Kevät

Kevät

Laiskamato

Huomaan tulleeni laiskaksi. Aamulla saatan suunnitella, mitä kaikkea teen illalla töistä kotiuduttuani. Leipomista olen suunnitellut jo monena päivänä. Kun sitten olen päässyt kotia, en jaksakaan enää mitään. Hyvä, kun ruoan saan perheelle laitetuksi. Toisaalta ajattelen mielelläni kerääväni nyt voimia, että jaksan sitten kaikki ne pihatyöt, mitä olen suunnitellut:)

Tänään sain kuitenkin kevään ensimmäiset kylvöt tehtyä: rairuoho on laitettu itämään! Etten ihan yltiöahkeraksi heittäytyisi äkisti, ohransiemenet jäivät vielä pussiinsa. Eihän sitä nyt kaikkea kerralla.

Oikeasti pitäisi suunnitella vähän pääsiäistäkin. Sen verran kurkistin yläkaappiin, että koristepussi on tallella. Samoin katselin valmiiksi leivontaohjeita ja toin kaupasta jauhoja ja muuta tykötarvetta. Niin että hyvällä alulla tässä vissiin ollaan.

Lisäisiköhän tällainen hehkuvan punainen idänunikko enrgioita?


Inspiroivaa





Pilvistä ja sateista päivää piristi Mökkipuutarhassa-blogin Pirjolta saamani puutarhablogitunnustus, kiitos Pirjo!

Minun pitäisi siis vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?


3. Mikä on puutarhafilosofiasi?


1.  Puutarhainnostukseni lienee äidin ja kodin peruja. Lapsuuskodissani on  aina ollut hoidettu ja nätti piha.  Meillä kaikilla neljällä sisaruksella on kauniit puutarhat. Vanhemman sisaren puutarha on saanut mainetta ja kunniaa palkinnoinkin.

Ensimmäinen oma pihani oli pieni postimerkin kokoinen rivitalopiha.  Sisareni auttoi pihan laittamisessa ja antoi arvokkaita neuvoja. Häneltä olen saanut myös läjämäärin kasveja.  90-luvun alussa rakensimme kesämökin, missä pääsin oikein kunnolla huseeraamaan ja hurahdin entistä syvemmälle puutarhahulluuteen.  Harras toiveeni päästä touhuamaan omakotitalon pihalle täyttyi, kun ostimme vanhan talon kymmenisen vuotta sitten.  Ja hulluus senkun jatkuu.

Puutarhablogeja olen lueskellut innokkaana jo useita vuosia, samoin kaikkea mahdollista puutarhanhoitoon liittyvää netissä.  Omaa blogia olin suunnitellut mielessäni jo jonkin aikaa,  vuosi sitten uskalsin sen myös toteuttaa.

2. Erikoisin kasvini taitaa olla kermesmarja. En pyri haalimaan erikoisuuksia, ainakaan vielä tässä vaiheessa.  Lempikasvejani ovat  alusta lähtien olleet mm. syysleimut, kuunliljat, kallionauhukset, jalopähkämö, pionit  ja punaiset ruusut.

Vanhasta rivitalopihasta otin ainoana kasvina uuteen pihaan pienestä alusta  kasvattamani kartiovalkokuusen, sen toivon säilyvän.  Kärhöt ovat uusia suosikkejani. Viime kesänä sain hankittua kovasti hinkumani rotkolemmikin (Brunnera macrophylla Jack Frost). 50-vuotis lahjaksi sain ystäviltäni koristeomenapuu "Marjatan", joka on todella kaunis kukkiessaan ja tuo mieleen hyvät ystäväni. Antajastaan muistuttavat minua myös monet muut puutarhaystäviltä saadut kasvit.


3.  Puutarhanhoidon pitää tuottaa iloa, ei stressiä.




Laitan tunnustuksen eteenpäin Rikkaruohoelämää-blogille ja betweenlandille, ole hyvä!

Kannot pois

Tiistaina, 27.3.2012

Piti tarkistaa päiväys ihan seinäkalenterista, nämä päivät kun mennä vilistävät mukana pysymätöntä haipakkaa. Eipä minulla ole mitään sitä vastaan, että kesä tulisi nopeasti. Vesisateinen keli auttaa mukavasti lumien sulamista.

Joutilas aamupäivä kotosalla ennen iltavuoroon lähtöä. Ei tarvitse edes ruokaa laittaa, kun eilen innostuin tekemään tämänkin päivän ruoat valmiiksi. Jälkikasvulla sen sijaan oli hankala kouluunlähtö ja herätys. Veikkaanpa, että tulee bumerangina takaisin kotia, kun työkaapin avain on näköjään unohtunut pöydän kulmalle.

Minä olen talven aikana saanut päähäni ajatuksen metallisesta/rautaisesta pienestä paviljongista etupihalle. Katselin netistä myynnissä olevia, maksavat monta tonnia, joten se siitä. Miehen isä olisi seppä, mutta valitettavasti jo niin iäkäs, ettei  viitsi pyytää takomaan. Toisaalta miehenkin käsissä  rauta taipuu ja hitsivärkki pysyy, että jos kauniisti pyytäisi hitsaamaan vaikka ihan harjateräksestä jonkinlaisen häkkyrän. Niin, ja ihan ensiksi pitäisi saada kaivettua vanha kanto pois tontilta siltä kohtaa. Onhan näitä suunnitelmia...


Tämän kannonrumiluksen paikalle olisi suunnitelmia




ruukussa kasvaa koristemaissia ja hirssiä


Koristemaissin  kukintoa


Kesäaikaan

Sunnuntaina, 25.3.2012

Viikonloppu on ollut kovasti hiljainen tässä talossa. Jälkikasvu on ollut kaverinsa luona Jyväskylässä perjantaista lähtien. Outoa, kun ei kuulu musiikin (tai räpin) jumpsutusta, eikä tarvitse koko ajan komentaa vehkeitä pienemmälle.

Aamu alkoi kellojen siirrolla. On sekin pöhköä hommaa. Ruoaksi lasagnea pitkästä aikaa. Ruokailun jälkeen kuuntelin toisella korvalla telkkarista formuloiden surinaa sohvalla maaten. Samalla suunnittelin, mitäs muuta kuin kesän uusia istutuksia. Sorruin nimittäin tilaamaan muutamia uusia kärhöjä peräti Saksasta asti. Viherpeukaloille lähti myös jonkilainen tilaus. Kyllä tämä nettiaika on sitten kätevää!




Luonnonoikku

Lauantaina, 24.3.2012

Olipa ankeata herätä lumisateiseen aamuun, täysin talvinen keli. Sitäpaitsi peiliin katsoessani huomasin naamaani ilmestyneen kaksi finniä yön aikana. Siis reilusti yli viisikymppiselle akalle! Olen varmaan joku luonnonoikku. Kauankohan tämä minun murrosikäni oikein kestää, huokaus...

Viikkosiivousta ja paikkojen järjestelyä kuului aamupäivän ohjelmaan. Illansuussa ajelimme miehen kanssa Multialla. Mökin lähistöllä näimme teeriparven laskeutuneen puiden latvoihin. Jokainen lintu oli valinnut itselleen oman puun, jonka latvassa istuskeli. Hienon näköistä, valitettavasti en ennättänyt napata kuvaa.

Multialta ajelimme kotia pieniä metsäteitä pitkin, Pirttijärven kautta. Paljon oli taas metsää hakattu matalaksi sen jälkeen, kun viimeksi tuota reittiä ajoimme.

Piristäköön tätä lumista päivää helakanpunainen väriminttu   

Hemmottelua

Torstaina, 22.3.2012

Kelit vaihtelevat. Tänään saatiin vesisadetta, jonakin päivänä on aurinkoakin näkynyt. Sääennusteessa on luvassa lisää lunta viikonloppuna, saisi tuo jo riittää tältä talvelta.

