Kevät

Kevät

Haravan varressa




Sunnuntaina, 23.4.2017

Viimeinkin pääsin aloittamaan pihatyökauden tänään. Viime yönäkin oli vielä pakkasta, mutta iltapäiväksi lämpeni.  Päiväruokailun jälkeen astahdin ulos valmiina tarttumaan haravanvarteen.  Joka kevät tulee tässä vaiheessa sama toivottomuuden tunne. Tuntuu, että tekemistä on niin hirveän paljon, eikä tiedä, mistä aloittaisi.  

Etupiha kuivaa aina aikaisemmin kuin takapiha, joten sieltähän haravointiurakka sitten oli aloitettava.  Nurmikkoa ei meillä enää paljoa olekaan, ainoastaan kapeita kaistaleita istutusten väleissä. Ne on aika nopsaan käyty läpi. 

Samalla kävin läpi istutusalueita ja leikkelin syksyltä jääneitä perennojen varsia.  Pikkaisen möyhensin mullan pintaa, mutta maa tuntui vielä olevan jäässä. Yritin oikaista tuulen heiluttamia kärhötelineitä, muttei ne jäiseen maahan uponneet.

Ulos lähtiessäni  tilasin ukolta päiväkahvit parin tunnin päähän, hän kun jäi katsomaan urheilua telkkarista.  Arvatkaa vaan, oliko keittänyt? Nukkui sohvalla "bärsse homeessa",  joten ihan itse sain kahvini keitellä.  Sopivasti sattui aurinko paistamaan pilven raosta, niin nautiskelin kevään ensimmäiset terassikahvit ulkona.

Kahvitauon jälkeen jaksoin vielä pari tuntia, mutta sitten tuli stoppi ja väsy.  Eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu, joten paljon jäi vielä siivousta tulevillekin päiville.






Kauden kynnyksellä

Torstaina, 13.4.2017

Vähiin on lumi jo käynyt pihalla.  Vielä ei kuitenkaan ole asiaa haravan varteen, on niin märkää. Takapihalla on vielä hiukan lunta ja jäätäkin.  Pensaita voisi tietysti siistiä, mutta on niin hitsin kylmää, ettei oikein houkuttele.  Tänään on ollut luntakin ilmassa, hrrr! 

Olen pari viikkoa etsinyt pääsiäiskoristepussia, kolunnut kaikki mahdolliset kaapit ja komerot, mutta se pussi on mystisesti hävinnyt.  Olen varmankin syksyllä kaappeja siivotessani erehdyksessä heittänyt sen pussin roskikseen. Tämä pääsiäinen mennään nyt ilman tipuja ja pupuja sitten.  Onneksi on sentään rairuohoa kahdella lautasella.

Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, että ollaan jo niin puutarhakauden kynnyksellä.  Saisi nyt ilmakin lämmetä, että pääsisi vauhtiin.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!




Kotoilua

Tiistaina, 28.2.2017

Olisiko se talvi nyt selätetty, kun helmikuukin vetelee viimeistä päiväänsä?  Huomenna ollaan jo maaliskuun puolella ja hyvin paljon lähempänä kesää.  On ollut taas kerran erikoinen talvi keliensä puolesta.  Muutamana päivänä on ollut kovempaa pakkasta, muuten  leutoa.  Nähtäväksi jää, miten kasvit selviävät, onneksi lunta on kuitenkin suojana jonkin verran.

Päivät tulevat ja menevät nopeasti.  Tuntuu, että aina on joko maanantai tai perjantai.  Huvittaa, kun nyt niin paljon vöyhötetään hyggeilystä, siitä on jo painettu ensimmäiset kirjalliset oppaatkin.  Minulle tässä kotoilua ihannoivassa elämäntyylissä ei ole mitään uutta, olen aina ollut kovasti kotona viihtyvää tyyppiä.  Työpäivän jälkeen ei tee mieli lähteä  mihinkään.  Kiristämättömät vaatteet vaan päälle ja villasukat jalkaan, ja nauttimaan kotonaolosta.  Jokuset villasukat on tullut kudottua talven mittaan sohvannurkassa istuen ja kynttilöitä poltellen.





Talviaikaan, kun tulee vietettyä aikaa sisätiloissa, kiinnittää enemmän huomiota kodin sisustukseen.  Seiniä pitäisi maalata, viidentoista vuoden asuminen on jättänyt jo jälkensä pintoihin.  Ollaan miehen kanssa aprikoitu maalisävyjä olohuoneen seiniin.  Ainakin yhden seinä voisi muuttaa valkoisesta hiukan värikkäämmäksi.  Olen tutkaillut kevään sisustustrendejä alan blogeista.  Nyt tuntuisi olevan in Tikkurilan värikartan Angora-sävy, muistuttaa vähän vanhaa alushousun väriä.  Erittäin vaikea on valinta kymmenien sävyjen joukosta.  Muutenkin näyttäisi hennon vaaleanpunainen esim tekstiileissä olevan muotia. Saisikohan talvilomalla aikaiseksi maalata, jää nähtäväksi.

Tammikuussa kävimme sisareni kanssa Tampereen Ikeassa.  Ostin pojan entiseen huoneeseen kunnon työpöydän.  Saan sinne nyt kivasti ompelupisteen, sekä säilytystilaa kaikille käsityötarpeille, kuten villalangoille ja kankaille.  Tuli ostettua myös halpaa verhokangasta samaiseen huoneeseen, sekä pari tyynynpäällistä.  Nämä sisustusjutut on saatava tehtyä puutarhakauden ulkopuolella, kesällä ei jaksa niihin paneutua. 


Pikkaisen olen ajatellut pihajuttujakin.  Ensimmäinen nettitilaus kevään kasveista on jo lähtenyt vetämään.  Niin, ja nyt pitäisi jo kiiruusti käydä huputtamassa kevätauringolta suojaan viime kesänä istutetut nuoret tuijat.  Vanhempia en enää ole suojannutkaan.

Kesäkuvahaasteita

Perjantaina 6.1.2017

Loppiaisen pakkaspäivän voi oikein hyvin viettää katsellen viime kesän pihakuvia.  Sain 4 kuvaa kesästä -kuvahaasteet Anneli A:lta Pihakuiskaajan blogista, sekä Navettapiialta.  Myös Kasvihormoni haastoi minut kertomaan 12 kuvan avulla menneestä puutarhavuodesta.  Kiitos kaikille haasteesta. Vastaan nyt kaikkiin näihin tässä yhdessä postauksessa.

Tammi- ja helmikuu koettelivat pihaharrastajaa oikein toden teolla.  Tammikuussa ei ollut lunta, mutta tulikin kovat pakkaset. Kasvimenetyksiä arvasin tulevan, mutta keväällä yllätyin siltikin tuhojen laajuudesta.

Huhtikuun lopulla suli viimeisetkin lumikinokset tontilta, ja päästiin haravanvarteen.  Kova talvi kuivatti tosi paljon pensaitten oksia. Monet pensasruusut, sekä keiju- ja koivuangervot piti leikata kokonaan alas.  Silmä tarkkana tutkin kasvinalkuja, mitä nousee ja mitä ei. Harmillisen paljon olikin niitä jälkimmäisiä.

Toukokuussa tuli sitten kesä yhdessä hujauksessa. Pihallamme on kaksi omenapuuta, Maikki sekä punakaneli.  Jälkimmäinen ei jaksanut kukkia ollenkaan, mutta Maikissa oli paljon kukkia.  Myös pölyttäjät olivat liikkeellä, iloinen surina kävi omenankukissa. Syksyllä saimme hyviä omppuja.



Koristeomenapuu "Marjatta" loisti upean pinkkinä,  tulppaaneissa oli perinteisten lilansävyjen lisäksi tällä kertaa myös oranssia lajiketta. Työpäivän jälkeen oli hirmu kiire päästä pihatamineisiin ja ulos aurinkoon kasvien pariin.



Jatkoin edellisenä syksynä aloittamaani projektia uuden istutusalueen kanssa. Jaoin kuunliljapuskia reunakasviksi ja ostin lisäksi erilaisia jaloangervoja.  Rahaa paloi kasvihankintoihin roimasti, kun talvi jätti aukkopaikkoja joka puolelle.  Istutin ainakin kymmenen uutta kärhöä, syysleimuja, keijunkukkia, tuijia, keltalehtisiä japaninangervoja ja paljon paljon muuta.

Kevään ensimmäinen puutarharetki tehtiin Pietarsaareen Blomqvistin taimistolle.  Silmät kiiluen kiersimme sisareni kanssa taimilavoja.  Ostoskärryt täyttyivätkin nopeasti ääriään myöten täyteen, samoin auton peräkontti. Uutuutena löysin sieltä runkomallisen lehtikuusen. Saapa nähdä, miten selviytyy tästä talvesta.



Kesäkuussa kelit vaihtelivat. Kylmän alun jälkeen kuun puolessa välissä lämpeni uudestaan, ja juhannuksenakin oli ihanan lämmintä.  Siperiankurjenmiekat ja tarhakurjenpolvet kukkivat sinisinä keltaisten päivänliljojen kera.
 


Juhannukselta jäin kesälomalle ja pääsin nauttimaan pihaelämästä täysin siemauksin kokopäiväisesti. 
Innostuin laajentamaan takapihan "ympyrähuonetta" kiertäviä kukkapenkkejä. Jaoin lisää vanhoja kuunliljapuskia reunaan, samoin rentoakankaalia. Blomqvistilta sain viimein  hankittua kauan haaveilemani jalosyreenin "Moskovan kaunotattaren", istutin sen tälle alueelle. Etupihalle hankin mustan rautaisen puutarhakaluston. Se löytyi englantilaisen postimyyntifirman sivuilta.



Kaikkien puutarhaharrastajien riesa, lehtokotilot, rantautuivat pihaamme oikein tosissaan.  Kylvin Ferramolia monta pakettia kesän mittaan ja joka ilta keräsin joitakin yksilöitä etikkapurkkiin. Kasveja ei enää uskalla omasta pihasta edes tarjota kenellekään. Lehtisalaatit menivät tyystin etanoiden suuhun, eipä niitä tehnyt mieli itseni enää syödä.

Heinäkuussa oli hellepäiviä, silloin heitin keinuun selälleni hyvän kirjan kanssa. Minun mielestäni pitää  myös nautiskella pelkästä oleilemisesta pihallaan, kun sen eteen on nähnyt paljon vaivaa. Pihaelämä ei voi olla pelkkää puurtamista uupumukseen asti.




Hyötytarhasta ei riitä juurikaan kerrottavaa. Pienissä lavoissa kasvoi salaattia, tilliä ym. Tomaatit sen sijaan onnistuivat nyt oikein hyvin avomaalla.  Satoa syötiin ihan pakkasiin asti.

Heinäkuun loppu ja elokuu olivat taas ne värikkäimmät, kuten aina.  Värimintut syysleimut, jaloangervot, nauhukset ja kärhöt ilahduttivat kukinnallaan vihreän keskellä.





Elokuussa ja syyskuussa tunnelmoitiin ulkosalla aurinkokennovalojen ja kynttilöiden hämyssä.  Kauaa ei tosin tarjennut istuskella, sen verran viileitä illat jo olivat.  



Auttamatta loppukesän lämpöiset päivät vaihtuivat syksyyn. Samaa tahtia hiipui innostus pihatöihin. Tympeä vaahteran- ja tammenlehtien haravointiurakka oli kuitenkin pakko tehdä. Hieman alakuloisin mielin kerättiin työkalut ja kastelukannut pihavarastoon, kesäkukat kompostiin. Ensi kevääseen!