Kesä

Kesä

Kesäistä syksyä

Sunnuntaina, 13.9.2015

Mahtavan kesäinen viikonloppu ilmojen puolesta! Pihatyöt jäivät minulta ruohonleikkuun ja kesäkukkien kastelun tasolle. Olisihan tuota tekemistä ollut vaikka mitä. Edellisviikonlopun jäljiltä jäi kottareihin täysi kuorma, jota ei nyt sitten saa vietyä kompostipaikalle tyhjennykselle. Kompostipolku on nimittäin täynnä kaadetun puun oksaa ja risua, jotka miehen pitäisi raijata pois tontilta, kunhan kerkeää. Puu kaadettiin kompostialueen päälle, onneksi kaatajat sentään älysivät nostaa biolanin muovikuoren pois alta rikkoutumasta. Ja tuntuu, että joka hommaan tarvitaan nyt niitä kottareita. Taitaa haiskahtaa tekosyylle:)

Lauantaina vietimme lähisuvun kesken vanhempiemme yhteisiä synttäreitä. Kokoonnuimme veljeni kotia syömään ja kakkukahveille. Jokainen toi syötävää tullessaan, niin ei yhden tarvinnut tehdä kaikkea. Ruoka oli kin herkullista, ihanaa kun pääsi valmiiseen pöytään. Isä ja äitikin pääsivät valmiille ruoalle ja näkivät jälkeläisensä yhtäaikaa. Suvun nuorinkin, 4 kk ikäinen lapsenlapsenlapsi oli kaikkien hellittävänä.

Illalla sytyttelin lyhtyjä puutarhaan ja kuistille. Vähän aikaa tarkeni pimeässä istuskella ja tunnelmoida. Uni ei meinannut millään tarttua silmään. Yöunien lyhyys taisi vaikuttaa, kun tänään ruokailun jälkeen iltapäivällä heitin terassin keinuun pitkälleni. Torkahdin ihan uneen asti, heräsin hätkähtäen kummalliseen tunteeseen,  kun viileä tuulenpuuska pyyhki naamaa. En meinannut heti käsittää, missä olin ja mitä tapahtuu.

Syksyn värejä alkaa näkyä vääjäämättä pihalla. Villiviini on punastunut, ja moni pensas ja perenna kellastunut. Kärhöt ja leimut kukkivat kuitenkin vielä.













Vanhaa pois ja uutta tilalle

Lauantaina, 5.9.2015

Viikkosiivouksen jälkeen oli tarkoitus ehtiä pihalle töihin, mutta alkoikin satamaan juuri sopivasti. Kun tuli pieni pilvenrako, otin kameran ja lähdin tarkastelukierrokselle. Maisema näyttää silmään hieman oudolta, mutta oikein positiivisella tavalla. Nimittäin naapuritontilta kaadettiin viikko sitten monta tosi suurta puuta, ja valon määrä on lisääntynyt takapihalla huimasti! Ja mikä parasta, tonttimme rajalta lähti kaksi isoa koivua, jotka imivät muutenkin kuivalta "ruusukäytävältä" kaiken veden ja ravinteet. Nyt elän toivossa, että siinä vielä jotakin kasvaisikin:) 

Siitä innostuneena otin takanurkkauksen käsittelyyn. Nauhukset olivat vallanneet seinänvieren lisäksi koko nurkan ja pitkästi toistakin seinustaa. Perkasin pois isoja juurakoita oikein urakalla. Niitä lähtikin useampi kottikärryllinen. Osan juurakoista pesin puhtaaksi, kun kesällä eräs pihassa vieraillut tuttava niitä halusi. Kerrottuani hänelle mahdollisesta kotilovaarasta, ei hän sitten niitä halunnutkaan. Kompostin täytteeksi menivät.

Nauhusten alta löytyi unohtuneita kasvejakin. Raasku alppiruusu, joka ei koskaan ole kukkinut, valkoinen särkynytsydän, jonka luulin menehtyneen, sekä rupunen marjakuusi ja tummapärskäjuuri. Iloinen löytö oli myös toissa talvena menehtyneeksi luulemani mantsuriankärhö, josta olikin versonut pieni alku.

Nyt on mukavaa suunnitella taas uutta istutusta tuohon paikalle. Havuja siihen ainakin tulee, ehkä jaloangervojakin. Ja sopisi siihen vielä pari kärhöäkin...

Syksyllä istuttamani liljat ovat kukassa. Nimistä ei ole kyllä  tietoa, mutta ihania ovat. Sisareltani saatu pasuunakukka aukaisi myös ensimmäiset kukkansa, kaunis on sekin. Toivottavasti ei vielä tule niin kylmää, että paleltuu, nuppuja olisi paljon.