Kesä

Kesä

Hyvää joulua!

Tiistaina, 23.12.2014

Nyt alkaa olla meidän huushollissa joulukiireet paketissa, ja voimme rauhoittua joulun viettoon. Perunat kiehuvat vielä kattilassa laatikkoa varten, muuten on valmista. Joulukuusi loistelee olohuoneessa uusissa ledikynttilöissään, ja muutenkin näyttää oikein jouluiselta. Ulkona pikku pakkanen ja lumikerros lisäävät jouluntunnelmaa.


Toivotan Oikein mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille blogiystävilleni! 



Tämän söpön piparikuusen sain työkaveriltani :)







Pääkaupungissa

Maanantaina, 15.12.2014


Olipas mukava ja erilainen viikonloppu! Se alkoi perjantai-iltana työporukan pikkujouluruokailulla lähikaupungissa. Kotia piti kuitenkin muistaa tulla hyvissä ajoin, sillä aamulla oli sovittu lähtö kohti pääkaupunkiseutua. Minä jätin kylmästi oman miesväkeni kotia selviytymään keskenään viikonlopusta, kun itse pakkasin yöpymistarvikkeet kassiin ja istahdin jälleen kerran Onnelalaisten auton takapenkille.
 
Meidät oli kutsuttu kummityttäreni, joka on sisareni tytär, ja hänen miehensä uutukaiseen kotiin kyläilemään. Mukaan napattiin matkan varrelta myös Onnelan nuori herra, joka toimikin kiitettävästi kuljettanamme osan matkasta, sekä hauskana matkaseurana.
 
Kävimme myös jouluostoksilla Sellossa, ja sunnuntaina pyyhkäisimme Helsingin keskustaan ällistelemään pääkaupungin joulukatua. Samalla tuli testattua pääkaupunkiseudun julkinen liikenne. Kiertelimme myös Tuomaan markkinoilla, missä oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Tapasimme itse joulupukinkin Stockan kulmilla, sekä Lucia-neidon kulkueineen.



 
Isäntäparin opastuksella kävimme syömässä Belgessä, missä on kuulema Suomen parhaat ranskalaiset. Ranskalaiset perunat kun eivät olekaan lähtöisin Ranskasta, vaan Belgiasta, tiesittekös sitä? Tokihan niitä piti maistaa, ja olivat kyllä maineensa veroiset. Paikka tuntui meikäläiselle muutenkin heti kotoisalta, kun seinillä oli hyllyjä täynnä kirjoja! Ruokalistat oli yhdistetty hauskasti Tintti-sarjakuvakirjojen  sisälle.


 
 
Ihanan virkistävä ja rentouttava viikonloppu! Eipä tarvinnut itse laitella ruokia, ei edes kahvia keittää, isäntäväki piti meistä niin hyvän huolen. Suurkiitokset sinne etelään vieraanvaraisuudesta! Erityismaininnan ansaitsee mahtavan herkullinen illallinen jälkiruokineen, slurps :) Kiitokset myös Onnelan väelle turvallisesta kyydistä ja hyvästä seurasta!
 
 
 
 
 
 

Yläpölyt ja kortit

Maanantaina, 8.12.2014

Ulkona on edelleen leutoa, märkää ja lumetonta. Viikonlopun aikana oli pienen pieni lumikerros, juuri sen verran, että oli liukasta jalan alla. Nyt sataa vettä, eikä lumesta tietoakaan. Toivon pientä lumikerrosta ja hieman kuivempaa keliä.

Pitäisi viritellä vielä yhdet ulkovalot kartiokuuseen, kun löytäisi jostain jatkojohdon. Se on käsittämätöntä, miten ne aina katoavat kesän aikaan.

Itsenäisyyspäivänä leivoin ensimmäiset piparit ja tortut. Tein myös kakkupohjan pojan synttärikakkuun. Kokeilussa oli myös Mehevä suklaakakku. Taikina ainakin maistui oikein hyvältä, toivottavasti valmis kakkukin. Vielä teen illalla jotakin pikkusuolaista leivonnaista.

