Kevät

Kevät

Sama pää kesät talvet



Tiistaina, 8.7.2014

Helteinen ilma, äsken roikkui uhkaavia tummia ukkospilviä taivaalla, mutta johonkin ne hävisivät. Hiki virtasi silmäkuopistakin, kun lykin ruohonleikkuria. Pikkuisen alkaa jo nolottaa leikkaamaton orapihlaja-aita. Kotoa ei nimittäin ole löytynyt sopivaa tellinkiä tai pukkia, minkä päältä sen ylettäisi tasaamaan. Muistin, että mökillähän on liiterin tekoa varten tehty oikein tukeva pukkipöytä. Siispä lähdimme illalla mökille saunomaan peräkärryn kera ja toimme telineen mukana. Jospa se nyt tulisi lähiaikoina leikattua.

Samaan kärryyn lastasimme kertaalleen tontiltamme poisvietyjä betonisia laattoja. Niistä olisi tarkoitus sommitella polun päällystettä raivaamalleni paikalle etupihan istutusalueen läpi. Jonkinsorttista mutinaa olin kuulevinani miehen suusta, edestakaisin rahtaamisesta.

Uuden polun paikka

Polun toiseen päähän upotin kokeeksi luonnonkiviä


Polun varrelta


Kurkipari ihmettele jatkuvaa mylläystä

Mutta ilta oli mukava ja saunassa makoisat löylyt. Kotona sitten ihmettelin, kun autossa ei ollutkaan mökkikassiani, ainoastaan eväskori. Siispä sen oli täytynyt unohtua mökin terassille. Eipä sillä muuten olisi niin väliä ollut, mutta siellä olivat minun kännykkäni, lompakkoni ja ennenkaikkea meikkipussini. Joten mars takaisin autonrattiin ja suhauttamaan toinen reissu. Onneksi matka ei ole kuin 30 km suuntaansa.

Mökillä muuten kukki tosi nätisti vanha akieija, se perinteisen sininen. Kotona siihen tuppaa tulemaan elukoita. Kotipihassa kukkii hauskan värinen keltapunainen aksu, taimivaihdosta tullut.





Kotona istuin myöhään illalla vielä keinussa kasteltuani kesäkukka-amppelit. Kärhöille kannoin myös lannoitevettä. Osa kärhöistä on ihan hyvänkokoisia, mutta osa parikymmentä senttisiä. Lämpö tekee niille terää.



8 kommenttia:

  1. Lohduttavaa kuulla, että sunkin kärhöistä osa on pieniä. Mulla taitaa yksi kärhö olla kokonaan hapeton. Nyyh. Se oli suuri ja punakukkainen.

    Nätti polku sulle tulee ja unohtaminen on inhimillistä, sanoo toinen hajamieli. Nautitaan illan lämmöstä, päivällä vähän äkäsenkuumaa mun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hyvä kuulla, että on muitakin tuohipäitä:) Nimenomaan nyt pitää nauttia, ei hosua!

      Poista
  2. Ihana tuo viimeinen akileija! Kyllä on kaunista puutarhassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu:) Kohta alkaa olla se ihan paras kukinta-aika.

      Poista
  3. Ei kesää ilman muutoksia, näinhän se menee :D
    Voi voi, unohtaminen on niin tuttua! Ja akileija on tosi söpöläinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, jatkuvaa muutostahan se tosiaan on, pihalaitto. Kun ostaa uuden kasvin suinpäin ajattelematta tarkemmin sille paikkaa, ja sitten saakin istuttaessa siirtää tieltä pois viisi muuta kasvia...

      Poista