Kesä

Kesä

Neljä kuvaa, tai enemmänkin


Tiistaina, 23.1.2018

Kunnon talvinen keli tänään, 25 astetta pakkasta aamulla.  Tuntuu äkistään tosi kylmältä, kun ei tällaisia pakkasia ole vielä tänä talvena ollut.  Puutarha uinuu paksun hangen suojissa ja keräilee kasvuvoimaa kevättä varten. Onneksi huomiseksi on jo luvattu lauhtuvaa.

Rusakot ovat temmeltäneet pihan taas täpötäyteen jälkiään. Runsas lumi oli taivuttanut omenapuiden jänisverkkoja lyttyyn, onneksi puut eivät  olleet vielä joutuneet jänisten ruoaksi. Nostelin ja oioin verkkoja hangen alta ylemmäs.

Tammikuun alussa kulki kylällämme ilveksiä ihan kotipihoissa ja päiväsaikaankin. Meilläkin tupsukorva käväisi yhden yön aikana nappaamassa avokuistilta isännän kengänronttosen.  Ihmeteltiin, mihin toinen kuomakenkä on hävinnyt. Isäntä löysi sen takapihalta tontin rajalta.  Siitä johti tupsukorvan jäljet vastasataneessa lumessa läheiseen metsikköön. Ei ollut sitten vissiinkään sopivaa kokoa.  Ajattelin silloin, että nyt rusakot joutuvat ilvesten suihin, mutta vielä niitä näköjään on.

Sain jo hyvän aikaa sitten haasteen Navettapiialta, en vain ole saanut aikaiseksi vastata siihen aikaisemmin. Kiitos haasteesta,  haaste otettu vastaan ja tässä vastaukseni:

Haaste kuului näin:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta.  Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia."



Valitsemani kuvat ovat etupihalta, ja niitä on enemmän kuin neljä.  Suurinpiirtein samoilta paikoilta, muttei ihan tarkalleen samalta kohtaa.

Kevät tuli myöhään.  Vielä vappuna maata peitti lumikerros.  Viimein lumet sulivat ja pääsin
pihan siivoukseen.


Kesäkuun alkupuolella ruohokäytävän  varrella kukkivat rentoakankaali, sekä tapaninsyreeni. Kuunliljat ovat vielä nuoria ja nättejä, ei ole etanat ja kotilot herkutelleet.



Heinäkuun puolella avasi loistavan lilanväriset kukkansa jalopähkämö.  Siniset akankaalit kukkivat pitkään ja kasvoivat ihmeen korkeiksi. Keltajapaninangervo sopii mielestäni hyvin lilan ja sinisen kanssa.
 

Elokuussa oli enimmäkseen vihreän eri sävyjä tällä paikalla.  Taaempana kukkii sininen ojakurjenpolvi.


Syksy on vaihtanut kirkkaat värit murrettuihin sävyihin.  Kukat ovat kuihtuneet ja lehdet kellastuneet. Taustalla näkyvä tammi aiheuttaa joka syksy kaamean lehtikaaoksen.  Syvänvihreät havut pääsevät oikeuksiinsa.



Ensilumi satoi lokakuussa.  Maa oli vielä sulaa, ei ollut pakkasta.  Lunta tuli reippaasti, ja ennen joulua oli jo puolimetriset hanget.


Joulukuun pimeys on laskeutunut valkoisille hangille. Uutta kevättä odotellaan.
 

Haasteeseen saa tarttua kaikki halukkaat:)

24 kommenttia:

  1. wautsi, upean näköistä <3 Ihanaa runsautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🙂 Tykkään näistä kuvahaasteista. Saa katsella kesäisiä kuvia talven kylmyyden keskellä🙂

      Poista
  2. Puutarhasi on kyllä tosi näyttävä ihan kaikkina vuodenaikoina. Kasvien kerroksellisuus, havut ja perennat nivoutuvat toisiinsa hyvin kauniisti.
    Jalopähkämöt sointuvat hienosti taustalla oleviin havuihin.
    Mukavaa tammikuun jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi, Kruunu Vuokko:) Tuskin malttaisi kevättä odottaa, kun katsoo kesäkuvia. Vaan eiköhän se kevät sieltä tule yllättävänkin nopeasti.

      Poista
  3. Oi että mitä kuvaherkkuja! Kyllä piristää tällaisena tuiskupäivänä. Miten se olikaan, pitäiskö jalopähkämöitä jakaa silloin tällöin, että ne piristyisivät? Meillä niitä on parissakin paikassa, mutta ovat vähenemään päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeviregina:) Mun jalopähkämöt ovat kasvaneet tuossa paikalla jakamatta reilu 10 vuotta, ihan hyvin vielä kukkivat. Voisi kyllä olla hyvä välillä jakaa, kun juuritila käy vähiin, ja lisätä samalla uutta multaa. Ainakin ovat innokkaita leviämään, niin on ollut pakko reunoilta repiä juurakoita pois.

      Poista
  4. Kauniit kuvat upeasta puutarhasta! Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  5. Kaunista ja rehevää puutarhassasi on kaikkina vuodenaikoina! Voi ihanuutta tuota jalopähkämöä kun on niin kaunis. Mukava ja mielenkiintoinen postaus.
    Oikein hyvää tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki🙂 jalopähkämö on kyllä niin ihanan värinen, tanakka ja hyvä vanha perenna.

      Poista
  6. Puutarhassasi on kaunista ihan kaikkina vuodenaikoina. Tällaisena lumipyrypäivänä on erityisen mukava katsella kuvia vehreästä puutarhasta. Lämmitti suorastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between 🙂 kaamea myräkkä ollut täälläkin, ei tee mieli lenkille. Kiva, jos sain lämpöä päivääsi🙂

      Poista
  7. Hianoja kuvia hianosta puutarhasta! On se uskomatonta, kuinka kevääsestä harmauresta puhkee ihanan värikyllääne kasvirunsaus. Son tätä ihimeellistä vuarenkiartua.
    Mäny kans hoksaan aina kaikkien jalopähkämöpuskat. Mullaku sei oo koskaa suastunu kukkimahan muutamaa kukkaa enempää, lehtiä vaa pukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Navettapiika 🙂 Kummasti paljas piha vihreyttä kesän edetessä, vaikka joskus hieman epäilyttääkin 🙂

      Poista
  8. Tämä oli kiva haaste, juuri omassa blogissani tein samankaltaisen katsauksen oman pihani vuodenaikoihin. Sinulla on kaunis, rehevä puutarha, havut muiden kasvien lomassa tuovat ryhtiä ja antavat väriä myös talvella. Viime kesänä istutin ensimmäisen jalopähkämön taimen, toivotaan että alkaa viihtyä, niin upealta näyttää sinun pähkämösi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku🙂 kuvahaasteista on kivoja, varsinkin näin talvella, kun ei tahdo keksiä kirjoittamisen aiheita. Toivotaan, että jalopähkämösi viihtyy kasvupaikalla oikein hyvin 🙂

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos, Maatuska 🙂 Mukavaa viikonloppua🙂

      Poista
  10. Puutarhaasi on kaunista katsella ihan jokaisena vuodenaikana. Osaat hyvin sommitella kauniita ja tasapainoisia kokonaisuuksia.

    VastaaPoista