Kesä

Kesä

Huvia ja hellettä

Maanantaina, 30.7.2012


Huomaanpa omaavani ennustajan lahjoja, kun jo alkukesästä sanoin helteiden sijoittuvan heinä-elokuun vaihteeseen. Ennustukseni perustui tammi-helmikuun vaihteen koviin pakkasiin, vanha kansa kun sanoo talvikuukausien säiden vastaavan kesäkuukausien säätä.

Kaunis sää osui viime perjantaillekin, kun lähdimme naisporukalla kesäteatteriin. Suuntasimme Säynätsalon Juurikkasaareen katsomaan Teatteri Eurooppa Neljän Haavelaivaa.  Esitys ei ollut sitä parasta Eurooppa Nelosta, mutta alkukangertelun jälkeen ihan katsottava ja jonkinlainen juonikin tarinalle löytyi. Taustalla välkehti Päijänne, hienompaa kesäteatteripaikkaa ei voi kuvitellakaan.

Lauantai meni ulkona kykkiessä ja nauttiessa yhä lämpenevästä kelistä. Leikkelin kukkineita kukintoja ja kanttasin takapihan istutusalueet. Olisi ollut mahtavat mökkikelitkin, mutta mies oli töissä. Sunnuntaina luuhasin kyliä: ensin kävin vanhempiani katsomassa ja vielä illansuussa tarkastamassa Onnelan maisemat. Kyllä siellä riittikin taas nähtävää ja ihasteltavaa. Oma puutarha tuntuu ihan mukiinmenevältä aina siihen asti, kunnes tulee käytyä Onnelassa. Mutta kaunista ja rehevää on nyt jokapuolella. Muutama pihassani kasvava kärhö on aukaissut ensimmäiset kukkansa, ja ruusuissakin on jokunen kukka.

Suosikkikärhöni Hagley Hybrid on avannut jo kovasti kukkiaan
Rosa Martin Frobischer
Ritausma

Rosa Morden Centennial
Rhapsody in Blue

Pihakierroksella

Tiistaina, 24.7.2012

Mätkäkuuta eletään, ja ellei kelit ala kuivua, ainakin kasvit alkavat mädäntyä ja homehtua. Puutarhakasveilla on muutenkin ollut hankaluuksia tänä kesänä: on ollut jos jonkinlaista kirvaa, kirppaa, etanaa, matoa ja toukkaa, jotka ovat herkutelleet kasvien lehdet reikiä täyteen. Tolulla ei näytä olevan minkäänlaista vaikutusta kirvoihin, Raidia vielä vähän tottelevat. Järeämpiä myrkkyjä en osaa käyttääkään.

Eilen sain vanhan lapsuudenystäväni puutarhaani tutustumaan. Sateen uhka leijui ilmassa ja välillä tihuuttikin, mutta sinnikkäästi katsastimme pihani kasvi kasvilta. Sain tuliasiksi kuukausimansikantaimia, niille pitäisi keksiä sopiva paikka. Ystäväni sai mukaansa kermesmarjan siementaimia, sekä tammen alun. Reilu pari tuntia kesti meillä pienen pihan kierros, juttua kun riitti. Välillä tuli vilukin ja piti hakea lämmintä päälle.

Ystäväni lähdettyä leikkasin nurmikon, mies laulatti siimaleikkuria leikaten rinteen ja tienvarren. Pensasaitakin kaipaisi kipeästi tasausta. Minä en jaksa moottorileikkurilla sitä raksia, ja vanhoilla perintösaksilla en yletä, joten miehen hommaksi se on jätettävä.



Jalopähkämö on jo parhaan kukintansa ohittanut, mutta kukkiessaan oli taas niin loistava




unikonsiemeniä ripottelin ruusujen sekaan
"ruusukäytävän" varrella yläkuvassa neilikkaruuusu, alakuvassa ihana Rhapsody in Blue ja Valamo



Vesiaiheen maisemointi

Maanantaina, 23.7.2012

Olipa syksyisen tuntuinen aamu. Pitkästä aikaa aikainen herätys, jo ennen kuutta soi kello. Nämä sunnuntain ja maanantain väliset yöt ovat minulle jostakin syystä hankalia. Nukahdin eilenkin, kuten useimpina iltoina, sujuvasti ja varhain. Aamuyöllä sitten heräsin ja kieriskelin sängyssä valveilla useamman tunnin. Herätyskello keskeytti unen, jossa olin näyttämöllä näyttelemässä Pertti Sveholmin ja Maalaislääkäri Kiminkisen kanssa. Sveholm oli juuri sanonut minulle, että sinun varpaasi haisevat, ja päälleni kaadettiin kylmää mustaa vettä. Höh.

Vesiaiheprojekti eteni lauantaina mukavasti. Levitimme muovin ja laitoimme jo vettäkin. Sitten tuli tenkkapoo allasmuovin maisemoimisessa. Olin kerännyt kivenmurikoita, mutta ei niillä saanut kovinkaan hyvin muovia peitetyksi.  Niinpä sitten sunnuntaina ajaa hurautin Viherlandian Kivimaailmaan katsastamaan muita vaihtoehtoja.  Erittäin avuliaan ja mukavan miesmyyjän opastuksella päädyin liuskekiviin. Itse valkkasin neliön verran peräkonttiin pienehköjä kappaleita ja heti kotiinpäästyäni asettelin kivet paikoilleen. Huomasin, että isompia lohkareita olisi kuitenkin saanut olla, mutta saa kelvata.

Ympärille siirsin joitakin kasveja, kuten muutaman kuunliljan, keltalehtisen keijuangervon ja hopeatäpläpeippiä. Jonkisortin "portiksi" kaivoin pari jo aiemmin ostamaani pallotuijaa. Minkäänlaista suihku- tai pumppusysteemiä en lätäkköön ainakaan vielä laittanut, kun ei lähistöllä ole sähköä kätevästi saatavilla.

Tämmöinen siitä sitten tuli




Kuvat ovat näköjään tosi huonolaatuisia ja haaleita, vaikka kuvausilma oli mielestäni hyvä
Muutama kuva takapihaltakin:



Joka toiselle kuoppaa kaivaa

Torstaina, 19.7.2012

Pitkästä aikaa oli eilen sateeton päivä, siispä kotia päästyä rönttävaatteet niskaan ja ulkohommiin. Nurmikko on kasvaa hujuutellut aika kyytiä, joten ensimmäisenä sen kimppuun leikkurilla. Takapihalla kasvava pilvikirsikka alkaa tympäistä. Joka kesä se jo näin heinäkuussa alkaa tiputella kellastuneita lehtiä, niinkuin olisi jo syksy. Lieneekö raukalla joku sienitauti, vai mikä. Muutenkaan en enää siitä oikein perusta, kun lehtiäkin on niin harvassa. Mies jo näytteli moottorisahaa, mutten vielä antanut lupaa kaatohommiin.

Etupihan uudelle alueelle aloitin sunnuntaina uutta rojektia. Istuskellessani revityn kannon tilalle laitetulla kaaripenkillä tuntuivat näkymät edessä päin vaativan jotakin piristystä. Mieleen putkahti jonkinsortin vesiaihe. Ensin etsiskelin valmista, isompaa lintujen kylpyallasta. Vaan kun en sellaista löytänyt, päätin kaivaa pienen koristelätäkön. Eilen jatkoin urakkaa. Mies kävi pyynnöstäni katsastamassa tilanteen ja antamassa neuvoja. Sain kuopan tehtyä hyvälle mallille, mutta muovia ei vielä laitettu. Mies vähän kyllä viimeisteli kaivauksiani.

Sillä aikaa kun minä puuhailin etupihalla,  värkkäsi mies  takapihan ovensuussa olevalle terasille pikkuista kaiteenpätkää. Yhtäkkiä meidän molempien mielestä sellainen vaan täytyy ehdottomasti olla. Siitä tuli kivan näköinen, ja ihmettelimme, kun ei jo aikaisemmin ollut pälkähtänyt mieleemme.

Jälkikasvu oli kaverinsa kanssa mökillä ollut jo yhden yön seudun. Soitteli, että haluavat olla vielä toisenkin yön. Kuinkas ollakaan, heräsin puolen yön tienoilla ovikellon rimputukseen. Silmät sikkarassa aukasin oven ja siellähän mökkiläiset seisoivat oven takana. Telkkari kainalossa ja kapsäkki kourassa. Oli kuulema ruoka loppunut, ja kun kyytiä oli tarjolla, päättivät tulla mamman eväille:)


illalla puoli yhdentoista aikaan oli taivaanranta erikoisen värinen


Helmiorapihlaja

Maanantaina, 16.7.2012

Viikonloppu meni mukavasti mökillä lauantaista sunnuntaihin. Lauantain aamupäivä kului siivotessa ja pyykkisirkuksessa kotona, mutta iltapäivällä pakkasimme kimpsut ja kampsut kyytiin ja ajoimme mökille. Olimme kutsuneet ylätalon väen saunomaan ja syömään. Ylätalolaiset tulevat Vantaalta joka kesä lomanviettoon rouvan kotipaikkakunnalle. Nyt lomailijat olivat jo niin kypsyneet Suomen kolmanneksi sateisimpaan paikkakuntaan, että suunnittelivat lähtöä kotipuoleen.

Kuinka sattuikaan koko lauantai-illan olemaan aurinkoista ja poutaa.  Ilta kului rattoisasti ja nopeasti syödessä ja saunoessa. Miehet innostuivat uimaan, me naiset kammoksuimme kylmää vettä. Hyvähän miestenkin on nyt uida pikkulammessa: vettä on niin paljon, ettei köli raavi pohjaa.

Sunnuntaina kotiuduttumme lähdin käymään Jyväskylän Kodin Terrassa. Ostaa pätkäytin helmiorapihlajan, mitä jo aiemmin kesällä siellä himoitsin. Illalla aloitin kaivamaan tälle kaunottarelle sijaa puutarhassa. Kuinkas ollakaan, siinä ruohoturpeita irti lapiodessani idea lähti kehittymään, ja isutusalueesta tuleekin suunniteltua hieman isompi. Ja kasvejakin uppoaa muutama lisää...

Helmiorapihlajasta ei ole vielä kuvaa, mutta näille paikkeille se tulee




Sormustinkukat valitsevat itse paikkansa, ja olen tyytynyt valintoihin


Sadetta mä kuuntelen

Lauantaina, 14.7.2012

Sama puheenaihe tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla: valtavat sateet nimittäin. Ällistyttävän korkealle oli noussut mökillä lammen vedenpinta, ja yhdessä yössä. Torstaina kävimme saunomassa, ja mies leikkasi mökin nurmikon. Perjantaina vastaleikattu nurmikenttä oli osaksi veden alla, samoin rannan kurjenmiekat ja osa kotkansiivistä loirivat vedessä. Tämän päivän Keskisuomalaisessa olikin mainittu mökkipaikkakunta Multia yhdeksi eniten vettä saaneista paikoista Keski-Suomessa, vai oliko peräti koko Suomessa.

Onneksi perjantaina oli iltapäivällä sen verran poutaa, että sain kotona nurmikot leikattua. Illalla jo sitten tulikin ukkoskuuroja. Pionit kukkivat mahtavasti, mutta vesi lyhentää kukkien ikää. Jokunen kukka oli katkennutkin, laitoin ne maljakkoon. Muuten ei niitä oikein henno taitellakaan.



Töissä taas

Tiistaina, 10.7.2012

Viisiviikkoinen kesäloma on enää muisto vain. Viikonlopun trooppinen ilma vaihtui sunnuntaina rankkasateiksi ja ukkoseksi. Lomanlopettajaislettukestit nautittiinkin salamoiden ja jyrinän säestyksellä. Sateinen ilma auttaa osaltaan palautumaan työelämään, ei harmita ihan niin paljon loman päättyminen.

Illalla töiden jälkeen kiertelin pihalla  tarkastelemassa tilannetta. Vesisade oli tietysti lakoonnuttanut pitempiä kasveja. Asettelin tukia mm. harmaamalvikin ympärille, olisi kannattanut jo vähän aiemmin tuo tehdä. Osa malvikin varsista oli katkennutkin juuresta. Töyhtöangervojen ryhmä näytti siltä, kuin pommi olisi pudonnut keskelle, kukkavarret sojottivat maata pitkin joka suuntaan.

Työpäivä meni vilkkaasti, paljon oli ihmisiä liikkeellä.  Lapsuudenystäväni poikkesi kysymässä, josko hän saisi joku ilta tulla katsomaan pihaani. Ei ole meillä koskaan käynyt, mutta oli kuullut harrastuksestani. Ilman muuta lupauduin esittelemään pihaani mielelläni, kunhan tulee sopiva ajankohta. 

Sarjatähdikki ja tarhakurjenpolvi
Perhoangervo

Terassielämää

Lauantaina, 7.7.2012

Totutusta poiketen kesälauantai vietetty ihan  kotosalla.  Eilen kävimme mökillä saunomassa ja grillaamassa, mutta tänään jäätiinkin kotia. Lämmin keli houkutteli meikäläisen oikein kauneudenhoitopuuhiin. Lakkasin nimittäin varpaankynnet, niinkuin kerran vuodessa on tapana. Vaaleanpunaista helmiäistä kynsiin sivellessä alkoi välittömästi päässä soimaan Jaakko Tepon laulu Hilmasta ja Onnista. Nimenomaan se kohta, missä lauletaan: "kynsilakkaa oot sä lyönny näppiin, aittas oven laetat säppiin". Tämä sanoitukseltaan aivan mahdottoman mainio kappalehan päättyy jätetyn ja katkeran ex-sulhasen uhoon tämän kuultua Hilman ja Onnin aikovan oikein vihille asti seuraavasti: "Kuokkavieraaks aijon tulla minä päissään, kostan Hilimalle ja pierasen häissään".  Jaksaa aina vaan meitsiä naurattaa.


Leppoisa lauantaipäivä kuluikin lähes kokonaan terassilla, aterioineen päivineen. Muutama sanaristikkokin tuli siinä sivussa ratkottua. Illan suussa saimme yllätysvieraita, kun ystäväni oli lähtenyt miehensä kanssa polkupyöräilemään kylän toiselta laidalta. Terassilla nautimme kylmät siiderit ja mukavan juttutuokion. Ruusuja rakastava ystäväni tuli juuri oikeaan aikaan nähdäkseen lempiruusuni, Norjanruusu "Hurdalin"  parhaassa kukassaan.



Ah aurinkoa!

Torstaina, 5.7.2012

Viimeinkin ihanan lämpöiset, melkein helteiset kelit! Istahdin eilen takaterassille ottamaan aurikoa: pää aurinkovarjon alla ja jalat oikosenaan auringon puolella. Katselin ympäröivää maisemaa, kuuntelin naapurista kantautuvia rakentamisen äänia ja nautin olosta.

Huomasin, että tällä hetkellä on aika vähän kukkivia kasveja puutarhassa: päivänliljoja ja iiriksiä, sekä muutama ruusu on avannut kukkiaan. Pioneissa on kovasti nuppuja, vielä ei ole yksikään auki. Kirvoja olen hätistellyt ruusujennupuista, niitä tuppaa aina tulemaan. 

Pienen kesäajelun jälkeen päädyimme mökille saunomaan ja grillaamaan. Mies uskaltautui uimaankin, minä en. Iltamyöhäsellä kotona kannoin lannoitekastelua kaikille kärhöille, samoin kesäkukille. Istuskelin vielä auringonlaskua katsellen ulkona, yrittäen painaa mieleen kesän tuoksut ja tunnelmat talvivarastoon.


Tampereella

Tiistaina, 3.7..2012

Päivät mennä vilistävät niin, ettei kalenterinlehtiä ennätä kääntää! Samoin lähenevät lokoisat lomapäivät vääjäämättä kohti loppuaan. Onneksi tämä viimeinen lomaviikko näyttäisi olevan lämmin ja aurinkoinen, ennättää vielä nauttia.

Eilen teimme Onnelan väen kanssa jo perinteeksi muodostuneen Tampereen reissun. Kiertelimme torilla ja kaupoilla. Välillä kävimme syömässä mainiot ja edulliset annokset Viikinkiravintola Haraldissa. Sisareni kanssa katselimme itsellemme vaatteita, vaan niin oli merkillisen huonot valikoimat, ettei juuri mitään tarttunut mukaan. Tuumasimme, ettemme huolisi moisia retkuja, vaikka ilmaiseksi saisimme. Parhaat valikoimat tällaiselle rungolle näytti olevan tällä kertaa torilla. Kotiväelle löysin kuitenkin jotakin pientä tuliaista.

Kotia ajelimme Kangasalan kautta. Marjamäen pajutilalla nautimme makoisat suklaaleivoskahvit ja katselimme kaikkea ihanaa (turhaa) tavaraa, mitä tarjolla oli. Kiitokset taas kerran Onnelaan mukavasta reissusta!


Kellahtaako?

Sunnuntaina, 1.7.2012

Kova tuuli on pöllytellyt viime päivinä koleahkon sään kaverina. Pihatammesta ja vaahterasta lenteli lehtiä, kuten syksyllä konsanaan. Muutamia kärhötukia olen joutunut nostamaan pystyyn, mutta kesän uutuushankintani, metallinen istumapaikka köynnöskaarineen on ihme kyllä pysynyt vielä pystyssä. Mies arveli sitä kootessaan, että kun istun penkille ja nojaan, pyllähdän selälleni koko komeuden kera, tossut taivasta kohti vilahtaen. Enpä ole vielä kellahtanut, ja monet päiväkahvit olen jo tuossa istuskellen lurppinut. Muuten olen oikein tyytyväinen tähän hankintaani, vielä kun köynnökset ennättävät ylös asti kiipeillä.

Päivisin olen puuhaillut yhtä jos toista pihalla, iltaisin olemme käyneet mökillä saunomassa. Siinä sivussa on tullut seurattua yleisurheilun EM-kisoja ns. toisella silmällä, samalla olen täytellyt sanaristikoita. Kovin kummoinen ei Suomen menestys näissä kisoissa ole ollut, kelitkin peri suomalaisen sateiset ja koleat. Mutta meikätyttö yrittää vielä nauttia viimeisestä kesälomaviikostaan, satoi tai paistoi!