Kevät

Kevät

Alku aina hankalaa

Tiistaina, 29.11.2011

Sunnuntaina satanut lumi on pysynyt vielä maassa. Sen verran sitä tuli, että auramiehet pääsivät jo töihin. Tänä aamuna työpaikalle kävellessä piti oikein katsella ympärilleen ja nauttia valkeudesta. Tosin jalkoihinkin piti katsetta suunnata, paikoittain oli aika liukastakin.

Aloitin kutomaan miehelle kirjoneulepipoa pukinkonttiin. Miten voikin joskus aloittaminen takuta niinkuin tässä työssä! Silmukoita luodessa olin arvioinut langan liian lyhyeksi. Ei kun uusiksi. Ja taas sama juttu. Kolmannella yrityksellä varasin niin pitkästi lankaa, että varmaan riitti ja jäi vielä katkaistavaksikin. Mutta mutta... muutaman kerroksen kutomisen jälkeen huomasin aloittaneeni väärällä värillä. Ei kun taas purkamaan ja alusta. Sitten sain jo kuviokerroksen tehtyä, kun huomasin tulkinneeni ohjetta väärin, ja ihan kuvion alkukerroksilla. Tässä vaiheessa käväisi ihan lyhyesti mielessä jättää koko homma sikseen, vaan sinnikkäänä taapertajana purin hammasta ja aloitin vielä kerran alusta. Periksihän ei anneta! Toistaiseksi näyttäisi olevan ihan onnistumisen mahdollisuuksiakin.

Illalla innostuin värkkäämään muutaman joulukortin. Moneen vuoteen en ole joulukortteja askarrellut, ideat ovat hieman hakusessa.






Adventti

Sunnuntaina, 27.11.2011

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Iltapäivällä virittelin ulkovalot ja kyntteliköt ikkunoille. Uudet ledvalot oli tarkoitus heittää kolmen tuijan ympärille, vaan eipä valojen johto riittänytkään. Piti laittaa ne sitten havulaatikoitten päälle. Adventin kunniaksi alkoi illansuussa satamaan lunta tai räntää oikein tiskirätin kokoisilla hiutaleilla, ihanan näköistä on nyt ulkona.

Eilinen päivä meni reissatessa Tampereella. Lähdin sisareni ja hänen miehensä mukana perinteiselle jouluostosreissullemme. Kiertelimme urakalla ostoskeskuksia ja halpahalleja. Kävimme myös aivan ihanassa sisustusliikkeessä, Aada-sisustuksessa. Ikea oli jo vähän liikaa meikäläisen jaloille, kun erehdyin laittamaan korolliset talvinilkkurit jalkaan kylmän pelossa. Reissu oli kaiken kaikkiaan mukava ja hyvin onnistunut, hankintoja myöten.

Ostin askarteluliikkeestä joulukorttiaineksia, jospa tänä jouluna saisin itse värkättyä kortteja. Jokusen ennätin jo tänään kokeilumielessä tehdäkin. Mukavaa puuhaa.



Joulua kohti

Torstaina, 24.11.2011

Eipä tullut talvi vielä, aamulla kuusi astetta lämmintä ja vettä tihkuttelee. Lumesta ei enää jälkeäkään. Jotenkin vaikeaa asennoitua, että joulu on jo niinkin lähellä. Tasan kuukauden päästä ollaan jouluaatossa! Lämmin keli on siitä hyvä, että ulkovalot on helppo asetella puskiin ja pensaisiin. Ei tarvitse kahlata lumihangessa, sormet eivät jäädy ja johdot eivät ole pakkasesta kankeina.

Eilen kaivelin yläkomerosta sähkökyntteliköt esille, lauantaina aion laittaa ikkunoille valoa tuomaan. Samalla katsastin vanhat joulukoristeet. Eipä noita paljoa olekaan, muutama jouluenkeli ja tonttu. Sekä tietysti kuusenkoristeet, joita onkin sitten kertynyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Pallojen värisävyt kun ovat vuosien varrella vaihtuneet olohuoneen verhojen mukaan :)

Neulebaskerista tuli taas kerran liian väljä, huoh. Täytynee ommella varovasti kumilankaa kiristeeksi, ettei ihan tuuli vie menneessään. Mutta onpahan  ainakin sävy sävyyn silmälasien kanssa...

Talven tuntua

Tiistaina, 22.11.2011

Tänään viettävät hopeahäitään ystäväpariskuntamme, sydämelliset onnentoivotukset heille! Tasan 25 vuotta sitten tanssittiin oikein perinteisiä maalaishäitä morsiamen kotona. Silloin, vuonna 1986, oli maa sula ja lumeton. Hääpaikalle päästyämme yllätys oli melkoinen, kun parinkymmenen kilometrin päässä hääkirkosta olikin lunta viitisen senttiä. Siinä sitä liukasteltiin pienissä juhlakengissä ja kesärenkailla. Onnellisia ovat edelleen, kolme fiksua lasta kasvattaneet.

Aamulla oli maa vielä valkoinen täälläkin. Hiukan arvelutti kesärenkaisella autolla lähteä poikaa viemään linja-autopysäkille, mutta isot tiet olivat ihan sulia, suolattuja arvatenkin. Hiekoitusauto kävi eilen kotimäen hiekoittamassa, joten sekään ei ollut onneksi liukas.  Meidän perheessä autoon vaihdetaan joka vuosi talvirenkaat viime tingassa, samoin keväällä kesärenkaat. Suutarinlapsella kun ei tunnetusti ole kenkiä :)

                                                        Takaterassilla näytti aamulla tältä

Meillä kasvaa myös pieni sievä joulukuusi omasta takaa, kääpiöserbiankuusi

Ensilumi

Maanantaina, 21.11.2011

Tunnen joka syksy lapsenmielistä riemua ensilumen tultua maahan. Niin myös tänä aamuna, kun silmät sikkarassa kipaisin hakemaan aamupostia. Piti oikein pysähtyä henkäisemään, vaikkei sitä lunta nyt kovin paljoa ollutkaan. Päivän mittaan sekin vähä suli melkein kokonaan pois. Liukkaalta tuntui tie iltapäivällä palatessani töistä kotiin.

Lähdin miehen kaveriksi kaupunkiin katsastamaan naapurin autoa, hyvin meni läpi. Kotona pikaisesti pakasteesta lohkoperunoita uunipellille. Jauhelihasta pyöräytin pihvit kaveriksi, lisäksi salaattia. Poika lähti syötyään kuntosalille treenamaan, minä istahdin sohvalle kutomaan.

Sorruin taas ostamaan alennuksesta seitsemään veljestä muutaman kerän. Niistä pitäisi sommitella myssy miehelle pukinkonttiin, kunhan saan edellisen työn valmiiksi. Baskeri itselleni valmistui eilen, kaulahuivi on vielä kesken.


Lakkitehtailija

Sunnuntaina 20.11.2011

Eilen viikkosiivouksen jälkeen otin tilkkukoppani taas kerran esille. Muutama vuosi sitten tuli ostettua tilkkupeittoa varten hieman runsaasti materiaalia. Vaikka mitä olen kankaanpaloista värkännyt, aina sitä tuntuu riittävän.  Siivotessani eilen keittiönkaappeja, totesin lasisia säilykepurkkeja kertyneen aika lailla. Naps, sain idean! Mökille laitettiin viime kesänä pari uutta avohyllyä, niille saisi lasipurkeista somistettua kivoja säilytyspurkkeja kuivaruoille ja muulle sälälle.

Näin kehittyi eilen kotiimme pienimuotoinen lakkitehdas, kun ompelin tilkuista hatut purkeille. Reunaan pitsinauhaa ja kuminauhasta kiriste. Helppoa ja hauskaa. Suurin homma olikin liotella irti etiketit purkeista.

Tällaisia sain aikaiseksi:

Valoa pimeyteen

Torstaina, 17.11.2011

Illat ja päivätkin ovat nyt tosi pimeitä. Entinen kollegani Helga sanoisi, että on kaksi pimeää vastakkain. Naapurin ikkunalle oli ilmestynyt joulukynttelikkö, minä olen tyytynyt vielä "elävään tuleen", lyhtyihin ja kynttilätuikkuihin. Jospa adventtina sitten virittelisi ulkovaloja ja sähkökynttelikköjä.

Etsiskelin keittiön laatikoista eilen teippiä. Teippiä ei löytynyt, mutta löysinpä syksyllä Heliltä saadut ihanat, karkkiväriset kellukynttilät. Asettelin ne vedellä täytettyyyn lasimaljaan, jossa nätisti uivat ja paloivat. Sen verran hennoin niissä pitää tulta, että sain otettua kuvia. Taidan säästää pojan synttärikahvipöytään ne.

Muutama kerros piti eilen kutoa myssyä, vaikka vasenta käsivartta ja olkapäätä on jomotellut parina päivänä. Kävin hierojalla, joka löysi vasemman lavan alta tosi aran kohdan, jota pehmitteli. Yöksi laitoin vielä Zon-geeliä kipeään kohtaan. Jospa se siitä vertyisi. Pukinkonttiin olisi nimittäin aikomus vielä jotain pientä kutoa miesväelle.



Pientä askarta

Tiistaina, 15.11.2011

Aamulla maa oli jäässä, pakkasta näytti kylän keskustassa olevan -3 astetta. Takapihan koristelätäkkö on jäätynyt ohueen riitteeseen. Sopivasti ennätin lauantaina laittaa pikkuisen kuusenruippanan lintulaudan vierelle ennen maan jäätymistä. Antaa mukavasti suojaa avoimella paikalla seisovalle lintulaudalle. Isäntä pätkäisi korjaamohallinsa tontilta kuusen, minä kiikutin sen Renun takakontissa kotipihalle.  Poika teki rautakangella maahan reiän ja siinä saa kököttää ensi kesään asti.

Kun pihahommia ei enää ole, tekee mieli tehdä kotona kaikenlaista pientä käsityötä. Baskeri etenee puikoilla hitaasti, mutta varmasti. Ompelukoneen vierellä odottaa tilkkulaatikko inspiraatiota. Kodin sisustusta on myös mukava ehostaa pienillä uudistuksilla, kuten uusilla tyynyillä tai verhoilla.

Makkarin ikkunaan viikonloppuna ripustetut pitsiverhot keventävät kivasti tummia verhoja. Isännän toivomuksesta lyhensin vanhoja lattiaan asti ulottuvia verhoja. Ilman pitää kuulema päästä paremmin patterista kiertämään. Tynkäverhot näyttävät hieman oudoilta silmään. Mieskin totesi, että vähän on minihamemallia. No, saavat välttää toistaiseksi.





Isänpäivillä

Maanantaina, 14.11.2011

Isänpäivä sujui leppoisasti. Mies oli oikein tyytyväinen uusiin Reinohinsa, ja kermasuklaamansikka-täytekakkukin näytti maistuvan. Ruoaksi tein perinteiset lihapullat, perunamuusia ja lanttulaatikkoa. Lisukkeena etikkapunajuuria ja tuoresalaattia. Jälkkärinä kakkukahvit.

Ruoan jälkeen lepäilimme. Mies katseli telkkaria sohvannurkassa, minä heittäydyin sängylle lueskelemaan. Kirja oli Janet Evanovichin uusin herkkupala, Herttaseiska. Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin (ja varsinkin isoäiti Mazurin) edesottamuksille piti taas välillä nauraa tyrskiä ihan ääneen.

Illemmalla kävimme isääni onnittelemassa kotikotona. En ole mikään runoniekka, mutta yritän keksiä  jonkin pienen oman värssyn tai kirjoituksen sekä isän- että äitienpäiväkortteihin.






Pientä puuhaa

Lauantaina, 12.11.2011

Rauhallinen, hidas vapaapäivän aamu. Sain istahtaa miehen keittämille aamukahveille ja lukea Keskisuomalaisen kannesta kanteen. Paikkojen järjestelyä, pyykin viikkausta, jossain välissä kermaperunalaatikko uuniin. Sillä välin, kun ruoka kypsyi kipaisin jalkaisin paikkakunnan muotiliikkeessä hakemassa isälleni lahjaksi paidan. Suunnitelmissa oli kyllä Porvalin Mikon uusin kirja, Operaatio Hokki, mutta enhän minä ennättänyt kaupunkiin asti. Jospa sitten pukinkonttiin laittaisin.

Takaisin kävellessä näin ja kuulin monien hälytysajoneuvojen menevän ohitse. Keuruulta päin lappasi paloautoa ja ambulanssia, samaten Jyväskylästä päin.  Uutisisissa kerrottiin Heinämäen palvelutaloissa olleen tulipalon, onneksi ei käynyt pahemmin.

Isänpäiväkakku valmistui kermaperunoiden jälkeen, ja lahjapakettiin miehelle sujahti uutukaiset Reinot. Tällä kertaa ostin harmaasävyisenä.

Iltapäivällä otin alas makkarin verhot ja vein ulos tuulettumaan. Samalla ompelin ruskeasävyisten verhojen väliin kermanvaaleat pitsiverhot. Kuva piti ottaa, vaan mies olikin vienyt kameran pajalle.

Pizzaperjantai

Perjantaina, 11.11.2011

Meikäläisen päivät ja vireystaso eivät näköjään ole veljeksiä, sen verran vaihtelua on taas ilmennyt. Eilen olin töistä tultua pirteä ja virtaa riitti viikkosiivouksen tekemiseen. Siinä ohessa pesaisin saunankin ja tein pöperöt perheelle. Illalla rustasimme vielä laskuja postitukseen miehen kanssa. Minä toimin kirjurina, kun mies saneli. Hankalahkot autojen merkit alkavat jo mennä rutiinilla. Ensi alkuun piti vaivihkaa tarkistaa, miten kirjoitetaan oikein mm. Mercedes Benz tai Mitsubishi
asiakkaan laskuun.

Tänään oli sitten aivan päinvastainen olotila. Töistä päästyä väsytti aivan tolkuttomasti, päätimme (minun ehdotuskestani) hakea pitkästä aikaa pizzat paikallisesta pizzeriasta. Olipa ihanaa istahtaa herkuttelemaan valmiille aterialle. Voitte uskoa, että maistui suorastaan taivaallisen hyvälle!

Ruoan jälkeen retkahdin sohvalle katsomaan lempisarjaani Sydämen asialla. Uusintoja vain, mutta mukavaa katsottavaa silti. Pikku bonuksena hyvän viihteen lisäksi minun silmäni huomioivat kaikki pikkukylän ihanat ruusu- ynnä muut istutukset. Ilta jatkunee rennon leppoisasti saunan, telkkarin ja ukkelin seurassa.

                                          Nämä ruusut eivät ole Aidensfieldista, vaan meiltä Lätykän pihalta :)

Baskeria puikoille

Keskiviikkona, 9.11.2011

Eilen annoin periksi neulomishaluille. Aamulla jäi siivoilun ja ruoanlaiton jälkeen joutilasta aikaa ennen iltatuuriin lähtöä suunnitella neulomishommia. Viime keväänä hamstrasin Rose Mohair -lankoja, tummansinistä sekä tummaa turkoosia.

 Baskerimallinen myssy olisi tarpeen, joten ei muuta kun silmukoita luomaan. Aloitin tummansinisellä,  muutaman kerroksen jälkeen purin ja vaihdoin turkoosiin. Olen tehnyt tällä mallilla aikaisemminkin baskerin, mutta siitä tuli hieman iso minun päähäni. Malli on sellainen, että en uskaltanut muuttaa silmukkamääriä, joten tein resorikerrokset tosi ohuilla puikoilla. Ei hyvä mohairlankojen kanssa, hankala neuloa. Kuvion alettua vaihdoin suosiolla nelosen puikoille, ja heti oli parempi tuntuma neuleeseen.

Tänä aamuna olikin maa jo kuurassa, pakkasta yöllä ollut muutama aste. Aavemainen usva leijuili ilmassa, kun tänään neljältä lähdin töistä kotia kävelemään. Täysi kuunmollukka vielä lisäsi mystistä tunnelmaa. Tarkoitus oli ottaa kuu-ukosta tunnelmakuvia, mutta patteri simahti kamerasta muutaman kuvan jälkeen. Kuuraista etupihan nurmikkoa ja kynttilälyhtyjä ennätin kuvata.


Kukat ne kukkii vaan

Maanantaina, 7.11.2011

Kelit jatkuvat mukavan lämpiminä.  Eilen siivoilin pihaa, vielä oli ilmestynyt isoja vaahteranlehtiä haravoitavaksi. Katkoin perennojen varsia ja muutaman kärhön puolen metrin korkeudelta. Takapihalla loistaa ylhäisessä yksinäisyydessään korkeassa kärhötornissa Clematis Semu. Sitä en henno leikata, ennenkuin lumi tulee maahan.

Viritin jänisverkot kahden omenapuun ja yhden koristeomenapuun ympärille. Katkoin rajan kuusesta alimpia oksankärkiä vielä kuistille koristeeksi. Siemenistä kylväytyneet siniset orvokit kukkivat siellä täällä kukkapenkeissä ilopilkkuna.  Europeana-ruusut jatkavat kukintaansa edelleen.

Kerrankin ennätin laittaa lintulaudan sulan maan aikana. Rautakangella tuli reikä kätevästi keväällä istutetun purppuratuomen vierelle. Ainakin tänään näytti vielä olevan pystyssä, minun kötöstykseni kun eivät aina ole ihan vimpan päälle.

Ryytimaalla salaatti on vielä ihan vihreää, ulkokojun seinustalla keijunmekko on kuin kesällä konsanaan. Ei uskoisi, että marraskuu on jo pitkällä.

                                                             Clematis Semu viime viikolla

           

Tyynyjä

Sunnuntaina, 6.11.2011

Kaksoispyhien aika on sujunut hyvin rauhallisesti.  Minulla on monen vuoden ajan ollut tapana laittaa Pyhäinpäiväksi hieman joulumainen ateria. Nyt sain tehtyä porkkanalaatikkoa, rosollia, karjalanpaistia ja perunaa. Lanttulaatikkoa piti ostaa kaupasta, mutta unohdin kirjoittaa kauppalistaan, ja niin syömme lanttista vasta jouluna.

Isäntä häipyi verstaalleen, ja minä istahdin ompelukoneen ääreen. Kolme erilaista tyynynpäällistä sain aikaiseksi. Toistaiseksi saavat olla pukuhuoneen sohvalla, keväällä vien ne mökille. Ei niistä nyt kovin kummoisia tullut, mutta saavat kelvata. Huomasin taas, miten mukavaa ompeleminen onkaan. Täytyisi vaan saada kunnollinen työpiste, vanha piironki ei ole paras mahdollinen ompelupöytä.

Illan suussa kävimme vanhempiani tervehtimässä. Vein runkoruusun ja pari pelakuuta heidän kellariinsa talvehtimaan. Toivotin kasveille hyviä talviunia ja tavataan keväällä. Samalla reissulla poikkesimme hautasmaalla sytyttämässä kynttilät molempien mummojeni, Hildan ja Natalian, sekä setäni Vilhon haudoille. Äidiltä piti pummata tulitikkuaski, ainoatakaan tulitikkua kun ei huushollistamme löytynyt.




Teinin huone

Torstaina, 3.11.2011

Paljon ennättää, kun nousee varhain. Kello on kymmenen, ja huusholli siivottu pyhäkuntoon. Koneellinen pyykkiä on pyörimässä ja kermaperunalaatikko uunissa.  Eniten meni aikaa pojan huoneen järjestelemisessä. Putsasin sen oikein perusteellisesti. Sängynalunen imee kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Imurinletkua ei sinne kannata työntää summamutikassa. Juomapullojen korkit, sukat, karkkipaperit yms. tukkivat imurin. Isommat, kuten tyhjät limsapullot ja tyhjät mehutölkit koukitaan ensin alta pois.

Rättirumbaa piisaa. Lattia oli täynnä likaisia ja puhtaita vaatteita. Erottelin puhtaat komeroon ja likaiset pyykkiin. Viimein alta paljastui mattokin. Kylpypyyhkeitä löytyi kuusi kappaletta komeron ovien päältä kuivumasta. Kerran käytettyjä. Asia, josta koko ajan marmatan, mutta muutosta ei tunnu tapahtuvan.

Lopulta huone näytti siltä, miltä pitääkin. No, ei välttämättä teinin mielestä.  Hänestä kun sekasotku on kuulema kodikasta.
Veikkaanpa, että tullesani illalla töistä kotiin, kodikkuus on jo asteittain palannut:)

Pojan kanssa ollaan puhuttu, että huoneen väritystä voisi muuttaa. Lapsellisen vaaleansiniset puolipaneelit maalattaisiin harmaa-ruskean sävyiseksi, samaten tekstiilit vaihdettaisiin beige-harmaa-tummanpunainen-musta linjalle. Matto on jo valmiiksi sävyihin sopiva. Ehkäpä ensi keväänä, kun luonnonvaloa olisi enemmän.


Lottovoittaja

Tiistaina, 1.11.2011

Aamuvuoro töissä.  Ruokana meillä oli tänään kotikutoista pizzaa sekä vihersalaattia, jälkkärinä eilen keitettyä mansikkasoppaa. Pyykit koneeseen ja imuri esille. Meidän kotikatumme on edelleen keskentekoinen ja kamalan rapainen. Kura kulkeutuu väkisinkin kenkien pohjissa tuulikaappiin ja siitä edelleen sisätiloihin, ellei imuroi päivittäin.

Ruokailun päälle istahdin koneen ääreen maksamaan muutaman laskun. Ihmettelin, olenko mennyt laskuissani sekaisin. Tilillä näytti olevan enemmän rahaa, kuin muistini mukaan piti olla. Selitys löytyi lottovoitosta. Tilille oli rapsahtanut 90, 10 euron voittopotti. Ihan mukava lisä.

Toivuttuani iloisesta yllätyksestä otin esille tilkkuvarastoni. Nyt pitäisi suunnitella koristetyynyjä jo aikoja sitten hankkimistani pellavakankaista. Lisukkeena olisi pellavanväristä pitsiä johonkin väliin. Saas nähdä, mitä näistä kehittyy.