Kevät

Kevät

Sininen neuletakki


Torstaina, 31.3.2011

Kylmä aamu oli jälleen, kun kymmentä vaille seitsemän lähdin pistelemään töihinpäin. Takaisin tullessa iltapäivällä olikin sitten untuvatoppatakki jo liikaa, aurinko lämmitti mukavasti. Saatuani liha-makaronilaatikon uuniin, otin kameran esille ja kuvasin viime viikolla valmistunutta neuletakkia. En ole taitava kuvaaja, kameralla saisi varmasti parempiakin otoksia. Tällainen siitä kuitenkin tuli.




Lankana on farkunsininen 7-veljestä, ja sitä meni takkiin n. 500 g.

Palautumista

Keskiviikkona, 30.3.2011

Meidän perheessä on sitten palauduttu lomien jälkeen arkirutiineihin. Poitsu saatiin onnellisesti maailmalta ehjänä takaisin. Komeasti ruskettunut, iloinen nuori mies kaappasi ätinsä oikein karhunrutistukseen ja pyöräytti korkealla ilmassa. Huomaa, että on koko talven käynyt kuntosalilla, ei tämmöinen seitkytkiloinen muuten nouse. Aamuyöllä neljän aikaan katsastettiin vielä tuliaiset ennen sänkyyn kömpimistä. Äiti sai perinteisistä perinteisimmän matkamuiston: makaava kameli, kyljessä teksti Lanzarote, selässä tuikkukynttilä (kun äiti niin tykkää kynttilöistä :). Isä sai samalla tekstillä varustetun teemukin.

Tänä aamuna koululaisella sujui aamutoimet ennätysvauhtia, oli vissiin jo kiire kavereita tapaamaan. Minua olisi sen sijaan nukuttanut aivan vietävästi, kun kello herätti seitsemältä. Silmät ristissä, tukka sekaisin,yöpaitasilla, ainot jalassa aamun lehteä hakemaan. Ja tietysti naapurin isäntä sattui juuri samanaikaisesti paikalle. Toivottavasti ei pelästynyt ihan hirveästi. Pakkasaamu, niinkuin eilinenkin, tympeää. Postilaatikkokin rikki, lumiaura oli  toissa yönä survonut jäälohkareita päälle, ja kannesta kiinnikkeet rikkoutuneet.

Töissä rattoisa päivä, ihan itsekseni sain häärätä. Kollega viettää kuusikymppisiään vapaalla, ja toinen kollega kokoustamassa. Keskiviikko on paikallislehtipäivä, mutta tänään siinä ei kyllä ollut mitään lukemista. Uusi Viherpiha sen sijaan odottaa sängynvieressä lukijaa. Toivottavasti näen sitten ihania kesäisiä puutarhaunia, kun ennen nukahtamista sitä lueskelen.

Odotusta

Maanantaina, 28.3.2011

Niinpä meni loma taas kerran sukkelasti. Töihin paluu tuntui mukavalta, ja mikäs siinä, kun on niin kiva työpaikka ja mukavat työkaverit. Oli pehmeä aloitus, kun sai mennä iltavuoroon. Kellojen siirto ei meikäläistä hetkauta, ei tunnu missään. Ilta sujui nopeasti, kun oli vipinää.

Reissulaisten kone on juuri laskeutunut Hki-Vantaalle, sieltä vielä automatka Keski-Suomeen. Vähänkö jännittää, ovat joskus kolmen neljän maissa varmaankin kotona. Saas nähdä, miten arki lähtee sujumaan. Huomisen päivän saa vielä luvan perästä huilata kotona. Voi tulla lyhytuninen yö, mutta nukutaan sitten seuraavana yönä senkin edestä.

Lepopäivä

Sunnuntaina, 27.3.2011

Sunnuntai ja lepopäivä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Heräsin normaalia aiemmin, olkapäätä jomotteli pitkin yötä. Seitsemän paikkeilla annoin periksi ja nousin kahvinkeittoon.

Pientä huushollihommaa aina piisaa, oli sitten arki tai pyhä. Tänään laiskotti kuitenkin koko päivän,  etten viitsinyt juuri tikkua ristiin laittaa. Päiväruoaksi syötiin eilisen tähteitä, ja ruoan päälle taas sohvalle pötköttämään. Isäntä torkkui kulmasohvan toisella puoliskolla, ja minä toisella. Telkkarista tuli hiihtoa, sitä monotonista selostusta kuunnellessa vaivuin oikein kunnon päiväunille. Herättyä piti keittää kahvit, että sai silmänsä auki. Kävimme pienellä autoajelulla maisemia katselemassa,  ja kotiintultua tehtiin iltapalaksi  kinkku-tonnikala-ananaspizzaa. Kyllähän sitä söi.



Ulkona masentavan talvinen keli, lunta sadellut pitkin päivää. Kesän ja auringon kaipuu on melkeinpä käsinkosketeltavaa. Mutta kestää vielä pitkän tovin, ennenkuin pääsee kätösensä multaan työntämään.
Korvikkeeksi piti katsella puutarhakuvia viime kesältä.


Siivouspäivä

Lauantaina, 26.3.2011

Normi lauantai, eli siivouspäivä. Mattoja pihalle, imurin kävelyttämistä, pölyjen pyyhintää, lattian pesua, pestyn pyykin lajittelua, silitystä ja mankelointia. Näistä se on tämän tytön lauantaiaamupäivä tehty. Siivousurakan päälle voi tyytyväisenä kiehauttaa hyvät kahvit, ja nauttia puhtaasta kodista. Marketista täytyy vielä tuoda kukkakimppu pöydälle, kun käy ruokaostoksilla.

Otin itseäni oikein lujalla otteella niskasta kiinni, ja kaivoin lankakopasta kaksi vuotta sitten aloittamani iäisyysprojektin käsille. Se on ohuesta puuvillalangasta aloitettu kesäjakku, joka on jäänyt lojumaan keskeneräisenä lankojen sekaan. Olin  neulonut sitä pitemmälle kuin muistinkaan, ei puutu enää kuin vähän toisesta hihasta ja viimeistely.

Tästä eteenpäin lauantai kulunee tuttuja latuja pitkin. Ennen saunaa voisi käväistä kävelylenkillä, ja sitä ennen ajella mökillä. Saunan päälle siideri tai pari, Avara luonto ja Ryhmä Pullman telkusta. Ja myöhäisillan ratoksi pari erää korttia. Todennäköisesti asetun taas katsomaan klo 21 alkavaa James Bond -elokuvaa,  ja yhtä todennäköisesti nukahdan ennen kuvan loppua.


 

Huono päivä

Perjantaina, 25.3.2011

Toivotonta on tällaisen lyhyenlännän pulleroisen etsiä itselleen valmisvaatetta kaupoista. Se tuli taas eilen todistettua, kun kiertelin pari tuntia Jyväskylän keskustan vaatekaupoissa. Ei Halosella, ei Sokoksessa, ei Anttilassa, eikä ylipäätään missään ole enää tavallisia vaatteita tavalliselle kulkijalle. Hiki hatussa ramppasin vielä lankakauppaan aikeena ostaa sireenin lilaa mohairlankaa huivia varten, mutta eipä löytynyt mieluista väriä, ei. Olin niin pettynyt koko reissuun, että melkein itkua väänsin, kun jalat muusina autoon istahdin. Säästyipähän rahat. Kotonakin olin niin huonolla tuulella, että huomasin tiuskivani radiolle vastakommentteja. Mutta mikä auttaa, kun ketuttaa? No, suklaa tietysti!

Reissulaisilta tuli illalla tekstiviesti, että mukavasti on tähän asti mennyt. Pojat ovat uineet sekä meressä että altaassa oikein sydämensä kyllyydestä. Päivisin kuumaa, ja iltaisin ollut tuulista.

Tänään otin taas ompelukoneen esille, ja ompelin saunan pesuhuoneen ikkunoihin verhot. Olihan se jo aikakin, kahdeksan vuoden asumisen jälkeen.

Lisäksi sain villatakin valmiiksi, siitä tuli tosi kiva. Sellainen just mun näköinen. Kuvia saan laitettua vasta sitten, kun turisti kotiutuu kameran kanssa.

Sisähommia

Torstaina, 24.3.2011

Aamut tahtovat venyä pitkiksi näin lomaillessa. Saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, juoda rauhassa aamukahvit Keskisuomalaisen kera, ilman alituista kellonvilkuilua. Siinä kahdeksan - yhdeksän hujakoille on unta piisannut.

Eilinen päivä meni sisätiloissa touhutessa kaikennäköistä. Pientä siivoilua, pyykinpesua, hieman ompeluhommia ja tietysti ruoanlaittoa. Olen yrittänyt tyhjentää pakastimesta kauemmin ollutta ruokapuolta. Eilen syötiin lohkoperunoita ja kasvisgratiinia vihersalaatin kera, tänään kalapihvejä pakastekalasta.

Telkusta tuli taas kotimainen elokuva "Tähtisilmä", jonka olen nähnyt aika hiljattain, ja jopa muistan. Istuin kuitenkin sohvalle kutimien kanssa ja seurasin ns. toisella silmällä.

Matkalaisesta ei ole kuulunut mitään.  Kotona on niin hiljaista, ja jotenkin toistaitoista. Vessakin pysynyt siistinä, kun Aku Ankat ovat pysyneet laatikossaan, eivätkä loju pitkin lattiaa.

Innokas  neulominen on tuntunut taas niskassa ja hartioissa, onneksi oli illalla hieronta-aika. Olen jo parinkymmenen vuoden ajan käynyt säännöllisesti talviaikaan joka toinen viikko hierojalla. Äidin puolen perintönä olen saanut rappeutuvan kaularangan, ja sitä myöten kipuja niskassa. Neulominen on täytynyt pakosta jättää vähemmälle, mutta  aina ei malta pitää näppejään erossa puikoista. Toisaalta se suuri mielihyvä, mikä käsillä tekemisesta tulee, korvaa kyllä pienet harmit.

Tänään olisi suunnitelmissa lähteä shoppailureissulle kaupunkiin, mikä on meikäläiselle vihonviimeistä hommaa. Mutta nyt on jo kertynyt niin pitkä puutelista, että kai se olisi pieni pakko. Itselle pitäisi kaiken lisäksi löytää sopivaa työvaatetta, ja se on kova urakka se!

Aurinkoa

Tiistaina, 22.3.2011

Tämän kevään lämpimin päivä toistaiseksi. Osuuspankin mittari näytti iltapäivällä katveessa +7 astetta, ja meidän oma "näyttää-mitä-haluaa" -mittarissa oli peräti +15 Celsiusta. Lämmin ilma innoitti siivoamaan ulkokuistia. Varastoon lähtivät jouluvalojen jatkoroikat ja kynttilälyhdyt. Sekä yksi kappale virvelinkeloja, joka on lojunut koko talven kuistin pöydällä. Höh.

Aivan syntiseltä tuntui asettua television ääreen keskellä kaunista iltapäivää. Rosvo-Roope piti katsoa, ja tulihan siinä samalla neulottua jokunenkin kerros villatakin toista hihaa. Kuulossa alkaa olla vikaa, tai sitten on vikaa vanhojen elokuvien äänentoistossa, kun monta repliikkiä meni harakoille Onneksi on sen verran joutunut opiskelemaan pakkoruotsia, että tekstiä lukemalla pysyi tapahtumien tasalla.

Elokuvan jälkeen  käväistiin kaupungissa, varaosia ja maaleja isännän korjaamolle. Iltapalaksi tein oikein maukasta broilerisalaattia, mutta kaupunkireissusta tultua oli ihan pakko keittää kuitenkin kahvit. Aina citykeikan päälle on ihan pakko saada sumppia! Aurinko oli sillä välin ehtinyt sulattaa kotimäen niin syvälle sohjolle, että meinasi olla vaikeuksia päästä kotipihaan. Onneksi rattia väänsi entinen ratakettu, minulta olisi ajopeli jäänyt takuuvarmasti mäen juurelle. Mutta se on kevättä kaikki!

Lomalla

Maanantaina, 21.3.2011

Alkoi sitten talviloma, ja ensimmäinen päivä takana. En saanut mitään aikaiseksi, on niin outoa ja haikeaa, kun poika on maailmalla. Täytyy terästäytyä, kyllä se siellä pärjää!

No, sainhan minä neulottua villatakin eka hihan valmiiksi, ja toinenkin on hyvällä alulla. Eli päivä on sujunut suurelta osin sisätiloissa, sohvannurkassa neuloessa. Illalla miehen kotiuduttua ajelimme Multialla katsastamassa mökkeröisen.  Siellähän tuo seistä tönötti, niinkuin ennenkin. Pitäisikö sanoa, onneksi.  Mökin katolta ei ollut vieläkään tullut lumet alas, ihmeen tiukkaan on liimautunut, vaikka on aika jyrkkä peltikatto. Multialta ajeltiin huviajeluna Keuruulle, ja käytiin täydentämässä ruokavarastoja Keuruun kaupassa.

Sopivasti salkkareille ennätettiin kotia, ja sittten mitäpä muuta, kuin saunaan. Vielä ennättää ennen Kotikatsomoa sopivasti käydä tarkastamassa Puutarhanetin ja Klorofyllin.

Matkakuumetta

Sunnuntaina, 20.3.2011

Jälkikasvumme on lähdössä elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle kaverinsa perheen kanssa, Lanzarotelle saakka.  Lauantaipäivä menikin vaatehuollon parissa. Pojalla on kahdet kuviolliset sortsit, ja tarkempi tutkailu osoitti kummassakin olevan entrattavaa. Toisissa persus halki, ja toisissa iso palkeenkieli. Vanha uskollinen Eva vaan esille ja paikkaamaan.

 Lisäksi pyykinpesua, silittämistä ja mankelointia.  Poikaa itseään ei reissuunlähtö tuntunut stressaavan, toista oli vanhemmilla. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Vietiin heppu jo kapsäkkeineen kaverin luo, lähtevät aamuyöllä ajelemaan Helsinkiin. Luulenpa, että ensi yönä voi valvottaa joku muukin, kuin täysi kuunmollukka.


Aarreaitta

Lauantaina, 19.3.2011

Eilen työmatkalla poikkesin paikkakuntamme aarreaittaan, Petäjäveden Tekstiiliin.  Se on pieni ja ahdas kauppa, jossa myydään lankoja ja kankaita, sekä kaikkea käsityössä tarvittavaa kamaa. Myynnissä on myös jonkin verran valmisvaatteita ym. tekstiilejä. Olen löytänyt sieltä vuosien varrella tosi ihania sisustus- ja verhokankaita. Nyt oli tarkoitus kysyä tarranauhaa, vaan kuinkas kävikään. Aina avulias ja aurinkoinen kauppias Päivi oli saanut putiikkiinsa kevään uutuuskankaita. Pitihän sortua ostamaan koristetyynyiksi näin ihastuttavaa pellavakangasta. Illalla kotona sitten hokasin, että olin autuaasti unohtanut sen varsinaisen asian, eli tarranauhan.

Viime keväänä löysin tuosta kaupasta mitä kauneinta ruusukangasta. Ompelin siitä saunan pukuhuoneen korituoleihin tyynyjä. Täsmälleen samat sävyt toistuvat raitakankaassa, josta ompelin samaisen huoneen sohvalle sohvatyynyt.


Vielä tarttui mukaani pari kerää sukkalankaa, oli niin nätit värit.
Kotipihaan tullessa kohtasi silmiä ikävä näkymä, kun rusakko oli hyökännyt parivuotiaan koristeomenapuun kimppuun. Vaikka oli verkko ympärillä,  oli painanut verkon matalaksi, ja päässyt järsimään rungon ihan valkoiseksi. En usko, että tuosta enää "Marjatta" toipuu, nyyh! Näin kauniisti kukki viime keväänä.


Loppuilta sujuikin rattoisasti. Hieman ensin siivoilua, ruoaksi spagettia ja jauhelihakastiketta. Saunaan ja muutama erä korttia, "paskahousussa"  hävisin 4-1, mutta "kasinossa" voitin. Loman alkamisen kunniaksi naustiskelin muutaman pullollisen kuivaa Fizzin siideriä.

Lupa syödä

Torstaina, 17.3.2011

"Taasko sinä syöt?" Kysäisin armaaltani illalla, kun hiissasi vähänväliä kyökin puolelta telkkarin ääreen purtavaa. "James Bondilla on lupa tappaa, ja minulla on lupa syödä", vastasi aina sanavalmis ukkoseni. Eihän siinä muuten mitään, mutta katsoessa toisen napostelua, tulee helposti itsekin sorruttua. Kilot tuppaavat salakavalasti lisääntymään, vaikka kuinka yrittää keventää. Tänäänkin töissä salaattia ja kasviskiusausta eväänä, välipalana mandariini ja omena.

Kevennetty meillä on ruokavaliota jo pari vuotta sitten, kun isäntä sairastui infarktiin. Nyt katsellaan kaupasta sydänmerkillä varustettuja tuotteita. Onneksi tykkää syödä salaatteja, eikä ole koskaan oikein raskaista liharuoista välittänytkään, eikä muuten makkarastakaan. Tänään tein vallan mainiota ja yksinkertaista  ruokaa: uunivuokaan pari pussi perunasipulisekoitusta, pari porkkanaa, ja pieni lanttu kuutioituina. Väliin suolaa ja pippuria, päälle sydänystävän kermaa ja pari tuntia uunissa. Puolukkasurvosta päälle ja vihersalaatti kylkeen.

Marjoja on pakastimessa vielä aika mukavasti, ainakin mansikoita ja mustikoita, vaikka paljon niitä on jo syötykin. Puolukkahilloa ei tullut säilöttyä taaskaan  tarpeeksi, sitä menee meillä tosi paljon. Minä laitan sitä joka-aamuiseen kaurapuuroonkin. Nyt otin pakkasesta sulamaan tyrnimarjahyytelöä, sekin on hyvää puuron silmänä.

Postilaatikossa oli illalla miehelle iloinen yllätys, kun anoppinsa oli kutonut villasukat nimpparilahjaksi. Mieluisat ja tarpeelliset. Olivat käyneet oven takana, kun emme olleet kotona.

Omassa kutomuksessani sain illalla toisen etukappaleen valmiiksi, tänä aamuna pääsin jo hihaa aloittamaan.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa valmistuu, vaikka alku tuntuikin tosi hankalalta. Lankana on  paikkakunnan Siwasta alennuslankaa, farkunsinistä seiskaveikkaa. Mallineuleessa on palmikoita, mikä aluksi aiheutti jonkisorttista epäuskoa, mutta sinnillä se muutaman purkamisen jälkeen lähti sujumaan.

Kevätväsymystä

Keskiviikkona, 16.3.2011

Eilen aamuvuoro töissä, kaupasta pikaisesti kotimatkalla spagettitarpeet, ja kotia ruuanlaittoon. Koneellinen pyykkiä pyörimään, ja pikainen imurointi.  Olisi ollut mitä mainioin ulkoilusää, mutta väsymys iski niin totaalisesti, että sohvannurkkaan piti oikaista vähäksi aikaa. Siitä kun tokenin, niin kävin heittämässä etupihan tuijien ympärille säkkikangashuput, etteivät pääsisi kevätauringon poltteessa ruskistumaan.

Telkusta piti seurata pitkin iltaa Japanin tilannetta. Hiljaiseksi vetää.  Poika meni suoraan koulusta isänsä pajalle mopoaan rassaamaan, tulivat vasta puoli seitsemän maissa. Saunaan ja salkkarit, ja olin jo aivan kypsä sänkyyn. Tunnin verran vielä jaksoin kärvistellä ennenkuin antauduin unen vietäväksi.

Yöllä olikin ollut kova pakkanen, melkein 20 astetta. Vähän tuntui paljaaseen kinttuun postia hakiessa. Päiväksi taas lämpenee plussan puolelle. Illalla olisi paikkakunnalla teatteri Eurooppa Nelosen esitys, nähtäväksi jää, selättääkö väsymys kulttuurinälän.

Liikaa pipoja

Maanantaina, 14.3.2011

Aurinkoisen sunnuntain jälkeen lumisateinen maanantaiaamu. Herätys 5.45, aamukahvit, Keskisuomalainen, lämpörullat ja kaurapuuro. Niillä sitä päästiin taas vauhtiin ja töihin aamutuuriin. Mukava työpäivä, työkaverini palasi talvilomilta, ja ah, niin ihanasti ruskettuneena. Olivat olleet Kanarialla pari viikkoa. Ehdittiin hätäiset kuulumiset vaihtaa vuorojen välissä.

 Olin suunnitellut töiden jälkeen kutoa villatakkia, mutta toisinpa kävi. Läksin nimittäin isännän seuraksi isolle kirkolle, eli Jyväskylään. Mies tarvitsi autoverstaaseensa maaleja ja varaosia, samalla haettiin Citymarketista tarjousmatkalaukku. Eipä ole ainakaan nyt siitä kiinni reissuunlähtö.

Villatakki ei paljonkaan edistynyt tänä iltana. Sen sijaan hattuhyllyltä putosi sekalainen kasa tavaraa, olen näköjään arvioinut tämän perheen pipontarpeet aivan ylikanttiin. Monta pipoa lojuu naulakossa  käyttämättömänä. Pöh!  Todennäköisesti olen sen kuitenkin jo ensi syksynä unohtanut, ja pipot päässevät lisääntymään. Tässä muutama "ylijäämä", jotka eivät kelpaa kellekään.








Siemeniä

Sunnuntaina, 13.3.2011

Mökkiviikonloppu onnellisesti takana. Pikkasen meinasi olla perjantai-iltana asennoitumisongelmaa mökkikamoja pakatessa. Talviaikaan on kuitenkin niin paljon erilaista lähteä alkeellisiin olosuhteisiin. Mutta sitten perillepäästyä ja asetuttua alkaa jo luistamaan. Mökille tulee sähkö, mutta kaikki vesi on kantovettä. Kesällä saamme lähdeveden suoraan pihalle putkea pitkin vanhan navettapumpun avulla, mutta talvella on juomavesi tuotava kotoa, tai rämmittävä lähteelle sankon kanssa. Saunavedet saatiin kätevästi puron suulta, joka oli pysynyt auki. Ilta sujuikin sitten rattoisasti, ja saunassa oli makeat löylyt.

Kotiuduttua kamojen purkua ja paikkojen järjestelyä, ja pyykkikone laulamaan. Nyt sunnuntaina ulkona on mitä parhain kevätkeli, aurinko mollottaa ja sulattaa hyvää vauhtia lumia. Ajatukset karkaavat väkisin puutarhapuolelle. Piti ottaa Korpikankaalta tilaamani siemenpussit jo rapisteltaviksi. Mitäs kaikkea tulikaan tilattua? En laita kovinkaan paljon esikasvatettavia, kun isännän allergioiden vuoksia ei saisi sisätiloissa olla kukkia. Mutta sen verran kuitenkin, että makuun pääsee. Useampana vuonna olen laittanut isosamettikukka "Vanillaa", se on helppo ja kaunis, sekä pientä ja nättiä kääpiösammaria. Lisäksi aion kylvää ainakin koristemaissia, sitäkin ollut jo monena kesänä. Muut ovatkin suoraan ulos kylvettävää sorttia, kuten valkoista ja vaaleanpunaista kosmoskukkaa ja silkkiunikkoa.












Iloisena yllätyksenä sain sisareltani Lontoon tuliaisina jotakin tummapunaista heinäkasvia, se on varmaan kohta puolin laitettava multiin. Sisareni on taitava puutarhuri, hänen pihansa on palkittukin useampaan kertaan. Hänen rinnallaan olen vasta aloittelija puutarhatietämyksessä. Hän oli tilannut itselleen English Garden -lehden, ja antoi minulle viikonloppulukemista. Nam! Mutta nyt ulkoilemaan ja nokka kohti aurinkoa!











Räntää

Perjantaina, 11.3.2011

Eilinen ilta sujui taas kerran ihan liian nopeasti. Tosi hiljaisen työillan jälkeen kaupan kautta kotiin ja saunaan. Isännän kanssa katseltiin Idolsia, vaikka ei se nyt enää niin kiinnosta, kun suosikkini Lassi Valtonen jäi pois. Pidän kuitenkin peukkuja Jusulle ja Ilpolle. Ja ihan vain ulkonäön takia, kun en tykkää nuorten miesten kalju/pujoparta/korvakoru muodista :). Yhdeksän jälkeen alkoivat silmät lupsua kiinni siihen malliin, että katsoin parhaaksi siirtyä vaaka-asentoon. Jälkikasvu tuli sählyharkoista vasta kymmenen jälkeen, piti vielä vaihtaa päivän kuulumiset. Ilolla välitin pojalle myös luokanvalvojansa terveiset, pelkkää myönteistä kuului teinimme koulunkäyntiin tällä kertaa.

Perjantaiaamu valkeni oikein kunnon räntäsateen kera. Olemme suunnitelleet viettää viikonloppua mökillä, miesväki oli eilen käynyt jo lämmittämässä paikkoja, ja tekemässä polkuja metriseen hankeen. Odotan oikein, että pääsen istahtamaan takkatulen ääreen kutimien kanssa. Mökkimme on naapuripitäjässä Multialla, jossa muuten kisataan taas kerran potkukelkkailun MM-titteleistä tulevana viikonloppuna. Ilmatieteenlaitos on ennustanut onneksi aurinkoisia päiviä.

Isoäidin neliöt

Torstaina, 10.3.2011

Innostuin virkkaamaan jämälangoista kokeeksi muutaman isoäidin neliön viime syksynä. Lankavarastoja tarkastellessani löysin neliöt lankojen seasta, ja tuumasin, mitä noille tekisin. Neliöissä on aika valju värimaailma, ja viimeisin kerros on musta. No, otin mustaa seiskaveikkaa, ja jatkoin villatakiksi. Ompelin juuri kappaleet yhteen ja sovitin päälle. Muuten ihan hyvä, mutta hihat pönköttävät kummallisesti. Täytynee ottaa ja purkaa. Napit vielä puuttuvat, mutta tällainen siitä tuli. Neliöissä on väreinä vaaleanpunaista, kahta eri sävyä harmaata ja valkoista.
















Mutta nyt täytyy kiirehtää töihin, iltavuoroon, tuonne tuuleen ja tuiskuun.

Uneton yö

Keskiviikkona, 9.3.2011

Mikä lie vienyt väsymyksen ja sitä myöten unet minulta viime yönä? Olikon tämän blogin avaaminen liian kiihdyttävä kokemus?  Menin normaalisti siinä kymmenen tienoilla sänkyyn, lueskelin tunnin verran, ja nukahdin. Nukahtamisessa minulla ei yleensäkään ole ollut ongelmia, kunhan vain on hyvä kirja unilääkkeenä. Heräsin sitten puoli yhden maissa, enkä sen koommin juuri saanut unenpäästä kiinni. Jonkinlaisessa horroksessa sen verran kävin, että unia kuitenkin näin. Vilkuilin kelloa vissiin tunnin välein ja käänsin kylkeä, vaan nukkumatti ei heittänyt unihiekkaansa. Puoli seitsemältä annoin periksi ja nousin kahvinkeittoon.

Silmäilin ikkunasta valkenevaa aamua, kylläpä oli rusakko taas temmeltänyt pihassa! Omenapuut olen suojannut verkoilla, mutta aina jotakin syötävää keksivät. Nyt oli kaluttu syksyllä istuttamaani runkomallista purppuralännenheisiangervoa. Saas nähdä, ottaako siitä kovasti nokkiinsa, toivottavasti ei.  Ostin tässä lähikaupasta pienen paalin jyrsijänheinää, että jättäisivät kasvini rauhaan. En tiedä, syövätkö heiniä, ainakin ovat pelmentäneet paalin pitkin hankea. Naapuritalo on ollut muutaman vuoden tyhjillään, ja rusakot ovatkin saaneet rauhassa nakertaa vanhoja omppupuita, aika surkean näköistä jälkeä.

Tästä se alkaa

Tiistaina 8.3.2011

Ihana, rauhallinen aamu. Kello oli miltei kahdeksan, kun vääntäydyin lämpöisestä petistä harmaaseen aamuun. Töissä iltavuoro, ja koululaiseni oli kaverilla yökylässä, joten sain kaikessa rauhassa lukea Keskisuomalaisen ja hörppiä sen kolme mukillista kahvia, mikä on meikäläisellä aamun normiannos. Kotivaatteet niskaan, ja hieman järjestely- ja siivoushommia. Poitsun huoneen ovelta teki mieli kääntyä takaisin, kaamea sekasotku. Kelkoin likaiset astiat kuitenkin keittiöön, nostelin puhtaat kuteet kaappiin, ja likaiset pyykkiin. Toisinaan innostuu teinimme itsekin siivoamaan, ja silloin se on sitten perinpohjaista. Vie ulos tuulettumaan kaiken, minkä irti saa, myös tietokoneen :)

 Ruoaksi laitoin miesväelle iltaa varten valmiiksi broileripastaa. Laitettuani itseni ns. kuosiin töihinlähtöä ajatellen, ennätin vielä istahtaa hetkeksi sohvannurkkaan neuleen kanssa. Olen tekemässä itselleni villatakkia, nyt sain aloitetuksi toisen etukappaleen. Puolisen tuntia kutimien seurassa, sitten pitikin jo rientää töihin. Työmatkaa on noin puolitoista kilometriä, minkä hyvällä kelillä mielelläni kävelen. Tänään kuitenkin sain kyydin omalta kyytimieheltäni, joka myös illalla nouti armaansa kotia. Olkoon se hänen huomionosoituksensa näin naistenpäivänä.

Kotona salkkarit ja sauna, niin ja muutama erä kortilla "paskahousua"  ukkelin kanssa. Useimmiten minä häviän, mutta nyt tuli tasapeli 1-1.