Kevät

Kevät

Pasuuna tuli meille

Keskiviikkona, 28.8.2013

Pari iltaa on mennyt mukavasti pihatöissä. Kaunis aurinkoinen ilma ja reilun 20 asteen lämpö sai oikein hien tippumaan otsalta, kun työntelin eilen ruohonleikkuria. Samalla tuli kerättyä leikkurin kitaan pudonneita lehtiä ja männynneulasia.

Terassilla katselin haikeana kuihtuneita istutuksia. Eipä paljoa ole kukkivia enää jäljellä. Kesäkukatkin ovat kärsineen näköisiä. Juuri kun mietin, pitäisikö hankkia krysanteemeja ja astereita terassille, tuli sisareni käymään. Hän toi tullessaan mahtavana yllärinä upeasti kukkivan valkoisen enkelinpasuunan. Hän on itse kasvatellut niitä useampia, ja nyt jouti yksi meillekin! Heti tuli taas kesäisemmän näköistä. Siellä se nyt terassilla hiljaa tuulessa nyökyttelee suuria valkoisia kukkiaan :)





Pienissä häissä

Maanantaina, 28.8.2013

Olipas viikonloppu! Sekaan mahtui niin iloa kuin vähän huolenaihettakin. Perjantaina sairastui jälkikasvumme. Kuume nousi yli 39 asteen ja kurkku kipeytyi. Buranaa lääkkeeksi, mutta olo ei tahtonut kohentua. Lauantaina oli kummityttö nuoremman häät tässä melkein naapurissa. Poika tuntui kuitenkin sen verran kipeältä edelleen, että kompromissina minä lähdin yksin edustamaan perhettämme, ja mies jäi pojan turvaksi ja seuraksi kotia.

Häät olivat juuri niin ihanat, niinkuin nyt häät yleensäkin voivat olla. Vihkiminen tapahtui ulkosalla maatilamatkailuyrityksen pihapiirissä. Kahden riippakoivun alla nurmikolla, taustalla järvimaisema kauniissa auringonpaisteessa. Kaunis morsian järjesti yllätyksen päräyttämällä paikalle rennosti isolla mönkkärillä valkoisen mekon helmat vaan hulmuten. Siitä käynti jatkui pienen morsiustytön seurassa odottavan sulhon luo pitkin nurmikolle levitettyä iloisen kirjavaa räsymattoa. "Häämarssina" soi kitaran säestyksellä nuoren miehen laulamana "Jos sä tahdot niin". Tässä vaiheessa piti nenäliina kaivella esiin.

Juhlat onnistuivat mainiosti, ruoka oli hyvää ja kakku maukasta. Tanssiakin pääsi pitkästä aikaa kokeilemaan.

Yöllä kotiuduttani jälkikasvu kömpi viereeni sänkyyn ja sanoi kurkun olevan kuin tulessa, ei pystynyt kunnolla puhumaankaan, ja kuume edelleen korkea. Aamulla sitten päivystykseen ja sieltä lähetteellä keskussairaalaan, kun tulehdusarvot olivat yli 200. Sairaalassa tippaan ja antibiootteja suoraan suoneen. Yöllä pääsi puoli kahdentoista aikaan kotia ja aamusta oli määräys mennä saamaan jatkohoitoa omaan tk:een. Ärhäkkä angiina oli päässyt pesiytymään kitusiin, mutta eiköhän tuo hyvällä hoidolla tokene, vielä käy iltapäivällä saamassa yhden annoksen lääkitystä. Että tämmöistä tällä kertaa.




Viherlandiassa

Sunnuntaina, 18.8.2013

Mukava viikonloppu. Sääennusteet eivät paljoa toivoa antaneet, mutta sattuipa kuitenkin sunnuntaiksi lämmin ja aurinkoinen päivä. Lauantaina kävimme miehen kanssa ajelemassa ihan hupiajelua lähikuntaan. Ajelimme pieniä hiekkateitä pitkin Korpilahdelle, ja sieltä suuntasimme katsastamaan, vieläkö Kärkisten silta on paikallaan. Siellähän tuo jökötti, hieno ja huiman korkea insinöörien taidonnäyte. Samalla lailla vatsan pohjasta vihloi, niin kuin aina ennenkin. On se minusta niin huiman korkea ja vaikuttava näky. 

Sunnuntaina läksin käymään ensi kertaa koko kesänä Viherlandiassa. Olipa siellä taas vaikka mitä houkutusta! Kärryyn lähti pari hortensiaa, syyshortensia Limelight sekä pallohortensia Annabelle. Ostin jo viime kesänän yhden pallohortensian ja tykästyin siihen kovasti. Kukkii parhaillaan suurin valkoisin palloin.

Loppu päivä menikin sitten istutuspuuhissa. Pää hikeä valuen, mutta vallan tyytyväisenä urakkaani ja ostoksiini käväisin suihkussa ja menin vielä uudestaan ihan vain nautiskelmaan ja katselemaan näkymiä.






Tyhjä tunnustus ja vielä tyhjempi pää

Keskiviikkona, 14.8.2013

Voihan vessanovenkahva! Nythän mä vasta hokasin, että edellisestä tunnustus-postauksesta oli jäänyt uupumaan kokonaan tuo itse tunnustuksen kaunis kuva. Olin sen kyllä lataavinani, mutta joku hämminki siihen on sitten näköjään tullut. Mutta nyt se lisätty tuonne pihakuvien jälkeen. Sori kaikki, kenelle sen lähetin eteenpäin. Kyllä kai te olette hämmästelleet omituista tyhjää tunnustusta:)

Huomasin, että blogini on saanut uusia lukijoitakin: tervetuloa Pivi ja Riitta Jylhä blogini lukijoiksi!

Syksy ottaa tiukempaa otettaan puutarhasta. Runsaat vesisateet hakkaavat leimujen kukat, ja pudottavat lisää keltaisia lehtiä. Mihin se kesän aika oikein meni niin kovaa vauhtia? Toivotaan, että vielä tulisi lämpöisiäkin ilmoja, paljon olisi suunnitelmissa vielä pihan laittoa. 

Kallionauhukset tuovat aurinkoista väriä ja valoa etupihalle:






Väriä elämässä ja tunnustusta

Perjantaina, 9.8.2013

Vettä on tulla lotistanut koko viime yön ja vielä päivälläkin, muttei onneksi tullut niitä varoiteltuja kovia ukkosmyrskyjä. Sen verran oli illalla pilvipoutaista, että tein kamerkierroksen pihalla. Kohta kun kaikki ovat kukkineet ja ränsistyneet, on mukava selata keäsn muistoja kuvina. Värikylläistä on etupihalla nyt kun kallionauhuksetkin ovat täydessä kukassa. Leimut hehkuvat punaisen eri sävyissä, ruusut loistavat syvänsametin punaisina ja oranssien nauhusten seassa jokunen sininen kärhökin. Näitä näkymiä jaksan tuijotella ikkunastakin.







Sain sateisen päivän piristykseksi ihanan tunnustuksen Emilieltä Hurahtanut-blogista, sydämelliset kiitokset ja kumarrukset! Tässä sen säännöt:Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin



Lempiblogeja on useitakin, Yritin nyt valkata sellaisia lemppareita, jotka eivät vielä olisi tätä saaneet. Olkaapa hyvät ja ottakaa tunnustus vastaan:












Jos minne lie polkuni vie

Keskiviikkona, 7.8.2013

Olen aina ihastellut erilaisia polkuja toisten puutarhoissa. Siistejä kivettyjä käytäviä, nurmikkoon upotettuja askelkiviä, kivituhkalla päällystettyjä kasvillisuuden seassa kiemurteleviä polkuja. Meillähän on vain ja ainoastaan vihreitä nurmikkopolkuja, paitsi pihaantulo on soraa. Jotenkin en vain ole osannut ajatella kivisiä polkuja omalle pihalle. Viime aikoina pihalla kierrellessäni olen kuitenkin alkanut leikittelemään erilaisilla polkusuunnitelmilla. Itsekseni olen piirrellyt kasvillisuuden sekaan jos jonkinlaista kulkuväylää. Yhden pienen pätkän olen sitten jo mielessäni lähes päättänytkin tehdä, se tulisi halkomaan yhtä laajaa istutusaluetta etupihalla. Ehkä kivituhkalla päällistettynä.

Takapihalla raaskuista omenapuistani toinen, "Maikki", teki lupaavan omenasadon. Harmi vaan, että tuo lajike on kovasti taudeille altis, viime kesänäkin muumiotauti vei kaikki omput. Illalla keinussa istuessamme huomasin jo yhden omenan ottaneen rupea ja pyysin miestä pitempänä nappaamaan sen pois. Mies kurkottikin rupiomenaa ja onnistui sitten katkaisemaan koko hienon, omenoita täynnä olevan oksan. Sanoi sen taittuneen omenoiden painosta...












Riitan puutarhassa

Sunnuntaina, 4.8.2013

Tänään oli Avoimien puutarhojen päivä. Niinpä otin ja hurautin naapurikaupunkiin tutustumaan Riitan puutarhaan. Oli niin hauska tavata blogiystävä ja  tutustua hänen upeaan hyötypuutarhaansa, josta on painetussa mediassakin kirjoitettu. Meitä sattuikin kolme bloggaajaa yhtaikaa paikalle, joten terveisiä myös Lissulle. Oli kiva tutustua:)

Riitan puutarha oli kyllä vaikuttava. Jo paikka itsessään viljapeltojen keskellä järvinäkymällä varustettuna teki tulijaan suuren vaikutuksen. Laajat hyvin hoidetut nurmikentät reunustivat kaunista taloa. Kasvihuone pursui kypsiä tomaatteja, vieraita kehotettiinkin maistelemaan rohkeasti kaikkea suuhun käypää. Ja sitähän riitti: tomskujen lisäksi pääsi haukkaamaan omenoita, erilaisia herukoita, vadelmia sekä saskatoonia. 

Kasvimaa hienoine käytävineen oli juuri niin söötti kuin kuvissakin on näkynyt. Liikuttava nätti oli myös 2-vuotiaan Mikaelin oma pieni kasvimaa, jonka hän itse oli kylvänyt keväällä. Sympaattinen säntäväki esitteli puutarhaansa auliisti ja iloisina. Ja kyllä tuota kelpasikin esitellä! Hellepäivänä maistui vieraille  Riitan tekemä jääkylmä ja raikas Louhisaaren juoma. 

Kiitokset vielä Riitalle ja Mikolle:)

Puutarhurin hengähdysnurkka. Tästä on mukava nauttia kättensä töistä yrttien vieressä.

Kaunista kasvimaata . Taustalla siintä Tarhia.

Kuivaa tarinaa

Torstaina, 1.8.2013

Elokuu ja elonkorjuun aika. Meillä ei kyllä ole paljoa satoa edes pienestä hyötykasvimaasta herunut. Salaatti nyt on ihan syöntikokoista ja ruusupavut ovat kasvaneet pituutta, mutta ovat vasta nupuilla. Tilli ei taaskaan ole kasvanut juuri lainkaan eikä viinisuolaheinäkään koolla pääse kehuskelemaan. Yrtit sen sijaan kasvoivat ihan kivasti. Tiesin jo siemeniä keväällä kylväessä, että maasta on lähtenyt kasvuvoima ja multa olisi pitänyt uusia. Ensi keväänä on jotakin tehtävä asialle.

Toinen ongelma on ollut meillä kuivuus. Kärhöille olen kantanut vettä takapihan altaasta, sekä salaattimaalle myös. Tontin rajalla pari koivua imevät muutenkin kuivalta paikalta viimeisenkin kosteuden, eikä nurmikaan ole kasvanut oikein koko kesänä. Kun tontin reunapuskana olevat sireenit ja tuomipihlajat alkoivat nuuputtaa lehtiään ja osa jo käpristyi koppuraksi, piti lauantaina viritellä monta kesää virattomana lojunut tihkukasteluletku talon päätyyn ns. ruusukäytävälle.

"Ruusukäytävä" on kyllä suuresti yliampuva nimitys paikalle, kun muutama ruusu enää kärvistelee hengissä. Ajatus ihanasti kukkivasta ruusumaasta oli hieno, mutta tuhoon tuomittu jo alkujaankin. Nyt olen etsinyt netistä vinkkejä kuivalla paikalla menestyvistä perennoista ja pensaista. Nurmikkokaan ei käytävällä kasva, vaan on kuivanut lähes pois.  Miehen kanssa suunnittelimme, josko huonosti voivan nurmikäytävän korvaisi kokonaan esim. kivituhkalla. Pitänee vielä miettiä ja suunnitella, ja toteutushan on taas sitten ihan eri juttu :)

Eilen aamuna napsittuja kuvia terassilta ja etupihalta: