Kevät

Kevät

Inttiä ja siemeniä

Maanantaina, 19.1.2015

Tammikuu ja Heikinpäivä. Vanhan kansan mukaan talvi on nyt puolessa. Luntakin pitäisi kuulema tulla toinen mokoma vielä lisää. Meillä on mies päässyt pöristelemään viime talvena hankitulla lumilingollaan oikein olan takaa. Hyväksi peliksi on todettu, ja lumet ovat saaneet kyytiä.

Jälkikasvu aloitti tammikuun 5. päivä varusmiespalveluksensa Kainuun prikaatissa Kajaanissa. Minä olen ollut koko alkuvuoden, ja joulunajankin ihan toistaitoinen sen vuoksi. Poika totesikin, että äitiä jännittää vissiin enemmän kuin häntä.

Viikko sitten ajelimme neljän tunnin ajomatkan edestakaisin kotiväenpäivänä alokastamme morjestamaan. Perjantaina pääsi ensimmäiselle kotilomalleen, tänään illansuussa lähti takaisin. Onneksi Jyväskylästä on järjestetty linja-autokuljetus, ettei tarvitse omilla kyydeillä kulkea. Hyvinhän tuo alku näyttäisi ainakin sujuvan.

Sunnuntaina lähdin sisareni ja miehensä matkaan Viherlandiaan. Poikkesimme samalla siellä järjestettyyn Jyväskylän puutarhaseuran siemenvaihtotapahtumaan. Niinhän siinä kävi, että minäkin tulin liittyneeksi jäseneksi.  Mukava ja mutkaton porukka imaisi heti mukaansa. Paikalla oli lukuisa joukko puutarhaharrastajia siemenpusseineen. Jos olisi mahdollisuus (ja taitoa) kasvattaa sisätiloissa kasveja, olisi saanut vaikka mitä ihanuuksia ja harvinaisuuksia mukaansa. Uusi tuttavuus minulle oli pussitettu mykoritsasienirihmasto, jota oli myös myytävänä. Sitä sekoitetaan kasvualustaan kasvua ja juurtumista tehostamaan  Aika moni sitä halusikin mukaansa.

Ihanasti tuntui tuo tapahtuma  piristävän, varsinkin kun sai samalla vaihtaa kokemuksia eri kasveista ja tutustua uusiin puutarhaihmisiin.

Kuvitukseksi vähän kesäisiä tunnelmia





12 kommenttia:

  1. Pojan inttiaika oli tosiaan jännittävä paikka myös minulle. Niin se vain on, että äidin suhde poikaan on tyystin erilainen kuin tyttäreen.
    Sinulla on niin kauniin rehevä puutarha. Suojaus vain ja pääsemme taas vihreydestä nauttimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, minut itsenikin yllätti se, miten paljon asia minuun vaikutti. Unettomia öitä olen viettänyt vielä armeijan eka viikollakin, nyt jo menee paremmin:)

      Poista
  2. Kauniita kuvia puutarhastasi. Me äidit vaan olemme sellaisia, että kannamme huolta lapsistamme, vaikka he olisivat aikuisiakin. Ja mielestäni hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, niinhän se on. Nyt sitten hirvittää, kun alkoi pakkaset ja heillä on ensimmäinen metsäkeikka tällä viikolla. Kolmenkymmen asteen pakkasessa.

      Poista
  3. Tiedän tuon tunteen. Meidän nuorin pojista meni vuosi sitten armeijaan tammikuussa.
    Ihanan kesäisiä kuvia ja kuinka vehreää ja vihreää :) Sitä kohden pikkuhiljaa mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, turhaan sitä varmaan huolehtii kaikesta mahdollisesta. Ajatteles, että enää pari viikkoa tammikuuta, sitten helmikuu ja sittenpä onkin jo virallisesti kevät:)

      Poista
  4. Minäkin olen kaks lähettäny armeijan harmaisiin. Nuoremman lähdöstä on aikaa jo kymmenen vuotta. Jotenkin tuo sydänalassa muljahti, kun lähtivät :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, suurimmaksi osaksi kuitenkin pärjäävät siellä, mutta aina sitä vaan huolehtii ja murehtii. Tällä viikolla heillä piti olla ensimmäinen metsäleiri. Vähän säälittää, siellä oli nimittäin 30 asteen pakkaset. Tänään pitäisi taas tulla jo lomille:)

      Poista
  5. Oli harrastus mikä tahnansa,niin aina on ilo päästä samanhenkisten ihmisten kanssa juttusille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, se on kyllä totta! Kun on jotain yhteistä, niin juttu kyllä luistaa:)

      Poista
  6. Ex työkaverini on samaisessa intissä, aloitti myös nyt tammikuussa. Tsemppiä teille! Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, meitin poika on er.autokomppaniassa siellä. Oli taas lomilla viikonloppuna, eikä tuo näyttänyt järin mielissään olevan takaisin lähdöstä...

      Poista