Kesä

Kesä

O'Sole Mio

Maanantaina, 17.2.2014

Viikonloppu hurahti  mukavasti ja nopeasti. Pikaista siivousta, pyykin lajittelua ja pesua. Hieman kyläilyä, sekä paljon olympialaisten seuraamista. Naisten viesti oli niin jännä, ettei meinannut penkillä pysyä! Näytti muuten hassulta, kun jotkut hiihtivät lyhythihaisessa hiihtoasussa, ja joku jopa  hihattomassakin. Ei ole suomalainen tottunut noin lämpimässä hiihtämään. 

Lämpimästä juohtui mieleen Venetsia. Olen nimittäin lukenut Donna Leonin tuotantoa milteipä koko talven. Komisario Guido Brunetti tutkii Venetsiassa tapahtuneita konnuuksia. Dekkarina juonet eivät ole kovinkaan kummoisia, mutta ympäristön ja ihmisten kuvailu on hauskaa ja mielenkiintoista.

Piti ottaa oikein Venetsian kartta esille, kun oli vaikea hahmottaa hänen liikkumisiaan autottomassa kaupungissa. Vuonna nakki ja makkara mekin kävimme Venetsiaa ihastelemassa ja ihmettelemässä miehen kanssa. Vaporettolla ajettiin, katsottiin Muranon lasitaidetta, ihmettelimme Pyhän Markuksen kirkkoa ja puluja ja kävimmepä tietysti gondoli-ajelulla. Gondolieerimme ei laulanut O'Sole Mioa. Laulaa kuulema vain rakastuneen näköisille pareille. Niinpä me ja ne neljä muuta kyydissä ollutta mummoa saimme katsella rappeutuneita Palazzojen seinämiä hiljaisuuden vallitessa:)






16 kommenttia:

  1. Ai, sinäkin olet kahlannut Brunettin seikkailuja. Samoin me olemme tehneet tämän talven Ukkokullan kanssa. Ja ihan laillasi kaivoin myös Venetsian kartan, jotta paremmin pystyisin hahmottamaan Guidon kävelyreittejä. Olen käynyt kahdesti Venetsiassa, joten se helpottaa tuota hahmotusta. Kuvani ovat paperikuvakaudelta, mutta skannasin niitä tässä eräänä päivänä ja ajatuksena on ollut laittaa tänne blogiin. Saapa nähdä, onnistuuko milloinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hauskaa, että meillä on samat mielenkiinnon kohteet! Minun Venetsian matkastani on jo sen verran aikaa, etten kaikkea ihan muistakaan. Näkemisen arvoinen paikka, ja nyt voisi hyvinkin lähteä uudestaan Guidon reittejä katselemaan. Jään odottamaan kuviasi mielenkiinnolla :)

      Poista
  2. Onnelaan ostin Makupaloja Venetsiasta Quido Brunettin tapaan -ruokaohjekirjan. Vaimonsa Paola näet valmistaa kirjoissa herkullisen kuuloisia aterioita perheelleen ja tästä löytyy ohjeet. Jospa joskus vielä saisi aikaan jonkin niistä toteuttaakin ihan lautaselle asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brunettin perheen päivälliset ruokalajikuivailuineen tuovat veden kielelle, ja oikein odotan niitä. Panin merkille, että syövät paljon kalaa. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi koemaistajaksi, kun alat toteuttaa niitä ruokaohjeita...

      Poista
  3. Olin taannoin pitkällä saikulla ja silloin uppouduin Donna Leonin dekkareihin, Quido Brunetti tuli niin elävästi mieleen, kun sitten jokunen vuosi sitten sain käydä Venetsiassa päivän retkellä Itävallan Bad Gasteinista käsin. Oli mukavaa kuvitella Brunettin reitit sokkeloisilla kujilla ja kanavilla, kyllä kirjailija on osannut taitavasti kuvailla menoa, itse juonen käänteet eivät näissä kirjoissa tunnu olevankaan se pääasia. Lyhytkin vierailu tuossa ihmeellisessä kaupungissa oli antoisa ja jäi joku ihmeen kaiho tuonne rinnan alle, jospa joskus pääsisi uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anski, olisikin mielenkiintoista nyt käydä uudestaan tuolla, kun on lukenut nuo kirjat. Pikkuisen meni ohikin nähtävää, kun mies otti ja eksyi heti kättelyssä ihmisvilinään. Lähti seuraamaan väärää opasta, mutta älysi onneksi tulla Markuksen aukiolle, minne meidän ryhmä seuraavaksi meni. Luulin jo pudonneen kanaaliin.

      Poista
  4. Täälläkin on kisoja katseltu silmät sikkuralla.
    Venetsiassa vielä käymättä. Kivalta näyttävät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, taitaa jäädä taas tyhjiö elämään, kun kisat loppuvat :)

      Poista
  5. Samana vuonna kuin te, hih, kävimme mekin Venetsiassa ja kyllä se kieltämättä ainakin meikäläiseen lähtemättömän vaikutuksen teki! Donna Leonia olen lukenut minäkin ja kisojakin olen ahkerasti seurannut. Samat tuntuvat olevan mielenkiinnon kohteet monilla meistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mama, yllättävän paljon löytyy samankaltaista harrastuneisuutta meiltä:)

      Poista
  6. Venetsia on kyllä mielenkiintoinen kaupunki. Ainoa vika siinä on, että siellä on liikkeellä liikaa ihmisiä. Olisi kiva joskus kävellä siellä niin, ettei olisi montaakaan ihmistä liikkeellä, ehtisi nähdä paremmin ja enemmän, kun ei massa työntäisi liikkeelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakissa, sen muistan minäkin, että kadut olivat tupaten täynnä ihmisiä. Jos olisi arvannut lähteä omin neuvoin hieman syrjemmälle turistipaikosta, olisi varmasti ollut väljempää ja nautinnollisempaa kävellä.

      Poista
  7. Hei! samat on mieltymyskohteet täälläkin! tosin Venetsian matkasta on jo vuosia! Nykyinen aikamiespoika oli silloin lapsi ja Aku ankkaa tiiviisti lukeneena kertoi! että oikeastaan olemme kaupungissa nimeltä veneensija jne! siis Akukin on muinoin seikkaillut Venetsiassa!

    Mutta kysymys? Mistä voi ostaa niitä koristemaissinsiemeniä? Minäkin haluaisin kokeilla niiden kasvatusta, jos se nyt on yhtään mahdollista!

    Terv. Tikkitakki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vai Veneensija:) Nyt tulikin tenkkapoo tuon koristemaissin kanssa. Olen tilannut sitä joka kevät Korpikankaalta ja nytpä sitä ei olekaan listoilla ollenkaan. Yritin jo tutkailla mistä sitä löytyisi, vaan en vielä ole löytänyt. Ilmoittelen, jos keksin jotakin. Se on helppo kasvatettava, varmasti onnistuisi :)

      Poista
  8. Eikö siellä Venetsiassa yhtään lemunnut? Siis ihan mietein sitä "seisovaa" vettä siellä kanaaleissa :/

    VastaaPoista
  9. Katja, ehkä siellä aavistus jotakin hajua oli ilmassa, kun oltiin vesillä. Muistan ainakin ajatelleeni, että olisi aivan kaameaa pudota siihen likaisen ruskeanharmaaseen veteen :)

    VastaaPoista