Torstaina, 4.7.2013
Tulipas sitä taas reissattua! Eilen aamulla tuli sisareni miehineen, eli Onnelan väki, nappaamaan minut jälleen kerran autonsa takapenkkiläiseksi. Matkan kohteena oli tällä kertaa
Vakka-taimi Pyhärannan Ihodessa, Euran ja Rauman välimaastossa.
Lankoni oli värkännyt meille eväskorin mukaan. Tampereen tienoilla pysähdyimme hörppäämään retkikahvit ja sämpylät. Seuraava pysähdys olikin sitten Huittisissa, missä söimme maittavan lounaan. Täysin vatsoin jatkoimme taivalta, hieman harmitellen sateista keliä. Sisareni mies lupasi pontevasti, että perillä paistaisi aurinko. Tätähän me sisareni kanssa emme meinanneet ihan heti uskoa, vaan kuinkas kävikään? Perillä sateesta ei ollut tietoakaan, ja auringonpaisteessa saimme tutkailla kaikkia harvinaisia ja eksoottisiakin kasveja. Olipa siellä valtavat määrät kasveja, joista en ole kuullutkaan!
Minä en oikein tällä kertaa osannut tarttua mihinkään, kun ei ollut tarkempaa tietoa kasveista ja niiden menestymisestä. Sisareni järjestelmällisenä ja järkevänä naisihmisenä oli ennalta tutkinut netistä tarjontaa, ja laatinut listan mukaan. No, sainhan minäkin sitten pari luppiota kokeiltavaksi kukkahalmeeseeni ystävälliseltä isännältä.
Seuraava etappi oli Rauma, missä en ennen ollut käynytkään. Kiertelimme hienossa vanhassa kaupungissa ihastellen vanhoja puurakennuksia. Pistäydyimme kahville ja leivoksille kivaan kahvilaan. Mertakin kävimme ihailemassa ennekuin suuntasimme autonnokan Porin kautta kotimatkalle. Kiitokset taas kerran Onnelaan hienosta reissusta:)
Kotipihalla jalopähkämöiden kukinta on jo loistonsa loppupuolella. Tykkään tästä kovasti, minusta se on tosi kauniin värinen. Olen laittanut sitä myös takapihalle, kummasti jaksaa kukkia varjoisammassakin paikassa. Kitkemishommaa on piisannut, vesiheinä intoutui sateista. Kukkineita kukintoja olen siistinyt, sekä napsinut pensassaksilla brabantintuijia ja kokeeksi myös röyhytatarta, ettei olisi niin kovasti röyhy :)