Minulla on ollut oikein itsensä hemmotteluviikko: eilen oli hieroja, ja tänään oli vuorossa kampaaja. Mies kysäisi, onko sun päälle jotain tehtykin? Sanoin, ettei tällaiseen lyhyeen tukkaan kovin radikaaleja muutoksia saa, ellei sitten värjäytä tummaa tukkaa blondiksi. Ne miehet...

Mielen piristykseksi katselin kesäisiä kuvia puutarhasta, laitan tähän teillekin silmäniloa






Maaliskuu maata näyttää

Keväinen viikonloppu vietetty rauhallisesti, kaikenlaista pientä puuhaillen. Yrittäjä-mies oli tapansa mukaan lauantain(kin) töissä, joten sain ihan itsekseni hääräillä huushollia pyhäkuntoon ja purkaa pyykkivuorta. Iltapäivällä sain isän ja äidin meille kahville. Kävivät samalla reissulla ruokaostoksilla naapurimarketissa. 

Jälkikasvu lähti viikonloppuriennoilleen kaverinsa luo yökylään, joten saimme miehen kanssa kahdestaan saunoa ja tuijotella telkkua. Tai minä tuijotin, ja mies nukkui sohvalla. 

Sunnuntaipäivään kuului pitkään nukkumista ja kiireetöntä aamupäivää. Ruoaksi laitoin yrttilohkoperunoita uuniin, lisäksi salaattia ja keitettyjä munia. Helppoa ja yksinkertaista, mutta hyvää.

Aurikoinen keli houkutteli neljän kilometrin päiväkävelylle kylän ympäri. Paikoin oli vielä tosi liukasta, ihmeen kaupalla selviydyin kaatuilematta kotia asti. Kotipihassa kahlasin pelastamaan rungollisen purppuraheisiangervon lumen sisältä. Latva oli kokonaan taittunut lumen painosta, runkokin näytti hieman kärsineeltä. Luulen sen kuitenkin siitä elpyvän.


Kuvissa tuo lumen alta kaivamani rungollinen purppuraheisiangervo


Hyvää mieltä

Perjantaina, 16.3.2012



Tartuin Riitanpuutarhan blogiystävilleen heittämään Hyvän mielen haasteeseen. Siispä nyt pitäisi kirjoittaa hetkistä, joista olen saanut hyvän mielen. Haastetta saa jatkaa, ken haluaa.

Minä saan hyvän mielen yleensäkin hyvin pienistä ja arkisista asioista.

Ensimmäisenä oma pieni perhe ja koti. Hetket, kun olemme kaikki kolme kotona yhtäaikaa, kaikessa rauhassa. Kun 16-vuotias poika aamun äksyilyjen ja huutokohtausten jälkeen tulee illalla nukkumaanmennessä halaamaan ja kuiskaamaan: Äiti oot rakas. Kun iltapäivällä kotiin tultuani poika huikkaa huoneestaan: äiti, keitin meille kahvit. Kun iltavuoron jälkeen on lämmin kyyti vastassa työpaikan pihassa ja kotona sauna kuumana odottamassa.

Saan hyvän mielen tuottamalla toiselle hyvää oloa: Kun kaikki perheen jäsenet mukisematta syövät laittamaani ruokaa ja kehuvat hyväksi. Kun olen siivonnut huushollin, ja mies kotiin tultuaan toteaa: Onpas täällä siistiä.

Hyvä mieli tulee, kun saa viimeinkin aloitettua ja tehtyä jonkun ikävän homman. Hyvä mieli tulee, kun ystävä piipahtaa yllätysvierailulle. 

Aurinko ja kevään tulo saavat hyvälle mielelle. Jokainen puutarhan mullasta nouseva istuttamani kasvi, kukkien aukeavat nuput. Kuivan jakson jälkeen ihana, virkistävä sade. Kun työpäivän jälkeen pääsen pihakierrokselle tarkastamaan, mitä päivän aikaan on puutarhassa tapahtunut.

Ekstrahyvää mieltä tuovat molemmat elossa olevat, iäkkäät ja pirteät vanhempani. Äidin ainainen huolehtiminen meistä lapsista ja lapsenlapsista, vaikka hyvin voisi jo olla toisinpäinkin. Hyvää mieltä saan siitä, kun saan soitettua äidilleni ja jaksan kuunnella viidenteen kertaan samoja juttuja ärtymättä. Hyvän mielen saan huomatessani, kuinka vanhempani ilahtuvat käynnistä heidän luonaan, tai kun kutsumme heidät meille kahville.

Hyvä mieli tulee kesälauantai-iltana mökillä, kun saunan piipusta tupruaa savu. Päivän työt on tehty ja kohta päästään nauttimaan löylyistä.

 


Ruusukäytävä

Torstaina, 15.3.2012

Tänään esittelen teille lisää pihaani. Kuusi  vuotta sitten aloitimme piharemontin etupihasta. Tietysti oli tärkeää saada ensimmäiseksi kuntoon näkyvin osa pihasta. Tonttimme on suorakaiteen muotoinen, ja talo on keskellä tonttia. Talon päätyihin jää kapeat kaistaleet, toisella sivulla on jyrkkä penger naapuriin päin.

Talon toinen pääty näytti mielestäni ankealta, pelkkää huonokuntoista nurmikkoa. Pääty on lämmin ja aurinkoinen etelä-länsi suunnassa. Mieleeni pälkähti ajatus mutkikkaasta "ruusukäytävästä". Tuumasta toimeen ja lapio käteen. Lapion ja kanttausraudan avulla kaivoin nurmikkoa pois ja multaa tilalle. Istutin muutamia kestäviä pensasruusuja: Valamonruusu, Kempeleen ruusu, Onni, Ritausma, neilikkaruusuja, Torniolaakson ruusu, Red Nelly ja Papulanruuusu. Kaksi jälkimmäistä kaivoin  viime syksynä pois, kun levisivät juurivesoista hallitsemattomasti.

Toisella puolen nurmipolkua on istutettu tuijia ja näkösuojaksi naapuriin päin tuomipihlajia. Paikan kuivuutta en osannut ottaa huomioon, joten ruusut eivät ihan mahdottoman hienosti kukoista. Ruusujen juurelle olen istuttanut kaikenlaista joutavaa, kuten hopeamarunaa ja kuunliljoja. Mutkitteleva ruohopolku on kuitenkin enemmän iloksi silmille kuin entinen suora ja kasviton pätkä.
Ennen



jälkeen


viime kesänä, valamonruusu parhaassa kukassaan
Valamonruusun edessä ritausma

Kempeleen ruusu


'Ritausma' 
'Red Nelly' pilkistää alhaalta, ja neilikkaruusu
'Louise Odier' kasvaa kituliaasti, muttei ole menehtynytkään
Valamon ruusu,  edessä kukkii korallikeijunkukka
Tornionlaakson ruusu, tuppaa tekemään juurivesoja
Vaaleampi on 'Ritausma' ja taustalla pinkimpi 'Onni'


Tuijat suojaan

Tiistaina, 13.3.2012

Olen herännyt tänä aamuna kaksi kertaa ja yhtä monta kertaa juonut aamukahvit. Jälkikasvu piti paimentaa jo 5.45 lähtevään bussiin. Ihme kyllä nuori mies heräsi oma-aloitteisesti ja oli pukeissa jo ennen minua. Heitin pojan matkahuoltoon ja köllähdin takaisin lämpöiseen petiin. Se taisi olla kannattava torkkuminen, kun näin unessa kauniin perennayhdistelmän, jonka vielä herättyäni muistin. Kirjoitin näyn omaan puutarhavihkooni talteen.
 
Puutarhasuunnitelmat tuppaavat tulemaan uniin ihan väkisin. Eikä se tietysti ole mikään ihme, kun ennen nukahtamista lueskelee vanhoja puutarhalehtiä. Toisinaan se jopa ärsyttää, kun ei haluaisi ajatella nukkumaan mennessä yhtään mitään.
 
Lauantaina sain peiteltyä etupihan tuijat kevätauringolta säkkikangashupuilla.  Ovat kyllä jo sen verran isoja, ettei ehkä välttämättä tarvitsisi, mutta otetaan nyt varman päälle.  Alussa suojasin tuijia vähän väärin, kun tein liian umpinaiset ja tiukat suojukset. Silloin suojuksen sisällä on helposti kuuma kuin saunassa ja kasviparat palavat pätsissä. Täytyy muistaa jättää aina pieni ilmankierto ja tuuletus mahdollisuus.
 
Nyt käy kova tuuli ulkona, ja tuijien suojukset lepattavat kuin kummitukset  tuulessa. Saas nähdä, saako illalla töistä tultua jonkun suojuksista käydä vaivihkaa noukkimassa naapurin pihalta. Joskus on niinkin päässyt käymään.


Kevätkisailua

Lauantaina, 10.3.2012

Keli muuttui keväisen sohjoiseksi ja märäksi. Talitiaiset kisailevat pihakuusissa oikein urakalla. Niitä oli hauska vähän aikaa seurata. Ensin ihmettelin, mikä niillä lie hätänä, kun noin hätäisesti tirskuttavat ja pyrähtelevät kuusessa pieniä hyppäyksiä peräkanaa, kunnes hokasin niiden vain leikkivän lintujen lemmenleikkejä. Välillä käytiin jo katsastamassa tarjolla olevia yskiöitäkin lähipuissa.

Aamupäivä kului joutuisasti viikkosiivouksen parissa. Imurointi, pölyjen pyyhintä ja lattioiden pesu, pestyjen pyykkien setvimistä paikoilleen kaappeihin ja uutta satsia koneeseen. Kylläpä tuli taas hyvä mieli, kun sai kodin siistiin kuntoon. Vähäksi aikaa.

Iltapäivällä ajelin tervehtimään vanhempiani. Valittelivat kovasti, kun eivät ole päässeet lenkille liukkaiden teiden vuoksi. Ovat keksineet oivan vaihtoehdon tänä talvena: naapurit harrastavat lumikengillä kävelyä lähimetsässä,  ja isä ja äiti ovat sitten kuljeksineet heidän kovaksi tallomia polkuja pitkin. Äiti oli laittanut tomaatin taimet kasvamaan, lupasi taas muutaman taimen minullekin.

Päivän kuvana alkukesän heleää vihreyttä. Viiruhelpi kasvaa pohjattomassa ämpärissä.

Vuosi täyteen

Torstaina, 8.3.2012

Olen kirjoittanut blogini ensimmäisen postauksen tasan vuosi sitten naistenpäivänä, joten tänään saa onnitella paitsi kaikkia ihania naisia, myös blogiani 1-vuotissynttäreiden johdosta! Mukava on jälkikäteen lueskella omia merkintöjä, mitä on milloinkin tapahtunut, samoin kommentteja.  Oli hykerryttävän mukava tunne, kun huomasin saaneeni ensimmäisen lukijan ja kommentin. Nyt teitä lukijoita on jo peräti 13, ja kommenttejakin on tullut mukavasti. Kiitos niistä!

Tämä bloggaaminen on ollut mukavaa ja rentouttavaa vastapainoa arjen tallaukselle. Auttaa jaksamaan ja piristää päivää, kun saa lukea pieniä tervehdyksiä ja viestejä toisilta bloggaajilta. 
 




