Kevät

Kevät

Litistyksessä

Keskiviikkona, 29.2.2012

Se on sitten karkauspäivä. Kehotan kaikkia sinkkunaisia miettimäään  kaksi kertaa, ennenkuin menevät esittämään harkitsemattomia kysymyksiä vastakkaiselle sukupuolelle, ellei ole ihan kakssataa varma asiastaan. Jokuhan voi vaikka suostua.

Aamulla oli mukava herätä vaihteeksi auringonpaisteeseen. Eilen oli kerrassaan kamala ilma, kun lähdimme ystäväni kanssa Jyväskylään. Olimme kumpikin saaneet kutsun ilmaiseen mammografiaan, ajat olivat parin tunnin välein. Yhdistimme huvin ja hyödyn. Kuvausten  välissä ennätimme käydä Huviretkessä syömässä suosikkimme: suussasulavat kanaherkkuleivät. Kuvaukset sujuivat sukkelasti ja hyvin, vakkei oltu harjoiteltu jääkaapin oven välissä. Hieno juttu, että kuntamme kustantaa vielä nämä seulonnat.

Tietysti kävimme shoppailemassakin, kaikenlaista tarpeellista sain hankittua. Kuten esim. uuden Hackmannin paistinpannun, sekä edulliset täkit Jyskistä. Vaatteita ei nyt löytynyt oikein mieluisia, mutta  Marjaanalle ilouutinen: sekä vaate- että sisustuskaupat pursuavat nyt oranssia väriä!



Tekokukkia

Maanantaina, 27.2.2012

Eilen niin mahtavasti paistanut aurinko on piiloutunut pilveen, luvassa on lisää lunta. Rusakkovaarassa olevien omenapuiden verkkosuojaus alkaa ontua pahasti, koska verkkoa ei enää ole lumen yläpuolelle tarpeeksi. Porukalla talloimme eilen verkkojen ympäristöt matalammaksi ja samalla oioimme lumen runtelemia suojuksia. Tänä talvena ei kyllä niin paljoa ole rusakoita näkynytkään kuin aikaisempina vuosina. Harmittaa, kun en älynnyt suojata verkolla syksyllä istuttamaani luumupuuta, oksien kärjet ovat menneet parempiin suihin.

Huomasin muuten eilen, että meillähän oli vielä joulutekokukat esillä. Valkoinen asetelma oli sen verran neutraali, ettei se hyppinyt silmille. Heivasin valkoiset amaryllikset yläkomeroon. Kaivelin kaappeja ja löysin aikoja sitten hankkimani punaruskeasävyisen asetelman. Mukavalle näyttää vaihteeksi värikäs kimppu.

Onnittelut lentävät tänään  urheilulliselle sisarenpojalleni. Tämä reipas, avulias ja erittäin kohtelias nuori mies viettää synttäreitään laskettelemalla Italian Alpeilla.

Me saamme tänään yövieraan, kun teinimme koulukaveri Toivakasta tulee läppäreineen ensimmäistä kertaa meille vierailulle. Tein ison kattilallisen nakkisoppaa valmiiksi, lisäksi voivat itse paistaa ranskalaisia pakkasesta. Itse lähden tästä kohta puolin työmaalle sorvin ääreen:)









Leppoisaa lauantaita

Lauantaina, 25.2.2012

Näillä nurkilla alkoi monilla talviloma, myös amiksellamme. Minä käyn vielä maanantain töissä, sitten jään muutaman päivän lomalle. Vilkas oli lomaliikenne jo eilen, kun ajelin illalla Keuruulta kotia päin. Pimeällä ottaa kovasti silmiin vastaantulevien autojen valot, eilen valovirta oli jatkuva.

Tänä aamuna nukuttu pitkään. Aamuyön tunnit valvoin ja luin, tulihan se uni vielä kuitenkin. Verkkainen herääminen kahvin ja lehden kera. Imurointia, pölyjen pyyhintää, mankelointia, pyykinpesua ja ruoka uuniin jossain välissä. Sutjakasti sain huushollin viikonloppukuntoon. Sopivasti päiväkahvin aikaan sain yllätysvieraita, kun sisareni käväisi miehensä kanssa tuomassa puutarha- ja sisustuslehtiä luettavakseni. Hän sai minulta vuorostaa pinon akkainlehtiä vietäväksi.

Sisarelleni tulee English Garden -lehti. Juttuja sinänsä en kovin paljon jaksa tankata, mutta kuvat ovat ihania. Niitä katselen useammankin kerran. Tykkään kovasti englantilaisista puutarhoista, ehkä vähän yritän omaanikin siihen suuntaan rakentaa.

Käsitöistä

Torstaina, 23.2.2012

Olen kouluikäisestä lähtien tykännyt tehdä käsitöitä. Ensin ompelin nukeille vaatteita äidin tilkuista, Niitä meillä oli aina runsaasti saatavilla, koska äiti ompeli meille kaikki vaatteet. Sitten nukkeiän jälkeen aloin tehdä itselleni vaatetta, sekä kutoen että ommellen. Äiti neuvoi ja kannusti tekemään meitä kaikkia kolmea sisarusta. Oli aika, jolloin lähes kaikki vaatteeni olivat itse tehtyjä. Ompelin toppahaalarista villakangasulsteriin kaikkea mahdollista.

Nykyään ompelu on supistunut verhojen ja tyynyjen ompeluun. Jos mieleistä kesämekkoa ei ole kaupasta valmiina löytynyt, olen itse tehnyt. Lahkeitten lyhennystä on riittänyt, samoin korjausompelua.

Kutoen on valmistunut villapaitaa, villatakkia, sukkia, myssyjä, huiveja, lapasia. Pöydillä on itse virkattuja liinoja.

Mutta viime aikoina on ollut pakko vähentää kutomista yltyvien niska- ja hartiakipujen vuoksi. Jo parikymmentä vuotta sitten minulla todettiin kaularangan rappeutuma, eli nikamien välilevyt ovat kuluneet olemattomiin, mikä aiheuttaa niskalihasten kipeytymisen. Hoitokeinona olen käynyt säännöllisesti parin viikon välein hierojalla. Eilen hieroja totesi tilanteen huonontuneen siinä määrin, että kutominen olisi viisainta jättää kokonaan pois. Samaan tulokseen olen kyllä itsekin tullut. Niinpä päätinkin, että kun saan keskeneräiset sukat valmiiksi en tartu puikkoihin. Ainakaan vähään aikaan. Ompeluharrastusta sen sijaan voisi elvyttää uudelleen. Kangasta vaan menee nykyään roppakaupalla enemmäin kuin parikymmentä vuotta sitten :)

Nämä teen valmiiksi, sitten pidän kutomistaon




Odotettavissa marjoja

Keskiviikkona, 22.2012

Kaikki merkit viittaavat nyt siihen, että ensi kesänä tulee hyvä marjasato. Nimittäin, jos laskiaisena pyryttää lunta, tulee vanhan kansan mukaan runsas marja- ja muukin sato. Nyt meni  varman päälle, koska sekä tiistaina että myös laskiaissunnuntaina tuli lunta taivaan täydeltä. Äitini ennusti myös uudenvuoden yöstä hyvää marjavuotta, koska taivas oli tähtinen.

Lapsena pakollinen marjanpoiminta oli ykkössijalla inhokkipuuhista kasvimaan kitkemisen ja harventamisen kanssa. Mutta heti, kun pääsin omaan huusholliin hääräämään, muuttuivat molemmat todella mieluisiksi hommiksi. Kaksi pakastinta täyttyy ilmaisista metsänantimista  helposti, mansikat tosin täytyy ostaa. Olisipa vielä maata niin paljon, että saisi kunnollisen kasvi- ja juuresmaan. Niin, ja tietysti kellari, johon kaikki ihanat säilykkeet saisi säilöön.

Tämä bloggaaminen on käynyt viime aikoina hieman hankalaksi. Blogger nimittäin epäilee minua jatkuvasti robotiksi, ja sitten täytyy tihrustaa hankalasti hahmotettavia kirjaimia todistaakseen, että sitä onkin ihan oikea bloggaaja lihaa ja verta, eikä mikään robotti ruttunen.


Pilvikirsikan kukkia. Tekee myös pieniä punaisia marjoja, muttei säilöttäviä sellaisia:)

Kiitos, riittää

Maanantaina, 20.2.2012

Kiitos, riittää! Lumentulo nimittäin. Taas oli yön aikana tullut ainakin  kymmenkunta senttiä. Lumiauran jäljiltä oli aamulla puolimetrinen kynnäs ylitettävänä kotipihasta kadulle. Heräsin perheen ensimmäisenä, hain postin, join pari mukillista kahvia ja kesytin lumikynnyksen työntölapiolla. Meillä on käynyt pihan auraamassa palkattu traktorimies koko talven, poika on kiitettävästi kolannut tienhaaraa, miestä ei mielellään päästetä raskaisiin lumitöihin pumppuvikansa takia.

Keli muuttui täydellisesti työpäivän aikana. Kotia kävellessä sai nauttia pitkästä aikaa auringonpaisteesta. Kotona ennätin kuoria potut valmiiksi ja tehdä jauhelihasta pihvitaikinan odottamaan. Välillä ajelin Keuruulla asioilla ja ruokakaupassa. Onneksi miesväki oli älynnyt keittää perunat sillä välin, aikaa kun minulta meni reissuun enemmäin kuin pitikään, kiitos Megamarketin.  Pihvien paisto jäi vielä minun harteilleni, mutta pyykit oli koneesta ripustettu kuivamaan.

Sauna maistui taas kerran mahtavalle. Tartuinpa saunan jälkeen pitkästä aikaa puikkoihinkin ja aloitin sukkaparin tekeleen. Olipas se kutominen taas mukavaa!

                                                        Kärhöteline tänään
Ja loppukesällä

Vinot pinot

Lauantaina, 18.2.2012

Tänään on ollut kotityöpäivä. Koko viikko on mennyt niin, etten kotona ole juuri mitään mainitsemisen arvoista tehnyt. Mitä nyt ruokaa perheelle väsännyt. Olen niin mielelläni heittäytynyt sohvannurkkaan työpäivän päälle.  Nyt oli jo pakko siivota perusteellisemmin ja mankeloida viikon aikan pestyt pyykit. Tulipa hyvä mieli vähästä!

Taas koitti se aika, että piti kaivella kaikki vanhat puutarhalehdet komerosta esille. Niitä otan sitten pienen nipun kerrallaan luettavaksi. Vaikka  lueskelee samoja lehtiä vuodesta toiseen, silti löytyy aina jotakin mielenkiintoista luettavaa tai katsottavaa. Ehkä lehtiä on kertynyt jo liiankin kanssa, tila alkaa loppua kaapeista. Kahden vaatekomeron alimmilla hyllyillä on vinot pinot näitä lehtiä.

Minulle on tullut tilattuna Oma piha ja Viherpiha -lehdet jo monta vuotta, ehkä ihan ilmestymisestä alkaen. Kotipuutahalehdet haen kirjastosta.  Joskus olen kasannut lehdet oikein hienosti numero/vuosi järjestykseen, mutta sekaisin tuppaavat lukiessa menemään. Jonkinlainen kansio systeemi olisi varmasti hyvä. Tosin kansio on sitten liian raskas sängyssä pideltäväksi. Puutarhakirjoja olen myös jonkin verran hankkinut omaan hyllyyn, enimmäkseen kuitenkin käytän kirjaston antimia.


Vihreät kurvit

Aloittaessani pihan laittoa, ei minulla ollut vielä selkeää kuvaa, mitä tuleman pitää. Jonkinlainen hatara hahmotelma oli paperilla. Ensimmäiset kasvit istutettiin etupihalle koko talon mittaiseen istutusalueeseen. Olen aina pitänyt enemmän kaarevareunaisista, vapaamuotoisista kukkapenkeistä kuin viivottimella vedetyistä, niinpä kaikki kukkapenkit meillä ovatkin epämääräisen muotoisia alueita.

Pikku hiljaa olen lisännyt istutusalueiden määrää ja kokoa, sitä mukaa, kun uusia kasveja on jostakin siunaantunut. Nurmikon osuus pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Kokonaan en vihreästä nurmikosta halua luopua, niinpä istutusalueitten väliin on muodostunut vihreitä, polveilevia käytäviä.

Tarkoitus olisi, että  polkuja kulkiessa ei kaikki paljastuisi yhdellä silmäyksellä, vaan mutkan takaa avautuisi uusia näkymiä, ehkä yllätyksiäkin. Vielä ei olla ihan niin pitkällä, mutta yllättävän nopeasti kaikki on kasvanut.

                             








Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää kaikille  blogiystävilleni!

"En toivo sinulle,
että olisit "vapaa"                                                                    
ja vailla ihmisiä
yksin kaukana aavassa maassa,
jossa on tilaa,
vaikka joskus saattaisit
sellaista kaivatakin.

Toivon sinulle ystäviä,
avuliaita, häiritseviä,
niitä joita tarvitset tai
jotka tarvitsevat sinua.

Toivon sinun löytävän
kiinnekohtia
kuin muratti
lujasta rungosta,
ja että saat voimaa
olla runko niille, joita
sinun on kannettava "

                  Jörg Zink





Jampan seurassa

Maanantaina, 13.2.2012

Kuulisittepa, minkälaiset musiikit meikäläisellä raikaa! Leppoisan työpäivän jälkeen pistin kotona soimaan nostalgiaa tuutin täydeltä. Lainasin kirjastosta Jamppa Tuomisen  levyn: 40 kaikkien aikojen suosituinta kappaletta. Ruokaa laittaessani laitoin levyn soimaan, ja voi miten kolahtikaan kaikki ihanat 70- ja 80-kymmentä lukujen vanhat hitit. Enpäs muistanutkaan, että niitä hyviä oli niinkin paljon. Arvaatte, että kotihommat sujuivat kuin tanssi.  Ihan näin meidän kesken, muutama kipale kirvoitti tanssiaskeliakin. Yksi kappale "Sadepisaroiden laulu" nostatti ihan kyyneleet silmiin, tuli niin väkevästi nuoruus mieleen. (Olisin musiikkilinkin  tähän liittänyt, vaan en osannut)

Joskus toisenlaisella mielellä ollessani laitan taas soimaan vanhaa kunnon CCR:ää. Se on mahtavan hyvää siivousmusiikkia, antaa ylimääräistä tarmoa ja energiaa. Levyjä olen alkanut kuunnella enemmän siksi, että radio ei nykyään oikein kunnolla kuulu meidän mäellä, ainakaan ne kanavat, mitä haluaisin kuunnella. Ja ainakaan minun radioni. Jonakin kauniina päivänä ostan vielä uudet, paremmat soittovehkeet.
                                       



Saunailta

Lauantaina, 11.2.2012

Pakkanen lauhtui sopivasti eilen illaksi. Minut oli nimittäin kutsuttu "tyttöjen" saunailtaan ystäväni  luo, joten illansuussa pakkasin reppuun saunakamppeet ja -juomat, nostin repun selkään ja lähdin reippailemaan parin kilometrin päässä asustavan ystäväni luo. Meitä oli koolla kolme vanhaa ystävystä ja entistä naapuria. Saunoimme oikein olan takaa, välillä käytiin ulkona jäähyllä ja taas saunaan. Parannettiin maailmaa, muisteltiin vanhoja ja nauraa hörötettiin. Ystäväni tytär on meidän kummityttömme ja vastavalmistunut kokki. Hän oli laittanut meille herkulliset iltapalat salaatteineen, juustoineen ja viineineen.

Toinen ystäväni oli viettänyt päivän Tikkakosken  kasarmilla, kun heidän poikansa vannoi sotilasvalan. Kylmä oli poikien ja kotiväkien seistä 28 asteen pakkasessa. Hyvin oli kaikki kuitenkin sujunut.

Ilta kului liiankin nopeasti, kello oli jo hyvän matkaa yli puolenyön, kun kummityttö heitti tädit autolla koteihinsa nukkumaan. Aamulla heräsin sitten tietysti kuudelta, kun olisi saanut nukkua. Nousin ylös, keitin kahvit ja menin takaisin sänkyyn unta houkuttelemaan. Nukkua tussuttelin sitten puolille päivin, kun viimein pääsin makeaan uneen.

Eläköön ihanat ystävät :)


Vesiaihe

Talo järven rannalla olisi unelma. Unelma, joka ei koskaan toteutune. Sen sijaan jonkinlainen vesiaihe on suhteellisen helppo toteuttaa pieneenkin pihaan. Myynnissä on nykyään vaikka minkälaista valmisallasta, kaukaloa ja lirutinta.

Meillä vesiaihe saatiin mukavasti sovitettua takapihan terassin yhteyteen. Ajattelin, että terassilla istuskellessa olisi mukava kuunnella veden solinaa.


Ensimmäinen ja raskain homma oli kuopan kaivaminen kivikovaan maahan. Mies kaivoi vähän turhankin syvän montun, nyt ajatellen matalampikin olisi riittänyt. Kuoppaan levitettiin allaskumi, joka viikattiin siististi maata myöten ja täytettiin vedellä. Muovin reunat nostettiin reilusti ylös ja kiinnitettiin paikalleen laudoilla.

Altaan reunalle istutin jättipoimulehteä, päivänliljaa, valkoista jaloangervoa, pallotuijia ja kallionauhusta sekä pikkusydäntä (jotka siirsin myöhemmin pois). Pikkuhiljaa olen levittänyt aluetta ja istuttanut lisää mm. väriminttua, liljoja, siperiankurjenmiekkoja ja hopeatäpläpeippiä. Viime kesänä istutimme pari riippahernepensasta vielä joukkoon.




Pikkusydämen siirsin pois, kun roskasi vettä. Samoin on pitänyt kurittaa hieman liian hyvin viihtyvää hopeatäpläpeippiä, joka uhkaa täyttää koko altaan.



Ensimmäisenä kesänä huomasimme muutaman myyrän ja linnun hukkuneen altaaseen. Mies rakensi sitten pienet portaat yhteen nurkkaan, että ahdinkoon joutuneet pikkueläimet pääsisivät turvaan. Oravat ja linnut käyvät portailla vettä juomassa, niitä on hauska seurata. Joskus muutama kastemato eksyy altaaseen, ne nostetaan haravalla pois.


Tässä kuvassa näkyy pikkueläinten pelastusportaat






Allas täytyy puhdistaa muutaman kerran kesässä. Nostelen ämpärillä ja kastelukannulla veden pois. Vettä ei laiteta hukkaan, vaan kasveille.  Levää kertyy jonkun verran levänestoaineesta huolimatta, ja se pyyhitään ja harjataan pois. Altaan lisäksi myös suihkun pumppu ja sihti on putsattava silloin tällöin.  Sitten vaan uudet vedet altaaseen ja nauttimaan raikkaan veden solinasta.



Sattuu ja tapahtuu

Tiistaina, 7.2.2012

Pätkittäin nukuttu yö  takana. Nyt ei häirinnyt kivut eikä säryt, mutta mikä lie herätteli vähän väliä. Poikakin kävi herättämässä keskellä yötä, kun muisti koulun alkavan vasta kymmeneltä poikkeuksellisesti. Onneksi, sillä minäkin sain sitten nukkua myöhempään. Ja onneksi heräämisistä huolimatta nukahdan saman tien uudestaan. Aamusta oli ollut sähkökatkos, sähkökello vilkutti punaisia numeroitaan. Käänsin sen seinään päin ja luotin kännykän herätykseen.

Aina sattuu ja tapahtuu. Eilen oli sattunut miehelle. Töissä verstaalla oli hiomakoneen laikka jotenkin päässyt leikkaamaan vasemman käden peukalon tyveen työhanskan läpi oikein kunnon viillon. Eikä tietenkään lääkäriin. Itse sitä oli puhdistellut ja paikannut. Illalla askarreltiin käteen "lasta" tyhjästä talouspaperirullasta, että pysyy yön ajan liikkumatta ja umpeutuu paremmin. Tänä aamuna piti lähteä asioille ja otti lastan pois siksi aikaa.


                                          Uskokaa pois, mutta oli kovasti toimiva lasta, hyvin ajoi asiansa :)

Köllöttelyä

Sunnuntaina, 5.2.2012

Koko viikonloppu vietetty kotosalla. Kolmenkymmenen asteen pakkanen ei juuri ulos houkuttele. Sain kyllä lauantaina kaksikin reissutarjousta. Valmiilla kyydillä olisin päässyt Tuuriin shoppailemaan, tai nuoremman sisareni luo Säynätsaloon kyläilemään. Vaan minäpä kieltäydyin kummastakin tarjouksesta, halusin mieluummin köllötellä kotosalla ja tehdä rästiinjääneitä kotitöitä.

Innostuinpa jopa pitkästä aikaa leipomaan sämpylöitä. Onnistuivat vähän paremmin kuin viimeksi: 20 sämpylää syötiin kolmeen pekkaan muutamassa tunnissa.


Sunnuntai meni yhtä leppoisasti. Paitsi, että iskias mokoma alkoi taas juilimaan oikein olan takaa. Repivä kipu on molemmissa jaloissa ja pakaroissa. Yöllä piti ottaa särkylääke, että sai nukutuksi edes vähäsen. Päiväruoan jälkeen otin otin vielä pienet päivänokoset, niin oli väsynyt olo.

Illan suussa kävimme antamassa äänemme. Ennen ääntenlaskentaa ennätimme tehdä hieman konttorihommia miehen kanssa. Ja sitten saunaan!

Vaaleanpunaisia unelmia

Pejantaina, 3.2.2012

Sitä mukaa kun päivät pitenevät  ja siemen- ja kasvikuvastoja tipahtelee postilaatikkoon, alkaa ajatus lentää ihan väkisin kesäisiin puutarhaunelmiin. Illalla sängyssä ennen nukahtamista vilisee päässä monenlaista uutta suunnitelmaa. Mitähän kasveja ensi kesänä piti siirtää parempaan paikkaan? Harvoin nimittäin kasvin istutuspaikka onnistuu ihan nappiin heti ensimmäisellä kerralla. Joku kasvaa liian isoksi, joku taas jää liian pieneksi. Joku kituu liian varjossa, toinen taas kärsii liiasta auringosta.

Joidenkin vierekkäisten kukkien värit riitelevät keskenään niin, että väliin on hankittava esim. vihreää tai valkoista rauhoittamaan tilannetta. Toisinaan saa kokea iloisen yllätyksen, kun yrittämättä ja suunnittelematta kasviryhmässä kaikki natsaakin kohdalleen.
                                                      
Vaaleanpunainen taitaa olla lempivärini kukissa:

  
                                                          Pioni Sarah Bernhardt on lempikukkiani,
                                                           hopeamaruna vierellä


                                                        Vaaleanpunaista  tässäkin yhdistelmässä.
                                                         Maanpeittoruusu Fairy ja kirjokuunlilja


Tässä vaaleanpunaisen syysleimun seurana yksivuotinen koristemaissi


Tässäkin Fairy, takana valkoinen jaloangervo

                                                      
                                                            Fairy ja ohotanmaruna
              

Rillit huurussa

Torstaina, 2.2.2012

Olipa taas kerran karmea aamu väsyneen amiksen kanssa. Ylösnousu lämpöisestä sängystä oli vaikeaa, ja kouluun lähtö ei kiinnostanut pätkääkään. Viimein kun päästiin  lähtemään, oli kello jo niin paljon, että linja-autosta näkyi pysäkillä vain takavalot. Kahdeksan kilometrin päähän piti ajaa, että saatiin poika koulubussin kyytiin. Huoh!!

Koko viikon minua on kuskattu kiltisti  autolla töihin ja kotiin, mutta tänään halusin kävellä kotia. Varasin kunnolla päälle, eikä palellutkaan, mutta rillit huurtuivat ikävästi kävellessä. Niinpä matkan puolivälissä laitoin linssit koteloon ja kassiin. Olin jo aika lähellä kotia, kun huomasin auton pysähtyvän kohdalleni. Ilman laseja oli vähän vaikea erottaa, oliko se armas mieheni vai joku ihan muu. Istahdin kuitenkin tarjottuun kyytiin, ja lähemmin tarkasteltuna kovasti tutultahan kuljettaja näytti.

Aurinko paistaa, ja koti näyttää jotenkin valjulta. Nyt tarvittaisiin kaiken vaaleuden keskelle jotakin räväkämmän väristä. Vaikkapa pirtsakan värinen pöytäliina ruokapöydälle. Täytynee käydä paikallisessa tekstiilikaupassa tutkailemassa tarjontaa.


Ykskaks

Keskiviikkona, 1.2.2012

Riitan-päivä, lämpöiset onnittelut kaikille Riitoille, varsinkin läntiseen naapuripitäjään riitanpuutarhalle. Tänään on muuten hauska päiväys: ykskaksykskaks. Varsin tiukka talvinen keli jatkuu, meilläkin oli aamulla peräti 23 astetta pakkasta. Työpaikan mittari näytti neljä astetta enemmän. Pakkasesta huolimatta on töissä ollut mukavan vilkasta, ihmiset hakevat sisätilaviihdykettä.

Pitkästä aikaa neuloin miestensukat, pojalle tällä kertaa. Miehelle en sukkia tee. Väittää, etteivät minun tekemäni sukat muka pysy hänen jaloissaan, vaan ovat muodottomia löppänöitä. Haikailee vanhoja hyviä aikoja, kun mummon tekemät villasukat olivat NIIN napakoita ja niissä oli muka joku kiriste nilkan kohdalla. Höh! Ihan hyvin nuo minulla ja pojalla jaloissa mukana kulkevat.

Poika oli taas eilen kovasti väsynyt. Koulusta tultuaan oli oikaissut sängylle ja nukkunut kolme tuntia. Herätessään oli ihmetellyt, onko ilta vai yö. Sitten päätellyt, ettei voi olla yö, kun ei kuulu äidin kuorsausta:)


                                                           Eikös nämä ihan sukilta näytä?