Kesä

Kesä

Pitkäperjantai

Pitkäperjantaina, 22.4.2011

Pääsiäisen vietto alkoi ihanan lämpöisellä kelillä. Nukuttiin pitkään, ja sitten pikkuhiljaa ruoanlaittopuuhiin. Valkosipuliperunoita ja uunilohta, sekä salaattia. Jälkiruoksi tein pikasuklaamoussen. Vatkasin purkillisen  creme vanillaa vaahdoksi, johon sekoitin puoli levyä sulatettua suklaata. Poika nousi väärällä jalalla ylös, ei maistunut ruoka, kun olin mennyt pilaamaan hyvän lohen juustokuorrutteella. Lähti sitten  kalareisulle kaverinsa kanssa. Arvaan, että kohta tulee nälkäinen kaveri kotia.

Toista oli omassa lapsuudessani Pitkäperjantaina. Emme saaneet lähteä kotoa mihinkään, edes naapuriin, ja hiljaa piti lastenkin olla. Äidinäiti, mamma, oli ortodoksi kuten äitinikin, ja tarkka perinteistä, sekä kovasti taikauskoinen. Mamma teki ristinmerkkiä aina ikoninurkkauksen ikonin edessä.  Meistä muksuista se näytti hupaisalta, ja pyysimme: mummo, mukita vielä!

Karjalassa oli ollut tapana  viedä haudoille ruokaa vainajille. Nyt jo edesmennyt tätini muisteli, kuinka oli lapsena päässyt mukaan tällaiselle reissulle. Mamma oli laskenut piirakat haudalle ja maanitellut: Kah, tule tule nyt ottamaan! Tätiäni oli alkanut huvittamaan moinen homma, ja hän oli ääneen arvellut mamman juoksevan ja kovaa, mikäli vainaja haudasta yhtäkkiä pöllähtäisi eväät hakemaan. Tätini oli saanut elämänsä kovimman selkäsaunan kotona, kun oli kehdannut tehdä pilkkaa pyhistä asioista.

Äidin ja mamman mukana pääsimme kerran 1960-luvun lopulla sisareni kanssa Jyväskylän ortodoksikirkkoon jumalanpalvelukseen. Jumalanpalvelus televisioitiin suorana lähetyksenä, ja naapuri oli tunnistanut minut ja sisareni, kun hypimme ruutua kirkon pihalaatoilla.


.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti