Kevät

Kevät

Kesä meni jo

Keskiviikkona, 31.8.2011

Kesän virallinen viimeinen päivä, huomenna alkaa syksy. Onneksi ilma on ollut vielä mukavan lämmin, pikkuisen oli tänään tihkua ilmassa. Syksyn alkaminen tietää neulomishalujen heräämistä. Toissapäivänä poikkesin paikallisessa käsityökaupassa silmäilemässä uutuuslankoja, hieman hiplasin, mutta en vielä ostanut.

Eilen oli kaunistautumispäivä. Menin suoraan töistä kampaajalle. Päähän laitettiin koko paketti, eli leikkaus, tukikäsittely (permis) ja väri. Rahat meni, mutta tukka on hyvin.

Ulkona en ole tällä viikolla tikkua ristiin pannut, mitä nyt amppeleita kastellut. Taimivaihdon saalis pitäisi saada multiin, ehkäpä viikonloppuna olisi ylimääräistä energiaa sitä varten. Tänään on laiskottanut oikein erityisen paljon. Ruoka oli pakko tehdä, mutta siihenpä kotihommat jäikin. Saunan jälkeinen raukean rento olotila johtanee piakkoin nukkumahuoneen puolelle.




Viikonloppu

Maanantaina, 29.8.2011

Kesäisen lämmin, touhukas ja rentouttava viikonloppu takana. Lauantaiaamuna olisi saanut nukkua pitempäänkin, mutta tientekijät pahukset käynnistivät kaivinkoneensa ja traktorinsa jo puoli kahdeksalta. Lämpimän yön takia oli tietysti ikkunat auki, ja koneiden jyrryytys ja kolina herättivät nukkujan. Aamupäivä meni huushollia hieman perusteellisemmin siivotessa. Mies lähti Joutsaan johonkin vanhojen autojen kokoontumisajoihin, joten sain ihan itsekseni hääriä.

Iltapäivän nautiskelin pihalla lähes helteisestä kelistä. Nurmikon leikattuani istahdin takapihalle nauttimaan täysin sydämin vielä kukoistavasta puutarhasta. En antanut keltaisten koivunlehtien pilata tunnelmaa.

Sunnuntai olikin sitten loppukesän kohokohta. Lähdin nimittäin Laukaaseen viettämään Keski-Suomen puutarhanettiläisten taimenvaihtopäivää mukanani laatikollinen vaihtareita. Laukaalainen ystävämme oli kutsunut meidät koko päiväksi luokseen, eipä olisi keli parempi voinut olla. Hänen Saraveden rannassa sijaitseva Salainen puutarhansa oli upea, tarjoilut suussasulavat, ja seura mahtavaa. Vaihdossa tuli laatikollinen kaikenlaisia taimia, joita minun ei pitänyt ottaa ja joille nyt pitäisi keksiä paikat pihalta.

Tänään kävimme miehen kanssa mökillä saunomassa. Saunan lämpiämistä odotellessani piipahdin lähimetsään noukkimaan sankollisen puolukoita, yllättäen olivatkin jo kypsyneet poimimiskuntoon.
                                     

                                     Tässä kevään taimivaihdon satoa, pelakuu, jonka nimeä en muista

Menemistä ja tulemista

Perjantaina, 26.8.2011

Pari päivää olen mennyt niin tukka putkella, etten ole ennättänyt, tai pikemminkin jaksanut, koneen ääreen istahtaa. Keskiviikkona menin töistä suoraan hierojalle. Kotona käväisin vaihtamassa vaatteet ja tekaisemassa pikaisesti spagettia ruoaksi, kun jo piti lähteä mökille saunomaan (mikä ei ollut mitenkään vastenmielistä). Mukava illan päätteeksi sain äkäisen ampiaisen kimppuuni, pääsi tuikkaamaan kipottavan iskunsa vasempaan  hauislihakseeni. Ampiainen ei jäänyt henkiin.

Torstaina aamuvuorosta suoraan isännän kyytiin ja Jyväskylään maalinhakureissulle. Kotimatkalla poikkesimme ruokakaupassa  täydentämässä ruoka- ja juomavarastoja. Ostokset kotia jääkappiin, puhtaat vaatteet koppaan ja taas mökille saunanlämmitykseen. Tuumasimme miehen kanssa, että käydään nyt vielä niin kauan kuin lämpöisiä kelejä piisaa. Mökillä kyllä sitten kiireet unohtuvat. Siellä on mukava käpsehtiä ulkosalla tai pötköttää tuvan sohvalla takkatulta katsoen.

Samat kuvioit toistuivat tänäänkin. Kyyti oli vastassa työpäivän päätteeksi, kaupan kautta kotia. Kesäisen lämmin keli houkutteli meidät taas mökille saunanlämmitykseen. Nopsasti molemmat pesukoneet pyörimään, perunat ja porkkanat kiehumaan, broilerista soosia ja salaattia seuraksi. Poika lähti perjantairiennoille, ei saatu  mukaan. Mökillä isäntä sytytteli saunan uuniin valkeat, minä kannoin muutaman sankollisen vettä. Kylpyyn pääsyä odotellessani lötkähdin tuvan sohvalle ja heräsin isännän "saunaan" -huhuiluun.

Kotia päästyämme ilta jo hämärsi. Sytyttelimme ulkolyhtyihin valkeat, avasin siideritölkin ja mies oluen,  ja istahdimme takaterassille nauttimaan lämpimästä elokuun viimeisen viikonlopun perjantai-illasta. Vapaa viikonloppu edessä ja hellettä luvassa. Mitäpä sitä enempää arjen ahertaja tarvitseekaan näin kesäaikaan!

                                    Mustilanhortensia loistaa  hienosti hämärässä






Mylläystä

Tiistaina, 23.8.2011

Sateinen ja lämmin päivä. Aamullakin oli jo seitsemän aikoihin +15 astetta, joten yökin on ollut lämmin. Aamuvuoro töissä.  Pitkästä aikaa jouduin oikein kävelemään kotiin, kun kyytimies muisti väärin työpäivän päättymisen ajankohdan. Sateesta huolimatta oli oikeasti mukava kävellä ja haukata samalla raitista ilmaa.

Kotimäkemme on nyt myllätty kaivinkoneilla. Hyvä, että jostakin kolosta pääsee kulkemaan. Kaivantoihin upotetaan katuvalojen sähkökaapelit. Kalliota näyttää olevan näkyvissä monessa kohdin, tietää räjäyttelemistä. Valotolppakin siirretään tuntemattomasta syystä toiselta puolen katua meidän puolelle.

Ruoaksi laitoin kalakeittoa ja innostuinpa leipomaan pitkästä aikaa keiton kaveriksi sämpylöitä. Parempiakin on kyllä syöty, se myönnettäköön, mutta eiköhän nuo tule kuitenkin syötyä.

Ruoan päälle otin nokkaunet, isäntä lähti käymään Multialla ja poika kaverin luokse. Vielä olisi ohjelmassa hieman pyykkihommia. Ja tietysti tiistaisauna.


Kostean lämmintä

Maanantaina, 22.8.2011

Tästä päivästä voisi sanoa, että normi maanantai. Herätys kello 6.00, kahvi tippumaan, lehden haku ja nautiskelemaan sikkaraisin silmin aamukahvista ja Keskisuomalaisesta. Poikakin pääsi ylös ilman hoputusta. Amiksen lähdettyä koulutielleen, oikaisin uudestaan sänkyyn ja nukahdin vielä pariksi tunniksi. Kiirettä ei ollut töihin, kun menin iltatuuriin.

Kostean lämpöinen keli, työpaikan ulkomittari näytti +22 astetta. Töissä mukavan leppoisan vilkas päivä ja ilta. Aika hurahti nopeasti.  Kyytimies odotteli ulko-oven edessä, mikä oli hyvä juttu, koska oli alkanut sataa tihuutella.

Saunaan ja loppuiltaa viettämään telkkarin ääressä. Toisella silmällä vilkuilin telkkaria samalla kun tutkailin lainaamiani puutarhan vesiaihekirjoja. Joku hassu idea on jäänyt päähän elämään omaa elämäänsä. Nähtäväksi jää, mitä ensi kevääseen mennessä on mielikuvissa luonnostunut. Toteuttaminen onkin sitten eri asia.
                                  
                                     kallionauhus, taustalla purppuraheisiangervo "diabolo"


85 v

Sunnuntaina, 21.8.2011

Viikonloppu on kulunut isäni 85 vuotisjuhlien merkeissä. Perjantaina olin äidin apuna laittelemassa lauantaista juhlaa varten kahvipöytää tarjoilukuntoon. Päätyöni oli täyttää ja koristella kaksi täytekakkua. Äiti oli itse leiponut pohjat, mutta luovutti koristelupuolen minun huolekseni. Väleihin tuli mansikkaa, ananasta ja kermavaahtoa. Päälle erilaisia hedelmiä täpötäyteen, mm. persikkaviipaleita, ananasviipaleita sekä tummia ja vihreitä viinirypäleitä, jotka kuorrutin hyytelösokeriliemellä kiiltäväksi. Reunoille pursottelin kermavaahtoa.

Lauantaipäivä meni sitten juhlissa. Mukava oli tavata pitkästä aikaa sukuakin. Päivänsankari myhäili tyytyväisenä, eikä ainakaan tunnustanut väsyneensä hälinään. Juhlien jälkeen kävin vielä ystäväni Helin luona kyläilemässä. Oli tosi mukava päivä!

Sunnuntaina nukuin pitkään ja makeasti. Sisareni ja miehensä tulivat hakemaan minut kyytiinsä, ajelimme Leivonmäelle Tommolan tilalle hakemaan perinteiset luumulaatikot. En ole saanut mistään niin hyviä luumuja kuin heillä on. Ostin kerralla viiden kilon lootan, johon laitettiin kahta eri luumulaatua. Tietysti tuli ostettua muutama taimikin. Löysin koko kesän hakeamani Brunnera Jack Frostin, siitä iloitsen erikoisesti. Lisäksi otin muutaman heinän, pampaheinän ja hakoneheinän. Saa nähdä, pärjäävätkä talven yli.

Illalla istuttelin taimet ja siirsin muutaman väärälle paikalle joutuneen kasvin. Kolme tuntia hurahti pihapuuhaillessa nopeasti, uarakan päälle maistui sauna taas makealle.




Matalapainetta

Torstaina, 18.8.2011

Lämpimät kelit vaihtuivat sateisiksi, vettä on satanut oikein kunnolla. Matalapainetta meinaa olla meikäläiselläkin, kun väsyttää niin tolkuttomasti. Eilen illalla heitin sohvalle selälleni ja nukahdin samantein, puolitoista tuntia mennä hurahti unia näkemättä. En jaksanut saunaankaan lähteä, pakotin itseni kuitenkin ylös ja ulos terassille tuulettumaan. Siitä piristyneenä jaksoin iltauutiset ja häräntappoaseen katsoa telkusta. Sängyssä lueskelin Eija Klaucken Elämyspuutarha-nimistä kirjaa, ja oitis alkoi monta uutta ideaa omaan pihaan pyöriä mielessä.

Alkuviikosta olin aamuvuorossa ja sopivasti sattui mukavat poutaiset ulkopuuhastelukelit. Pari iltaa touhuilin niitä näitä, kitkin ja katkoin, sekä istuttelin ruukkuihin taimivaihtoon meneviä kasveja. Tomaateissa on paljon raakileita, eivät taida ennättää avomaalla kypsyäkään.

Edelleen on ihanan rehevää ja värikästä. Kallionauhukset loistavat kukassaan kuin pienet auringot, samoin valkoiset syysleimut hohtavat puolivarjon penkissä. Leimukukat ovat parhaimmillaan, tosin viime yön sade on ränsistyttänyt niiden kukintoja. Mutta vielä täytyy nauttia loppukesän tunnelmista täysin siemauksin!

                                   syysleimut Starfire (edessä) ja Spitfire

Wilhelm Kesserling

                                    Aida

Jules Sandeau


Kaupungissa

Maanantaina, 15.8.2011
Sattuipa somat kelit viikonlopuksi. Aurinko killotti lähes helteisesti sekä lauantaina että sunnuntaina, olipa ilmassa vielä hyttysiäkin. Lämpöisiä kelejä on luvattu vielä alkuviikollekin, tosin tänään ei ollutkaan ihan niin lämmintä, kuin luvattiin.

Eilen päiväruuan jälkeen läksin ostoksille Jyväskylään, itselleni vaatetta ja muuta tarpeellista. Pettymyksekseni keskustan kaupoista ei monikaan ollut auki, Sokkarin ja Anttilan kautta päädyin Seppälään, mistä löysinkin aika kivan neuleen syksyn varalle. Keskustasta ajoin Seppälän kautta Palokankeskukseen. Kasseja kertyi loppujen lopuksi useampiakin. Kävin uudessa Palokan Citymarketista hakemassa halvan paistinpannun ja Kodin Ykkösestä pari sisustuskoria keittiön hyllyyn.

Kotona arvelin miehelle olevani jollakin tavalla varmasti sairas, koska kiersin kaikki matkalla olevat puutarhamyymälät. Eden Honkkarin pihaosastolle en käynyt tutustumassa, vaikka muuten siellä ällistelinkin.

Kotia tultua hörppäsin pullakahveet terassilla ja oikaisin koipiani vähäksi aikaa. Loppuilta meni Hercule Poirotin seurassa  ja kirjaa lueskellen.

Puuhapäivä

Lauantaina, 13.8.2011

Vapaapäivä ja nukuttu pitkään, peräti yhdeksään asti. Innostuin illalla katsomaan telkusta komisario Lynleytä, nukkumaanmeno venähti tämän päivän puolelle. Olen lukenut kaikki suomennetut kirjat, joissa kyseinen lordi ratkoo rikoksia. Hieman vaivaa, kun Thomas Lynley ei ole telkkarissa ollenkaan samannäköinen, kuin minun mielikuvissani :)

Aamukahveet join pitkään ja hartaasti lehteä lueskellen. Sitten iski puuhakkuus. Tekaisin pitkästä aikaa pullia, jälkikasvu sai herätä muhkeaan, vastaleivotun pullan tuoksuun. Siinä ohessa laitoin molemmat pesukoneet pyörimään ja mankeloin nivaskan lakanoita ja pyyhkeitä, sekä tekaisin perheelle broileripastaa ruuaksi.

Sitten nurmikon kimppuun. Ilma oli niin aurinkoinen ja lämmin, että hikipisarat tippuivat niskasta. Leikkelin tomaateista liikoja lehtiä, että älyäisivät kypsyttää kaikki kymmenet raakileensa. Saksia näyttelin myös erinäisille kuihtuneille kukinnoille, mistä kertyi pari kottikärryllistä kompostin täytettä. Minulla on muuten kottarit, joilla on viidenkympin nopeusrajoitus! Sain ne ystäviltäni pari vuotta sitten viiskytvuotispäivälahjaksi.  Pari kesää sitten nauroi naapurin mummo, että ajatteli minun hurjastelleen ylinopeutta kärryilläni, kun oli nähnyt poliisiauton ajavan ohitse. Kovassa käytössä ovat kottarit olleet ja ilmiselvään tarpeeseen tulivat.



Tunnelmointia

Perjantaina, 12.8.2011

Yö oli viileä, aika lähellä hallaa varmaan käytiin. Päivällä aurinko jo lämmitti mukavasti, vaikka tietynlainen koleus ilmassa viivähti.

Rauhallinen työpäivä, ei kovin vilkasta, mutta aina jokunen asiakas paikalla. Koululaisetkin ovat ilmestyneet maisemiin. Maanantaina alkoi käsi- ja taideteollinen ammattiopisto naapurissa, tuli taas paljon mukavia ja "värikkäitä" uusia nuoria asiakkaita. Oma jälkikasvu kulkee jo viiden päivän rutiinilla bussilla kaupunkiin ja takaisin. Mukavasti on kuulema alkanut, uusia kavereita on tullut, opettajat ovat rentoja ja ruokakin parempaa kuin peruskoulussa :)

Töiden jälkeen ajelimme mökille saunomaan. Minä sukkelana ennätin tuvan takkaan valkeaa laittamaan, ja kohta meinasimmekin tukehtua savuun. Olisi pitänyt älytä polttaa saunan hormissa ensin sanomalehteä, että olisi alkanut vetämään kunnolla viileän ja kostean viikon jälkeen. Ilman suurempaa konfliktia tuosta selvittiin, kunnon läpivedolla ja isännän hätiin tulemisella.

Kotona kiertelin pihaa illan hämärtyessä. Tunnelmoin laittamalla ulkolyhtyjä palamaan, laitoinpa muutaman kynttilätuikun sisätiloihinkin.

Aamulla varhain

Torstaina, 11.8.2011

Nuhareaktio taitaa olla selätetty, ellei sitten jää muhimaan jonnekin onteloihin. Loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, tiistai-iltapäivällä oli jo ihan terve olo.

Aamuherätykset ovat olleet varhaisia tällä viikolla, kello on soinut joka aamu 6.15. Pojan "amisbussi" lähtee jo 6.50, joten aikainen herätys on hänelläkin. Tänä aamuna herääminen näytti jo olevan hankalampaa kuin alkuviikosta.

Tällä viikolla en ole ehtinyt/jaksanut tehdä ulkona mitään kasvuston hyväksi. Eilen kiertelin tiluksia, ja huomasin rikkaruohojen rehahtaneen jokapuolella. Toivottavasti viikonloppuna olisi poutaa, että pääsisi kitkemään. Nurmikko kaipaa leikkaamista, mutta leikkuripa onkin vaihteeksi jäänyt mökille.

Destia oli jättänyt viestiä postilaatikkoon, että tulevat tänään tekemään katselmukset louhintatöiden välittömässä läheisyydessä oleviin taloihin. Kartoittavat tiili-, betoni- ja kaakelipintojen kuntoa. Eipä ole vielä näkynyt, aikaväliksi oli annettu klo 7-17. Tulevat tietysti sitten, kun olen ennättänyt lähteä töihin. Hieman meitä hirvittää, kun louhittava (räjäytettävä) kallio on samaa kalliota, missä meidänkin talo on perustuksistaan kiinni.





Voi ei taas

Tiistaina, 9.8.2011

Huonosti menee. Sunnuntaina iltapäivällä meni nenä tukkoon, eikä auennut koko päivänä. Nasolinit oli lopussa, eikä suolavedellä huuhtelukaan tuonut helpotusta. Se taas tiesi unetonta yötä. Kääntelehdin puolelta toiselle, lisäsin tyynyjä ja torkuin pieniä hetkiä. Ja ajattelin, voi ei, ei taas!

Aamuvuoro töissä, kännykän herätys oli tarpeeton, enhän ollut juurikaan nukkunut. Tokkuraisena nousin kahvinkeittoon  ja hain Keskisuomalaisen. Pojalla oli myös aikainen herätys, ammattikoulu alkoi ja piti ehtiä "amisbussiin". Hyvin oli eka päivä kuulema mennyt, ja takaisinkin osasi bussilla tulla.

Töissä sitten huomasin kahvimaidon jääneen matkasta, kun tuli  aamupäiväkahvin aika. Mustana meni juuri ja juuri yksi kupillinen, muttei sitä voinut nautinnoksi kyllä sanoa. Sen verran oli tuhruinen olo, etten viitsinyt vesisateessa lähteä lähikaupasta maitoa hakemaan, vaan alistuin kahvittomaan työpäivään.

Apteekista  hain lääkettä kotimatkalla ja sain nenän hengittävään kuntoon. Kotona heitin kassin eteisen nurkkaan ja heitin sohvalle peiton alle. Nukuin unia näkemättä pari tuntia. Lämpökin oli noussut ja nenä vuoti solkenaan. Onneksi ei tarvinnut tehdä ruokaa, mies keitteli perunoita ja kananmunia, lisäksi oli edellispäivän makaronilaatikkoa. Ilta menikin huilatessa ja telkkaria katsoessa.

Kohta puolin lähden iltavuoroon työmaalle, olen lääkinnyt itseäni kaikilla mahdollisilla tropeilla, jospa se tästä.

Ps. Sitäpaitsi aamupalapaahtoleivät turahtivat mustiksi.


Surkeuden vastapainoksi laitan tähän kuvan iloisen punaisesta värimintusta, joka loistaa väripilkkuna kukkapenkissä

Rantabistrossa

Kylläpä päivät kiitävät taas nopeaa vauhtia. Viikko vasta alkoi, ja nyt se on jo lopussa. Sain torstai-iltana iloisesti yllättävän puhelinsoiton Oulunjoen taimistolta Matti Kuljulta. Hän soitti ja kysäisi, vieläkö olen kiinnostunut parista häneltä toista vuotta sitten tilaamastani pensasruususta. Silloin niitä ei ollut saatavilla, mutta hän oli ystävällisesti tallettanut tilaukseni, ja nyt haluamiani ruusuja olisi saatavilla. Matkahuollosta sitten eilen työpäivän päätteeksi haettiin Rosa Herttoniemi, ja Rosa Maiden's Blush. Huomenna pääsevät paikoilleen ruusukäytävän varrelle.

Lauantaiaamupäivä meni siivotessa. Lakanoiden vaihtoa, imurointia, pölyjen pyyhkimistä, lattioiden pesu, pyykinpesu ja pyykin silitystä. Sopivasti sain hommat hoitoon ja ennätin television äärelle, kun kotimainen elokuva Hedelmätön puu alkoi. Katsottuahan tuo tuli, vaikkei ollutkaan mistään kotoisin.

Illalla ajelimme mökille saunomaan ja uimaan. Ilma oli leppeän lämmintä edelleen, joskin hieman kosteaa. Saunassa oli makoisat löylyt ja mökillä kodikkaan lämmin tunnelma. Sitten juhannuksen ei oltu takkaan tulta viritelty, nyt tein pienen tunnelmavalkean. Yöksi ei jääty, kun ei saatu jälkikasvua mukaan.



Otin muutamia kuvia mökkireissulta








Vielä on kesää jäljellä

Torstaina, 4.8.2011

Leppeän lämpimiä päiviä ollut vielä tällä viikolla. Eilen oli milteipä hellelukemat, mutta yöt ovat olleen aika koleita. Yöllä piti nousta työntämään ikkunaa kiinni, kun näihin päiviin on saanut hikoilla yölläkin.

Eilen töiden jälkeen nopeasti evästä perheelle ja pihalle nautiskelemaan. Isäntä innostui ottamaan pensasleikkurin esille ja tasasi orapihlaja-aitamme. Minä toimin haravamestarina ja yritin noukkia terävät piikit tarkkaan pois ajotieltä, muuten puhkovat auton/mopon/pyörän renkaat. Naapuri kehotti (pilke silmäkulmassa) tilaamaan kaivinkoneen kaivamaan aidan juurta myöten pois, kuten hän teki viime kesänä. Toinen naapuri kertoi tehneensä pellistä pohjalliset saappaisiin, kun aikanaan leikkeli omaa aitaansa, sekin hävitetty muutama vuosi sitten. No, emme vielä ole valmiita luopumaan piikkiaidastamme.

Tänään iltavuoro töissä, aika hiljainen päivä. Poika pyysi jättämään listan töistä, joita hän pystyisi tekemään tienatakseen mopobensarahoja. Hyvin oli hommat hoidettu.

 Kesken työpäivän iski kaamea suklaanhimo. Soitin pojalle, joka kiikutti kiltisti äitimuorille tummaa suklaata työpaikalle.

Töissä taas

Tiistaina, 2.8.2011

Lomaltapaluu on sujunut ilman tuskia. Maanantaina oli pehmeä lasku arkeen, kun oli iltatuuri ja sain nukkua edelleen pitkään. Töissä olikin tosi vilkas päivä, liekö syynä viilennyt keli vai lomien loppuminen. Ehkäpä molemmat. Työpäivä hurahti nopeasti, kun oli toimintaa ja mukavia asiakkaita. Hyvä, että ennätin häthätää kahvit keittää ja eväsleivät syödä.

Illalla oli kyytimies vastassa, kaupan kautta kotia ja pihavermeet niskaan. Nurmikko oli pakko jo leikata. Mies päästeli siimaleikkurilla tontin reunoilta heinäryteikköjä ja löysi meidän ulkovajan takaa päättömän kyyn. Naapurin kissa oli ilmeisesti ottanut matsia matelijan kanssa. Viime kesänä satuin näkemään samaisen kissan leikittelevän käärmeellä meidän pihassa. Käärmeraukalla (?) oli jo ihan verinen pää, kun mäjäytin sille armahtavan lapioniskun. Kissä katsoi minua kovin syyttävästi, kun pilasin kivan leikin. Yäk!

Tänä aamuna olikin sitten ankeampi herätys, jo 5.45. Sen verran huonosti nukuin koko yön, että nousin jo ennen kännykän piippausta. Isäntä oli keittänyt aamukahvit  valmiiksi, mikä hieman helpotti päivän alkua, samoin kuin kyyti työmaalle.

Ennätin aamupäivällä ennen ovien avaamista purkaa muutaman kirjalootan ja tutkailla, mitäs kaikkea uutta on viiden viikon aikana tullutkaan. Olihan sitä monenlaista, niin kirjaa, elokuvaa kuin musiikkiakin.

Illalla ajelimme mökille saunomaan. Mies kävi uimassa, minä en enää tohtinut, tyydyin pelkkään kuumaan saunaan. Olipa kuitennii taas hieno ilta!


                                      Preeriamesiangervon kukkapilvi on kuin annos vispipuuroa