Eilen innostuin kiipeilemään ja pyyhkimään huushollista ns. yläpölyjä. Putsasin isännän palkintopokaalitkin samalla. Yhdestä pokaalista putosi jotakin rapisevaa lattialle. En muistanut enää, että olin säilönyt sinne jälkikasvun irronneita maitohampaita.

Pitkästä aikaa olen saanut aikaiseksi nivaskan itsetehtyjä joulukortteja. Ostin ainoastaan pohjat, muuten oli periaatteena tehdä niistä aineksista, mitä kotoa löytyy. Ensimmäisen kortin idea ei meinannut syntyä sitten millään. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin vauhtiin, ja kuusi tuntia hujahti niiltä istumilta askarrellessa. Tosi mukavaa ja jotenkin myös antoisaa touhua.







Kuusi kuvaa kesästä


Maanantaina, 1.12.2014

Sain KesäKukalta   "Kosmosta ja leijonankitaa" -blogista mukavan haasteen, joten kiitos KesäKukalle!

"Haastessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on  täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Siispä, suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai vaikka vain kauniista valokuvista on haasteenne tehty".
Aloitetaan keväästä, tai alkukesästä. Tuntuu, että vuosi vuodelta sitä odottaa yhä innokkaammin, että lumi ja jää sulaa, ja pääsee ulkotöihin! Mahtava keväinen valo ja aurinko, elvyttävä sade ja lämpö. Tämä  ensimmäinen kuvastaa juuri kaikkea sitä. Muutaman vuoden ikäinen purppuratuomi kukassa sinistä taivasta ja heleän vihreää vaahteraa vasten.
Alkukesä muuttui erittäin kylmäksi, kesäkuun puolivälin tienoilla oli jopa lunta ilmassa. Juhannusaattona värjöteltiin  vajaan kymmenen asteen lämmössä. Kokko lämmitti kuitenkin juhlijoita.


Kovin montaa uutta kasvia ei pihaani muuttanut viime kesänä. Sen sijaan menetyksiä oli sitäkin enemmän. Lumeton talvi ei antanut suojaa aremmille kasveille.  Joitakin uutuuksia pitää kuitenkin joka vuosi kokeilla.  Itoh-pioni "Bartzellan" tilasin postimyynnistä. Se kukkikin ihanan vaaleankeltaisella kukinnolla. Toivottavasti  nousee myös ensi keväänä.



Samasta paketista löytyi myös ruusulilja "Belonica", joka avasi monta ihanaa kerrottua kukkaa. Kukinta kesti pitkälle loppukesään.



Pihaan tehtiin yksi uudistuskin kesän aikana. Kauan haaveilemani polku löysi viimeinkin paikkansa. Kierrätyslaatoista sommiteltu kulkuväylä johtaa läpi etupihan suuren istutusalueen, ja osoittautui heti tarpeelliseksi kasvien hoidon kannalta.

Takapihan terassi pehmustettuine keinuineen on kesän lempipaikkani, joten yksi kuva on siitäkin ilman muuta laitettava. Terassilla oli jo toista kesää ruukuissa verililjapuut. Niitten kanssa kävi pieni äksidentti. Kun syksyllä lupailtiin ensimmäisiä pakkasöitä, nosti mies ne fiksusti kuomulliseen peräkärryyn valmiiksi verstaalle talvisäilytykseen vietäväksi. No, meiltä tuohipäiltä ne sitten unohtuivat sinne kärryyn vähän pitemmäksikin aikaa... Pari viikkoa sitten yhtäkkiä ne muistin. Surkeat, paleltuneet ja elottomat kasvit nostettiin kompostiin.



Lähetän haasteen eteenpäin Pirjolle Mökkipuutarhassa -blogiin

Nettimartalle

Emilielle Hurahtanut -blogiin

Ehkä olettekin jo tämän saaneet, mutta luulenpa teillä olevan sen verran runsaasti kuvamateriaalia, että vielä yhdet kuusi kuvaa löytyisi:)


Valonpilkahduksia

Perjantaina, 21.11.2014

Lomaviikko on mennyt mukavasti. Ja nopeasti. Olen puuhaillut kaikenlaista pientä kotosalla. Keittiön kaapit on järjestetty ja siistitty, paljon lähti taas roskiin kaikenlaista turhaa sälää. Vanhentuneita lääkkeitä kertyi pieni pussillinen apteekkiin vietäväksi, osa  viime vuosituhannelta.

Ompelin makuuhuoneeseen uudet verhot, eivät näytä ikkunassa ollenkaan niin nätiltä kuin kaupan pakalla. Toistaiseksi saavat nyt kelvata. Samalla ompelin keittiön ikkunaan jouluiset verhot. Jospa viikon päästä sitten virittelisi ne paikalleen, samoin kuin jouluiset valot.

Eilen ajelin kaupunkiin talvikenkiä ostamaan. Nykyään täytyy olla tosi tarkkana kenkien mukavuuden kanssa, ostin vielä normaalia kokoani numeroa isommat. Paljon muuta en sitten löytänytkään. Joulumeininki oli täydessä käynnissä, ja kaupat olivat pullollaan kaikenlaista ihanaa joulukrääsää. Pysyin tiukkana, Clas Ohlsonilta ostin kuitenkin parit paristokäyttöiset jouluvalot. Toiset metalliset sydänjutut, ja toiset kauniit valkoiset pienet paperitähdet renksussa. 

Tänään sain vihdoin viimein viriteltyä jänisverkot omenapuitten ympärille. Tuli samalla ulkoiltuakin. Asettelin kuistille vähän kuusenhavuja koriin, ja pujottelin ledvalorenksun pajupallukoihin. Mukavasti piristää pimeää päivää. 

Mukavaa viikonloppua:)




Lahdessa katsastuksessa

Maanantaina, 17.11.2014

Onpa vierähtänyt hävyttömän pitkä tovi edellisestä postauksesta. Marraskuu menee omalla painollaan, ja joulu lähestyy taas kovaa vauhtia. Minä olen lomalla tämän viikon, ja tehtävää-lista on aika pitkä. Hyvä jos puoletkin saan aikaiseksi.

Loma alkoi mukavasti lauantaisella teatteriretkellä. Kolme kopla suuntasi tällä kertaa Lahden kaupunginteatteriin katsomaan suuren suosion saavuttanut "Katsastus" esitystä. Ihan hauskahan tuo oli, menoa ja meininkiä. Päivänäytöksen jälkeen menimme syömään Seurahuoneen uusittuun Trattoriaan. Voin kyllä suositella, ruoka oli aivan mahtavaa! 

Mahat kylläisinä käppäilimme parkkihalliin autoa hakemaan. Vaan hallin ovet olivatkin menneet kiinni kuudelta, myöhästyimme vartin. Eipä siinä auttanut kun soittaa näkyvissä olevaan vartiointiliikkeen numeroon. Pelastava ritari tuli avaamaan ovet ja lähetti meidät kotimatkalle saatesanoin "lasku tulee valitettavasti perästä". Joten jos käytte lauantaipäivänä Lahden keskustassa asioilla, muistakaa olla ulkona pysäköintihallista kuuteen mennessä! Muistamme kyllä tästä lähin aina tarkastaa ennen sisälle ajoa aukioloajat. 

Pois pääsy Lahden kaupungista tuotti muutenkin ongelmia. Parkkihallista viimein vapauteen päästyämme kysäisi kuskimme vartijalta: "jos olisit menossa Jyväskylään, kääntyisitkö tästä oikealle vai vasemmalle?" Mies neuvoi vasemmalle. Ilman karttaa ja navigaattoria ajoimme ensin hyvän matkaa Kouvolaan päin, ennenkuin hokasimme olevamme aivan väärällä tiellä. Mutta kotia päästiin ja hauskaa oli:)



 Kuva ei liity kirjoitukseen mitenkään, mutta on syyskuun alun näkymä takapihalta ennen pakkasia



Lokakuu ja kuvasta näkee sen

Torstaina, 30.10.2014

Aamuvuoro töissä. Kahden jälkeen läksin kävelemään kotia päin oikein nautiskellen ihanasta auringonpaisteesta. Miten se olevinaan tuntui lämmittävänkin mukavasti. Ainakin mieli lämpeni, kun kotia päästyä vimpasin matot ulos tuulettumaan ja siivosin huushollin pyhiä varten. Nyt on mukava tunne, ja huomenna ennättää vaikkapa leipoa jotakin hyvää siivouksen sijaan.

Takapihalla katselin ankeahkoa maisemaa, ja totesin pilvikirsikan ihan kuin kallistuneen entisestään vielä kenompaan. En tiedä, kurkottaako se valoa kohti, vai miksi se on kuluneen kesän aikana niin pahasti vinoon kasvanut. Runsas lumikuorma talvella voi kaataa koko puun.

Laitankin tähän kuukauden kuvaksi kuvan takapihalta. Keinu ja kalusto on vielä terassilla. Tarkoitus olisi pyhien aikaan nostaa pöytä etuterassille sateilta suojaan, ja tuolit viedä talvisäilöön varastoon. Keinu saa olla paikallaan ensi kesään, kun vaan muistaa lumia siitä välillä huidella. Jos sitä lunta nyt sitten tullee:)




Pilvikirsikka on jo useamman vuoden vanha, ehkä 8. Tekee juurivesoja jonkin verran, enkä ole varma, tykkäänkö siitä vai en. Sääli sitä olisi kaataa, kun on jo noin isoksi ehtinyt. Keväinen kukinta on kaunis, kukkien jälkeen tulee pienen pieniä punaisia marjoja, joita linnut syövät. 

Puussa roikkuu viime kesän Loviisan tuliainen, pieni lintumökki. Myyjä sanoi sen olevan kovasti kestävää materiaalia, en muista mitä. Tiaiset siellä pyörähtelevät kurkkimassa. Ja tämä kuva on otettu kesällä, niinkuin vihreistä lehdistä näkyy.





Mielen piristystä

Torstaina, 23.10.2014

Kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä. Aamulla oli pakkasta jo -11 astetta. Auringosta huolimatta selittämätön alakulo ja kaihomieli valtasi mielen tänään, kun kävelin töistä kotia. Tai alkoi se jo ehkä pikkuhiljaa työpäivän aikana ja levisi salakavalasti kipeistä varpaista pääkoppaan asti. Minulla on varpaannivelet kipuilleet alkukesästä lähtien. Kipu tuntuu liikkuessa, onneksi ei pahemmin lepotilassa. Lähemmin tunnustellen löysin paksuuntuneita kohtia varpaitten nivelistä. Saattaisi olla nivelrikkoa. Pitäisi kai käydä lekurille niitä näyttämässä. Tulevaisuus liikuntarajoitteisena ei tunnu tietenkään kivalta.

Jotakin mielenpiristystä keksiäkseni tein heti kotia päästyä pannaritaikinan. Laitoin kahvin tippumaan ja nautiskelin pannaria mansikkasoseella. Auttoi selvästi pikkuisen. Avasin tietsikan ja katselin läpi kesäiset kukkakuvat. Se jos mikä on meikäläisen parasta mielenkohennuslääkettä. Nyt tuntuu jo paljon paljon paremmalta. Sitä paitsi 2 kuukauden päästä on jouluaatonaatto :)

Muutaman otoksen bongasin teillekin näytille.






Haravoi, kärrää, silppua

Maanantaina, 20.10.2014

Pihan syyssiivous näyttää olevan meikäläisellä pitkissä kantimissa. Millään en  meinaa saada edes haravoitua koko tonttia, perennapenkkien siivouksesta puhumattakaan. Tajusin sen johtuvan siitä, että tähän asti olen viettänyt joka vuosi tässä asuessamme syysloman silloin kun koululaisillakin on lomaa. Silloin on ollut hyvää aikaa touhuilla pihan kimpussa. Mutta nyt meillä ei enää ole koululaista, ja ajattelin pitää lomaviikon vasta marraskuun loppupuolella. Työpäivän päälle ei oikein ole jaksanut ylimääräistä tehdä.

Etupihalla iso vaahtera on tiputtanut nyt kaikki lehtensä.  Niitä olen haravoinut, silpunnut ja pussittanut jätesäkkeihin, sekä kärrännyt kottareilla tunkiolle. Taannoin ostamani lehtipuhallin/imuri ei sitten oikein pelittänyt toivotulla tavalla isojen ja kosteiden vaahteranlehtien kanssa. Imuritoiminto tukkeutui koko ajan, ja puhallin pöllytti tottumattomalla otteella lehdet miten sattuu, välillä omaan naamaankin. Useamman pussillisen sain kuitenkin kerättyä lehtisilppua, jonka ripottelin maatumaan suoraan pensaiden ja ruusujen juurelle. Päälle heittelin uutta multaa. Maatukoot siellä. 

Tammen lehdet lojuvat vielä maassa ruskeana peittona. Jos vielä on keliä, täytynee ne päästellä pienemmäksi silpuksi ruohonleikkurilla, nyt kun viimeinkin miesväki muisti tuoda siihen bensaa. 

Joitakin perennoja olen  silpunnut paikoilleen maatumaan ja ripotellut hieman multaa päälle. Kaikki lehdet ja perennojen roskat eivät millään mahdu kompostiin, joten kaikenlaista täytyy kokeilla. Toivon, että suurin osa olisi kevääseen mennessä muuttunut muhevaksi mullaksi:)








Lehdille kyytiä

Tiistaina, 7.10.2014

Sunnuntaina, juuri kun olin saanut viimeisenkin tulppaaninsipulin maahan, tuli Onnelan väki hakemaan minua mukaansa Viherlandian reissulle. Ja mielellänihän minä tietysti lähdin. Mielessäni ajattelin, että nyt saa riittää minun kohdallani sipulien ynnä muiden kasvien istutus tältä syksyltä. Yhtään en enää kaipaisi sipulien kairaamista kovettuneisiin kukkapenkkeihin. Mutta lähdetään nyt kuitenkin katselemaan...

Vaan kuinkas taas kävikään? Silmät kiiluen keräilin irtosipuleita pusseihin! Näissä puutarha-asioissa ei ennalta tehdyt päätökset aina pidä. Kaikenlaista muutakin istutettavaa olisi ollut tarjolla hyvin alennuksin, mutta niiden houkutusten kohdalla pysyin tiukkana.

Samalla poikkesimme Honkkarissa, missä olisi ollut runsaasti pikku perennoja 99 sentin hintaan. Sen verran on täyttä kukkapenkeissä, että ne oli helppo ohittaa. Sen sijaan ostaa täräytin Clas Ohlsonilta naapureiden iloksi lehtipuhaltimen/imurin. Kun halvalla sai. Olen siitä jo monta vuotta puhunut, mutta nyt pistin toimeksi. Vielä en ole ennättänyt  kokeilla. Jospa tällä viikolla jonain iltana, kun isäntäkin on kotosalla, koeajamme sen. Ajattelin, että soralta ja kuistilta olisi kätevä imuroida vaahteranlehdet.

Pihalla kärhötornissa Polish Spirit ei näytä kylmää säikähtäneen. Kukkii yhä kauniisti. Samoi n Julia Correvon ja Rouge Cardinal ovat tehneet vielä nuppujakin. Syysmaksaruohot ovat vasta avanneet kukkanuppujaan, on nätti kääpiöhopeakuusen vierellä.






Kukkia kimpussa

Lauantaina, 4.10.2014

Mukavan lämmintä, vaikkakin kosteaa keliä. Ensimmäinen satsi keltaisia vaahteranlehtiä on haravoitu pois nurmikolta. Lisää näyttää tippuvan kaiken aikaa, suurin osa on vielä puussa kiinni. Nurmikko olisi pitänyt ajella, mutta oli sen verran märkää, ettei ollut kannatusta. 

Kesäkukkia kippailin kompostiin ja talvehtimaan lähtevät liljapuut kannoin kuistille odottamaan kuljetusta. Leikkasin ronskilla kädellä kuistin seinustalla kasvavaa villiviiniä, kun meinasi jo haitata kulkemista. Patsaspojat kuljetin kottareilla ulkovajaan talven ajaksi, ikävä kyllä "Kalpealta katsellijalta" napsahti pää kaulasta poikki. Täytyy kokeilla liimata se.

Viime viikonloppuna kävin ystävän luona kyläilemässä. Paikallinen kukkakauppa oli kiinni, joten hätävaraksi löysin ruokakaupasta pari nippua ruusuja. Kotipihalta keräsin kaikenlaista vielä suht voimissaan olevaa kasvia kimpun täytteeksi ja sommittelin omintakeisen onnittelukimpun. Ruusut saivat seurakseen mm. valkoista luppiota, konnantataren kukkia, tummia purppuraheisiangervon oksia, maksaruohon nuppuisia kukintoja, palmusaran lehtiä sekä tarhakatajan oksan. Kimpusta tuli oikein kaunis ja herkkä, myös ystäväni oli ihastunut.
Tuumasi, että voisit  vaihtaa alaa ja opiskella floristiksi. Ei hassumpi idea, jos olisin nuorempi:)










Kuukauden kuva

Keskiviikkona, 1.10.2014

Sain Marialta Kanelia ja kardemummaa -blogista hauskan kuvahaasteen, mistä kauniisti kiittelen. Kuukauden kuvassa on tarkoitus tiivistää kuukausi yhteen kuvaan. Se voi olla yleisnäkymä, tai jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva pensas tai perenna.

Minun valintani on  kauden viimeisenä  kukkiva perenna, syysasteri. Tarkempaa nimeä en valitettavasti tiedä, joten toivonkin tätä lukevilta mahdollista tunnistusapua. Valinta oli aika helppo, kun muita kauniisti kukkivia ei oikein enää pihalla pakkasöitten jälkeen ole.

Tämä kaunis syyskukkija on matkannut pihalleni eräästä taimivaihdosta, aina Haminasta saakka.
Vuosi vuodelta kasvi on pulskistunut ja kasvanut. Nyt se on jo oikein kunnon puska. Tanakassa, n 80 senttisessä varressa on monta kukkaa, jotka ovat oikein hyviä leikkokukkiakin. Se ei piittaa pienistä pakkasista, vaan loistaa siniviolettina väriläiskänä ruskan värien keskellä, kun muut perennat ovat jo lakastuneet.





Lähetän tämän kuvahaasteen eteenpäin  Lopotin Toimelaan, ole hyvä Tuulevi!






Tupahommissa

Lauantaina, 27.9.2014

Kaunis, mutta tuulinen syyspäivä vietetty ihan sisätiloissa. Suunnitelmissa oli päästä myös pihapuuhailemaan, mutta viikkosiivous, sekä pyykkihommat silityksineen veivät aikani ja voimani. Lisäksi innostuin järjestelmään keittiön kaappeja, mitä ei kovinkaan usein tapahdu. Kuivamuonakaapista löytyi taas kerran vanhentuneita ryynejä ja jauhoja muovikassillisen verran. Tilaakin tuli kaappiin rutkasti lisää, kun heivasin tyhjät raksupaketit roskiin. Kuka hiivatti niitä tyhjiä laatikoita sinne jättää?

Pienen kierroksen ennätin tehdä pihallakin. Tammessa on ollut tänä vuonna tosi paljon terhoja, enemmän kuin meidän täällä asumisen aikana koskaan. Niistä kisailevat oravien lisäksi myö närhet ja harakat. Luulenpa, että ensi kesänä ilmestyy tammenalkuja vähän joka puolelle. 

Ruukuissa kasvavat verililjapuut ovat vielä komeita. Takapihalle laitoin alkukesällä kahteen ruukkuun samanlaiset istutukset liljapuista ja hopeakäpälästä. Myöhemmin kesällä huomasin, että hopeakäpälät olivat eri paria. Toisella on suuremmat lehdet kuin toisella, lisäksi toinen yllätti valkoisilla kukinnoilla. Yritän talvetttaa liljapuut taas isännän verstaalla. Viime talvena kolmesta jäi yksi henkiin. Toivotaan, että nyt onnistumisprosentti olisi hieman suurempi :)

Ps. Jos Riitanpuutarhan Riitta sattuu käväisemään täällä, niin tiedoksi, etten ole jostakin kumman syystä onnistunut jättämään kommenttia blogiisi pitkään aikaan. Ainakin toistakymmentä turhaa yritystä on pitkin kesää ollut. Joten terveisiä, etten ole blogiasi suinkaan unohtanut :)