Yksi ruusu yhdestä vuodesta (Europeana)


Tunnustusta

Tiistaina, 6.3.2012

Tuhrea ja nuhainen olo. Nenä alkoi valskata eilen töissä illanmittaan. Sitä näyttää olevan enemmänkin liikkeellä näinä aikoina. Kuumetta ei ainakaan toistaiseksi ole noussut.  Menin aamutuuriin seitsemäksi, tunsin oloni sen verran hyväksi. Kuinkas ollakaan, myös kollega, jonka piti tulla iltavuoroon, oli sairastunut. Niinpä kävin välillä kotona nukkumassa kunnon päiväunet ja menin illaksi uudestaan töihin putiikkia auki pitämään.

Päivän piristys oli, että blogini sai Tunnustutuksen. Se tuli sopivasti ikään kuin lahjaksi juuri  blogini 1-vuotissynttäreiden kynnyksellä! Pionihulluutta ja Puutarhaunelmia -blogin Tiina oli minua yllättäen tällaisella muistanut. Nyt minun ilmeisesti pitäisi jakaa tunnustus eteenpäin. Tämä siis kuuluu antaa blogille, jolla on alle 200 lukijaa ja joille toivoo enemmän lukijoita. Voi olla, että näitä onkin jo muistettu, muttei kai haittaa.



Lähetän tämän Tunnustuksen eteenpäin seuraaville seuraamilleni blogeille, olkaapa hyvät:

riitanpuutarha
puutarhaterapiaa
mirrinminttuajakissanhantia
omapainen-arkeilija
marjaananmaja




Jännitystä elämään

Maanantaina, 5.3.2012

Loma ohi, töihin lähtö edessä. Sunnuntaipäivä meni aivan kokonaan huilatessa. Päiväruoan tietysti tein, ruokailun jälkeen heitin sohvalle lukemaan. Kristina Ohlssonin toinen suomennettu dekkari "Tuhatkaunot" veti alun kangertelun jälkeen niin totaalisesti mukanaan, että piti ahmia kirja loppuratkaisuun saakka. Hienoa, että tulee koko ajan uusia, hyviä pohjoismaisia dekkaristeja.

Toinen uusi ruotsalainen, mainostamisen arvoinen naisdekkaristi on Ann Rosman. Jos pitää Camilla Läckbergin kirjoista, voin täydellä sydämellä suositella Rosmania. Ensimmäinen suomennettu, komisario Karin Adlerin tutkimuksista kertova opus, oli "Majakkamestarin tytär", uudempi (ja minun mielestäni parempi) "Noitavasara". Illalla aloitin jo uutta jännäriä: "Mies joka ei ollut murhaaja" (Hjorth & Rosenfeldt). Olen dekkareiden suurkuluttaja, turvallista jännitystä tavallistakin tavallisempaan elämään!


Jännityksellä odotan, vieläkö nämä kaunokaiset nousevat ensi kesänä maan uumenista ilokseni. Kärhöistä kun ei koskaan voi tietää :)





Onneni yrttitarha

Lauantaina, 3.3.2012

Aurinko armas lämmittää ihanasti ja sulattelee pikkuhiljaa lumia. Räystäiltä ainakin tippuu vesi, ja piha-alueet ovat täynnä sohjoa. Tiet ovat paljaita ja tienpenkat tummia. Istuskelin kuistilla, nokka kohti aurinkoa ja kahvikuppi kädessä. Tosiasiassa ei siellä ihan niin lämmintä ollutkaan, kun pohjoistuuli kävi melkoisen voimakkaana.

Harmitellen katselin lumen painamia tuijia. Ovat sen verran kaukana tiettömän taipaleen takana, etten viitsi lähteä lyhyillä jalantöpyköillä rämpimään pelastustoimiin. Jotkut tuijista ovat painuneet aivan luokille, niin ettei niistä näy yhtään vihreää lumikuorman alta.

