Kesä

Kesä

Neljä kuvaa, tai enemmänkin


Tiistaina, 23.1.2018

Kunnon talvinen keli tänään, 25 astetta pakkasta aamulla.  Tuntuu äkistään tosi kylmältä, kun ei tällaisia pakkasia ole vielä tänä talvena ollut.  Puutarha uinuu paksun hangen suojissa ja keräilee kasvuvoimaa kevättä varten. Onneksi huomiseksi on jo luvattu lauhtuvaa.

Rusakot ovat temmeltäneet pihan taas täpötäyteen jälkiään. Runsas lumi oli taivuttanut omenapuiden jänisverkkoja lyttyyn, onneksi puut eivät  olleet vielä joutuneet jänisten ruoaksi. Nostelin ja oioin verkkoja hangen alta ylemmäs.

Tammikuun alussa kulki kylällämme ilveksiä ihan kotipihoissa ja päiväsaikaankin. Meilläkin tupsukorva käväisi yhden yön aikana nappaamassa avokuistilta isännän kengänronttosen.  Ihmeteltiin, mihin toinen kuomakenkä on hävinnyt. Isäntä löysi sen takapihalta tontin rajalta.  Siitä johti tupsukorvan jäljet vastasataneessa lumessa läheiseen metsikköön. Ei ollut sitten vissiinkään sopivaa kokoa.  Ajattelin silloin, että nyt rusakot joutuvat ilvesten suihin, mutta vielä niitä näköjään on.

Sain jo hyvän aikaa sitten haasteen Navettapiialta, en vain ole saanut aikaiseksi vastata siihen aikaisemmin. Kiitos haasteesta,  haaste otettu vastaan ja tässä vastaukseni:

Haaste kuului näin:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta.  Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia."



Valitsemani kuvat ovat etupihalta, ja niitä on enemmän kuin neljä.  Suurinpiirtein samoilta paikoilta, muttei ihan tarkalleen samalta kohtaa.

Kevät tuli myöhään.  Vielä vappuna maata peitti lumikerros.  Viimein lumet sulivat ja pääsin
pihan siivoukseen.


Kesäkuun alkupuolella ruohokäytävän  varrella kukkivat rentoakankaali, sekä tapaninsyreeni. Kuunliljat ovat vielä nuoria ja nättejä, ei ole etanat ja kotilot herkutelleet.



Heinäkuun puolella avasi loistavan lilanväriset kukkansa jalopähkämö.  Siniset akankaalit kukkivat pitkään ja kasvoivat ihmeen korkeiksi. Keltajapaninangervo sopii mielestäni hyvin lilan ja sinisen kanssa.
 

Elokuussa oli enimmäkseen vihreän eri sävyjä tällä paikalla.  Taaempana kukkii sininen ojakurjenpolvi.


Syksy on vaihtanut kirkkaat värit murrettuihin sävyihin.  Kukat ovat kuihtuneet ja lehdet kellastuneet. Taustalla näkyvä tammi aiheuttaa joka syksy kaamean lehtikaaoksen.  Syvänvihreät havut pääsevät oikeuksiinsa.



Ensilumi satoi lokakuussa.  Maa oli vielä sulaa, ei ollut pakkasta.  Lunta tuli reippaasti, ja ennen joulua oli jo puolimetriset hanget.


Joulukuun pimeys on laskeutunut valkoisille hangille. Uutta kevättä odotellaan.
 

Haasteeseen saa tarttua kaikki halukkaat:)