Uuden Vuoden aattona

Lauantaina, 31.12.2011

Uuden vuoden aatto, juuri tultu saunasta ja otettu pitsa uunista. Jälkikasvu häipyi omille teilleen kavereittensa kanssa, joten miehen kanssa ollaan kotosalla kaksistaan. Rakettien pauketta kuuluu harvakseltaan kylältä päin, ei läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Meillä ei ole raketin rakettia, ensimmäistä kertaa varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Ollaankohan me tultu vanhoiksi?

Eilen lähdin töitten jälkeen nuoremman sisareni luo Säynätsaloon kyläilemään. Ilta vierähti mukavasti, tarjolla oli lämpimästä ruoasta lähtien kaikkea mahdollista herkkua. Kotia tultua tunsin palelevani, ja muutenkin olo tuntui huonolta. Kuumemittari kainaloon, 38 ja rapiat päälle oli lämpöä. Tänään on onneksi parempi olo, eikä kuumettakaan ole ollut.

Ilta jatkunee pitsansyönnillä ja ehkä nautiskelen muutaman siiderinkin, eipä muuta kuin

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012 KAIKILLE!

Ryskettä ja rytinää

Keskiviikkona, 28.12.2011

Ensin ravisteli Tapani-myrsky maita ja mantuja, eilen Hannu ehkä vielä voimakkaampana. Illalla työpaikan katto piti kamalaa ryskettä ja rutinaa. Välillä käväisi mielessä, että noinkohan kohta olemme taivasalla, minä ja muutamakymmentuhatta kirjaa. 

Meillä kirkonkylässä ei ollut sähkökatkoja, mutta hieman sivummalla oli sekä Tapaninpäivänä, että eilen melkein kymmenen tunnin mittaisia katkoja. Onneksi ei ollut kovaa pakkasta, ettei sisätilat heti jäähtyneet.

Napakka tuuli huuhteli naamaa vielä tänä aamunakin töihin kävellessä. Mies tarjosi kyytiä, mutta halusin välttämättä kävellä. Huonosti nukutun yön jälkeen oli pakottava tarve saada raitista ilmaa. Sitä paitsi meikäläisellä on silmäluomet aivan turvoksissa, ihan kuin olisin itkenyt oikein urakalla. Voisiko osuutta turvotukseen ja nesteenkertymiselle luomiin olla ylisuolaisella kinkulla. Miten niin suolaisia kinkkuja saa edes myydä?

Hiljaisen työpäivän jälkeen ihana, rentouttava hieronta, kyytimies vastassa. Kotona ruokaa perheelle, sauna ja kynttilän valossa sohvailua.

Paluu arkeen

Tiistaina, 27.12.2011

Leppoisat joulunpyhät takana. Jouluaatto sujui perinteisen kaavan mukaan: aamupäivällä puuroateria, mummolassa ja hautausmaalla käynti, joulusauna kynttilänvalossa, jouluateria ja lahjojen jako. Ensimmäistä kertaa malttoi poikakin odottaa iltaan asti lahjojen jakoa. Iltamyöhällä kävimme vielä katsomassa hautausmaan kynttilämerta.

Joulupäivänä kävi sukulaisia päiväkahvilla ja minä kävin katsastamassa Onnelan joulukuusen, jonka haku oikein televisioitiinkin joulun alla :) Kaunis oli kuusi ja kaikki muukin. Valvoimme myöhään ja katselimme telkkarista elokuvia. Samalla siemailimme lahjaviiniä.

Tapaninpäivänä kävimme ajelulla Keuruulla ja Multialla, minne jälkikasvu jäi kaverin luokse yökylään. Kova myrsky kävi aamulla ja päivällä, tyyntyi iltaa kohti. Tiettävästi ei tehnyt täällä päin tuhoja, vaikka muualla Suomessa oli melkoista jälkeä saanut aikaan.

Kohta puolin lähden työmaalle, niin se joululoma meni nopeasti. Vielä riittää laatikoita ja kinkkua evääksi.

Tulkoon siis joulu

Perjantaina, 23.12.2011

Kolme päivää olen ollut töistä vapaalla, joulua laittamassa. Parina päivänä pieninä annoksina siivottu koti juhlakuntoon. Sauna on niin puhdas, ettei koskaan varmaan ole ollut. Mies nimittäin innostui eilen saunan pesuun, perusteelliseen sellaiseen. Kantoi lauteet suihkun alle, pesi ne kloorivedellä yltä, päältä, alta ja sivulta. Pesi vielä lauteitten rungotkin saunassa.

Tänään olen leiponut vielä pikkaisen rahkavoitaikinasta torttuja sekä yhden kahvikakun. Kuusi tuotiin  sisälle, ja koristelin sen saman tein. Nuorempi sisareni poikkesi kahvilla miehensä kanssa, samoin pikkuveljeni käväisi tuomassa joulutervehdyksensä.  Perunalaatikko on imeltymässä, kinkku paistettu viime yönä. Joulun vietto voi alkaa.


                                                                           

Rauhallista ja mukavaa joulunaikaa!
                                                                                                                                       

Aja lujaa, mutsi!

Keskiviikkona, 21.12.2011

Päivä alkoi vauhdikkaasti. Lähdin viemään teiniämme bussipysäkille, viiime tingassa kuten yleensä. Olimme pysäkillä yhtäaikaa bussin kanssa, mutta pysäkillä ei ollutkaan ketään muita lähtijöitä, joten bussi kaahasi pysähtymättä ohitse. Ei muuta kun kiireellä u-käännöstä ja takaa-ajoon. Parahiksi ennätti kääntyä peräkärry-yhdistelmä meidän eteemme. Muutama ruma sana pääsi siinä äiteenkin suusta. Onneksi bussi pysähtyi seuraavalle pysäkille, ja pääsimme sen edelle. Mutta edessämme jurnasi peräkärryllinen auto seitsemääkymppiä, joten bussi oli jo heti kohta perässämme. Eihän siinä muu auttanut, kun painella ohitse sekä peräkärrystä, että sen edellä ajaneesta pakettiautosta, kiire kun oli.  Onneksi tie oli sula. Kymmenen kilometrin päässä lähtöpisteestä jätin kyytiläisen valaistulle pysäkille, ja niin päättyi tämä takaa-ajo onnellisesti.

Siivosin perusteellisesti olohuoneen ja keittiön puolen huushollistamme. Iltapäivällä tuli autotohtorillemme kotikäyntikutsu mökkipaikkakunnallemme katsomaan niskottelevaa autoa. Minä olin assistenttinä. En ojennellut työkaluja, vaan käänsin startista, kun käsky kävi. Samalla reissulla haimme mökiltä joulukuusen. Arvatkaapa vaan, että löytyi taas tuuhea ja tasainen kuusi!

Pippurkakkuja

Tiistaina, 20.12.2011

Pikku hiljaa olen tehnyt jouluvalmisteluja. Sunnuntaina oli piparkakkujen (tai pippurkakkujen, kuten tonttu Toljanteri sanoisi) leipomispäivä. Kolme pellillistä paistoin perinteisiä ruskeita pipareita, osan koristelin vaaleanpunaisella mönjällä.
Siitä asti kun olen laiskuuttani tehnyt piparit kaupan valmistaikinasta, ne on tullut syötyä viimeistä murusta myöten. Nytkin piti loppuja jo piilotella purkkiin, että jäisi jouluksi vähäsen. Ennen näin oikein vaivaa ja tein itse taikinan. Pipareita tuli älytön määrä ja niitä löytyi vielä keväälläkin kaapista.

Eilen sitten jatkoin omaa jouluperinnettäni, ja paistoin hasselpähkinäpipareita. Pipareitten jälkeen laitoin uuniin paistumaan lanttulaatikot itse keitetyistä lantuista. Sen verran oli muhkeat tuoksut tuvassa, että isäntäkin totesi töistä tultuaan "täällähän alkaa tuntua ihan joululta!.

 Porkkanalaatikot tein sunnuntaina. Minä teen ns. laiskan emännän porkkanalootat. En nimittäin keitä riisejä erikseen, vaan sekoitan itsetehdyn porkkanasurvoksen joukkoon pari desiä raakaa puuroriisiä. Sekaan täysmaitoa sen verran, mitä tuo riisimäärä puurossakin vaatii. Hieman siirappia ja suolaa, voinokareita päälle ja uuniin n. kolmeksi tunniksi Kypsyessään riisit imevät porkkanoista vielä makua. Isännän mielestä parempaa ruokaa ei olekaan.

PS. mukava huomata, että olen saanut viidennenkin lukijan, tervetuloa!

Tonttuasioilla

Lauantaina, 17.12.2011

Nukuttu pitkään aamulla ja kerätty voimia kaupunkikoettelemusta varten. Läksin nimittäin puolen päivän tienoilla joululahjaostoksille. Perinteisesti viimeisenä mahdollisena viikonloppuna. Tai enhän minä oikeasti kaupungilla edes käynyt, vaan Palokan ja Seppälän ostoskeskuksissa. Hieman olin etukäteen miettinyt ja tehnyt listaakin hankinnoista, joten homma kävi aika sutjakasti, ja sain kaiken mitä pitikin.

Muutama tunti reissussa hurahti. Jokunen muukin oli lähtenyt ostoksille, parkkipaikat olivat vähän hakusessa. Hyvässä järjestyksessä pääsin kuitenkin kotimatkalle. Tulomatkalla poikkesin Joken grillillä hakemassa kotiin  tuliaisiksi ruoka-annokset, nälkä kun kurni jo vatsassa.

Sain paketoituakin ostokset, siinä onkin aina kova työ. Kirjat ovat mukavia käärittäviä, mutta kaikki muu epämääräisen kokoinen tavara on asia erikseen. Sitä paitsi nykyiset lahjapaperit ovat merkillisen hauraita. Väkisinkin tahtoo tulla repeämiä, joita saa sitten teippailla umpeen. Mutta nyt saunaan!

Pääkallolapasia

Perjantaina, 16.12.2011

Sateinen keli jatkuu yhä. Töistä kotiin päin kävellessä sai olla tosi varovainen. Useamman kerran meinasi jalat lähteä alta. Ajotiet ovat sulia, mutta kävelytiet aivan jäisiä. Kotia päästyä hartiat olivat ihan jökissä jännittämisestä.

Katuvaloremontti meidän kotikadulla lähenee  loppuaan. Tänään paloivat  uudet valot ensimmäistä kertaa. Tosin samaan aikaan paloivat vanhat valotkin, joten meidän katu oli valaistu molemmin puolin. Kyllä meidän nyt kelpaa!

Pienenä käsityövälipalana olen neulonut parit pääkallolapaset. Näitä olen tehnyt jo useammat vuosien varrella. Poika toivoi uusia, kun entiset olivat  nuhjaantuneet. Hänelle tein perinteiset mustavalkoiset pukinkonttiin, lankana Seitsemän veljestä. Toiset tein Nallesta, väreinä marjapuuron punainen ja valkoinen. Nämä punasävyiset poika vei kaverilleen synttärilahjaksi. Ohjeen olen löytänyt täältä http://www.helloyarn.com/piratemittens.pdf.

Korttikiire

Torstaina, 15.12.2011

On se kumma, kun joulukorttien kanssa tulee joka vuosi yhtä kiire. Vaikka kuinka pyhästi päättää ensi vuonna parantaa tapansa. Illalla aloin kirjoittelemaan kortteihin osoitteita ja askartelin vielä muutaman kortin lisää. Yhtäkkiä hokasin, ettei minulla olekaan kirjekuoria omatekoisiin kortteihin. Ei kun R-kiskalle kuorten ja merkkien ostoon. Kello läheni jo kymmentä, kun sain urakkani valmiiksi.

Eilen sattui töissä hupaisa tapaus. Eräs miesasiakas onnitteli minua. Hoomoilasena kysyin, että mistäköhän hyvästä? Hän sanoi, että no vauvan odottamisen johdosta. Minäkö, 54 vuotta täyttävä vanha eukko? No, tilanteesta selvittiin huumorilla ja hyvillä nauruilla. Sanoin ottavani kohteliaisuutena, että hän luuli minua vielä NIIN nuoreksi. Täytyisiköhän oikeasti vähän laihduttaa...



Vesisateen ja pimeyden kunniaksi kesäinen kuva nimettömästä akileijasta

Luontopipo

Tiistaina, 13.12.2011

Lucian-päivä, ja Seijan nimipäivä. Onnea vaan Onnelaan isosiskolle! Ensimmäinen joululahja on sitten annettu tässä perheessä. Vastoin kaikkia pyhiä lupauksiani sorruin ostamaan nimittäin Plus-TV-kortin isännälle joululahjaksi. Hän on innokas penkkiurheilija, ja niin monet kisat on jo siirretty maksullisille kanaville.

Pieniä vastoinkäymisiä tuli, kun salaa yritin asentaa korttia 5 vuotta vanhaan telkkariimme. Korttiaukkohan oli ihan liian iso. Hyvä, että vielä onnistuin onkimaan kortin hankalasta paikasta ehjänä pois. Ei kun netti auki ja googlettamaan. Sain selville, että vielä tarvitaan kortin lisäksi ns. Conax-kortinlukulaite. Tilaus taas nettiin ja odottelemaan jännityksellä. Eilen tuo pieni lisälaite tuli, ja ihme kyllä, ensi yrittämällä saatiin uudet kanavat näkymään.

Toinen miehen lahja on vielä paketointia vailla. Neuloin ihan itse omilla pulleilla sormillani  Luontopipon. Kyllä se menettelee, reuna tosin olisi saanut olla napakampi. Reuna kääntyy kaksinkerroin, ohjeeseen kuuluisi myös tupsu, mutta jätin sen pois. Ohje oli Suuri Käsityölehti -lehdessä 8/2005, jossa on paljon erilaisia pipomalleja.

Ahistaa

Maanantaina, 12.12.2011

Kukkien ystävät varmasti ymmärtävät tuskaani. Mies on allerginen kaikille sisätiloissa oleville eläville kasveille, joten meillä EI saisi olla oikeita kukkasia huoneissa. Kun asuimme pienessä postimerkin kokoisessa kaksiossa, alkoi miestä ahdistaa vieraitten tuomat joulu- ja leikkokukat. Muutettuamme kolme kertaa isompiin tiloihin, ajattelin, että ilmanala riittäisi hajuttomille kukille. Jotkut joulut ovatkin menneet oireitta atsalean ja tulilatvojen kanssa. Mutta nyt taas alkoi valitus, että ottaa nenään, onko täällä oikeita kukkia? Vaan terveys tietysti ennen kaikkea.

Nostin sitten omaan huoneeseeni tuon ihanan atsalea-asetelman ja laitoin oven kiinni. Jos vielä aiheuttaa kutinaa nenään, on sekin vietävä pois.  Lisäksi sain vielä eilen kälyltäni nätin joulutähden, sekin on vaarassa lentää  ulos. Grrrr... Onneksi nykyään on lähes oikean näköisiä tekokukkia, joista saa kauniita asetelmia. Mutta aito on aina aito.

Oikeaa joulukuustahan meillä ei ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen. Viimeisen kerran kun oli oikea kuusi, mies meinasi tukehtua.  Vanha kunnon tekokuusi on kesävarastossa mökillä. Joulun alla teemme sitten "kuusenhakureissun" naapurikuntaan, sytytämme nuotion ja paistamme makkarat. Joka vuosi ihastelemme ääneen, miten tuuhean ja tasaisen kuusen onnistuimme löytämään :)

Yhtä juhlaa

Sunnuntaina, 11.12.2011

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa. Pojan synttärivieraita kävi tänäänkin. Ensin tuli kummityttäreni Etelä-Suomesta perheineen pikaisille päiväkahveille. Olivat  kotikotonaan viikonloppua viettämässä ja lähtiessään poikkesivat toivottelemassa hyvät joulut.  Heidän lähdettyään kotimatkalle, ennätettiin syödä myöhäinen lounas ennen seuraavia vieraita, veljeni perhettä. Päivä hurahtikin iltaan tosi joutuisasti.

Perjantaina sytyttelin tuulessa ja tuiskussa ulkotulia pihatien varteen palamaan, mutta eihän ne siinä kovassa puhurissa mitään palaneet. Sammuivat heti sytyttyään. Tänään sitten oli tyynempää, ja tulet paloivat nätisti.

Markkinoilla

Lauantaina, 10.12.2011

Eilen illalla juotiin teinimme synttärikakkukahvit. Vieraina olivat pojan mummo ja pappa, sekä ystäväperhe. Sisarteni perheet eivät päässeet tulemaan, joten kakkua ja muuta tarjottavaa kului hyvin vähäiset määrät. Mutta muuten oli oikein rattoisa ja mukava ilta.

Tänään oli sitten paikkakunnan perinteiset joulumarkkinat. Sinnehän minäkin heti  herättyäni lähdin pistelemään. Torimyyjiä oli kohtuullinen määrä, ulkona olevia haittasi sankka räntä- tai lumipyry. Sisällä seurakuntatalolla oli lämmin, suorastaan hikinen tunnelma. Löysin kassiini mm. puisen joulukoristeen, linnuille kauralyhteen, pipon, kaulurin sekä perunarieskaa. Joulupukki kierteli kyselemässä lapsilta ja vanhemmilta sitä perinteistä kysymystään, olipa pihassa myös oikea kilipukkikin lasten ilona.

Markkinoilta houkuttelin Helin poikien kanssa meille rääppiäiskahveille ja auttamaan täytekakun syömisessä. Vielä jäi kuitenkin puolikas kakkua tuhottavaksi. Vapaapäivä kului mukavasti, ennen saunaa ennättää vielä kutoa vähän matkaa pääkallolapasia.



Sain perjantaina tuliaisiksi näin ihanan atsalea-asetelman. Asetelman on sommitellut keuruulainen kukkakauppa Jacaranda.

Leipomista ja siivousta

Torstaina, 8.12.2011

Taas nähtiin, että kun aikaisin herää, saa paljon aikaiseksi. Vietyäni pojan 6.50 bussille, aloitin touhuamisen. Ensimmäiseksi pyykkikone pyörimään. Sitten mattoja tuulettumaan, imurointia, pölyjenpyyhintää, lattianpesua. Pari uunipellillistä  kinkku-tonnikala-tomaattipizzaa, sekä pari pellillistä joulutorttuja. Torttujen täytteeksi laitoin vaihteeksi kanelilla maustettua omenamarmeladia. Vielä en ole maistanut, mutta ihan syötäviltähän nuo näyttävät. Huomenna tulee sukua pojan synttärikahveille. Samalla vaivalla tein hieman ylimääräistä pakastettavaksi joulua varten.

Nyt leijailee puhtaassa kodissa hyvät tuoksut. Minä ennätän vielä huokaista ennen iltavuoroon lähtöä ja hörppiä mukillisen kahvia tuoreitten leivonnaisten kera.  Illalla sitten täytän ja koristelen kakun, sekä virittelen ulkotulien telineet valmiiksi.  Että minä olen tyytyväinen itseeni :)

Itsenäisyyspäivänä

Tiistaina, 6.12.2011

Minä olen viettänyt jo useana vuonna Itsenäisyyspäivää leipomisen merkeissä. Poikkeusta en tehnyt tänäänkään, vaan herättyäni alustin pullataikinan nousemaan. Kolme pellillistä paistoin pikkupullia, ja vielä täytekakkupohjan. Pojan synttärit lähestyvät, onpahan tarjota vieraille ainakin kakkua ja pullaa. Siinä sivussa valmistui päiväruoaksi pottumuusia, jauhelihapihvejä ja soosia.

Ruokailun jälkeen istahdin ompelukoneen äärelle, ja tekaisin keittiöön jouluverhot. Samasta kankaasta ompelin vielä sohvalle pari tyynyä, sekä muutaman kaitaliinan piironkien päälle.

Vielä ennättää käydä saunassa ennen pressanlinnan juhlia.

Pikkujouluissa

Lauantaina, 3.12.2011

Joulukalenterin kolmas luukku jo avattu. Joulu lähenee kovalla vauhdilla. Eilen olin minäkin "pikkujouluissa". Ammattiosaston retkellä kävimme ensin Jyväskylän kaupunginteatterissa katsomassa Edith Piaf -musikaalin. Teatterin jälkeen menimme Huviretkeen syömään ja iltaa viettämään. Kovasti siivot olivat nämä pikkujoulut. Muuta jouluista ei näkynyt, kuin tosi hupaisan näköinen joulukuusi muutamine lyhyine ja epätasaisine oksineen. Mutta meillä oli tosi hauskaa.

Tänään olisi tarkoitus lähteä Multialle mökkiviikonloppua viettämään. Miesväki oli eilen käynyt lämmittämässä ja vesiä kantamassa. Teinimme tätä retkeä ehdotti ja sai meidät vanhuksetkin innostumaan.  Hyvähän sinne on vielä mennä, kun ei ole lunta aurattavana, ja sulasta lammesta saa kylpyvettä. Lämmintä vaatetta vaan mukaan. Sekä kutimet.

Emäntiä

Torstaina, 1.12.2011

Joulukuu alkoi sumun tihruisissa merkeissä, lämpömittari plussan puolella hivenen. Iltavuoroon töihin, ennätin aamulla kutaista isännän luontopipon valmiiksi. On nyt kostutettuna kuivumassa saunan lattialla. Kyllä se  ihan päähän laitettavalta näyttää.

Tänään tulee maajussille morsian -ohjelman viimeinen jakso. Olemme seuranneet, kummanko morsiamista (sulhasista) maajussit valitsevat ja esittäneet omia arvailujamme. Tänään sitten ratkeaa, kumpi valitaan. Vai hylätäänkö molemmat tarjokkaat.

Tässä yhteydessä täytyy  kertoa tarina vuodelta 1977. Olin lukion viimeisellä luokalla. Oli lama-aika ja työttömyys suuri. Ammatinvalinnan tunnilla varoiteltiin, että jatko-opintopaikkaa on vaikea saada. Samaan aikaan puhuttiin maaseudun suuresta emäntäpulasta. Joku meistä kymmenestä tytöstä keksi, että aletaan emänniksi. Ei muuta kun Maaseudun Tulevaisuuteen ilmoitus: 10 yo-kokelasta valmiina emänniksi. Ammattitaitoisia ja -taidottomia. Kirjoita. lukion 3: tytöt (ja koulun osoite). Takoitus oli hieman hupimielinen, ja ilmoitus tarkoitettu henkilökohtaista osastolle. Kuinkas ollakaan, lehdessä ilmoitus olikin laitettu työnhakijoita osastolle.

Eipä mennyt kauaakaan, kun koululle alkoi virrata kirjeitä. Lähes sata kaikkiaan. Jaoimme kirjeet ja sovimme, että kaikille vastataan. Jokaisen omaan päätökseen jää, mitä sitten seuraa. Minä kirjoittelin useamman vuoden yhden tosi mukavan pojan kanssa, mutta eipä siitä romanssia syntynyt. Kipeään ongelmaan olimme kuitenkin tietämättämme iskeneet.

Ilmoituksen oli huomannut myös Aamulehti ja silloin ilmestynyt aikakauslehti Uusi Maailma, joista käytiin koululla tekemässä haastatteluja ja juttuja meistä, sekä maaseudun emäntäpuutteesta laajemmaltikin. Olimme kyllä aika hämillämme ja ällistyneitä saamastamme huomiosta. Muutama meistä sitten päätyikin oikeasti emänniksi, muttei tietääkseni kyseisen ilmoituksen kautta.

Alku aina hankalaa

Tiistaina, 29.11.2011

Sunnuntaina satanut lumi on pysynyt vielä maassa. Sen verran sitä tuli, että auramiehet pääsivät jo töihin. Tänä aamuna työpaikalle kävellessä piti oikein katsella ympärilleen ja nauttia valkeudesta. Tosin jalkoihinkin piti katsetta suunnata, paikoittain oli aika liukastakin.

Aloitin kutomaan miehelle kirjoneulepipoa pukinkonttiin. Miten voikin joskus aloittaminen takuta niinkuin tässä työssä! Silmukoita luodessa olin arvioinut langan liian lyhyeksi. Ei kun uusiksi. Ja taas sama juttu. Kolmannella yrityksellä varasin niin pitkästi lankaa, että varmaan riitti ja jäi vielä katkaistavaksikin. Mutta mutta... muutaman kerroksen kutomisen jälkeen huomasin aloittaneeni väärällä värillä. Ei kun taas purkamaan ja alusta. Sitten sain jo kuviokerroksen tehtyä, kun huomasin tulkinneeni ohjetta väärin, ja ihan kuvion alkukerroksilla. Tässä vaiheessa käväisi ihan lyhyesti mielessä jättää koko homma sikseen, vaan sinnikkäänä taapertajana purin hammasta ja aloitin vielä kerran alusta. Periksihän ei anneta! Toistaiseksi näyttäisi olevan ihan onnistumisen mahdollisuuksiakin.

Illalla innostuin värkkäämään muutaman joulukortin. Moneen vuoteen en ole joulukortteja askarrellut, ideat ovat hieman hakusessa.

Adventti

Sunnuntaina, 27.11.2011

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Iltapäivällä virittelin ulkovalot ja kyntteliköt ikkunoille. Uudet ledvalot oli tarkoitus heittää kolmen tuijan ympärille, vaan eipä valojen johto riittänytkään. Piti laittaa ne sitten havulaatikoitten päälle. Adventin kunniaksi alkoi illansuussa satamaan lunta tai räntää oikein tiskirätin kokoisilla hiutaleilla, ihanan näköistä on nyt ulkona.

Eilinen päivä meni reissatessa Tampereella. Lähdin sisareni ja hänen miehensä mukana perinteiselle jouluostosreissullemme. Kiertelimme urakalla ostoskeskuksia ja halpahalleja. Kävimme myös aivan ihanassa sisustusliikkeessä, Aada-sisustuksessa. Ikea oli jo vähän liikaa meikäläisen jaloille, kun erehdyin laittamaan korolliset talvinilkkurit jalkaan kylmän pelossa. Reissu oli kaiken kaikkiaan mukava ja hyvin onnistunut, hankintoja myöten.

Ostin askarteluliikkeestä joulukorttiaineksia, jospa tänä jouluna saisin itse värkättyä kortteja. Jokusen ennätin jo tänään kokeilumielessä tehdäkin. Mukavaa puuhaa.

Joulua kohti

Torstaina, 24.11.2011

Eipä tullut talvi vielä, aamulla kuusi astetta lämmintä ja vettä tihkuttelee. Lumesta ei enää jälkeäkään. Jotenkin vaikeaa asennoitua, että joulu on jo niinkin lähellä. Tasan kuukauden päästä ollaan jouluaatossa! Lämmin keli on siitä hyvä, että ulkovalot on helppo asetella puskiin ja pensaisiin. Ei tarvitse kahlata lumihangessa, sormet eivät jäädy ja johdot eivät ole pakkasesta kankeina.

Eilen kaivelin yläkomerosta sähkökyntteliköt esille, lauantaina aion laittaa ikkunoille valoa tuomaan. Samalla katsastin vanhat joulukoristeet. Eipä noita paljoa olekaan, muutama jouluenkeli ja tonttu. Sekä tietysti kuusenkoristeet, joita onkin sitten kertynyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Pallojen värisävyt kun ovat vuosien varrella vaihtuneet olohuoneen verhojen mukaan :)

Neulebaskerista tuli taas kerran liian väljä, huoh. Täytynee ommella varovasti kumilankaa kiristeeksi, ettei ihan tuuli vie menneessään. Mutta onpahan  ainakin sävy sävyyn silmälasien kanssa...

Talven tuntua

Tiistaina, 22.11.2011

Tänään viettävät hopeahäitään ystäväpariskuntamme, sydämelliset onnentoivotukset heille! Tasan 25 vuotta sitten tanssittiin oikein perinteisiä maalaishäitä morsiamen kotona. Silloin, vuonna 1986, oli maa sula ja lumeton. Hääpaikalle päästyämme yllätys oli melkoinen, kun parinkymmenen kilometrin päässä hääkirkosta olikin lunta viitisen senttiä. Siinä sitä liukasteltiin pienissä juhlakengissä ja kesärenkailla. Onnellisia ovat edelleen, kolme fiksua lasta kasvattaneet.

Aamulla oli maa vielä valkoinen täälläkin. Hiukan arvelutti kesärenkaisella autolla lähteä poikaa viemään linja-autopysäkille, mutta isot tiet olivat ihan sulia, suolattuja arvatenkin. Hiekoitusauto kävi eilen kotimäen hiekoittamassa, joten sekään ei ollut onneksi liukas.  Meidän perheessä autoon vaihdetaan joka vuosi talvirenkaat viime tingassa, samoin keväällä kesärenkaat. Suutarinlapsella kun ei tunnetusti ole kenkiä :)

                                                        Takaterassilla näytti aamulla tältä

Meillä kasvaa myös pieni sievä joulukuusi omasta takaa, kääpiöserbiankuusi

Ensilumi

Maanantaina, 21.11.2011

Tunnen joka syksy lapsenmielistä riemua ensilumen tultua maahan. Niin myös tänä aamuna, kun silmät sikkarassa kipaisin hakemaan aamupostia. Piti oikein pysähtyä henkäisemään, vaikkei sitä lunta nyt kovin paljoa ollutkaan. Päivän mittaan sekin vähä suli melkein kokonaan pois. Liukkaalta tuntui tie iltapäivällä palatessani töistä kotiin.

Lähdin miehen kaveriksi kaupunkiin katsastamaan naapurin autoa, hyvin meni läpi. Kotona pikaisesti pakasteesta lohkoperunoita uunipellille. Jauhelihasta pyöräytin pihvit kaveriksi, lisäksi salaattia. Poika lähti syötyään kuntosalille treenamaan, minä istahdin sohvalle kutomaan.

Sorruin taas ostamaan alennuksesta seitsemään veljestä muutaman kerän. Niistä pitäisi sommitella myssy miehelle pukinkonttiin, kunhan saan edellisen työn valmiiksi. Baskeri itselleni valmistui eilen, kaulahuivi on vielä kesken.

Lakkitehtailija

Sunnuntaina 20.11.2011

Eilen viikkosiivouksen jälkeen otin tilkkukoppani taas kerran esille. Muutama vuosi sitten tuli ostettua tilkkupeittoa varten hieman runsaasti materiaalia. Vaikka mitä olen kankaanpaloista värkännyt, aina sitä tuntuu riittävän.  Siivotessani eilen keittiönkaappeja, totesin lasisia säilykepurkkeja kertyneen aika lailla. Naps, sain idean! Mökille laitettiin viime kesänä pari uutta avohyllyä, niille saisi lasipurkeista somistettua kivoja säilytyspurkkeja kuivaruoille ja muulle sälälle.

Näin kehittyi eilen kotiimme pienimuotoinen lakkitehdas, kun ompelin tilkuista hatut purkeille. Reunaan pitsinauhaa ja kuminauhasta kiriste. Helppoa ja hauskaa. Suurin homma olikin liotella irti etiketit purkeista.

Tällaisia sain aikaiseksi:

Valoa pimeyteen

Torstaina, 17.11.2011

Illat ja päivätkin ovat nyt tosi pimeitä. Entinen kollegani Helga sanoisi, että on kaksi pimeää vastakkain. Naapurin ikkunalle oli ilmestynyt joulukynttelikkö, minä olen tyytynyt vielä "elävään tuleen", lyhtyihin ja kynttilätuikkuihin. Jospa adventtina sitten virittelisi ulkovaloja ja sähkökynttelikköjä.

Etsiskelin keittiön laatikoista eilen teippiä. Teippiä ei löytynyt, mutta löysinpä syksyllä Heliltä saadut ihanat, karkkiväriset kellukynttilät. Asettelin ne vedellä täytettyyyn lasimaljaan, jossa nätisti uivat ja paloivat. Sen verran hennoin niissä pitää tulta, että sain otettua kuvia. Taidan säästää pojan synttärikahvipöytään ne.

Muutama kerros piti eilen kutoa myssyä, vaikka vasenta käsivartta ja olkapäätä on jomotellut parina päivänä. Kävin hierojalla, joka löysi vasemman lavan alta tosi aran kohdan, jota pehmitteli. Yöksi laitoin vielä Zon-geeliä kipeään kohtaan. Jospa se siitä vertyisi. Pukinkonttiin olisi nimittäin aikomus vielä jotain pientä kutoa miesväelle.

Pientä askarta

Tiistaina, 15.11.2011

Aamulla maa oli jäässä, pakkasta näytti kylän keskustassa olevan -3 astetta. Takapihan koristelätäkkö on jäätynyt ohueen riitteeseen. Sopivasti ennätin lauantaina laittaa pikkuisen kuusenruippanan lintulaudan vierelle ennen maan jäätymistä. Antaa mukavasti suojaa avoimella paikalla seisovalle lintulaudalle. Isäntä pätkäisi korjaamohallinsa tontilta kuusen, minä kiikutin sen Renun takakontissa kotipihalle.  Poika teki rautakangella maahan reiän ja siinä saa kököttää ensi kesään asti.

Kun pihahommia ei enää ole, tekee mieli tehdä kotona kaikenlaista pientä käsityötä. Baskeri etenee puikoilla hitaasti, mutta varmasti. Ompelukoneen vierellä odottaa tilkkulaatikko inspiraatiota. Kodin sisustusta on myös mukava ehostaa pienillä uudistuksilla, kuten uusilla tyynyillä tai verhoilla.

Makkarin ikkunaan viikonloppuna ripustetut pitsiverhot keventävät kivasti tummia verhoja. Isännän toivomuksesta lyhensin vanhoja lattiaan asti ulottuvia verhoja. Ilman pitää kuulema päästä paremmin patterista kiertämään. Tynkäverhot näyttävät hieman oudoilta silmään. Mieskin totesi, että vähän on minihamemallia. No, saavat välttää toistaiseksi.

Isänpäivillä

Maanantaina, 14.11.2011

Isänpäivä sujui leppoisasti. Mies oli oikein tyytyväinen uusiin Reinohinsa, ja kermasuklaamansikka-täytekakkukin näytti maistuvan. Ruoaksi tein perinteiset lihapullat, perunamuusia ja lanttulaatikkoa. Lisukkeena etikkapunajuuria ja tuoresalaattia. Jälkkärinä kakkukahvit.

Ruoan jälkeen lepäilimme. Mies katseli telkkaria sohvannurkassa, minä heittäydyin sängylle lueskelemaan. Kirja oli Janet Evanovichin uusin herkkupala, Herttaseiska. Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin (ja varsinkin isoäiti Mazurin) edesottamuksille piti taas välillä nauraa tyrskiä ihan ääneen.

Illemmalla kävimme isääni onnittelemassa kotikotona. En ole mikään runoniekka, mutta yritän keksiä  jonkin pienen oman värssyn tai kirjoituksen sekä isän- että äitienpäiväkortteihin.