Pääkoppa täyttyy kesästä ja suunnitelmista. Olen hahmotellut paperille uutta ryytimaata. Kärhöportin takana on vielä tyhjää nurmikkoa, siihen se olisi toiveissa saada tehtyä. Suurin ongelma on mullan tuonti tontille. Ainut mahdollisuus on kipata multakuorma ison pressun päälle etupihan tuloväylälle, ja kelkkoa siitä eteenpäin kottareilla kasvimaalle. Onneksi kesäloma on jo alkukesästä, niin pääsen kaikessa rauhassa toteuttamaan  suunnitelmiani. 

Tästä portista olisi käynti uudelle ryytimaalle


Tuurin löytöjä

Perjantaina, 2.3.2012

Lomapäivät menevät kuin siivillä. Tätä lomaa ei ainakaan ole nuhjattu kotinurkissa, sen verran on toimintaa ollut joka päivälle. Eilinen päivä kului Tuurin reissussa. Kiertelimme oikein ajan kanssa kaikki nurkat ja sopukat. Minä löysin itselleni mm. uudet työkengät, entiset kun olivat jo rikki.



Vaateosastolta osui silmiini kiva tunika, yksi kappale enää jäljellä, juuri minun kokoani ja vielä puoleen hintaan. Pojalle toin tuliaisiksi nätin turkoosinvärisen hupparin, halvalla lähti sekin. Kovasti oli pojalle mieluinen, heti laittoi päälleen. Kodin osastolta lähti mukaani 3 kappaletta kauniita aamiaiskulhoja, 1,20 egeä kpl.


Nahkapaikasta löysin mustan, tilavan nahkalaukun (alennuksessa sekin) työkassiksi. Välillä kävimme  nauttimassa murkinaa ja kahvia ravintolan puolella. Onnistunut reissu kaikkiaan! Niin, ja pitihän sen verran puutarha-asiaakin saada mukaan, että yhden pussukan ostin valkoisen ruusupavun siemeniä. Enpä tiennytkään, että sitä on valkokukkaisenakin.


Matkailua

Torstaina, 1.3.2012

Kalenterin mukaan talvi ohi, ja kevät alkaa. Ulos katsoessa sitä ei kyllä huomaa, hanget ja nietokset sen kun kasvavat. Eilen killotteli aurinko mukavasti ja houkutteli ulkoilemaan. Takapihalla on kaksi onnetonta omenapuunrääpälettä. Huolimatta verkoista ja lumen tallomisista, oli rusakko päässyt toissayönä järsimään oksankärkiä ja vähän runkoakin. Kyllä täytyy olla hirrrvittävän iso rusakko, puolitoistametrinen ainakin, että on ylettynyt tihutyöt tekemään. Kävin vielä varmuuden vuoksi tallomassa lisää etupihan koristeomenapuun ympäriltä lunta ja nostin verkkoa ylemmäksi.

Iltapäivällä istahdimme koko perhe autoon ja hurautimme kotiseutukierrokselle. Määränpäänä oli Multia, mutta ensin ajoimme Muurameen, jossa mies hoiti jonkun työasian. Sieltä Jyväskylän ja Tikkakosken kautta Uuraisille ja Multialle. Palokassa pysähdyimme syömään hampurilaisateriat, Tikkakoskella kävimme paikallisessa K-marketissa ruokaostoksilla. Lentokentän lähellä näimme sopivasti juuri laskeutuvan lentsikankin. Olipa siina meille maalaisille ihmettä kerrakseen! Kohta puolin lähden uudelle kierrokselle Onnelalaisten kanssa, kun tulevat hakemaan minua Tuuriin. 

Tässä kuvassa näkyy (jos oikein tarkkaan katsoo) järsitty omppupuu puusäleikön edessä. Lajiltaan 'Maikki', ja tehnyt jopa muutaman punaposkisen ompunkin joskus. Puun juurella kasvaa tuoksukurjenpolvi, oikein hyvä joka paikan maanpeiteperenna.