Tunnustus ja pihahommia

Sunnuntaina, 29.4.2012

Mukavana yllätyksenä olen saanut tunnustuksen Kuunvarjoliljat-blogista Hinnonmäen Keltaiselta. Nöyrin kiitokseni!

Jaan tunnustuksen eteenpäin näille kahdelle seuraamalleni blogille, aika moni blogi on jo tämän näköjään saanutkin

Päärynäpuun varjossa
Viherpiiperrystä

Lauantaiaamun valjetessa oli päivän ohjelma kirkkaana mielessä: sisätyöt mahdollisimman nopeasti hoitoon ja ulos! Etupiha oli sulanut lumesta ja kuivahtanutkin, joten haravoimaan vaan. Tarkoitus oli aloittaa pikkuhiljaa ja pienissä erissä. Kun työ ei tuntunut raskaalta eikä vastenmieliseltä, tuli kuitenkin taas huomaamatta tehtyä liikaa yhdellä kertaa. Etupihan lisäksi haravoin kuitenkin vielä vähäsen tuolta ja pikkuisen siltä. Illalla saunan jälkeen iski käsivarsiin sitten aivan sietämätön kipu ja jomotus. Kahden buranan avulla pystyin vasta nukkumaan.

Sain kuitenkin hyvän mielen, kun piha siistiytyi mukavasti, mitäs pienistä kolotuksista. Saunan jälkeen kuulostelimme, kun ulkoa kuului aivan kuin kovaääniseen  puhuttaisiin. Menin kuistille tarkastamaan tilannetta: palokunnan johtoauto kiersi asuinalueita ja kehotti keittämään kaiken käyttöveden. Vedenottamolla oli taas kerran päässyt pintavesiä sekoittumaan puhtaan veden joukkoon. Ei muuta kun kattilat tulelle. Hirmuisen vaikea on muistaa, ettei laske automaattisesti vettä lasiin ja hörppää. Mies sen oli jo unohtanutkin, toivottavasti ei tule mahanpuruja.

Ensimmäiset kukat meidän tontilla

Se sulaa sittenkin

Keskiviikkona, 25.4.2012

Ikuisilta tuntuvat lumikinokset ovat sittenkin pikkuhiljaa huvenneet. Takapihalla pohjoisen puolella on vielä ihan riittämiin likaisen näköisiä lumikerroksia. Toisaalta se on hyvä, ettei kaikkea pääse yhdellä kertaa haravoimaan. Etupihakin on vielä niin märkä, ettei ole kiirettä haravoimisen kanssa. Perennojen kuivuneita oksia voi jo siistiä pois tai silputa  kukkapenkkiin.

Eilen oli sateinen päivä. Vielä en päässyt  pihatöihin, mikä oli  ihan hyvä juttu, koska töiden jälkeen oli  hieronta. Kylläpä tulikin taas tarpeeseen. Illalla katselin sateista maisemaa ikkunasta ja tuumailin, josko sittenkin on talven aikana tullut vähän liioiteltua uusien suunnitelmien kanssa. Saattaa olla, että jotakin jää vielä odottamaan seuraavaa kevättä, sen verran kovalta työmaalta kaiken toteuttaminen alkoi tuntua.

Pihalla ei ole tällä hetkellä mitään kuvaamisen arvoista, joten tässä kuva viime kesän alusta, kun sammalleimut ja patjarikot kukkivat.

Lämpenevää

Sunnuntaina, 22.4.2012

Viimeinkin lämpeni keli. Mittari näytti jo pitkästi toistakymmentä astetta, ja aurinkoisella paikalla oli suorastaan kuuma. Aamupäivällä tein kävelylenkin kylän ympäri ja haistelin kevättä. Välillä ruoanlaittoa ja taas pihalle. Siivoilin kuistilta kuivuneet talvikoristeasetelmat. Pihatien varrelta keräsin ulkotulien metallisia kuoria, pääsinpä jopa vähän haravoimaan sulanutta rinnettä.

Päiväkahvit nautiskelin auringonpaisteessa vajan rappusilla. Bongasin kimalaisen sekä sitruuna- ja nokkosperhosen. Mopot ja moottoripyörät pörräsivät valtatiellä kuten kesällä konsanaan. Jostakin olin kuulevinani kurkien ääntäkin.

Matalassa hangessa kiersin talon ympäri. Kaikkein lämpöisimmällä seinustalla tulppaanit ovat hyvässä kasvussa, olipa kallionauhuksen tummanpunaisia kiiltäviä alkujakin jo näkyvissä. Taitaa se kesä tulla sittenkin!

Tässä kallionauhukset kesäkuussa, taustalla kukkii koivuangervot

Yllätys yllätys

Torstaina, 19.4.2012

Vaikka viime päivinä on pöllyttänyt lunta taivaalta, on silti pakko uskoa kevään etenemiseen: tänään töistä kotia kävellessä näin ensimmäiset leskenlehden kukat! Sieltä ne kurkistivat pälven keskeltä keltaisina pilkkuina.

Tänään hoksasin, etten ole muistanut laittaa koristemaissin siemeniä vielä(kään) multiin. Eikä ole edes multaa ostettuna. Muuta esikasvatettavaa en tänä keväänä laitakaan. Aikaisemmin olen kasvattanut valkoista isosamettikukkaa "Vanillaa", viime kesänä jo vähän siihen kyllästyin. Maahan suoraan kylvettäviä siemeniä on sitten sitäkin enemmän odottamassa maan lämpiämistä.

Toissa iltana töissä sain hauskan yllätyksen: lempilankomies tuli käymään. Hän laski pienen paperisen pussukan tiskille eteeni ja sanoi: Onneksi olkoon, olet juuri voittanut Onnelan arvonnassa! Kiitellen kurkistin pussiin ja löysin sieltä tosi nätit sisareni askartelemat huopahelmet. Hän on innokas huopatöiden osaaja, aikaisemmin sain saman sävyisen rintakorun, huovutettu sekin. Olipas minulla tuuria:)

Huopahelmet

Rintarossi

Risusavottaa

Tiistaina, 17.4.2012

Olipa ankea herätä lumiseen keliin. Onneksi eilen oli poutaa, kun saimme viimeinkin nurin tontin nurkalta ison koivun. Sitä ei pystytty aikaisemmin kaatamaan, kun oli ihan sähkölankojen vieressä. Nyt on sähköt vedetty maakaapeleilla ja ilmalangat purettu pois. Mies oli pyytänyt tuttua metsuria apuun, eikä  siinä ammattimiehellä kauan nokka tuhissut, kun koivu oli oikosenaan maassa. Naapurin luvalla puun sai kaataa naapurin entiselle pellolle, poispäin rakennuksista.

Mies karsi oksat pois ja pätki rungon palasiksi. Porukalla vedettiin risut ja oksat omalle tontille. Poika pääsi näyttämään punttisalilla hankittuja voimiaan ja nosteli pöllit pois naapurin tontilta. Tosin aikamoisen meuhaamisen kanssa, kun kaveri odotti pihassa kylille lähtöä. Nyt olisi sitten risutyötarpeita takapiha täynnä.

Metsurille oli käynyt pieni vahinkokin: oli huomaamattaan astunut taaksepäin, suoraan sulaneeseen vesialtaaseen ja pöllähtänyt istualleen viereiseen kukkapenkkiin. Juuri siihen kohtaan, mihin oli viimeksi tyhjennetty tuhkat lämmityskattilasta.

Pöpö

Lauantaina, 14.4.2012

Kauan odotettu päivä. Meidän piti lähteä ystäväni Marjaanan kanssa Jyväskylään kädentaitomessuille, meillä oli jo liputkin varattuna. Vaan joku vatsatautipöpö ennätti yön aikana tehdä tepposet. Heräsin hieman huonoon oloon, nousin ylös ja join miehen keittämät aamukahvit. Samantien alkoi vatsassa kääntää, lurista ja lorista. Yököttävä olo ei kuitenkaan tullut ylä- vaan alatyhjennyksenä. Siitä alkoikin vessassa ramppaaminen, hieman nousi lämpökin. Siinä kunnossa ei kannata mihinkään messuille lähteä, eikä kyllä muuallekaan, missä vessa ei ole ihan vieressä. Tosi harmillista!

Kyselin  mieheltä, mitä hän oli mahtanut sekoittaa aamukahviini, risiiniöljyäkö? Mies kertoi hänelläkin olleen viikolla samanlaiset tuntemukset, ei vaan ollut maininnut minulle mitään. Kiusasi vielä sairasta, sanoi oikein näkevänsä ympärilläni leijuvat isopäiset pöpöt.

Nyt alkaa jo olla parempi olo, päätä vähän jomottelee ja väsyttää. Nukuin pienet nokkaunet ja katsoin telkusta puutarhaetsivät. Ehkäpä ne kauniit maisemat ja puutarhat brittisarjassa saivat piristymään.

Päivän kasvina esittelen yhden suosikkini: Korallikeijunkukka, Heuchera sanguinea.

Alkaa kukkia jo kesäkuussa ja kukinta-aika on pitkä. Olen saanut kasvit sisareltani, kiitoksia taas kerran Onnelaan:)

Tämä kuva on vähän huonolaatuinen, otettu kännykällä

Tässä kuvassa keijunkukat näkyvät punaisena väriläikkänä takana

Lisää Hyvää Mieltä

Torstaina, 12.4.2012

Sain Hyvän mielen haasteen Betweenlandilta Rikkaruohoelämää -blogista:

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä vaikka sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa ja jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää."

Täällä jo aikaisemmin olen vastannut samaiseen haasteeseen, joten nyt pitäisi lisätä vielä  viisi uutta hyvää mieltä tuovaa asiaa.

"Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

1. Työ. Tykkään työstäni tosi paljon, vielä 34 vuoden jälkeenkin on mukava lähteä töihin.  Asiakaspalvelu on antoisaa ja monipuolista. Työ ei ole onneksi kovinkaan kiireistä tai stressaavaa. Yleensä  ennättää vaihtaa kuulumiset ja turista muutaman sanasen. Työkaverista on tullut enemmänkin kuin pelkkä kollega. Hänen  kanssaan voi jakaa elämän ilot ja surut, ja olla juuri sellainen kuin on.

Hyvän mielen saan, kun onnistun löytämään vastauksen asiakkaan kinkkiseen kysymykseen, tai löytämään juuri oikean kirjan hatarillakin tiedoilla. Joskus tulee eteen hauskoja sattumuksiakin: Kerran asiakas kysyi Agatha Christien kirjaa "liikkuva välipala". Kerroin, ettei sen nimistä löydy, mutta kelpaisiko "Seikkaileva jälkiruoka". Sitäpä asikas juuri tarkoittikin:)

2. Kevät: lumien sulaminen ja kasvun alkaminen. Hiirenkorvat koivuissa, tuomien aukeavat kukat, ensimmäiset valkovuokot ja metsäorvokit ojanpohjalla. Muuttolintujen saapuminen, pihapöntön löytäminen ja yhä yltyvä konsertti. Ja se on täällä taas: tänään  kuulin peipposen laulavan ensimmäistä kertaa tänä keväänä!

3. Mökki. Pikkuruinen kesäpaikka metsälammen rannalla, 30 kilometrin päässä kotoa. Vaatimaton, mutta kodikas. Kesäaikaan vietämme siellä kaikki viikonloput, ja monesti ajaa hurautamme saunan lämmitykseen viikollakin.

4. Joulu. Kesän päättyminen ja syksyn alkaminen on joka vuosi yhtä ikävää. Hyvän mielen saan kuitenkin ajattelemalla, että onneksi kohta on joulu. Joulun valmisteleminen, lumen tulo, pihavalot, reseptien selaaminen, kodin koristeleminen - tämä kaikki on joka vuosi yhtä kutkuttavan mukavaa.

5. Sauna. Melkein jokailtainen rituaalimme. Talviaikaan kotona sähkökiuas on ahkerassa käytössä, ainavalmis sellainen. Saunassa vaihdetaan päivän kuulumiset, tai ollaan ihan hiljaa vaan. Kesällä lämpiää perinteinen puukiuas mökillä. Puiden ja veden kanto tuntuvat mukavilta puuhilta kesäiltana. Löylyistä pulahdus kylmään lampeen tai vilvoittelu kuistilla ilkialastomana, kun ei tarvitse välittää ulkopuolisten katseista.

Tässäpä näitä meikäläisen hyvän mielen juttuja.

En nimeä nyt uusia haasteensaajia,  ottakaa ja vastatkaa, jos siltä tuntuu!





Saan hyvän mielen, jos tämän kaunokaisen talvetus onnistuu...



Sirpaleita

Tiistaina, 10.4.2012

Neljä vapaapäivää takana, edessä  lähtö työpaikalle. Hätäisen bloggauksen tässä ennättää naputella, ennenkuin kyytimies tulee syömään ja vie minut samalla töihin.  Pehmeä lasku arkeen, kun on iltavuoro, ja sain vielä nukkua hujutella vähän pitempään.

Pyhien vietto sai minun kohdallani hieman nolon lopun: Laitoin torstaina pajunkissoja maljakkoon ulkokuistin pöydälle. Vettäkin laitoin kissoille ajattelematta sen enempää. Ja tietysti vielä valitsin painavan kristallivaasin, ettei tuulet heiluttele. Fiksummat arvannevat, kuinka hommassa kävi. Illalla saunan jälkeen menin kuistille haukkaamaan raitista ilmaa ja huomasin vaasin haljenneen palasiksi. Minä tyhmä en älynnyt, että vesi tietysti jäätyy ja rikkoo maljakon. Mies vähän naureskeli partaansa manatessani vaasin kohtaloa ja tyhmää päätäni. Hänhän ei tuollaiseen virheeseen olisi tietystikään sortunut!

No, onneksi sirpaleet tuottavat onnea...

Kylässä

Sunnuntaina, 8.4.2012

Sen verran rennosti on tullut otettua pääsiäisen aika ja oltua tiukasti kotosalla, että tänään alkoi jo hieman pitkästyttää syöminen ja makoilu. Kuin tilauksesta tuli kutsu kahville ystävän luo, sielläpä aika hurahtikin mukavasti. Pitkästä aikaa näin ystäväni kaikki lapsukaisetkin, kun olivat tulleet kotikotia pääsiäisen viettoon. Minä en saanut miestä enkä poikaa mukaani. Pojalla on kaveri yökylässä, ja mies tykkää huilata ja katsella telkkarista urheilua.

Ystäväni oli jo aloittanut puutarhatyöt: olivat leikanneet terijoen salavia ja omenapuita. Minun pitää muistaa myös rapsia rusakon syömiä oksia molemmista omppupuista, heti ensi tilassa. Onneksi ei runkoa ollut järsitty, ainoastaan muutamia alimpia oksia kaluttu. 

Hankia pitkin

Lankalauantaina, 7.4.2012

Eipä ole näkynyt lentäviä trulleja näillä main, ainakaan vielä. Lentotaitoa ei tänään tarvittu, kun pääsimme kovia hankia pitkin kävelemään mökillä. Enpä muista, milloin viimeksi olisin kävellyt oikeasti hangen päällä. Mökille ei ole aurattu tietä koko talvena, joten emme ole siellä myöskään päässeet käymään.

Mukava oli retki, vaikkakin mökkitiellä sai ylittää (tai minun kohdallani alittaa) esteeksi kaartuneita pieniä puita. Kaikki oli paikallaan, muutama pikkuinen mänty oli katkennut, suurempaa tuhoa ei näkynyt. Lunta ja hankea on vielä vaikka muille jakaisi. Lampi oli sula puron suulta, muuten paksussa jäässä.

Muuten on pääsiäisen vietto sujunut verkkaisasti ja rauhallisesti. Eilen tuli otettua parin tunnin päiväunetkin. Mies katseli keittiön pääsiäiskoria, jossa on harvan ohran seassa kolme tipua. Mies sanoi jälkikasvulle, että sinä olet tuo pienin ja hän isoin. Poika katsoi korkeuksistaan isäänsä alaviistoon, taputtaen isänsä päälakea, ja tuumasi tälle: kyllä se taidat olla tänä vuonna sinä, senkin kääpiö.

Kiirastorstaina

Torstaina, 5.4.2012

Kiirastorstai,  ja pääsiäinen edessä. Olisi pitänyt laittaa rairuohot ja  ohrat aikaisemmin kasvamaan. Ovat itäneet ja kasvaneet varsin nihkeästi, ohra ei paljon ollenkaan. Täytynee asetella tipusia vähän reilummin aukkopaikoille.

Keli on varsin erilainen viime pääsiäiseen verrattuna, tosin pääsiäinen on nyt pari viikkoa aikaisemminkin. Katselin merkintöjä viime vuodelta: 20. huhtikuuta on maa ollut sula ja kuiva, koska olen päässyt silloin haravoimaan. Pääsiäisenä oli parisenkymmentä astetta lämmintä ja aurinkoista, kuistilla kukki jo orvokkiamppeli. Nyt ei puhettakaan.

Lunta on tullut alkuviikosta varmaan parikymmenentä senttiä. Maanantaina töistä päästyäni katselin työpaikan ulko-ovella vuoroin lumikinoksia, vuoroin jalassa olevia pikkukenkiä. Mahdoton yhtälö, joka onneksi ratkesi samantien mukavasti miehen kurvatessa autolla minua hakemaan. Talvikamppeet oli pakko sitten ottaa uudestaan käyttöön, pakkastakin ollut öisin yli kymmenen astetta.

Onneksi edessä on neljä päivää vapaata. Ei tarvitse välttämättä lähteä tuvasta mihinkään, satoi tai paistoi. Ei pikkukengissä eikä isommissakaan. Hyvää syötävää, mukavaa lukemista, lupsakkaa seuraa ja rentoa oleskelua.

Palmusunnuntaita

Sunnuntaina, 1.4.2012

Aurinkoinen, mutta muuten talvinen viikonloppu. Lauantaina sain tehtyä oikein suursiivouksen pääsiäistä varten. Minulle ei tule juhlantuntua, ellei kotia ole siivottu kunnolla. Kun sain touhuvaihteen päälle, leivoin samantein voisilmäpullia sekä pullataikinasta pieniä rahkapiirakoita. Poika odotteli jo kärsimättömänä viimeistä pellillistä uunista pois - ei saadakseen maistiaisia, vaan että mutsi ennättäisi lähteä viemään häntä kaupunkiin. Olisi ollut mainio tilaisuus käydä vaikka Viherlandiassa tai Plantsussa hakemassa vähän narsisseja kuistille, mutta pelkkä ajatuskin sai jalat tuntumaan velliltä.

Sunnuntaina olin varannut virpojia varten pientä hyvää, vaan meilläpä ei oikeasti käynyt yhtä ainutta virpojaa! Minä käväisin Onnelassa isosiskon luona, en virpomassa vaan päiväkahvilla. Sisaren kätevä mies oli nikkaroinut linnunpönttöjä, minä sain yhden mukaani. Asettelin sen kotona vajan rappusille lentoaukko seinään päin, ettei kukaan pesiytyisi sinne ennen kuin se saadaan puuhun kiinni. Mustarastaat ovat tulleet pihapiiriin, eilen olin näkevinäni järripeippojakin. 

Kun iltaan mennessä ei virpojia ollut käynyt, päätimme pistellä suklaamunat omiin suihimme. Pikkuisen tuli öllökkä olo äkkimakeasta, joten päälle tein vastapainoksi  lämpimiä voileipiä.