Kesä

Kesä

Mistä kaikki alkoi, eli ensimmmäinen pihani

Maanantaina, 25.1.2015

Kovat pakkaset ohi toistaiseksi. Lunta on sadellut vähäsen lauhtumisen myötä, ja maisema on kauniin luminen. Ikkunasta on mukava seurailla lintulaudalla käyviä lintuja ja oravia. Innostuin jopa värkkäämään siemenkranssin nokittavaksi pähkinöistä, siemenistä ja kookosrasvasta. Kovin suurta menestystä ei tällä ulkoilmaravintolalla  ole ollut, liekö kookosrasva outo suomalaisten lintujen makuun?
 
Lintujen seuraamisen lisäksi olen jämähtänyt sohvaan. Selailen tabletista puutarhakuvia blogien lisäksi. Viime aikoina olen innostunut katselemaan myös sisustusblogeja. Sitten tietysti suunnittelen mielessäni jotakin uutta nättiä kotiin. Pientä pintaremonttia pitäisi innostua oikeastikin tekemään, ainakin seinät kaipaisivat uutta maalikerrosta. No, kunhan päivät vielä valostuvat...
 
Vanhoja kuvia katsellessa muistui mieleen ihka ensimmäinen pieni pihani. Se oli rivitalossa, postimerkin kokoinen pläntti. Puuaidat naapureihin päin, pieni tasanne ja jyrkkä rinne alas. Sisareni neuvoi jo silloin minua, kokeneempana puutarhurina, etten antaisi kylvää kohdalleni nurmikkoa ollenkaan, koska ruohonleikkuu jyrkässä rinteessä olisi hankalaa.
 
Keskelle tasannetta tehtiin kestopuusta laudoitus, kukkapenkit olivat ympärillä. Aitoja vasten sain sisareltani alppikärhöä, sivuilla kasvoi kuunliljoja, pikkusydäntä, jalopähkämöä, nauhuksia ja jaloangervoja.  Näköesteeksi parkkipaikalle päin istutin syreeniä ja rautatienomenapuun. Rinteessä oli muutama vuorimänty, juurella suikeroalpia ja maksaruohoja. Mies teki rinteeseen rappuset betonilaatoista.

Vuosien mittaan siitä kehkeytyi oikein soma pieni keidas. Kyllä siellä kelpasi päiväkahvia nautiskella ja aurinkoa paistatella, sekä tutustua pikkuhiljaa kasvien maailmaan.  Kun muutimme, otin mukaani ainoastaan pienen kartiokuusen, joka koristaa etupihaamme edelleen.

Tästä se sitten alkoi, yhä kasvava puutarhahöperyys!




Minun lisäkseni joku muukin nautti kesäpäivistä pikkuisella pihalla:)




 
 
 

19 kommenttia:

  1. Kivat muistot siitä, miten puutarhaharrastuksesi alkoi. Ja kiva kun oli kuviakin tallella. - Minäkin joskus mietin sitä, miten tähän ihanaan harrastukseen hurahdin. Olisipa silloin ollut rohkeutta jättää silloinen työ ja kouluttautua puutarha-alalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, skannasin näitä vanhoja värikuvia, laatu ei ole kovin häävi. Siihen aikaan, kun minäkin ammattia mietin, ei ollut mitään puhetta puutarhurin ammatista. Ei tainnut olla kovin trendikästä silloin. Kyllähän moni alan harrastaja onkin lähtenyt opiskelemaan alaa. Mutta tyydytään me vaan pitämään tätä mahtavana harrastuksena:)

      Poista
  2. Jossain vaiheessa meistä kaikista puutarhaihmisistä on tullut niitä virallisia pihanlaittajia, se pikkusormi vaan livahti sinne multaan eikä tullut pois. Sullakin on alkanut tuo puutarhan puunaus fiksulla tavalla, pienestä kohti isompaa. Vieläkö aiot suurentaa lääniä jossain vaiheessa?

    Sini K.
    (blogi löytyy nyt osoitteesta http://blogit.meillakotona.fi/kasvihormoni/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini, pienestä tosiaan alkoi. Ja ensimmäiset opit sain tietysti sisareltani. Pienen pihan jälkeen pääsin isommalle tontille hääräämään, kun rakennettiin kesämökki. Laitoin sinne innolla kaikenlaista, nyt on jäänyt vähän hunningolle se piha. Mutta juu, haaveilen isommasta pihasta! Olen sitä mielessäni suunnitellut jo monta vuotta:)

      Poista
    2. Arvasin, että ei sulla voi jäädä haaveet tuohon teidän jo miltei täyteen pihaan. Kun talvi on niin pitkä, että ehtii ladata puutarhailuinnon ihan täysille, pitää olla riittävästi lääniä sen purkamiseen. Itse ajattelin kokeilla ensi kesänä lähiseudun joutomaiden kuokkimista, katsotaan, onnistuuko salapuutarhailu hyväksi katsomissani paikoissa... (Meillä kun ollaan vanhalla pellolla, olen löytänyt kaksi entistä hevosenlantakasaa metsäaukioilta tästä vanhan pellon laitamilta.)

      Poista
    3. Sini, haavleilen tosiaan isommasta pihasta, että saisi hyötypuutarhankin johonkin. Sitten joku pieni ääni sisimmästä kuiskutteleen, että hyvä kun jaksat tämänkin hoitaa:) Vanha pellonpohja on varmasti paras mahdollinen alusta jatkaa kasvitusta, ja vielä hevosenlantaa! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää sillä suunnalla:)

      Poista
  3. Olipa kivat kuvamuistelot ensimmäisestä puutarhastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko:) Minulla on myös kuva tuon pihan rinteestä, kun se kukkii kauniisti keltaisenaan. Valitettasti se oli niin huonolaatuinen, etten viitsinyt skannata.

      Poista
  4. Kiva ku on tallella vanhoja kuvia, mitä kattella. Useen ensimmääset kasvikokeelut vähä hymyylyttää, mutta onnistuut kasvittamahan reheväksi puutarhaksi heti ensimmääsen pihan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, tuli onneksi silloin jo kuvattua pihanäkymiä. Tuosta pienestä pihasta vein aikanaan kasvinalkuja mökkipihalle, esim. maanpeitekasveja ja kuunliljoja. Sieltä oli sitten hyvä taas jakaa kasveja nykyiseen pihaamme:)

      Poista
  5. Onneks tää puutarhahöperyys on semmonen tauti, että siitä ei haluu eikä tarvitse parantua. Sun eka pihasi(kin) on ollut soma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettimartta, ei tosiaan ole tarvettakaan parantua! Tuosta kehittyi sen 15 vuoden aikana, mitä siellä asuin, oikein kiva piha. Hortonomiksi naapurit minua nimittivätkin:) Vähän aikaa sitten kävin talon parkkipaikalla kääntymässä. Katsoin vanhaa pihaani, syreenit olivat päässeet leviämään koko pihaan. Kovasti oli hoitamattoman näköinen näin talvellakin katsottuna.

      Poista
  6. Hieno ja rehevä pikkupiha oli sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Puutarhamyyrä:) Hyvä siinä oli harjoitella ja kasvatella puutarhanälkää.

      Poista
  7. Olipa kiva kun kerroit tästä ekasta pihasta. Uskon että on ollut oikein ihana ja idyllinen pikkuinen soppi, sellanen lintukoto.
    Onneksi sait ison pihan, mitä laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, oli myös helppohoitoinen, kun ei ollut nurmikonleikkaamista:) Yhtenä talvena pari fasaania otti aidan ja köynnöksen välisen onkalon kodikseen. Yöt vietivät siellä ja ruoka-aikaan tepastelivat lintulaudan alta jyviä nokkimaan. Oli kiva seurata.

      Poista
  8. Puutarhurointi on siis ollut sinulla aina verissä. Kaunis pieni pala paratiisia. Pikkuisen kasvoista loistaa onni!

    VastaaPoista