetta ja kuraa

Maanantaina, 11.4.2011

Kasvikuume alkaa pikkuhiljaa nousta. Lauantaiset kylvöt ovat jo itäneet, se valaa uskoa tuleviin puutarhahommiin. Olen tuumannut, etten tänä keväänä tilaisi postimyynnistä mitään kasveja. Aikaisempina vuosina olen tilannut vaikka mitä ja vaikka mistä. Eniten Viherpeukaloilta perennantaimia, parina keväänä kärhöjä aina Saksan maalta asti. Westphalilla on ollut tosi hyviä kolmivuotisia kärhöntaimia, ja posti on tuonut hyvinpakatut taimet  kotiovelle asti. Halvemmaksikin tuli, kuin kotimaasta tilatut klematikset. Taidan kuitenkin nyt keskittyä vaan entisiin, mikäli vielä elossa ovat.  Tosin pientä kutinaa alkoi jo ilmetä, kun sisareni ilmoitti tilanneensa kaikenlaista kivaa. Saas nähdä, joutuuko taas sortumaan. Liha on tunnetusti heikko.




Töissä tänään iltavuoro, aamupäivä menikin siis kotihommissa. Oli siivottavaa, järjesteltävää, pyykättävää, sekä tietysti ruoanlaittoa.  On taas se aika vuodesta, että tuulikaappia saa olla imuroimassa parhaillaan parikin kertaa päivässä. Hiekkaa ja kuraa kulkeutuu mahdottomasti, vaikka kuinka pyyhkisi kengänpohjiaan.

Lättypäivä

Sunnuntaina, 10.4.2011

Aurinkoinen, mutta tuulinen päivä, lämpömittari näytti jo kahdeksaa lämpöastetta. Päiväruokailun jälkeen piti lähteä ulos nuuskimaan kevättä. Ulkovajan rappusilla hörpin kevään ensimmäiset ulkoilmakahvit. Kova tuuli pöllyttelee avokuistille viime syksyisiä vaahteran ja tammen lehtiä, koko ajan saa olla lakaisemassa.
Kevään huumassa sain multiin ensimmäiset siemenet. Isosamettikukka Vanillaa sekä pikkuista kääpiösamettikukkaa, sekä koristemaissia. En löytänyt kaupasta kylvömultaa, mutta kaktusmulta ajanee saman asian.

Iltapäivällä pötkähdin lempipaikalleni, saunan pukuhuoneen sohvalle, lueskelemaan. Nyt on luvun alla Marko Kilven uusin "Elävien kirjoihin".  Oikealta ammatiltaan poliisina työskentelevä Kilpi kuvaa rosvo-poliisi elämää pintaa syvemmältä. Selällään lukeminen alkaa ramaista, pakotin itseni kuitenkin ylös ja ulos. Päiväunet kun tahtovat kostautua yöunien menettämisenä.

Ulkoillessa alkoi tekemään mieli lettuja, ei ole pitkään aikaan meillä niitä syötykään. Kahdella pannulla paistohomma sujui näpsään. Tosin huomasin, että olisi taas kerran aika ostaa uusi teflonpannu. Meillä ei kestä hyvänä paria vuotta kauempaa.  Lettujen päälle runsaasti mansikkasosetta. Vaniljajäätelöä kun vielä olisi ollut, mutta hyviä olivat näinkin.


Lippu korkealle

Lauantaina, 9.4.2011

Mikael Agricolan päivä, ja liputuspäivä. Naapurustossa on lipputanko lähes joka pihassa, vain yhdessä liehuu lippu. Näyttää olevan sama tilanne joka liputuspäivän kohdalla. Meidän pihasta lipputanko vietiin pois piharemontin yhteydessä. Ajattelimme, että on noloa pitää tanko tyhjänä, kun ei kuitenkaan muista kaikkia liputuspäiviä. Nyt se seistä jököttää mökkipihalla Multialla. Kerran vuodessa, juhannusaattona klo 18, nostetaan Suomen lippu juhlallisesti salkoon liehumaan. Muina aikoina siellä on lepattamassa paikkakunnan isännänviiri.

Aurinkoinen, mutta tuulinen päivä. Oli hyvä viedä mattoja ulos tuulettumaan. Samoin kuin mopopojan takki, joka haisi pakokaasun katkulle. Poika lähti päivällä kaverinsa kanssa joelle kalaonnea koettamaan, piti pakata oikein eväät mukaan. Me kävimme isännän kanssa Multialla ajelemassa. Mökkitien varrelta napsin koivunoksia maljakkoon, että tulisi hiirenkorvia. Mutta kylläpä siellä oli vielä täysi talvi!



Heikko luonne

Perjantaina, 8.4.2011

Olen heikko luonne. Sorruin eilen, pyhistä päätöksistä huolimatta. Nimittäin virkkaamaan. Olin päättänyt sääliä niskapoloista ja olla tekemättä mitään käsitöitä viikkoon. Näpräämislakkoa kesti sitten viisi pitkää päivää. Nalle kukkaketo "syreeni" -lankakerä oli niin vastustamattoman näköinen piirongin päällä, että päätin ihan vaan pikkaisen kokeilla, minkälaisia isoäidin neliöitä siitä syntyisi. Siitäpä kehkeytyi niin soma, että piti tehdä toinen rinnalle...ja kolmas...ja seitsemäs...



Pihalla valkoinen alue vähenee, lumi on likaisen ruskeaa ja roskaista. Etelänpuolen seinustalla on jo pitkästi sulaa maata, ikivihreät akankaalit ja keltapeippi jo pilkistelevät. Samaisen seinustan koivuangervot on lumikuorma kaatanut harottamaan sikin sokin. Voi olla, että niitä joutuu rankalla kädellä leikkaamaan. Onneksi angervot kestävät hyvin vaikka alasleikkauksen. Myös purppuraheisiangervon pitemmät oksat sojottavat enenmmän sivuille kuin pystyyn. Siitäkin on leikattava harventamalla vanhempaa oksistoa.

Tässä seinustaa kesäasussaan

Talomme on kallion päällä, oikeastaan koko asuinalue taitaa olla samaa kalliota, koska on Kapakallio nimeltään. Etupihalla kallio tulee näkyviin yhdessä kohtaa, kalliokasvit siinä jotenkin pärjäävät. Onneksi muualla on multakerrosta syvemmälti.

Trendikästä

Keskiviikkona, 6.4.2011

Puutarhanhoito on kuulema nyt kovasti trendikästä, kerrottiin mtvkolmosen nettisivuilla tänään. Näin sitä ollaan muodissa mukana, ja ihan yrittämättä. Samaisessa jutussa sanottiin puutarhanhoidon pelastavan parisuhteen. No, eihän siinä nyt ennätä riitelemään, kun kaikki sulan maan aika menee pihalla pyllistellessä.  Ja mikäs sen romanttisempaa, kun kauniina kesäiltana istahtaa saunan jälkeen terassille armaansa kera. Siinä istuskellaan tuoksuvien kukkien ja puutarhan vehreyden ympäröimänä, nokka kohti auringonlaskua. Vain pyyhe ympärillä, iho höyryten, edessä kylmät saunajuomat. Se se on elämää! Ja näin talviaikana kun vielä unohtaa autuaasti ne ympärillä inisevät tsiljoonat hyttyset.

Tänään on muuten lapsukaiseni nimipäivä. Huomasin sen vasta työpaikalla kalenterinlehteä kääntäessä. Onnea vaan hänelle! Keskiviikkoisin minulla on ollut sama työvuoro vuosikausia, varttia vaille yhdeksästä neljään. Isännän muistiin se vain ei tartu sitten millään, taas kyseli aamulla, menetkö iltavuoroon. Huoh.
Keskiviikot ovat siitä kivoja työpäiviä, että silloin tulee yleensä paketillinen uutta materiaalia. Kutkuttavaa on päästä tarkastelemaan, mitähän mielenkiintoista laatikosta löytyy. Tänään muuten tuli uusi puutarhakirjakin, en malttanut olla hieman selailematta, vaikutti kiinnostavalta. Kuvissa vilahteli puutarhalehdistä tuttuja puutarhoja.

Töiden jälkeen hieronta, kyllä tuli taas tarpeeseen. Kotona pikaruokaa, ranskalaiset ja nakkeja uuniin. Tuoresalaattia lisäksi. Nimppariyllätyksenä toin poitsulle jättisuuren pääsiäismunan, minkä vetäisi jälkkäriksi. Pientä touhuilua, ja sitten saunaan. Telkkarista katsellaan porukalla Pirunpelto, taattua TV kakkosen kotimaista sarjatuotantoa, niinkuin oli Taivaantuletkin.



Kevät keikkuen tulevi

Tämä päivä vahvisti uskoa kevääntuloon. Eilisen vesisateen jälkeen  on aurinko paistanut  tänään lämpöisesti. Lumen pinta on oikeasti hupsahtanut ainakin kolme-neljäkymmentä senttiä. Tämän voi päätellä etupihan kurkipatsaasta. Pahimmillaan kurjista ei näkynyt päälakeakaan, nyt on näkyvissä kohta varpaatkin. Vai onko niillä varpaat? Tästä tulikin mieleen juttu vuodelta nakki ja makkara. Mies, jonka sukunimi on oikeasti Käki, sanoi kaverilleni baarissa, että istupas tyttö polvelle! Kaverini siihen, että eihän käellä ole polvea! Eipä siihen herra Käellä ollut enää mitään kommentoitavaa.



Kaikenlaista särkyä ja jomotusta on ilmennyt viimeaikoina. Ensin juili iskias pitkin pakaroita ja jalkoja. Kun siitä pääsi, alkoi olkapäätä kolottaa. Vanha vaiva, tenniskyynärpää, oli myös päättänyt putkahtaa esiin. Päiväaikaan ei niinkään haittaa, mutta yöllä on otettava särkylääkettä, että saa nukutuksi. Viime yö olikin pitkästä aikaa särytön, kun olen malttanut laittaa kutimet toistaiseksi piironginlaatikkoon. Ilta oli kyllä hieman toistaitoinen, tuntui tyhmältä vain istua tyhjin käsin telkkaria katsomassa. Tänä aamuna jo kurkistelin lankavarastoja, mutta  maltoin olla koskematta.  Täytyy kyllä myöntää, että ihania lankoja on kertynyt hieman liikaa.

Mopo karkaa

Maanantaina, 4.4.2011

Pari päivää on poitsu huristellut nyt mopollaan. Menee ja tulee niinkuin lappalaisen taikina. Välillä käy syömässä ja taas mentiin. Lauantai-iltana oli erehtynyt menemään pienelle hiekkatielle, joka oli paksun sohjon peitossa. Nurinhan siinä oli jo menty, mutta ei onnekseen käynyt mitenkään, ei ajopelille eikä miehelle. Oli sen verran varovainen vauhti ollut. Sunnuntaina sitten soitti isälleen, että tuopa lisää bensaa. Oli menovesi päässyt loppumaan kesken matkanteon Kuivasmäentielle. Ei ole helppoa mopopojillakaan, ei.

Sunnuntai meni muuten rauhallisesti. Arkena ei aina olla koko perhe yhtäaikaa ruokapöydässä, mutta sunnuntaina syödään sitten pitkään ja hartaasti. Kunhan saadan jälkikasvu ylös sängystään. Karjalanpaistia, perunaa ja salaattia. Jälkkärinä syötiin sisareni tekemää täytekakkua kahvin kera.

Iltayhdeksän hujakoilla sammui sähköt tältä puolelta kylää. Oli rattoisaa, kun koko porukka kokoontui olohuoneeseen kynttilän valoon.  Siinä sitten istuttiin ja juteltiin kaikenlaista, kun ei ollut telkkari eikä tietokone aikaa viemässä. Kestikin muuten ihmeen pitkään, reilun puoli tuntia. Minun puolestani olisi voinut kestää vähän pitempäänkin.


Kahvilla

Lauantaina 2.4.2011

Vapaapäivä ja nukuttu peräti puoli yhdeksään. Takaraivoa hieman jomotti herätessä, mutta kolmen kahvimukillisen jälkeen häippäsi särytkin. Niskat taas vihoittelevat, ja monesti sen huomaa juuri vapaapäivänä, kun nukkuu tavallista pitempään. Pientä siivoilua, pyykinpesua, mankelointia - siis normaali lauantai. Paitsi että iltapäivällä oli kutsu keitolle Onnelaan. Onnelassa asustaa isosisko miehineen, lapset ovat jo maailmalla. Onnelassa vietettiin isännän ja emännän yhteisiä syntymäpäiviä. Tarjolla oli mitä maukkainta kasvissosekeittoa, jälkiruokana kakkua ja kahvia. Hyvää oli! Myös seura oli mainiota, ja juttu luisti.

Kotona sauna, ja loppuilta sujuukin telkkarin ääressä. Ai niin, poitsu sai viimeinkin mopedin alleen ja lähti kylille. Äitiä kyllä hieman pelottaa, toivottavasti on varovainen. Käväisi välillä syömässä kotona, ja taas mentiin, nuopparille iltaa viettämään. Kun arvelin tyttöjen kaihtavan pakokaasun katkuista jeppeä, tokaisi poitsu rauhallisesti, että se on miehinen haju ja tytöt tykkää :)








Voihan läskisoosi

Perjantaina, 1.4.2011

On aina kutkuttavaa avata päivän lehti aprillipäivänä, ja tutkailla, josko hoksaisi pilajuttua. Viime vuosina jutut ovat tosin olleet liian helposti keksittäviä. Niin myös tänään, kun Jyväskylän koululaisille uhattiin alkaa tarjota läskisoosia kerran viikossa säästösyistä. Iso annos kerralla pakastimeen, eikä tarvitse kuumentaakaan kovasti. Tarjoillaan Atkinsin padan nimellä. Ja haaleana, niin säilyy kuulema parhaiten ravintoarvot. Uhh! Tosin ukkoseni on koko yhdessäoloaikamme (hiukka yli 30 vuotta) haaveillut, että kun vielä kerran elämässä saisi läskisoosia. Sitä sellaista kun mummo teki.

Kello taisi hipoa jo iltakahdeksaa, kun ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) aprillipilayritys sattui meikäläisen kohdalle. Lankomies se toivotteli onnea paikallisen K-marketin arpajaisvoiton johdosta tekstiviestillä. Täytyy tunnustaa, että muutaman hetken raksutti, mitäs siellä viime aikoina on arvottu. Kunnes hokasin, etten ole joulukinkkuarpajaisten jälkeen osallistunut mihinkään arvontaan. Mutta ei kerrota sitä lankomiehelle.

Sen verran oli aurinko sulattanut lumikerroksia, että sain kasteltua hyvät nahkakengät töistä kotiin kävellessä. Alikulkutunnelista ei ollut menemistä ilman pitkävartisia kumisaappaita, oli taas tulvinut vettä täyteen laidasta laitaan. Ilmiselvä kevään merkki!

Töiden jälkeen käväisin paikallisessa sekatavarakaupassa hakemassa kylvömultaa, mustaa multaa ja postilaatikon rikkoutuneen tilalle. Vaihdoin väriäkin, punainen muuttui nyt vihreäksi.