Kevät

Kevät

Inttiä ja siemeniä

Maanantaina, 19.1.2015

Tammikuu ja Heikinpäivä. Vanhan kansan mukaan talvi on nyt puolessa. Luntakin pitäisi kuulema tulla toinen mokoma vielä lisää. Meillä on mies päässyt pöristelemään viime talvena hankitulla lumilingollaan oikein olan takaa. Hyväksi peliksi on todettu, ja lumet ovat saaneet kyytiä.

Jälkikasvu aloitti tammikuun 5. päivä varusmiespalveluksensa Kainuun prikaatissa Kajaanissa. Minä olen ollut koko alkuvuoden, ja joulunajankin ihan toistaitoinen sen vuoksi. Poika totesikin, että äitiä jännittää vissiin enemmän kuin häntä.

Viikko sitten ajelimme neljän tunnin ajomatkan edestakaisin kotiväenpäivänä alokastamme morjestamaan. Perjantaina pääsi ensimmäiselle kotilomalleen, tänään illansuussa lähti takaisin. Onneksi Jyväskylästä on järjestetty linja-autokuljetus, ettei tarvitse omilla kyydeillä kulkea. Hyvinhän tuo alku näyttäisi ainakin sujuvan.

Sunnuntaina lähdin sisareni ja miehensä matkaan Viherlandiaan. Poikkesimme samalla siellä järjestettyyn Jyväskylän puutarhaseuran siemenvaihtotapahtumaan. Niinhän siinä kävi, että minäkin tulin liittyneeksi jäseneksi.  Mukava ja mutkaton porukka imaisi heti mukaansa. Paikalla oli lukuisa joukko puutarhaharrastajia siemenpusseineen. Jos olisi mahdollisuus (ja taitoa) kasvattaa sisätiloissa kasveja, olisi saanut vaikka mitä ihanuuksia ja harvinaisuuksia mukaansa. Uusi tuttavuus minulle oli pussitettu mykoritsasienirihmasto, jota oli myös myytävänä. Sitä sekoitetaan kasvualustaan kasvua ja juurtumista tehostamaan  Aika moni sitä halusikin mukaansa.

Ihanasti tuntui tuo tapahtuma  piristävän, varsinkin kun sai samalla vaihtaa kokemuksia eri kasveista ja tutustua uusiin puutarhaihmisiin.

Kuvitukseksi vähän kesäisiä tunnelmia





Satoisaa Uutta Vuotta!

Torstaina, 1.1.2015

Vuosi vaihtui hyvin rauhallisesti meidän mäellä. Kahdestaan saunoimme miehen kanssa ja söimme perinteisesti kotitekoista pitsaa ja salaattia. Välillä katselimme ikkunasta lähistöltä ammuttuja ilotulitteita . Huomattavasti vähemmän oli rakettien pauketta aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Meillä olisi ollut yhdet kuusikymppisetkin, mutta kiitos Suomen postilaitoksen hitauden, kutsu tuli vasta eilen postilaatikkoon ilta viiden kieppeillä. Kutsu oli kirjoitettu joulukorttiin, joka oli kyllä 75 sentin postimerkistä päätellen postitettu joulukuun 12. päivään mennessä. Missä lie pyörinyt. Eipä sitä niin nopeasti pystytty reagoimaan, eihän meillä ollut edes lahjaa varattuna. Mieskin oli töissä iltaseitsemään saakka, joten ne synttärit jäi käymättä. Eipä sen puoleen, mies ei ole koskaan ollut kovin innokas juhliin lähtijä.

Selasin koneen uumenista  sopivaa kuvitusta. Löytyi tällainen hämyisä kuistilta napattu otos. Tästä voisi verrannollisesti ajatella kevään valon jo siintävän tumman syksyn ja talven takaa.

Joten oikein Hyvää, Onnekasta ja Satoisaa ja Valoisaa Vuotta 2015 kaikille!