Kevät

Kevät

Jos minne lie polkuni vie

Keskiviikkona, 7.8.2013

Olen aina ihastellut erilaisia polkuja toisten puutarhoissa. Siistejä kivettyjä käytäviä, nurmikkoon upotettuja askelkiviä, kivituhkalla päällystettyjä kasvillisuuden seassa kiemurteleviä polkuja. Meillähän on vain ja ainoastaan vihreitä nurmikkopolkuja, paitsi pihaantulo on soraa. Jotenkin en vain ole osannut ajatella kivisiä polkuja omalle pihalle. Viime aikoina pihalla kierrellessäni olen kuitenkin alkanut leikittelemään erilaisilla polkusuunnitelmilla. Itsekseni olen piirrellyt kasvillisuuden sekaan jos jonkinlaista kulkuväylää. Yhden pienen pätkän olen sitten jo mielessäni lähes päättänytkin tehdä, se tulisi halkomaan yhtä laajaa istutusaluetta etupihalla. Ehkä kivituhkalla päällistettynä.

Takapihalla raaskuista omenapuistani toinen, "Maikki", teki lupaavan omenasadon. Harmi vaan, että tuo lajike on kovasti taudeille altis, viime kesänäkin muumiotauti vei kaikki omput. Illalla keinussa istuessamme huomasin jo yhden omenan ottaneen rupea ja pyysin miestä pitempänä nappaamaan sen pois. Mies kurkottikin rupiomenaa ja onnistui sitten katkaisemaan koko hienon, omenoita täynnä olevan oksan. Sanoi sen taittuneen omenoiden painosta...












12 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia! Nuo vihreät nurmikkopolutkin ovat kauniita. Kukkaistutukset ovat kuin saaria vihreän meren sylissä...

    Minäkin olen ihastellut polkuja... Uuteen puutarhaan olen suunnitellut minimaalisen vähän nurmikkoa... Mutta sitten kun katsoo kuvistasi "vihreää merta"... Kyllä se nurmikko on kaunista vehreyttä antavaa, silmille vihreää, rauhoittavaa lepoa. Onneksi on aikaa vielä suunnitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karolina, minä tykkään kyllä, että nurmikkoakin on rauhoittamassa kukkien värisekamelskaa. Ehkä sopivassa suhteessa kumpiakin. Meillä nurmikko pienenee vuosi vuodelta kuin pyy maailmanlopun edellä:)

      Poista
  2. Kyllä sinulla on ihania, kutsuvia polkuja kukkiesi välissä! Mielellään noita kulkisin ja katselisin kukkia. Aivan ihana kukkarunsaus.

    Maikki on tosiaan altis taudeille ja myös sille katkeamiselle. Appivanhemmillani on kyseinen puu, tekee liikaa satoa jaksaakseen kantaa sen ja oksat taittuvat helposti. Herkkuomena, joka ei säily. Mutta tulee satoikään tosi nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kardemumma, kiitos, tykkään itsekin kuljeskella tuolla kukkasten seassa:) Mulla on kaksi omenapuuta: punakaneli ja tuo maikki, ja ainoastaan maikki on tehnyt satoa. Punakanelia pitäisi taivuttaa ja leikata pikimmiten. Aikoinani lähdin pirjaa ostamaan, vaan kun ei sitä silloin löytynyt, otin tuon maikin tietämättä paremmin sen plussista ja miinuksista. Mutta ihan nätti puu se on pienenä pihapuuna:)

      Poista
  3. Kaunista, nurmikkopoluthan ovat ihania. Jotkut tietysti haluaa päästä helpommalla ilman nurmikon leikkausta, mutta sitten pitää huruuttaa lehtipuhaltimella lehdet pois kiveyksiltä. Onkohan sekään sitten helppoa...
    Blogissani on sinulle tunnustus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, kiitos tunnustuksesta:) Samaa mieltä nurmikosta!

      Poista
  4. Upea kukkaloisto sinulla! Meillä on kaksi omenapuuta ja tänä vuonna muumiotautisia ja pihlajanmarjakoin pilaamia omenoita on enemmän kuin koskaan! Taitaa mennä koko sato pilalle, ennen kuin ehtii kypsyä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mama, voi harmi! Johtuneeko pihlajanmarjojen vähyydestä? Ainakaan meillä ei ole pihlajissa juuri lainkaan marjoja. Toivotaan ensi kesänä parempaa satoa:)

      Poista
  5. Minäkin haaveilen erilaisista poluista. Joitakin betonilaattoja on tullut upotettua nurmikolle ja näin tehtyä pikkupätkä polkua jonka yli on helppo ajaa ruohnleikkurilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sellaisia niiden pitää ollakin, ettei nurmikonleikkuu vaikeudu. Meilläkin olisi vanhoja neliön muotoisia betonilaattoja, kelpaisivat ihan hyvin minulle, mutta mies vastustaa. Sanoo, että kun hän on ne kerran pois kaivanut tontilta, ei niitä takaisin tuoda:) Olivat entisen talonomistajan jäljiltä takaterassilla, osin maahan uponneita.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Kukkaiselämää! Kuvissa saa näyttämään hienolta:) Paljon olisi vielä tekemistä, ja aina löytyy korjattavia kohtia. Mutta eihän puutarha koskaan kai valmis olekaan:)

      Poista