Kevät

Kevät

Väsynyt mutta onnellinen

Kiirastorstaina, 21.4.2011

Leppoisan työpäivän jälkeen kotihommiin. Isäntä oli sitä mieltä, että tänään huilataan, eikä tehdä illalla mitään. Kovasti teki mieli olla samaa mieltä, mutta eihän sitä malttanut sisällä pysytellä.

Haravointihomma jatkui jo talon toiselle seinustalle. Myrskytuulet olivat pudottaneet naapurin isosta männystä suuria oksia. Yksi oli eksynyt myös meidän puolelle pihaa, muina miehinä nakkasin sen takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Kehtasin tehdä sen siksi, ettei naapurissa ole tällä hetkellä asukkaita, ja ryönää kertyi muutenkin omiksi tarpeiksi.

 Ellei tammi olisi tällä vyöhykkeellä harvinaisuus ja neljäkymmentä vuotta vanha, harkitsisin vakavasti sen kaatamista. Voi pojat, miten paljon rapsakkaa lehtiroskaa siitä kertyy! Ja lehdet ovat kuin peltiä, eivät meinaa maatua millään. Yksi ainoa krookus kukki kukkapenkissä, myyrät ovat tehneet selvää muista lajikumppaneista. Muistan, kun poika vei muutama vuosi sitten kaverinsa vasiten takapihalle katsomaan, kuinka hassu myyrä oli kuljettanut maan alla äidin  krookuksensipulin kukkimaan keskelle nurmikkoa. Muistaakseni ei kaveria paljoa hetkauttanut.

Hieman kaiholla muistelin alkuaikoja, kun pihan siivosi yhdessä illassa. Nyt istutukset ovat laajentuneet jo niin paljon, että hommaan tarvitaan ainakin viikko. Ja mieli suunnittelee taas uusia istutuksia. Tähän hulluuteen ei taida olla lääkettä, enkä sitä kaipaakaan. Ennen saunaan menoa tein vielä kaikessa rauhassa ns. tarkastuskierroksen. Tarkoittaa sitä, että patsastelin pihalla kädet selän takana nuuhkien kevättä ja kuunnellen lintujen konserttia.

Ruusukäytävän varrella näytti oikein lupaavalta. Rusakot olivat napsineet isompien pensasruusujen oksista latvoja, mutta eläviä silmuja näytti olevan jokaikisessä puskassa. Niin myös tässä Rhapsody in Bluessakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti