Kevät etenee


 Maanantaina, 10.5.2021

Lupaavan alun jälkeen tulikin takapakkia pihan kevättöille. Sää kylmeni pakkaslukemiin, ja luntakin sateli parina päivänä. Eipä olisi huvittanut tonkia kukkapenkkejä sitten yhtään, mutta jotakuinkin on piha haravoitu ja istutusalueet perattu. 

Perjantaina töistä tulijaa odotti erittäin mieluisa yllätys kotipihassa. Isäntä oli tilannut jo perinteisen äitienpäivälahjan: lavallinen multaa, pari pussia kalkkia ja lannoitteita. Osa tuosta läjästä menee mökille, sielläkin on pihatöitä tiedossa. 


Äitienpäivänä pääsin valmiille aamukahville. Sänkyyn ei kahvia sentään tarjoiltu. Isäntä sanoi, että pitäisi olla sellainen jalallinen tarjotin sänkykahveille. Tarjottimessa pitäisi vaan kuulema olla niin korkeat jalat, etten sitten ylettyisi kahvia juomaan. Lienee jonkinlainen vihjaus, että keskikehon kohta on pikkuisen päässyt paisumaan. 

Säänennustajat lupailevat tämän sateisen päivän jälkeen ihan kesäisiä ilmoja, joten oikein mukavaa viikkoa! 



Paljastuksia lumen alta

 Torstaina, 22.4.2021

 Pihakausi on sitten käynnistynyt. Viime viikonloppuna oli niin kertakaikkisen lämmintä ja aurinkoista, että oli aivan mahtavaa päästä ulos kuopsuttelemaan. Ensimmäisenä siistittiin terassi ja laitettiin keinuun katos ja pehmusteet, että pääsee  nautiskelemaan.  Lumilänttejä oli vielä siellä täällä, mutta sulapaikoista sain  siistittyä perennapenkkejä ja nurmikkoakin rapsuteltua.  Kaikenlaista roskaa löytyi lumen alta, kuten ulkotulien metallisia kuoria, naapurien ampumien uudenvuodenrakettien keppejä ja talipallojen verkkoja. 

Löytyipä myös erikokoisia mustan jätesäkin riekaleita. Säkki oli jäänyt minun syyssiivoiltani takapihalle lojumaan, ja myrskytuuli oli heittänyt sen pihavajalle menevälle polulle. Isäntä kun avasi lumilingolla kulkuväylää paksuun hankeen, niin jätesäkki takertui lumen alta lingon koneistoon.  Sehän ei sieltä lähtenyt kuin pala kerrallaan repimällä ja puukon kanssa leikkaamalla. Irrotuksessa käytetty keittiön paras Fiskarsin iso veitsikin löytyi sitten takapihalta, terä ja kahva irronneina. Niin ratkesi myös erään kadonneen keittiöveitsen salaisuus.

Silmä tarkkana olen tutkaillut, nouseeko ruskeanmustista perennapenkeistä jotain vihreää. Joitakin krookuksia ja tulppaanin alkuja on näkyvissä. Sinivuokot avaavat kukkiaan tontin rajalla. Perennoista leimujen ja kallionauhuksen alkuja löytyi. Köynnöspinaatin punaiset alut ovat  myös niitä ensimmäisiä  nousijoita. Ilokseni huomasin sisareltani saadun jouluruusun tehneen kukkasen. Se on ollut jo muutaman vuoden paikallaan, muttei koskaan kukkinut. 









Kellokeskiviikko

 Keskiviikkona, 31.3.2021


Ihanan keväisistä keleistä on saatu viime päivinä nauttia. Lumet sulavat (onneksi) ihan silmissä. Pihan kurkipatsaasta näkyi viikko sitten ainoastaan päälaki, nyt esillä on jo kintutkin. Lunta on silti vielä niin paljon, ettei ihan sulaa kohtaa puutarhassa ole, eikä vielä asiaa pihatöihin. 


Minä olen viettänyt leppoisia lomapäiviä tällä viikolla. Pitkään olin miettinyt, että pitäisi yrittää joku päivä kokeilla karjalanpiirakoiden tekoa, se kun on jäänyt yhteen 30 vuotta sitten tehtyyn kertaan. Silloin onnistuin väsäämään niin ison piirakan, että hyvä kun mahtui pellille. Eilen sitten otin pulikan käsiin ja aloin hommiin. Tällä kertaa, kiitos siskoni hyvien ohjeiden, onnistuikin ihan mukavasti. Iltaan mennessä vati oli lähes tyhjä. Nyt uskallan tehdä useamminkin näitä perinneherkkuja. 



Tänään oli vuorossa pullan ja rahkapiirakoiden teko. Vaikkei vieraita voi nyt pyhinä kutsuakaan, tuo leipominen juhlan tuntua pääsiäiseen,eikä tuo omakaan suu tuohesta ole. 




Aurinko paistaa takaterassille niin houkuttelevasti, että taidanpa keitellä lämpimäiskahvit ja mennä ulos nautiskelemaan. 



Jo riittäisi

 Torstaina, 25.2.2021

Riittäisi jo lumi yhdelle talvelle! Viime päivinä on ollut yksi puheenaihe yli muiden, lumen ylenpalttinen runsaus.  Enpä muista vastaavaa lumitalvea ihan lähivuosilta. Lumilinko on ollut vallan hyvä kapistus ja tosi tarpeellinen hankinta aikoinaan. Kun kääntyy autolla meidän pihaan tieltä, tuntuu kuin sukeltaisi tunneliin tai solaan. Tämmöisestä piirua vailla metrikuuskytsenttisestä muorista ei paljon päätä enempää tuosta kohdasta näy.

Kasvit pärjäävät lumensuojissa nyt hyvin. Valitettavasti myös myyrät sekä kotilot viettävät lokoisia oloja lumipatjan alla.

Pienemmistä pensaista ja havuista ei näy enää kärkeäkään.  Tänä aamuna hämärissä katsoin, että mikäs risu on lennähtänyt hangelle ja yritin nyppäistä sen pois. Eihän se onneksi irronnut, kun oli riippalehtikuusi Stif Weeperin latvaoksa. En sitä unenpöpperössä älynnyt.

Posti on tuonut ensimmäiset siemenluettelot.  Niitä on nyt ihanaa selailla, vaikken paljon siemenestä kasvattelekaan. Aina voi kuitenkin suunnitella ja haaveilla, esimerkiksi isommasta hyötykasvialueesta...




















Puutarhanäkymiä




Perjantaina, 15.1.2021


Sain Navettapiialta mukavan Puutarhanäkymiä -haasteen, kiitos:)  Kiva katsella ja valikoida kesäisiä pihakuvia tällaisena kunnon vanhanajan talvipäivänä, kun on saatu lunta runsaasti ja pakkastakin oli aamulla himpun yli 30 astetta. Tässä tulee samalla katsaus viime kesään.



Alkukesän näkymä takapihan terassilta. Talven jäljiltä törkyinen vanha vesi suihkulähteessä on vaihdettu puhtaaseen. Riippaherneet kukkivat keltaisenaan, kesäkukkaset haettu puutarhalta ja istutettu ruukkuihinsa.



Etupihan kolmesta riippahernepensaasta oli yksi menehtynyt talven aikana. Paikka on hyvin kuiva, liekö kuivuus vai outo talvi vienyt, vai oliko muuten vaan tullut määränsä päähän. Sahasin sen juuresta poikki ja laitoin kuivan karan takapihalle ruukkuun. Tässä vaiheessa keskikesää ei huomaa, että jotain on poissa.

Kuivuudesta kärsi koko piha, varsinkin nämä etupihalla kallion päällä ohuessa multakerroksessa kasvavat kasvit. Suikeroalpi oli jossain vaiheessa aivan ruskea, kastelusta huolimatta. Keijuangervoaidannekin oli hiukan kärsinyt ja kuivia oksia oli näkyvissä. Ostin akkukäyttöisen kätevän aitaleikkurin, millä tuota aitaa oli helppo siistiä.






Takapihan köynnösportissa köynnöspinaatti rehotti, kuten ennenkin. Kärhöille kannoin vettä niska vääränä, mutta kukinta jäi silti hyvinkin vaatimattomaksi. Pienikukkaiset kellokärhöt sensijaan  kukkivat runsaasti ja pitkään.


Ostin mainoksen uhrina tuollaisen aurinkovoimalla toimivan pienen suihkun etupihan altaaseen.  Toimihan se silloin, kun aurinko paistoi suoraan siihen. Enimmäkseen ei. Ensi kesänä aion laittaa sen johonkin ruukkuun pihan aurinkoisimpaan paikkaan.


Terassin keinussa tuli löhöttyä ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Kuumuus ja vanhuus, nääs :)


Loppukesällä olikin taas se värikkäin kukinta. Syysleimut ovat minusta niin ihania.



Sisääntulon varrelta kaivoin vanhat vuorenkilpikasvustot kokonaan pois kotiloita keräämästä. Tilalle siirsin pihalta vähän kaikenlaista, esim. korallikeijunkukkaa ja poimulehteä. Eivät kyllä erotu tässä vaiheessa enää tuolta reunasta.


Hyötymaalla oli taas perinteiseen tapaan vähän salaattia, persiljaa, retiisiä, kesäkurppaa ja tomaattia. Tomaattisato olikin oikein hyvä, syötiin niitä vielä pitkälle syyskuuhun. Köynnösportti kaipaa maalia, ensi kesänä sitten.






Jouluaatto

 Torstaina, 24.12.2020


Jouluaatto on sujunut varsin perinteisesti. Aamupäivällä puuro ja luumurusinasoppa. Joulurauhan julistus telkkarista. Haudoilla käynti. Jouluruokien valmistelua ja jouluateria. Haimme iäkkään isäni meille jouluaterialle, ettei hänen tarvinnut viettää jouluaattoa yksin  äidin nukuttua pois viime talvena. Nyt on jaettu lahjat ja käyty saunassa. Loppuiltaa vietetään omalla kolmen hengen porukalla hyvinkin rennosti. Mukavaa joulunaikaa kaikille🎄







Joulu lähestyy

 Torstaina, 17.12.2020

Joulu lähestyy vauhdilla, taas kerran.  Jostain syystä en ole päässyt nyt yhtään joulufiilikseen.  Lieneekö syynä tämä ikävä aika, vai talven puute?  Varmaankin molemmat yhdessä.  Tuntuu hiukan turhalta alkaa leipoa joululeivonnaisia, kun tietää, ettei ketään varmaankaan käy kyläilemässä, kuten jouluna on ollut tapana,  Omalle pienelle porukalle ei paljoa tarvitse tuusata. Perinteiset piparit ja tortut olenkin jo tehnyt. Eilen satoi lunta, ja nyt on maisema hieman jouluisempi. Voi kun pysyisi nyt maassa joulun yli.



Minä olen vielä tämän viikon töissä ja jään sitten joululomalle.  Ehkäpä joulufiiliskin  löytyy, kun alkaa touhuta jotain sen eteen, ja laittaa taustalle joululaulut soimaan.  Siivotakin pitää normaalia paremmin, meillä kun on mööpleerattu huushollia hiukan enemmänkin viime aikoina. On kasattu iltapuhteena uutta kalustetta ja siirrelty entisiä uusiin paikkoihin. 

Mies meni ostamaan isomman telkkarin, mikä ei  mahtunutkaan entiseen paikkaansa.  Kävi sitten pojan kanssa ostaa hurauttamassa kaupunkireissulla uuden pitemmän tv-tasonkin. Taso oli paljon modernimpaa tyyliä meidän vanhoihin kalusteisiin nähden, eikä ollut ihan minun mieleiseni.  Entisten kirjavitriinien ja tv-tason uudelleensijoittelussakin oli kyllä oma pähkäilynsä.  Mutta nyt ovat kalusteet jotensakin paikoillaan, ja pitää vaan antaa silmän tottua uusiin näkymiin. Eilen hämärässä valaistuksessa näyttikin jo ihan mukiinmenevältä :)




Joulun odottamisiin!