Sunnuntai ja lepopäivä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Heräsin normaalia aiemmin, olkapäätä jomotteli pitkin yötä. Seitsemän paikkeilla annoin periksi ja nousin kahvinkeittoon.
Pientä huushollihommaa aina piisaa, oli sitten arki tai pyhä. Tänään laiskotti kuitenkin koko päivän, etten viitsinyt juuri tikkua ristiin laittaa. Päiväruoaksi syötiin eilisen tähteitä, ja ruoan päälle taas sohvalle pötköttämään. Isäntä torkkui kulmasohvan toisella puoliskolla, ja minä toisella. Telkkarista tuli hiihtoa, sitä monotonista selostusta kuunnellessa vaivuin oikein kunnon päiväunille. Herättyä piti keittää kahvit, että sai silmänsä auki. Kävimme pienellä autoajelulla maisemia katselemassa, ja kotiintultua tehtiin iltapalaksi kinkku-tonnikala-ananaspizzaa. Kyllähän sitä söi.
Ulkona masentavan talvinen keli, lunta sadellut pitkin päivää. Kesän ja auringon kaipuu on melkeinpä käsinkosketeltavaa. Mutta kestää vielä pitkän tovin, ennenkuin pääsee kätösensä multaan työntämään.
Korvikkeeksi piti katsella puutarhakuvia viime kesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti