Kevät

Kevät

Joulusta enää muistot

Maanantaina, 28.12.2015

Kirpakka pikku pakkanen saattelee vanhaa vuotta loppuun. Tuntuu plusasteiden jälkeen suorastaan hytisyttävän  kylmältä, varsinkin kun  tuulenhuju käy. Musta, tai pikemminkin vihreä joulu oli meillä. Aivan kuten Onnelan isäntä ennustikin jo alkusyksystä.

Joulun aika meni leppoisasti ja rauhallisesti. Joulunaluspäivät  huhkin oikein tosissani siivouksen, leipomisten, laatikoiden valmistuksen ym. kanssa. Lahjojen hankintakin jäi viime tinkaan.  Joulukuusi koristeltiin jo aatonaattona. Arvasin, että tulee joulutervehdysten tuojia, kuten aikaisempinakin vuosina, ja minusta on kiva, että joulukoristeet kuusta myöten ovat silloin jo paikallaan.

Arvaukseni osuikin oikeaan. Ensimmäisenä käväisi esimieheni. Hän tuli jo aamupäivällä kesken pullan leipomisen tuomaan joulumuistamisen. Muutama tovi ehdittiin jutustella, mutta lämpimäisiä ei vielä ollut tarjolla. Kummityttäreni toi omatekemänsä joulukoristeen, kiire oli hänelläkin eteenpäin. Nuorempi sisareni ja miehensä toivat jo perinteeksi muodostuneen itsesavustetun herkullisen lohen. Illan suussa kävimme vanhemmilleni viemässä omat lahjamme ja tuoretta pullaa sekä kahvikakun. Myöhemmin illalla käväisi vielä ystäväni perheineen. Saimme Ranskan tuliaisina kilisevät paketit, ei ole vielä maistettu.

Hektisen aatonaaton jälkeen jouluaatto sujuikin sitten hyvin rauhallissa merkeissä, ihan oman perheen kesken. Joulupäivänä käväisivät Onnelalaiset kahvilla. Me ei kyläilty, mökillä käväistiin kääntymässä, ja Tapaninpäivänä pienellä ajelulla. Muuten oli ihana vaan olla ja möllöttää ja syödä välillä. Telkkarista katseltiin elokuvia ja otettiin päiväunia. Sen totesin taas kerran, että ihan turhaa leipoa montaa sorttia, syömättä tahtovat jäädä.

Tänään alkoi arki ja työt. Onneksi oli iltavuoro ja sain nukkua vähän pitempään, rytmit kun ehtivät mennä sekaisin viikon aikana. Hauska aloitus oli työpäivälle, kun päivän ensimmäinen asiakas, vanhempi herrahenkilö, sanoi tulleensa katsomaan olenko paikalla. Oli nimittäin nähnyt unta, että joulupukki oli minut konttinsa napannut ja vienyt Korvatunturille:) Kyllä siinä naurua piisasi muillekin asiakkaille!
Mukavaa loppuvuotta!


Joulua!

Keskiviikkona, 23.12.2015

Nyt voi jo huokaista kaikesta joulutohinasta! Aika lailla viime tippaan jäi minun jouluvalmisteluni tänä vuonna. Eilen ja tänään on uuni käynyt kuumana, mutta nyt on kaikki valmiina, ja voin rauhoittua joulun viettoon. 

Yön aikaan oli satanut vähäsen luntakin, sen verran, että maa oli vähän aikaa valkoinen. Nyt taitaa tuo pieni lumikerros jo sulaa pois, mutta eiköhän sitä vielä tule lisääkin. 

Oikein leppoisaa ja mukavaa joulun aikaa kaikille!









Voihan Kirwa

Maanantaina, 14.12.2015

On se jännä juttu, miten jotkut ihmiset säteilevät positiivista voimaa ja lämpöä niin, että se tarttuu ihan väkisin toisiinkin! Tänään kävi niin, kun sain tavata ilmielävänä entisen juoksijalupauksen, nykyisen satusedän,  Wilson Kirwan. Hän oli kylämme kouluilla tarinoimassa päivällä, ja myöhemmin kirjastolla. Muutaman sanan ehdin hänen kanssaan vaihtaa, ja voi että, miten iloiselle mielelle hän minut sai! Kotia kävellessäni hymyilin kuin jakoavain itsekseni. En muuten muistanut mainita hänelle, että aina kun näen ruusuissani kirvoja, tapaan sanoa wilsonien hyökänneen. Olisikohan hän ymmärtänyt?

Positiivista energiaa tähän pimeyteen tarvitaankin. Tänään on pitkästä aikaa pikku pakkanen, ja luntakin luvattiin loppuviikolla. Jospa se joulu sittenkin olisi valkoinen:)

Minä olen laiskotellut koko syksyn. Pikkuisen olen innostunut välillä käsitöitä värkkäämään. Viime talvena virkkasin langanjämistä isoäidin neliöitä, periaatteella ruskea-valkea-sävyistä. Mukavasti niihin sainkin lankakerän loppuja uppoamaan. Langat loppuivat, samoin innostus keväällä. Joku aika sitten kaivoin lappuset esille ja yhdistelin ne toisiinsa. Eipä siitä kovin iso peitto tullut, mutta soveltuu jalkojen lämmikkeeksi sohvalle. Kiva tunne, kun sai valmista aikaan.

Pitäisi pikku hiljaa tehdä jotain joulun hyväksi. Koristeita olen vähäsen asetellut kotia, mutta leipomiset sun muut jää ensi viikonloppuun ja alkuviikkoon. 

Mukavaa joulun odotusta, ja muistetaan olla kilttejä!




Kuistilla kärvistelee vielä viimeinen kesäkukka hengissä! Tuo tumma pallukka on kesäsypressi, joka ei vielä ole paleltunut.





Kuusi kuvaa kesään

Tiistaina,  24.11.2015

Lunta tulikin sitten viikonlopppuna oikein kunnolla, viitisentoista senttiä varmaankin. Meillä ei kirkonkylän alueella ollut sähkökatkoja, piuhat kun on kaivettu maahan. Joillakin kyläkunnilla Jämsän suunnassa oli yli vuorokauden mittaisia katkoksia.
 
Painava lumi takertui tiukasti puihin ja pensaisiin. Etupihan kolmesta riippahernepensaasta yksi oli taipunut lähes maahan. Kopistelin sen lumesta ja jäästä puhtaaksi ja pönkkäsin pystyyn tallaamalla tiukasti lunta juurelle. Samalla kiertelin harjan kanssa puhdistamassa muutkin pensaat ja tuijat.
 
Jatketaanpa vielä haasteella. Kruunu Vuokolta Puutarhan lumo -blogista sain tosi kivan ja mieluisan haasteen: 6 kuvaa kesään. Kiitos haasteesta!  Tarkoitus olisi, että viime kesältä esitellään 6 kuvaa. Vaikea valinta, tällaiset löysin:
 
 
Alkukesän hempeimpiä kukkia tarjoilee purppuratuomi. Se on vielä aika pieni, mutta ihan mukavasti on kukkasia. Tähän ei tuomenkehrääjäkoit ole iskeneet.
 
 
Ukkolaukat kukkivat hieman myöhemmin kesäkuussa. Tykkään näistä kovasti, vaikka lehdet kellastuvat pian ikävän näköisesti. Ne kannattaakin sijoittaa lehtevien kasvien keskelle.



Viime kesän "yllättäjä" oli tämä Tapaninsyreeni. Ostin sen jo joitakin vuosia sitten Tommolan tilalta. Ensimmäiset kesät se kasvatti kokoa ja lehteä, ei nupun nuppua. Mutta viime kesänä se äityi mitä ihaninpaan kukintaan! Pensas oli niin täynnä suuria kukkia, että sateella sen oksat levisivät maata vasten, eivät onneksi katkenneet. Saas nähdä, kukkiiko ensi kesänäkin!


 
 Pari vuotta sitten oli lumeton talvi, joka vei kaikki ihanat sametinpunaiset Europeana ruusuni. Yleensä täällä on niin paljon lunta, ettei muuta suojaa tarvita. Vaihtelun vuoksi hankin tilalle vaaleanpunaisia ruusuja. Kimonojen lisäksi otin kokeiluun Agrimarketista muutaman Voyager-nimisen ihanuuden. Kukka oli tosi iso ja kaunis.
 

Värimintut taitavat kaivata jakamista, kun kukinta oli selvästi heikompaa aikaisempiin kesiin verrattuna. Kärhöt kukkivat vasta myöhään elokuussa viileän alkukesän johdosta.




Etupihan rivissä kasvavat keijuangervot kokivat muodonmuutoksen, kun aloin leikkelemään niitä kulmikkaaksi matalaksi pensasaidaksi.  Tykkään kovasti, antaa jotenkin ryhtiä näkymään.


 
 
Heitän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille, kaivelkaapa viime kesän kuva-arkistoja!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tähtien välkettä

Perjantaina, 20.11.2015

Pimeä ja synkkä marraskuun maisema valaistui, kun tänään satoi ensilumi maahan. Lunta on luvattu näihin maisemiin jopa  parikymmentä senttiä viikonlopun aikana. Minä tykkään, mies ei. Minun puolestani saisi jäädäkin.

 Ensilumen kunniaksi sain Marjaanan Maja -blogista  Tähtien loistetta -haasteen. Kiitos haasteesta, vastaan lyhyesti kolmeen  suureen kysymykseen:)


Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

- Olen saanut elää näinkin vanhaksi ilman vakavampia sairauksia. Elämä on ihan mukavasti raiteillaan, on kiva perhe, lämmin katto pään päällä  ja oma puutarha. Kovasti olen kiitollinen myös pitkäaikaisesta ja mukavasta työpaikasta. Työvuosia saman työnantajan palveluksessa on jo 38, ei mikään itsestäänselvyys näinä aikoina.

Minkä asian tai valinnan haluaisit muuttaa elämässäsi, jos voisit?

- Varmasti montakin asiaa...turha niitä enää kaivella. Eteenpäin!

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

- Pysyä hengissä kuolemaan asti. Tämä on niitä kysymyksiä, mitä ei kannata liikaa pohtia. Nuppi siinä vaan sekoaa.  Biologiselta kannalta sama kuin eläimilläkin, suvun jatkaminen ja jälkeläisten kasvattaminen. Ravintoketjussa joku on tarkoitettu aina toisen ruoaksi. Ihmisen älyllisenä olentona pitäisi pitää  huolta maapallosta niin, että elämä olisi mahdollista myös tulevaisuudessa.  Jonkun elämän tarkoitus ei voi ainakaan olla toisen elämän tahallinen päättäminen tai tuhoaminen.

Ottakoon tämän haasteen vastaan kaikki halukkaat, en nyt osoita tätä  kenellekään erityisesti!








Viimeiset sipulit

Keskiviikkona, 28.10.2015

Sunnuntaina läksin Viherlandiaan Onnelan väen mukana. Kun sisareni soitti ja pyysi mukaan, sanoin voivani kyllä lähteä, mutta mitään en aio enää ostaa! Arvatkaa vaan, ostinko? Kuka  voi vastustaa, jos kaikki kukkasipulit on -70% alennuksella? No en minä ainakaan. Rohmusin toinen toistaan ihanamman värisiä tulppaaninsipuleita sylin täyteen. Koriahan en ottanut, kun mitään ei pitänyt ostaa. Pussukoita kertyi siinä määrin, etteivät meinanneet mukana pysyä.

Eilen sitten istuttelin kaikki satakunta sipulia multiin. Tuli sisareni suosituksesta ostettua myös pari pussukkaa sekä sinistä että valkoista Camassiaa. Aivan uusi tuttavuus minulle. Kauniilta näyttää kuvassa.


Olen tämän viikon syyslomalla, joten oli aikaa puuhastella pihalla. Tosin kävi niin järkyttävän kylmä pohjoistuuli, ettei kovin montaa tuntia tarennut olla. Tammesta oli vielä tippunut viimeisiä lehtiä nurmikolle, mutta ne saavat jäädä ensi kevääseen.

Viime yönä oli pakkasta, maa oli aamulla kuurassa. Kiva oli jäädä sisälle lämpöiseen, kun ei tarvinnut töihin lähteä. Nyt on uunissa maustekakku paistumassa, sieltä leijailee mukavan jouluiset tuoksut. Vien sen äidilleni, kun toivoi sellaisen saavansa.





Syyssiivoja

Maanantaina, 19.10.2015

Kerrassaan mainiot kelit oli viikonloppuna! Lauantaina sutaisin viikkosiivouksen mahdollisimman nopeasti alta pois, mieli kun teki pihalle aurinkoon. Portinpielen valtaisa vaahtera oli tiputtanut viikon aikana lisää lehtiä ja älyttömän määrän siemenkotia. En muista aikaisempina vuosina siemeniä noin paljon olleenkaan. Monta kottarillista kippasin pihasoralta ja kadunreunasta haravoituja lehtiä suoraan peräkärryyn pois vietäväksi. Kompostiin kun ei millään kaikki mene.

Ruohonleikkurilla päästelin nurmikolle pudonneet vaahteran- ja tammenlehdet pieneksi silpuksi. Tätä ruohonsekaista pikkusilppua vein kompostiin sekä pensasaidan juurelle. Osa jäi vielä nurmikollekin maatumaan.

Leikkelin etupihalta perennojen varsia ja tyhjensin kärhötornit. kärhönriekaleista. Niitä sai repiä oikein kunnolla ja saksien kanssa, tiukasti olivat kiinnittyneet tukiinsa. Vajan seinustalta tyhjensin hyötymaan laatikot. Yhdestä laatikosta löytyi yllätyksekseni pikkuporkkanoita. Nyhtäisin lähes olemattomat naatit kouraan, ja perässä seurasi sieviä miniporkkanoita. Maistuivat hyviltä, keitin ne ruoan lisukkeeksi.

Vielä pitäisi verkottaa omppupuut, sitten saakin loput jäädä ensi kevääksi. Niin, ja lintulauta pitää viritellä paikalleen jahka saan hankituksi siihen uutta narua jostakin. Sitten saa vaikka talvi tulla:)








Blogini tarina

Tiistaina, 13.10.3015

Lisää haastetta elämään! Between Rikkaruohoelämää-blogista muisti minua uudella haasteella, Blogini tarina. Kiitän ja kumarran sekä vastaan haasteeseen:)

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.


3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.


4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.


5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.






BLOGINI TARINA

Ajatus oman blogin aloittamisesta kypsyi pikkuhiljaa päässäni.  Olin jo useamman vuoden ajan lueskellut muiden kirjoittamia käsityö-, sisustus- ja puutarha-aiheisia blogeja. Tuntui, että olisi hauska kokeilla omaakin, vaikkei minulla mitään kirjallisia kykyjä sinänsä olekaan.  Viimein päätin uskaltaa ja naputtelin ensimmäisen postaukseni 8.3.2011. Siitäpä se lähti.  Alkuunsa kirjoittelin kaikki päivän tapahtumat  päivittäin, kunnon päiväkirjan tapaan. Ruoanlaitot, siivoukset ym. Tuohon aikaan tein vielä paljon käsitöitä, niitäkin saavutuksia tuli esiteltyä ilman minkäänlaista itsekritiikkiä. Ajattelin, ettei niitä kukaan tuttu ainakaan lue, kun en hiiskunut kenellekään sanallakaan koko blogista.

Yllätyksekseni aika pian eräs tuttavani olikin bongannut blogini, ja tuntui tosi mukavalta saada ensimmäiset kommentit. Kesän tultua olikin sitten kiva kirjoitella puutarha-asioista.  Myös kuvia alkoi olla joka postauksessa, aiheista kun ei ollut pulaa. Päivittäisten arkitouhujen luetteleminen alkoi tuntua vähän yksitoikkoiselta, niinpä blogini sisältö onkin muuttunut enemmän puutarhapainotteiseksi.

Taitekohdaksi sanoisin ensimmäiset kommentit ja ensimmäisten lukijoiden ilmaantumisen. Sitä kautta olen myös itse löytänyt monta uutta seurattavaa blogia. Uuden postauksen jälkeen on aina yhtä jänskää käydä katsomassa, onko tullut kommentteja. Ne ilahduttavat ja lämmittävät mieltä tosi paljon.

Blogin nimen keksimisessä taisi olla se suurin pulma. Lempinimeni oli joskus kouluaikoina ystäväni veljen keksimä konna, ystäväni taas oli hepokatti. Jostain syystä tuo lisänimi jäi elämään, jalostui sitten myöhemmin konnamuoriksi. Ensin yritinkin tuota Konnamuoria, vaan se nimi oli jo varattu. Jostain sitten tuli tuo Konnadonna. Nyt nimi on alkanut kyllästyttää ja haluaisinkin vaihtaa sitä. Varsinkin kun huomasin instagramissa jonkun olevan samalla nimellä.

Blogituttavuuksista on tullut vähän  kuin oikeita kavereita, ja heillä on oma tärkeä osansa elämässäni.
Olisikin joskus kiva ihan livenä tavata.

Toistaiseksi ainakin aion jatkaa tätä harrastusta. Jutunaiheita ei puutarhablogiin aina talven aikana tahdo keksiä, mutta jotakin sepustusta sitten muista jutuista. 

kuvituksena kuistille ostettu tädyke, joka ei kestänyt pakkasta yhtään
Haasteen heitän eteenpäin seuraaville blogeille:

Haaste kertaa kaks


Maanantaina, 5.10.2015


Kauniit syysilmat jatkuvat. Viikonloppuna siivoilin pihasta kaikki kesäkukat kompostin täytteeksi. Vähäsen tuli katkottua perennoitakin, mutta niitä on niin tolkuton määrä, että väkisinkin jää kevääseen osa. Perjantainen myrskytuuli siivosi nurmikolta vaahteranlehdet ties minne. Sensijaan vaahteran siemenkotia on piha täynnä.

 Elokuussa istuttamani  tarhakurjenpolvi Johnson's blue oli intoutunut kukkimaan, samoin Kimono-ruusu oli aukaissut nuppujaan. Komea syyskimikki  loistaa myös kahdella valkoisella kukinnollaan.









Sain tässä jo  aikaa sitten kaksikin haastetta. Toinen on Navettapiian puuhamaasta, ja toinen Maatuskalta Selätön puutarhuri -blogista. Kiitokset molemmille muistamisesta:) Vastailen nyt molempien haasteeseen.





Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.



 

 
 
Tässä vastaukseni kysymyksiin

 
Navettapiian puuhamaan kysymykset:




1.Aamu- vai iltaihimine?
   
 -  Heti tuli vaikea, hmm. aamusta saan paremmin aikaiseksi, mutten mielelläni herää kovin aikaisin...
Illastakaan en oikein jaksa valvoa, joten sanotaan aamu.

2. Puutarhasi färit?
- Vihreän lisäksi enimmäkseen vaaleanpunaista, lilaa, valkoista, violettia, sinistä ja hyvin vähän keltaista

3.Onko sulla vesiaihe puutarhas?
- On takapihalla terassin yhteydessä pieni suihkulähde.

4.Omistatko pyärän?
- Kyllä mulla pyörä on, kolmivaihteinen Tunturi. Vähän huonossa hapessa, enkä ole sillä ajanu varmaan viiteen vuoteen. Kohta en uskalla edes yrittää...

5.Laulakko suihkus vai karaokes?
- Kotona lauleskelen kyllä radion mukana, miehen ja jälkikasvun toppuutteluista huolimatta. Ei ole lauluääntä nimittäin yhtään. Karaokea en laula, niin päissäni en ikinä tule olemaan.

6.Ensimmääne puutarhamuisto?
- Lapsena nurmikolla viltin päällä äidin ja sisaren kanssa  köllötelty auringossa. Äidin leimukukkien tuoksu.

7.Suasikkikukka?
- Punaiset syysleimut

8.Ookko ollu lentokonehen kyytis?
- Jo vain, eikä edes pelottanu kovin paljoa

9.Syäkkö aamupuurua vai kuittaakko kaffilla?
- Enimmäkseen pari kolme kupillista kahvia

10.Kuka teillä leikkaa nurmikon?
- Minä! En päästä miesväkeä telomaan mun kukkia.

11.Mitä harrastat talavella?
- Vähäsen neulomista, lukemista, löhöilyä
 


 

Maatuskan kysymykset:

1. Osaatko nauraa itsellesi?
- Kyllä osaan, ja usein sitä saan tehdäkin

2. Oletko luovuttanut verta?
- En ole

3. Missä ammatissa et haluaisi koskaan toimia ja miksi?
- Ammattisotilaana, en haluaisi vahingoittaa ketään esim. ampumalla

4. Oletko tehnyt /haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim. vanhusten parissa?
- En varsinaisesti, nuorempana olin kyllä mukana nuorisotyössä kerhon vetäjänä ja leiriohjaajana

5. Pöytäkone, läppäri vai tabletti ja miksi?
- Tällä hetkellä vanha toosi hidas ja temppuileva pöytäkone, joka pitäisi vaihtaa läppäriin. Viime aikoina olen opetellut käyttämään pojan tablettia

 
6. Voisitko ruveta kasvissyöjäksi?
- Kyllä ihan hyvin

7. Aamukahvi ja sanomalehti vai hätänen hörppäsy ja tukka putkella painelu?
- Rauhallinen aamukahvi, nykyään ilman lehteä. Herään mieluummin vaikka vähän aikaisemmin, että ehdin rauhassa nauttia aamukahvit ja heräillä.

8. Remontoitko itse eli sujuuko tapetointi ja maalaus sinulta?
- Tapetointia en ole koittanut, mutta maalata osaan

9. Ruokitko lintuja talvella?
- Kyllä ruokin, minusta on kiva katsella lintuja ja oravia lintulaudalla

10. Osaatko vaihtaa autoon renkaan ja katsoa öljyt ja ilmanpaineet?
- Teoriassa osaisin, mutta en ole koskaan käytännössä joutunut tekemään. Miehellä kun on oma autokorjaamo, olen sivusta seurannut autoremonttia vähän enemmänkin
11. Tumma vai vaalea? ;)
- Tumma

Ja vielä omat kysymykseni:

1. Jos olisi pakko muuttaa pois nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi, mihin muuttaisit?
2. Puuhailetko mieluummin yksin vai porukalla?
3. Onnistunein lomareissusi?
4. Pelkäätkö käärmeitä?
5. Uskotko ufoihin?
6. Suosikkikirjailijasi?
7. Mieluisin saavutuksesi käsityöalalla?
8. Osaatko soittaa jotain instrumenttia?
9. Suosikki ostospaikkasi puutarha-asioissa?
10. Osallistutko Avoimiin puutarhoihin?
11. Suosikkiohjelmasi telkkarissa?

Ja sitten pitäisi lähettää haaste eteenpäin, mutta kun kaikki seuraamani blogit ovat jo varmaan tämän saaneet...niin haasteeseen saa tarttua kaikki halukkaat!



Kesäistä syksyä

Sunnuntaina, 13.9.2015

Mahtavan kesäinen viikonloppu ilmojen puolesta! Pihatyöt jäivät minulta ruohonleikkuun ja kesäkukkien kastelun tasolle. Olisihan tuota tekemistä ollut vaikka mitä. Edellisviikonlopun jäljiltä jäi kottareihin täysi kuorma, jota ei nyt sitten saa vietyä kompostipaikalle tyhjennykselle. Kompostipolku on nimittäin täynnä kaadetun puun oksaa ja risua, jotka miehen pitäisi raijata pois tontilta, kunhan kerkeää. Puu kaadettiin kompostialueen päälle, onneksi kaatajat sentään älysivät nostaa biolanin muovikuoren pois alta rikkoutumasta. Ja tuntuu, että joka hommaan tarvitaan nyt niitä kottareita. Taitaa haiskahtaa tekosyylle:)

Lauantaina vietimme lähisuvun kesken vanhempiemme yhteisiä synttäreitä. Kokoonnuimme veljeni kotia syömään ja kakkukahveille. Jokainen toi syötävää tullessaan, niin ei yhden tarvinnut tehdä kaikkea. Ruoka oli kin herkullista, ihanaa kun pääsi valmiiseen pöytään. Isä ja äitikin pääsivät valmiille ruoalle ja näkivät jälkeläisensä yhtäaikaa. Suvun nuorinkin, 4 kk ikäinen lapsenlapsenlapsi oli kaikkien hellittävänä.

Illalla sytyttelin lyhtyjä puutarhaan ja kuistille. Vähän aikaa tarkeni pimeässä istuskella ja tunnelmoida. Uni ei meinannut millään tarttua silmään. Yöunien lyhyys taisi vaikuttaa, kun tänään ruokailun jälkeen iltapäivällä heitin terassin keinuun pitkälleni. Torkahdin ihan uneen asti, heräsin hätkähtäen kummalliseen tunteeseen,  kun viileä tuulenpuuska pyyhki naamaa. En meinannut heti käsittää, missä olin ja mitä tapahtuu.

Syksyn värejä alkaa näkyä vääjäämättä pihalla. Villiviini on punastunut, ja moni pensas ja perenna kellastunut. Kärhöt ja leimut kukkivat kuitenkin vielä.













Vanhaa pois ja uutta tilalle

Lauantaina, 5.9.2015

Viikkosiivouksen jälkeen oli tarkoitus ehtiä pihalle töihin, mutta alkoikin satamaan juuri sopivasti. Kun tuli pieni pilvenrako, otin kameran ja lähdin tarkastelukierrokselle. Maisema näyttää silmään hieman oudolta, mutta oikein positiivisella tavalla. Nimittäin naapuritontilta kaadettiin viikko sitten monta tosi suurta puuta, ja valon määrä on lisääntynyt takapihalla huimasti! Ja mikä parasta, tonttimme rajalta lähti kaksi isoa koivua, jotka imivät muutenkin kuivalta "ruusukäytävältä" kaiken veden ja ravinteet. Nyt elän toivossa, että siinä vielä jotakin kasvaisikin:) 

Siitä innostuneena otin takanurkkauksen käsittelyyn. Nauhukset olivat vallanneet seinänvieren lisäksi koko nurkan ja pitkästi toistakin seinustaa. Perkasin pois isoja juurakoita oikein urakalla. Niitä lähtikin useampi kottikärryllinen. Osan juurakoista pesin puhtaaksi, kun kesällä eräs pihassa vieraillut tuttava niitä halusi. Kerrottuani hänelle mahdollisesta kotilovaarasta, ei hän sitten niitä halunnutkaan. Kompostin täytteeksi menivät.

Nauhusten alta löytyi unohtuneita kasvejakin. Raasku alppiruusu, joka ei koskaan ole kukkinut, valkoinen särkynytsydän, jonka luulin menehtyneen, sekä rupunen marjakuusi ja tummapärskäjuuri. Iloinen löytö oli myös toissa talvena menehtyneeksi luulemani mantsuriankärhö, josta olikin versonut pieni alku.

Nyt on mukavaa suunnitella taas uutta istutusta tuohon paikalle. Havuja siihen ainakin tulee, ehkä jaloangervojakin. Ja sopisi siihen vielä pari kärhöäkin...

Syksyllä istuttamani liljat ovat kukassa. Nimistä ei ole kyllä  tietoa, mutta ihania ovat. Sisareltani saatu pasuunakukka aukaisi myös ensimmäiset kukkansa, kaunis on sekin. Toivottavasti ei vielä tule niin kylmää, että paleltuu, nuppuja olisi paljon.