Kevät

Kevät

Räjähtelyä

Tiistaina, 19.2.2013

Kaamea aamu! Amisteinimme piti herätellä puoli seitsemän maissa koulubussiin, eikä olisi taas millään jaksanut herätä, käänsi vain kylkeä ja huuteli hävyttömyyksiä. Ärtymyskynnykseni, joka yleensä on melko korkealla, kohosi nopeasti huippuunsa ja räjähti  kuin Venäjän meteoriitti. Siinä  sitten huudettiin naamat punaisina puolin ja toisin, äiti ja rakas lapsonen. Huokaus.

Olin kuvitellut meneväni vielä takaisin sänkyyn, iltavuoro töissä alkaa vasta puolen päivän aikaan. Sen verran adrenaliinia tuli verenkiertoon, ettei puhettakaan. Nyt on sitten kämppä imuroitu ja kahdet ruoat tehty valmiiksi. Että jotakin hyötyä. Nyt ennätän vielä huilata vähän aikaa ja lepuutella hermoparkojani.

Harmikseni huomasin etupihan kolmesta riippahernepensaasta takimmaisen keränneen niin raskaan lumitaakan, että runko oli taipunut aivan luokille. Ehätin kahlaamaan harjoineni pelastusoperaatioon ja pelkäsin, että runko on jopa katkennut. Kun iso lumipaakku rojahti alas, nousi runko suht suoraan, ei onneksi ollut poikki. Vino on kuitenkin, täytyy kesällä varmaan tukea pystympään.

Pelastettu riippaherne. Taustalla näkyy päälle kertynyt jääklöntti. Ohut luumikerros oli yöllä vielä satanut päälle.


Vielä kesäinen kuva kolmikosta. Tässä näkyy hyvin suosimani kerroksellinen istutustyyli. Korkeimpana riippaherneet, sitten keijuangervot, joiden alla kuunliljat, joiden alla vielä suikeroalpi.





16 kommenttia:

  1. Ihana tuo kerrospenkki! Pitää ottaa vähän oppia susta! Olipa melkoinen lumiklöntti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silvuplee:) Tuo klöntti oli ihan jäinen ja tipahti tosiaan kokonaisena alas.

      Poista
  2. Voi, ne teinit ne teinit! Toisaalta, kuten itsekin totesit, jotain hyötyä on siitä adrenaliiniruiskeestakin ;-)

    Jokohan tuo lumi pian alkaisi sulaa???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin:) Oikeasti alkaa hermo mennä. Lunta tulee koko ajan vaan lisää ja lisää. Aurinko aurinko, missä luuraat?

      Poista
  3. Meillä ovat tuijat lumiklönttien alla. Pitääkin lähteä pelastamaan ne ja käydä katsomassa myös muita puita tuolta lumihankien keskeltä. Viime vuonna vasta keväämmällä huomasin tyrnien olevan aivan maahan vääntyneinä. Onneksi ne oikeni sitten kesään mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeesti kasvit toipuvat, kuten meilläkin viime talvena kauimmaiset tuijat. Olivat aivan maata myöten peittyneinä lumeen, mutta nousivat lumien sulettua entiselleen.

      Poista
  4. Kasvavatko nuo riippahernepensaat nopeasti ja kuinka korkeiksi ne lopulta kasvavat? Ovat niin kauniita, että haluaisin hankkia ainakin yhden tuollaisen, mutta tilanpuute asettaa omat rajoituksensa hankinnoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mama, korkeutta riippakasvuisiksi vartetut eivät enää kasva, korkeudeksi jää se, mikä ostaessa on. Noilla korkeutta on noin 120-150 cm. Versot kasvavat vain alaspäin ja niitä voi leikata reilustikin.

      Poista
  5. Joskus on hyvä vähän tuulettaa keuhkoja ja päästää enimpiä höyryjä ulos. Tyylikäs ja kaunis tuo sinun istutusalueesi ja hyvin toteutettu. Kaikki kasvit viihtyvät kerroksellisesti istutetussa penkissä ja mikä parasta kastelutarve lisäksi vähenee oleellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunuvuokko, niinpä! Tämä alue kasvitettiin aikoinaan ensimmäisenä, ja jotenkin mulla oli selvä kuva tuosta päässäni. Ainoastaan suikeroalpia tarvii välillä kurittaa, mutta aika hyvin pysyy sallituissa rajoissa.

      Poista
  6. Upea kukkapenkki riippaherneineen. Mukavaa, että joku tunnustaa suoraan huutavansa lapsilleen/nuorilleen. Aikanaan meidän tytölle tuli kiljuttua kurkku suorana ja sitten oli huono omatunto, kun muut äidit pelkästään kehuivat omiaan. Eräs ihminen sanoikin minulle, että suurin osa teineistä on kamalia. Vanhemmat vain tuppaavat unohtamaan melko pian menneiden vuosien kiljumiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between kiitos vertaistuesta! Palaa kurkusta pitikin sitten iltapäivällä nieleksiä, kun poika soitti mulle töihin ja pyysi aamullista anteeksi. Muistin myös esittää pahoitteluni omasta käytöksestäni:) Tuo viimeinen lauseesi pitää kyllä varmasti niin paikkansa!

      Poista
  7. Blogissani on sinulle tunnustus.

    VastaaPoista
  8. Niiin tuttua tuo verenpaineen kohoaminen noiden ipanoiden kanssa Etenkin tuo teinien saamattomuus joissakin asioissa on toisinaan jotain ihan käsittämätöntä :)

    Sulla on kyllä hyvä istutstyyli. Näyttää luonnolliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! On niin mukavaa, kun saa vertaistukea ja kannustusta :)

      Poista