Maanantaina, 28.8.2013
Olipas viikonloppu! Sekaan mahtui niin iloa kuin vähän huolenaihettakin. Perjantaina sairastui jälkikasvumme. Kuume nousi yli 39 asteen ja kurkku kipeytyi. Buranaa lääkkeeksi, mutta olo ei tahtonut kohentua. Lauantaina oli kummityttö nuoremman häät tässä melkein naapurissa. Poika tuntui kuitenkin sen verran kipeältä edelleen, että kompromissina minä lähdin yksin edustamaan perhettämme, ja mies jäi pojan turvaksi ja seuraksi kotia.
Häät olivat juuri niin ihanat, niinkuin nyt häät yleensäkin voivat olla. Vihkiminen tapahtui ulkosalla maatilamatkailuyrityksen pihapiirissä. Kahden riippakoivun alla nurmikolla, taustalla järvimaisema kauniissa auringonpaisteessa. Kaunis morsian järjesti yllätyksen päräyttämällä paikalle rennosti isolla mönkkärillä valkoisen mekon helmat vaan hulmuten. Siitä käynti jatkui pienen morsiustytön seurassa odottavan sulhon luo pitkin nurmikolle levitettyä iloisen kirjavaa räsymattoa. "Häämarssina" soi kitaran säestyksellä nuoren miehen laulamana "Jos sä tahdot niin". Tässä vaiheessa piti nenäliina kaivella esiin.
Juhlat onnistuivat mainiosti, ruoka oli hyvää ja kakku maukasta. Tanssiakin pääsi pitkästä aikaa kokeilemaan.
Yöllä kotiuduttani jälkikasvu kömpi viereeni sänkyyn ja sanoi kurkun olevan kuin tulessa, ei pystynyt kunnolla puhumaankaan, ja kuume edelleen korkea. Aamulla sitten päivystykseen ja sieltä lähetteellä keskussairaalaan, kun tulehdusarvot olivat yli 200. Sairaalassa tippaan ja antibiootteja suoraan suoneen. Yöllä pääsi puoli kahdentoista aikaan kotia ja aamusta oli määräys mennä saamaan jatkohoitoa omaan tk:een. Ärhäkkä angiina oli päässyt pesiytymään kitusiin, mutta eiköhän tuo hyvällä hoidolla tokene, vielä käy iltapäivällä saamassa yhden annoksen lääkitystä. Että tämmöistä tällä kertaa.
