Merikantoa

Torstaina, 30.8.2012

Nuhapyräys, tai mikäliesenytolikaan, tuli ja meni menojaan. Pari päivää oli nenän limakalvot lähes umpeen muurautuneet, mutta turvotus laski yhtä nopeasti kuin tulikin. Mukavaa, kun voi taas hengittää kunnolla, hyvänä apuna vanha kunnon Nasolin.

Pikkuisen piti jännitystä yllä, kykenenkö lähteä suunnitelmani mukaan paikkakunnan vanhaa kirkkoon kesän viimeiseen keskiviikkokonserttiin. Näitä kesäkonsertteja on järjestetty useampana kesänä peräkkäin, ja olen ottanut tavoitteekseni käydä edes yhdessä. Alkukesällä panin jo kalenteriin merkinnän eilisestä Merikanto illasta, mikä toteutettiin tutuin paikkakuntalaisin voimin: solistina baritoni Jarmo Hämäläinen, säestäjänään Marjatta Öhman.

Olo oli onneksi niin hyvä, että päätin lähteä. Ja kyllä kannatti! Ei voi muuta kuin ihmetellä ja ihailla, kun omalta paikkakunnalta löytyy aina vaan uutta osaamista. Kylläpä oli miehen ääni kehittynyt huimasti sitten viime kuuleman (joskus 90-luvulla karaokea paikkakunnan kuppilassa). En ole itse musikaalinen, en omaa laulu- enkä soittotaitoa, mutta kuuntelen sujuvasti elävää musiikkia. Oman kriteerini mukaan esitys on silloin hyvä ja onnistunut, kun selkäpiissä menee kylmät väreet. Ja eilen meni. Samaa mieltä olivat varmaan muutkin, kirkon ääriään myöten täyttäneet kuuntelijat, kun taputuksista ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Punahattu

Maanantaina, 27.8.2012

Leppoisan letkeä sunnuntai, myös sään puolesta. Värkkäsin heti aamusta hieman "kastettavaa" kahvipöytään, gluteenittoman kinkkupiirakan ja omenakääretortun. Viimeinkin sain kutsuttua ystäväni Varpun kahville. Koko kesä on treffejä yritetty, vaan aina on tullut jotain estettä. Häntä kiinnosti nähdä vielä meidän pihakin kukkivana, ennenkuin pakkaset tulevat. 

Niinpä sitten kiertelimme pihalla katselemassa näkymiä. Välillä kävimme sisällä kahvittelemassa (laiskotti, enkä viitsinyt kantaa ulos kahvivärkkejä). Auinko paistaa killotti niin lämpimästi, että istuimme vielä takaterassilla hyvän tovin turisemassa kuulumisia.

Illalla katsoin telkusta Neiti Marplen, saunakin oli kuumana. Sittenpä jo väsymys veti nukkumahuoneen puolella. Nukuin erinomaisen katkonaisesti, nenä meni tukkoon kaiken aikaa. Hieman nuhainen ja tuhruinen olo on edelleenkin. Heitin pojan aamulla linja-autolle ja menin uudestaan petiin. Nyt on ihan virkeä olo, kohta puolin on lähtö työmaalle.

Laitan tähän maanantaipäivän kuvaksi kaunopunahattukuvia. En ole tuosta kasvista aiemmin välittänyt. Viime kesänä ostin Tommolasta taimen, ja voi että, miten nyt siitä tykkään!

Parhaimmillaan

Lauantaina, 25.8.2012

Ihanaa, että viikonlopuksi sattui näin hienot kelit! Pikapikaa viikkosiivousta aamupäivällä. Matot ulos tuulettumaan raikkaaseen ilmaan ja pölypallukoille hushus-kyytiä. Pyykkikone pyörimään ja puhtaat pyykit mankelin ja silitysraudan kautta komeroon.

Sopivasti ennätti nurmikko kuivua, kun sain sisätyöt tehtyä. Siispä mukavasti kasvaneen nurmikon kimppuun. Hikihän siinä tuli, leikkuria lykkiessä. Monessa huushollissa ruohonleikkuu on miesväen työtä, meillä minä haluan ajella vähäisen nurmikon täällä kotona. Mökillä saavat miehet sitten hoidella ruohonleikkuun, kun ei ole niin paljon vaarassa olevia kukkaistutuksia:)

Päiväkahvin aikaan olikin sitten kaikki kotihommat tehtynä, ja oli mahtavaa istahtaa ulos aurinkoon kahvimukin sekä rinkelin kera. Vielä jaksoin siistiä kukkineita kukintoja ja muutama rikkaruohokin tuli kitkettyä. Innostuin vähän leikkelemään keijuangervoja enemmän pallonmuotoisiksi, ja riippahernepensaista katkoin pisimmät oksat. Ympärille katsellessani huomasin puutarhan olevan tällä hetkellä varmasti ihan parhaimmillaan!

Lämmittävää

Pilvisen ja sateentuhruisen päivän piristykseksi sain mukavan ja sydäntä lämmittävän tunnustuksen Katjalta Viherpiiperrystä sun muuta -blogista. Kiitos ja kumarrus!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:1.  Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2.  Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3.  Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4.  Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
    sen eteenpäin.

Jaan tämän kivan tunnustuksen näille seuraamilleni blogeille, jotka eivät huomioni mukaan vielä ole tätä tunnustusta saaneet:

Karolinan puutarha

Piha & Piennar

Hahtuvan heijastus

Marjaanan Maja

Saran mökissä ja puutarhassa

Värikästä

Keskiviikkona, 22.8.2012

Eilisen kolean ja kylmän päivän jälkeen yllättävän lämmintä. Maanantaiyönä oli mittari käynyt lähellä nollaa, muttei onneksi vielä kesäkukat paleltuneet. Pihahommat ovat nyt jääneet ruohonleikkuun tasolle, muuhun ei ole oikein innostusta piisannut.

Kallionauhukset aukaisevat kellanoransseja kukkiaan ja leimukukatkin ovat viimein kukassa. Väriloisto on nyt kauneimmillaan. Tai kauheimmillaan. Huomasin  nimittäin, että värejä on takapihalla jo vähän liikaakin. Täytynee miettiä rauhoittavampia näkymiä, ehkä vihreitä havuja lisää joukkoon?

Avoimet ovet

Maanantaina, 20.8.2012

Sunnuntaina vietettiin avoimien ovien puutarha -päivää. Minä pääsin sisareni ja hänen miehensä mukaan Tampereen reissulle. Heillä oli ihan asiallista asiaakin Tampereelle, mutta samaan keikkaan yhdistettiin käynti Marko Pilven upeaan puutarhaan. Kuinkas muuten, puutarhahörhöjä kun kerran ollaan.

Pilven puutarhassa ovat pääosassa erilaiset havuistutukset siististi kivettyjen käytävien varrella. Hän leikkaa puita rohkeasti ja muotoilee niistä mieleisiään. Havujen välissä kukki hillitysti syysleimuja ja jaloangervoja. Nurmikkoa tässä pihassa ei ole lainkaan. Yleisvaikutelma on tunnelmallinen ja levollinen.

Tässä muutama kuva, (puutarhan omistajan luvalla)



Pilven puutarhasta jatkoimme Hatanpään puistoon katsastamaan ruusuistutukset.



Myös  perennaistutukset oliva silmää hiveleviä

Sattumoisin osuimme Eurooppalaiselle ruokatorille

Matkan seuraava etappi oli Pinsiön taimitarha Ylöjärvellä, mikä oli myös ilmoitettu Avoimien ovien puutarhaksi. Pettymykseksemme portit menivät kuitenkin kiinni juuri nenämme edestä. Sulkivat taimiston, kuten muinakin sunnuntaina tasan klo 16, eikä siitä ollut joustaminen eden pitkämatkaisten vieraiden takia.

Ikeaan ennätimme kuitenkin vielä hyvin, ja sieltä löytyikin taas kaikenlaista pientä mukavaa kotiin. Niin, ja tietysti kävimme syömässä lihapulla-ateriat. Täysin vatsoin olikin hyvä suunnata kotia kohti.

Tosi mukava Tampereen reissu, jälleen kerran. Kiitokset ja kumarrukset Onnelaan:)

Ulkona syömässä

Perjantaina, 17.8.2012

Yöt ovat olleet koleita, mutta päivät edelleen lämpimiä. Vaikka oli pilvistä, näytti mittari silti 23 astetta. Sehän on tämän kesän mittapuussa suorastaan kuumaa keliä.

Leppoisa työpäivä. Taas joutui myöntämään, että on minulla sentään mukava työ, mukavat asiakkaat ja ennenkaikkea erittäin ihana, lämminhenkinen pieni työyhteisö. Eikä se tänä päivänä ole mikään itsestäänselvyys. Onnenpekka taidan olla siinä suhteessa. Täydestä sydämestä voi sanoa, vai kehtaako sitä, että töissä on kivaa.

Kivan työpäivän päälle kiva oli iltakin.  Minä uumoilin, josko lähdemme mökille saunomaan. Vaan miespä halusikin pilkkoa polttopuita talvea varten kotosalla. Minä puolestani päätin, että tänään syömme ulkona. Ensimmäistä kertaa porukalla tänä kesänä. Paria erilaista salaattia kulhoon, perunat kiehumaan ja grilli kuumaksi. Olipa tosi maukas ateria, kaikkien mielestä. Tunnelma oli suorastaan Välimerellisen eksoottinen solisevine suihkuineen ja palavine kynttilöineen.  Aina siihen asti, kunnes naapuri vetäisi ruohonleikkurinsa käyntiin:)

 

 

Pienestä kii

Torstaina, 16.8.2012

Olipas aamu. Heräsin jo 5.30 ennättääkseni kaikessa rauhassa lukea aamun aviisin ja kurppia kahvit. Aamutuuriin oli lähtö ja poika saatava koulubussiin. Tässä vaiheessa ei vielä ollut kiireestä tietoakaan. Kiire tuli vasta sitten, kun pojan tajuntaan viimein upposi kellon olevan jo varttia vaille seitsemän ja bussi lähtisi viiden minuutin kuluttua. Aamupalaleipä kourassa istahti autoon ja päästiin matkaan. Pysäkillä teki bussi jo lähtöä, joten ajoimme sitten 7 kilometriä eteenpäin, että ennätti kyytiin. Se oli pienestä kiinni, minuutti tai kaksi.

Ilta venähti turhan pitkäksi meikäläiselläkin. Alkuillasta toimin miehen sihteerinä laskutuksia kirjoitellen. Välillä ruokaa uuniin ja uunista pois. Nurmikkokin tuli vielä leikattua ennen saunaa. Saunan jälkeen vasta pääsin oikein nauttimaan elokuun lämpimästä illasta ja puutarhan tuoksuista.

Aamutakkisillani kiertelin katsastamassa pihan kasvillisuutta. Kesäkukatkin piti muistaa kastella, meinaa jo unohtua näin loppukesästä. Pitkä lasillinen kuivaa siideriä vielä suihkulähteen lorinaa kuunnellen takaterassilla ennen sänkyä ja iltalukemista.

Piirakkamarjat

Keskiviikkona, 15.8.2012

Muutaman koleamman päivän jälkeen ilma lämpeni ihanan kesäiseksi. Juuri sopivasti, kun koulut alkoivat.

Aamuvuoro eilen töissä. Kotona kahvin ja jäätelön kera terassille nautiskelemaan auringosta ja lämmöstä. Samalla tuli tutkailtua postin tuomia Viherpeukaloiden ja Kodin Kukkien syyskuvastoja. Paljon olisi kaikenlaista ihanuutta taas tarjolla.

Miehen kotiuduttua pakkasimme saunakamppeet ja evästä autoon ja suuntasimme Keuruun kautta mökille saunomaan. Saunan lämpiämistä odotellessa käppäilin lähimetsässä  mustikoita etsimässä. Aika hakusassa olivat. Parahiksi alkukesällä tuli hallayöt mökkimaisemiin mustikan kukinnan aikaan. Puolisen litraa sain ainoastaan haalittua ison kulhon pohjalle. Yhden piirakan marjat.

Mökkisaunassa oli makoisat löylyt jälleen kerran. Istuimme kuistilla vielä hyvän tovin saunan jälkeem kuivattelemassa ja katselemassa tuttua maisemaa. Oli aivan hiljaista, ei kuulunut linnunlaulua eikä koiranhaukkua.  Paljon oli kellastuneita lehtiä jo pudonnut lampeen ja maahan. Pieni haikeus hiipi väkisinkin mieleen, näinkö äkkiä tämä kesä taas mennä vilahti. Pitkästä aikaa olisi tehnyt mieli jäädä yöksikin, vaan kun aamulla oli aikainen lähtö, ajelimme kesäillassa takaisin kotia.

 

Ihanat kärhöt

Maanantaina, 13.8.2012

Nyt on kärhöjen eli klematisten loisto ylimmillään.  Niitä olen istutellut pihaan vähän joka puolelle. Tavallisempia on tullut ostetuksi lähialueen puutarhamyymälöistä, mutta aika monta olen tilannut Saksasta asti Westphalilta.

Kokemukseni mukaan siellä on hyvät, isot taimet, hyvin pakattuna ja posti tuo kotiovelle asti. Viime keväänä tilaamani viisi eri kärhöä postikuluineen tuli maksamaan 52 euroa. Kotimaasta tilattaessa tulee kumma kyllä kalliimmaksi.

 Kiertelin eilen kynän ja lehtiön kanssa pihalla ja listasin ylös kaikki kärhöni. Tällainen saldo tuli:







Loistokärhöjä:

Viola                                     

Jackmannii x

William Kennett

Hagley Hybrid

Warshcawska Nike

Westerplatte

Romantika

Semu

Rouge Cardinal

Comtesse de Bouchaud



Hagley Hybrid









Wars. Nike ja Rouge Cardinal



Viinikärhöjä:                                              

Purpurea Plena Elengans         

Julia Correvon

Entel

Kermesina

Prince Charles

Tuczka

Kommerei

Emilia Plater

Etoile de Violet

Södertälje



Uusin tulokas Entel



vanhin Viola







Loisto- ja viinikärhöjen lisäksi löytyy 4 erilaista alppikärhöä: Tavallinen sininen, jonka nimeä en tiedä, Pink Princess, Rosy O'Grady sekä Alpina Plena.  Alppikärhöt kukkivat alkukesällä.

alppikärhö

Kello- tai tiukukärhöjäkin on muutama: Sininen Eriostemon, vaal.pun. Aljonouska sekä kitukasvuinen Arabella.

Aljonouska

Perennamaisesti kasvavat pensaskärhöt Mandschurica sekä Recta Purpurea.

Jalo- eli loistokärhöjä pidetään vaateliaina kasveina, mutta aika helposti niiden kanssa pärjää, kunhan muistaa muutaman perusasian:

Istutetaan suureen ja syvään kuoppaan. Pohjalle miel. palanutta hevosenlantaa, sitten hyvää puutarhamultaa johon sekoitettu lisäksi kalkkia. Tyven  tulisi jäädä reilusti maan alle.

Minä olen leikannut kärhön muoviruukun sivusta auki, pohjan pois ja nostanut sen kärhön tyven päälle, niin että muovireunat näkyvät maanpinnalla. Sitten olen täyttänyt kevytsoralla ruukun ja tyven. Konsteja on monia:)

Nämä ohjeet koskevat siis pelkästään vaateliaampia loistokärhöjä. Alppikärhöjä kasvatetaan kuin mitä tahansa köynnöstä tai perennaa, ne eivät tarvitse erityisempiä kommervenkkeja.




Julia Correvon


Kärhöt ovat syöppöjä ja juoppoja: Niille on hyvä antaa kastelulannoitetta alkukesästä aina kukkimiseen asti. Tänä kesänä laskujeni mukaan kannoin 5-6 kertaa kannullisen kullekin vaaleanpunaista kastelulannoitetta. Ekstrana upotin tänä kesänä tomaatinlannoitepuikkoja kärhöjen juurialueelle. Ei tutkittua tietoja vaikutuksesta. Joillekin olen upottanut pohjattoman 1 1/2 litran muovipullon istutuskuoppaan nurinpäin. Tästä on hyvä kastella ja vesi menee suoraan juuristolle.

Monet kärhöistä kukkivat aina lumentuloon asti. Toisinaan mokomat diivat eivät meinaa keväällä alkaa kasvuaan, oikuttelevat. Kärhö voi helposti jättää yhden kokonaisen kesän väliin nousematta pinnalle, muttei kuitenkaan kuole. Seuraavana kesänä taas muina miehinä kasvaa kiltisti.

Korkeat köynnökset tarvitsevat myös tukia. Meillä mies on hitsannut harjateräksestä erilaisia häkkyröitä, yksinkertaisin on minun tekeleeni: 3 parimetristä harjateräspiiskaa sidotaan yläpäästään kiinni narulla tai nippusiteellä. Yleensä tahtovat jäädä liian mataliksi.

Lisää hyviä kärhövinkkejä otetaan avosylin vastaan!



Ihan pihalla

Lauantaina, 11.8.2012

Vapaapäivä alkoi ankeasti takaraivopäänsäryllä. Olisi vielä nukuttanut, mutta pakko oli nousta pystyasentoon. Muutaman kahvikupillisen jälkeen jomotus hieman laantui. Huomaa, etten ole päässyt hierojalle neljään viikkoon,  kun normaali tahti on kahden viikon välein. Poika onneksi jaksoi hieroa äitinsä harteita ja niskaa.

Viikkosiivousta, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sitä tavallista arkea. Ruokailun jälkeen oli mukava päästä pitkästä aikaa pihalle kiertelemään. Katkoin kukkineita kukintojen varsia ja perkasin ränsistyneitä pois. Nautiskelin aurinkoisesta kelistä etupihan penkki-köynnöskaarihärpäkkeessä istuskellen. Siinä tuli myös hörpättyä päiväkahvit pannukakun kera.

Kaikenlaista uutta suunnitelmaa meinaa pukata, aina on jotakin petrattavaa. Mutta sehän se justiinsa hauskaa onkin. Jatkuva muutos.

 

Viiraa

Torstaina, 9.8.2012

Meikäläisellä viiraa päästä. Tässä vaiheessa kesää aloin jo nimittäin ajattelemaan joulua. Ihan kuin huomaamatta kävin lukaisemassa omat blogimerkintäni viime marras- ja joulukuulta. Tuli niin jouluinen olo, ja kaikki joulujutut alkoivat hiipiä mieleen.

Huhhuh ja pään ravistus, ei nyt sentään vielä! Nautitaanpas tämä kesä, tai se mitä siitä vielä on jäljellä, kunnolla loppuun. Eilen ja tänään on ollut melko viileää, sekö lie tuonut jo talven mieleen.

Aamulla ennen töihinlähtöä kiertelin kameran kanssa kuvauskierroksen pihalla. Kesäkukat ovat aika onnettomia verrattuna viime kesäisiin. Keijunmekko ei ole kasvanut varmaan kymmentäkään senttiä kesän aikana. Koristemaissit ovat aiempina kesinä yltäneet puoleentoista metriin, nyt hädin tuskin puolta metriä hipovat. Pelakuut aloittelevat vasta kukintaansa, samoin vanha runkoruusu.

Kasvilavassa ainoastaan kesäkurpitsa voi hyvin. Salaatit kyllä kasvoivat, mutta etanat ovat ne jäystäneet reikäisiksi, ei niitä tee mieli syödä. Tilli ei kasvanut ollenkaan, eikä mangoldikaan kukoista. Persiljasta ja ruohosipulista on sentään ollut iloa ruoanlaitossa. Jospa loppukesä olisi nyt oikein lämmin ja aurinkoinen!

Hopeaa

Tiistaina, 7.8.2012

Pitkästä aikaa aamuvuoro töissä. Hieman pelkäsin, kuinka pääsen aamulla varttia vaille kuusi sängystä, mutta hyvinpä tuo sujui vanhasta muistista. Illasta on nukkumaanmeno venähtänyt puolen yön hujakoille olympialaisia töllätessä. Tänään tuli sitten se kaivattu mitalikin Suomelle.

Sadetta vaihteeksi. Sainpa siivottua sisällä enimpiä sotkuja, kun ei ollut kiire pihalle. Poika lähti kaverinsa perheen mukana Päijänteelle mökkeilemään, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja raivasin huonettaan vähän inhimillisempään kuntoon.

Mitalipurjehdusta heittäydyin sohvalle seuraamaan, ja nukahdin. Pari tuntia meni että heilahti. Nythän sitä jaksaa taas illan valvoa:)

Hopeaa hohtaa tämä piikkiputkikin

Hopeakuusi

Ohotanmaruna

Vielä on kesää jäljellä...

Maanantaina, 6.8.2012

Heinäkuu on ehtinyt jo vaihtua elokuuhun tässä postausten välissä. Viime viikko meni niin kiireisesti, etten ennättänyt koneen ääreen juurikaan istahtaa. Illat menivät työtyössä ja töiden jälkeen piti vielä ennättää reilata pihaa paraatikuntoon, kun oli tulossa puutarhavieraita katselmukselle.

Perjantai-iltana mies leikkasi ränsän orapihlaja-aitamme tasaiseksi, minä toimin haravatyttönä. Kitkemistä, nyppimistä, kukkineiden kukintojen leikkaamista ja kanttaamista riitti sitten lauantaille. Vieraiden piti tulla alunperin maanantaina, mutta uhkaava sade aikaisti heidän tulonsa jo sunnuntaille. Sunnuntaina olikin sitten aivan mahtava aurinkoinen sää. Pieni kuuro tuli iltapäivällä, sopivasti päiväkahvien aikaan, joten se ei meitä haitannut.

Tänään olen viettänyt lomapäivää. Nautiskelin lämmöstä ja auringosta terassilla. Kutsuin vanhempani päiväkahville, heidän lähdettyään otin parin tunnin päiväunet. Illalla ajelimme mökille saunomaan ja vietimme mukavan elokuun illan mökkimaisemissa.

Kotipihalla alkaa kukkaloisto olla parhaimmillaan: kärhöt avaavat uusia kukintoja jatkuvasti, syysleimut ovat kukassa. Väriminttu hehkuu kirkkaanpunaisena valkeiden liljojen vierellä.  Etupihalla lemppariruusuni, Europeanat, kukkivat sametinpunaisina.