Kevät

Kevät

Kanta-Hämeessä

Maanantaina, 30.6.2014

Kesäloma, mikä ihana sana! Ja se on nyt ja tässä, viisi viikkoa eteenpäin ilman aikatauluja tai suunnitelmia. Saa mennä, minne nokka näyttää. Tai olla menemättä minnekään, jos siltä tuntuu. Sateinen ja viileä keli ei haittaa ainakaan vielä tässä vaiheessa. Sain huushollin siivottua heti kättelyssä, pullaakin tuli leivottua pari pellillistä, jos vaikka tulisi kahviseuraa.

Eilen oli Avoimet puutarhat -tapahtuma. Minä hyppäsin Onnelaisten auton takapenkille, ja jo aamusta suuntasimme auton nokan kohti Kanta-Hämettä. Matkan kohteena oli Sirpa Mikkolan ja miehensä  puutarha Hattulassa. Kuvia tästä puutarhasta olen nähnyt netissä sekä alan lehdissä. Paikan päällä näki, miten suurta alaa siellä oikeasti hoidetaan. Sateen tihkussa kiertelimme  polkuja kaarisiltoineen puistomaisella pihalla. Talon isännän mukaan puutarhassa on mm. eri puulajeja kolmisensataa kappaletta! Lisänä rehevät perennat ja pensaat, istuinryhmät, patsaat ja muut koristeet. Ihana piha!

Hämeenlinnassa katselimme turhaan lounaspaikkaa. Suurehko kaupunki, muttei ruokaravintolaa sitten missään! Luovutimme ja ajoimme seuraavalle Abc:lle, missä kurnivat vatsat saivat täytettä. Hauholla kävimme katsastamassa hienosti säilyneen ja kunnostetun vanhan tunnelmallisen kylänraitin. Raitti oli niin kapea, että auton tullessa vastaan, piti pysähtyä sopivaan kohtaan ohitusta varten. 

Päiväkahville ajeltiin tuttuun paikkaan, Kangasalan Marjamäen pajutilalle. Harmiksemme paikka olikin kiinni, ja lopettamassa muutenkin toimintaansa. Voi surku! Portinpielen ohjeiden mukaan ajoimme Tampereelle, minne olivat perustaneet kahvilan Lapinniemen kylpylän alueelle. 

Näin tuli ensimmäinen lomareissu tehtyä ja käytyä monella ennenkäymättömällä paikkakunnalla. Kiitokset mukavasta päivästä ja turvallisesta kyydistä, sekä tietysti hyvästä seurasta Onnelaan! 


Kotipihalla Norjanruusu 'Hurdal' on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Nuppuja on tosi paljon. Tämä on ihana!








Lomaa odotellessa

Torstaina, 26.6.6014

Nyt olen ihan tyytyväinen, ettei tullut ilmoittauduttua Avoimiin puutarhoihihin ensi sunnuntaina. Pihalla nimittäin ei kuki juuri mitään tällä hetkellä, kuunliljojen ja jaloangervoiden lehdet ovat paleltuneet osittain ruskeiksi, eivätkä muutkaan kasvit kasva eikä kukoista. Se hyvä puoli tässä viileydessä on, ettei nurmikkokaan kasva niin hurjaa vauhtia kuin normaalisti.
 
Iltaisin olen tuusannut puutarhassa yhtä ja toista pikku hommaa. Vesiheinä ei kylmästä piittaa, eikä vuohenputki. Kitkettävää piisaa, ja vielä löytyy leikattavia kuivuneita oksia pensaistakin. Ilokseni huomasin kermesmarjan paikalla kymmenittäin pieniä siementaimia, täytyy alkaa purkittaa niitä.
 
Kaivelin purppuraheisiangervon juurelta useammankin  siementaimen. Suurin osa oli kyllä vihreitä, mutta oli porukassa muutama emon kaltainen punainenkin. Laitoin ne ruukkuihin kasvamaan, josko vaikka syystaimivaihtoon veisin. Vajan portailla odottaa purkitettuna uutta paikkaa useampi köynnöspinaattiruukku, yksi mukavan kokoinen tammi, sekä pari sinipallo-ohdaketta ja iso  jakamaton ohotanmaruna. Vaihtotavaraa nekin, mikäli pysyvät hengissa kesän yli. Hakemaan saa tulla vaikka heti :)
 
Loma on jo ihan kinthaalla, huomenna viimeinen työpäivä. Täytyy sanoa, että tulee  tarpeeseen. On ollut niin väsynyt olo koko viikon. Iltaisin olen nukahtanut sohvalle puoliyhdeksän uutisten aikaan. Lisäksi kiusana on ollut kaikenlaista pientä vaivaa. Niskat tahtovat jumittua ja kädet puutuu, iskias juilii,  ja varpaiden nivelet kipuilevat kävellessä. Pieniä, mutta ärsyttäviä vaivoja, joita kylmä ilma pahentaa.
 
Mutta loma häämöttää ja viikonloppuna on tiedossa mukavaa toimintaa :)
 


Ainoita tällä hetkellä kukkivia kasveja ovat laukat sekä rentoakankaalit



 

 

Tunnistatko kasvin?

Sunnuntaina, 22.6.2014

Kylmä oli Juhannus, ei muuta voi sanoa! Olimme perinteisesti mökillä. Aattopäivä menikin kaikenlaista touhutessa. Kasasimme oikein komean kokon risuista ja männynoksista. Nurmikko ylettyi puoleen sääreen, se piti leikata. Minä perkasin kukkapenkkejä ja istutin muutaman ruukullisen kesäkukkia. Poika haravoi ja teki puita. Puuhatessa tarkenikin ihan mukavasti, vaikka lämpömittari ei yli kymmenen asteen noussutkaan.




Grillattiin kaikenlaista uusien perunoiden lisukkeeksi, syötiin tosin sisätiloissa. Jälkikasvu uskaltautui jopa uimaan, minulle ei tullut mieleenkään edes yrittää. Sadekuuroja ropsahteli välillä, mutta sisällä mökissä oli kodikkaan lämmintä. Juhannuspäivänä teimme pienen kävelyretken, muuten tuli kyllä huilattua ja levättyä oikein olan takaa.

Kotona kiersin tietysti ensimmäiseksi pihan. Aika surkean näköistä on. Kasvit eivät oikein rehevästi kasva, ja paleltumia näkyy siellä täällä. Tympii jo tämä kylmyys! Eikä parempaa taida olla luvassakaan. Vanha kansa tosin sanoi, että jos pikku kesä (aika ennen juhannusta) on kylmä, on iso kesä sitten lämmin. Ja toisin päin. Jospa se pitäisi nyt paikkansa:)

Mökin kukkapenkissä kasvoi kasvi, jota en tunnistanut. Tullut varmaan jostakin taimivaihdosta, ja olen sen vaan sinne tyrkännyt. Tunnistaako joku? Isot, sahalaitaiset lehdet.

Mikä perenna? Vai rikkaruoho? Tuo iso keskellä.


Tammelan kaunottaret

Torstaina, 19.6.2014

Uskomattoman kylmää on ollut tällä viikolla! Tiistaiaamuna oli luntakin ilmassa, ja monin paikoin mittari on käynyt useamman asteen pakkasen puolella. Sain tuttavalta pensastomaatin taimen, jota olen pitänyt harsoon käärittynä lauantaiyöstä alkaen. Onneksi on säästynyt vaurioilta, samoin kuin etukuistin miljoonakellot. Takaterassin säleikössä kasvavan villiviinin ylimmät lehdet ensijaan ovat ruskistuneet, samoin ruukkuhortensian valkeat kukat.
 
Illalla touhuttiin pihalla yhdessä miehen kanssa. Minä ajoin nurmikon, mies jatkoi vanhan kasvilavan tyhjentämistä. Kärrää huonon maan kompostialueelle maan täytteeksi. Kohta se onkin tyhjä, ja täytyy alkaa miettiä, mitä sille kohdalle tehdään. Jotakin suunnitelmaa on mielessä, en vaan ole ihan varma toteutuskelpoisuudesta:)
 
Pyysin miestä neuvomaan, miten käytetään sähköistä pensasleikkuria. Eipä tuo järin vaikealta tuntunutkaan. Jotenkin olen tähän asti pelännyt koskea siihen. Leikkasimme takapihan tuijia muotoonsa, samalla lähti hiukka ylimääräistä sinikuusamastakin ja virpiangervoista. Kohta meillä on varmaan päästelty kaikki pensaat ja puut, kun oikein innostun!
 
Hämärinä ja sateisina iltoina erottuvat, suorastaan loistavat, runkomallisten syreeneiden 'Tammelan kaunotarten' valkoiset kukinnot. Kukkivat hieman myöhemmin, kuin pensasmalliset sisarensa, mutta tuoksu on yhtä huumaava. Toinen on ollut jo useamman vuoden paikallaan, toisen ostin viime kesänä. Molemmissa on runsaasti kukkia.
 
Oikein rattoisaa juhannuksen aikaa!
 


 

Ruusuja mä metsästän

Viikonlopun sää oli oikein mainio pihapuuhasteluun. Ei tullut liian hiki lapion varressa. Lauantaina otin käsittelyyn etupihan suureksi kasvaneen purppuraheisiangervon, sekä vieressä kasvavat koivuangervot. Leikkasin kuivat oksat pois, ja sitä laatua tuli aikamoinen pino! Ei paras aika pensaiden leikkaamiseen, mutta kuivia oksiahan voi leikata milloin vaan. Koko alue näyttää nyt hiukan kärsineeltä, mutta eiköhän uudet versot pian täytä paikkansa.

Sunnuntaina olin päättänyt lähteä metsästämään vaaleanpunaisia ruusuja lähikaupungista. Lojuin takapihan keinussa villasukat jalassa lounasta sulattelemassa, kun sisareni miehineen yllätti minut "itse teosta". Sain taas mieluisia tuliaisikin heiltä, muistavat aina kaikki merkkipäivät. Päätimme sitten porukalla lähteä puutarhoja kiertelemään.

Olen huomannut, että kun joku tietty on listalla, ei sitä niin vain tahdo löytyäkään. Samoin kävi ruusujen kanssa. Kovin vähäistä oli tarjonta, lähes olematonta. Punaisia olisi löytynyt, muttei vaaleanpunaisia jaloruusuja. Eiköhän ruusut ole nyt muodissa? Viherlandiasta otin sitten "Kimono" sorttista ruusua, oli nimittäin ainoa, jota löytyi useampi kipale.

Loppuilta sujuikin istutuspuuhissa. Kaivoin lisäksi etupihalta kottikärryllisen saksankurjenmiekan juurakoita. Sopivasti sattuivat naapurit paikalle, ja veivätkin koko lastin uudistalon tonttia täyttämään. Eipä tarvinnut hyviä juurakoita hukkaan heittää:)










Kasvua sittenkin

Torstaina, 12.6.2014

Kannatti eilen uskoa säätiedotukseen ja ajaa nurmikko hyvän sään aikana. Tänään onkin sitten jo sataa lorottanut koko päivän, eikä loppu näy. Hieno ilta olikin eilen puuhastella ulkona, ja myöhemmin suihkun jälkeen keinussa istua. Tosin hyttyset ja mäkäräiset ovat tulleet häiritsemään kesäillasta nauttijaa.

Ilokseni huomasin kärhöistä Hagley Hybridin, Violan, Södertäljen ja Comtesse de Boucheaudin nousseen viimeinkin maan uumenista. Nyt puuttuvat enää Madame Julia Correvon sekä ihana Semu. Pidän peukkuja ja varpaitakin pystyssä, että nekin vielä maan pinnalle tupsahtaisivat. Kannoin kärhöille lannoitekastelua, että kasvuvauhti hieman kiihtyisi. 

Takaterassilla siperiankärhö Alpina plena kukkii nätisti valkoisin kukin, mutta näyttää muuten risuiselta. Mietinkin, pitäisikö se leikata alas kukinnan jälkeen. Sen lehdistö ei kasva niin vehreästi kuin alppikärhöllä, jonka risuisuus peittyy aina tosi nopeasti kasvun alettua.





Täydennystä mustiin aukkoihin

Maanantaina, 9.6.2014

Tyhjät aukot kukkapenkeissä huusivat täytettä. Niinpä lähdin eilen iltapäivällä käymään Viherlandiassa oikein muistilapun kera. Etukuistilla oli talven yli brabantintuijat laatikoissa. Luulin jo ihmeekseni niiden selvinneen hengissä, vaan sitten kuitenkin kellastuivat ja kuolivat. Niiden tilalle löysin uudet vehreät yksilöt. Menehtyneen kermesmarjan tilalle siirsin pari vuotta vanhan kuutamohortensian, ja ostin yhden samanlaisen lisää, samoin yhden mustilanhortensian. Näihin vaatimattomiin ja kestäviin hortensioihin olen kovasti tykästynyt.

Lisäksi mukaan lähti pari verililjapuuta ja etupihan uusiin kärhötelineisiin pari Clematis viticella 'Polish spirit'ä. Kotona nautiskelin päiväkahvit, vaihdoin pihakamppeet ja läksin istutushommiin. Koko ilta siinä sitten menikin. Siirtojuoksuttelin joitakin perennoja, ja kaivoin kuolleita rankoja pois. Kitkin ja kanttasin.

Nurmikko on vaalea ja kaipaa lannoitetta. Laitoin miehen asialle, olivat myyneet sille paikallisessa rautakaupassa tavallista kevätlannoitetta sekä kananpaskaa,  nurmikonlannoitetta kun ei ollut löytynyt. Olivat sanoneet sen ajavan saman asian. No, parempi kai sekin kuin ei mitään. Mies  lupasi heitellä lannoitteet, täytyy vaan pitää silmällä, ettei liioittele apulannan kanssa, kuten hänellä on tapana. Pari kertaa on nimittäin nurmikko kärähtänyt...






Tarkenee

Perjantaina, 6.6.2014

Helteestä huolimatta olen saanut paljon aikaiseksi pihalla. Eilen innostuimme ukkelin kanssa oikein porukalla puuhastelemaan. Minä ajelin nurmikon (en päästä miesväkeä leikkurin kanssa telomaan kukkiani), leikkelin vuorenkilpien ohikukkineet kukinnot, katkoin ruusuista kuivia oksia, nappasin muutaman rikkaruohon ja kiinnitin köynnöksiä narulla tukeen.

Mies urakoi aloittamani kasvilavan tyhjennyksen kanssa. Saikin sitä tyhjennettyä hyvän matkaa, mutta vielä sitä herkkua piisaa. Ihmettelimme porukalla, miten huonoa multa oli. Eipä ihme, kun ei siinä mikään kasvanut.
Suihkun jälkeen istuskelimme vielä hyvä tovin keinussa,  myöhään illalla lämpötila lähenteli vielä hellelukemia. 

Tänään ajelimme mökille naapuripitäjään. Sielläkin oli tiedossa pihatöitä. Mies ajoi nurmikon, minä kävin läpi kukkapenkit. Välillä piti mennä sateensuojaan, kun ukkoskuuro osui hollille. Mukavasti saimme piha-aluetta siistityksi, nyt puuttuu enää kesäkukkaset ruukuistaan.

Etupiha tuntuu tyhjän oloiselta, kun ei iso kermesmarja enää täytä paikkaansa. Ajattelin siirtää viereisestä penkistä kuutamohortensian siihen. Sisareni yllätti ihanasti, kun oven taakse oli ilmestynyt uusi brunnera menehtyneen tilalle. Kiitos vielä Onnelaan "Jack Frostista"!









Valmistujaiset

Maanantaina, 2.6.2014

Kiireinen viikko ja viikonloppu onnellisesti takana. Jälkikasvumme valmistui ammattiopistosta, ja minä halusin järjestää pienimuotoiset juhlat sen kunniaksi. Kolmen vuoden urakka kun ei aina ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, mutta hienon loppukirin poika otti. Viikolla leivoin pakastimeen kakkupohjia, ja pyörittelin 150 lihapullaa. Perjantaina oli juhlava todistustenjakotilaisuus Jyväskylän Paviljongilla, ja sunnuntaina oli sitten lähisukua kutsuttu kotiimme.
 
Koko viikon satoi vettä, niin ettei meinattu päästä edes nurmikkoa ajamaan. Olisin tietysti halunnut pihankin olevan edustuskunnossa, mutta vuohenputket jäivät silti rehottamaan. Nurmi saatiin sentään leikattua.  Kaikkea en millään ennättänyt, vaikka vielä lauantai-iltana kymmenen aikaan kanttasin etupihan istutusalueita hiki hatussa. Mies jo huuteli perään ja komensi tulemaan sisätiloihin.
 
Juhlat menivät mukavasti, mutta ruokia ja kakkuja jäi yli vaikka kuinka. Parempi kuitekin niin päin, kuin että loppuisi kesken. Ruokia valmistaessa tuli myön testattua uusi kiertoilmauunimme, joka osoittautuikin vallan mainioksi avuksi. Nopeasti paistuivat kermaperunat sun muut ruoat.
 
Nyt sitten pystyy keskittymään täysillä puutarhan laittoon, tekemistä siellä kun piisaa. Kuolleet ruusut pitää kaivaa ylös, kuivia koivuangervojen oksia pitää leikata, pari kärhöä odottaa istutusta jne...