Kevät

Kevät

A. Kivi

Maanantai, 10.10.2011

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Seitsemän veljestä on yksi ehdoton suosikkini kirjallisuudessa, löytyy myös omasta kirjahyllystä.  Aina uudestaan ja uudestaan hämmästelen Kiven hauskannokkelaa tekstiä ja veljesten sanailua. Aikanaan pojalle piti lukea joka ilta Seitsemää Koiraveljestä iltasaduksi. Erityisen hauska kohtaus hänestä oli veljesten kohtaaminen Rajamäen rykmentin kanssa, kun huutelivat heille hävyttömyyksiä.

 Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen eräs jouluaatto, kun telkkarista tuli elokuvana Seitsemän veljestä. Katsottiin sisarten kanssa samalla, kun piirreltiin uusilla joulupukin tuomilla piirustusvälineillä. Elokuvasta jäi päällimmäisenä mieleen Luciferus, oli meistä niin pelottava. Taisimme myöhemmin kehitellä leikinkin siitä.

Maanantaiaamu oli taas kerran meidän huushollissa tympeä. Öljykattila oli yön aikan lakannut toimimasta. Poika ei päässyt suihkuun, kun ei tullut lämmintä vettä. Ilmoitti jäävänsä kotiin, koska ei voi pask****na  mennä kouluun. Minä olin aamuvuoroon lähdössä. Puin takin päälleni ja sanoin nuoren herran tekevän niinkuin parhaaksi näkee, ja lähdin pistelemään työpaikalle. Olihan tuo kuitenkin kouluun sitten mennyt.

Töitten jälkeen käväisin Tekstiilissä katsomassa, josko jälkikasvulle löytyisi hanskoja. Alkaa sormia paleltaa mopedin sarvissa. Löytyihän sieltä vaikka minkälaista rukkasta, nahkaiset mustat sitten otin mukaani. Aikamoinen tovi vierähti taas turistessa Päivin ja myymälässä apuna olleen Liisan kanssa.

                                                         Neilikkaruusu on vielä kukassa 'ruusukäytävän' varrella,
                                                         saakoon A.Kivi sen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti