Yökiitäjä

Sunnuntaina, 24.11.2013

Hiukan kohmeisin sormin tässä kirjottaa näpyttelen blogipäivitystä. Kävin nimittäin juuri virittelemässä ulos loputkin jouluvalot. Keväällä valoja irrotellessa kesäsäilöön olen olevinaan aina niin fiksu ja käärin valojohdot säntillisesti kiepille, että ne on kätevä taas laitella seuraavana jouluna. Vaan aina ne menevät varastossa itsekseen solmuun, niin että niitä saa irrotella ja oikoa hyvän tovin.

Viime yönä ja vielä tänään päivällä olen nukkunut pois univelkaa, jota tuli perjantaina. Meillä oli ammattiosaston pikkujouluruokailu Jyväskylässä ravintola Martinassa. Paikka oli ennestään vieras minulle, mutta voin suositella lämpimästi: ruoka oli aivan erinomaisen tasokasta ja hyvää. Lähtiessä olin muka päättänyt, että minkäänlaisille jatkoille en kyllä lähde. Vaan toisin kävi.

Pieni, mutta sitäkin innokkaampi porukka sai minut ylipuhuttua (eikä siihen kyllä paljoa tarvinnut) mukaansa. Jyväshovin kautta matka vei Londoniin katsomaan Ressua ja Jussia. Väkeä oli kuin pipoa ja meininki melkoinen. Kyyti tuli sitten aamuyöllä noutamaan väsyneet juhlijat. Ja minä kun olen sellainen tapaus, etten saa nukutuksi, jos valvon liian myöhään. Mutta hauskaa oli ja nyt on univelatkin kuitattu:)




Kaksi puuta

Tiistaina, 19.11.2013

Tässä mietin, että mihinkähän meikäläisen aika oikein menee, kun ei ennätä olevinaan edes blogia päivittää. Tai sitten on käynyt vanhemmiten vaan niin hitaaksi, että samat hommat vievät enemmän aikaa kuin ennen. Toisaalta tällainen pimeys ja märkyys väsyttävätkin, ettei aina ole oikein innostusta ja inspiraatiota mihinkään ylimääräiseen. Pakolliset kotihommat töiden jälkeen, ja lösähdys sohvannurkkaan töllön ääreen.
 
Eino-myrsky pyyhkäisi sunnuntaina voimalla pitäjämme yli. Meillä kirkonkylällä ei ollut sähkökatkoksia, mutta sivukylillä sitäkin enemmän. Vanhemmiltani katkesi sähkö sunnuntaina aamupäivällä ja palasi vasta seuraavan päivän iltapäivällä. Sähkölämmitteisessä talossa alkoi kylmä jo tulla, onneksi pääsivät huonosti nukutun yön jälkeen vanhemman sisareni luo lämmittelemään ja kahville.
 
Minä jätin tapani mukaan omppupuiden verkottamisen taas kerran viime tippaan. Sunnuntaina sain viimeinkin homman tehtyä, ennenkuin pakkaset ja lumi tulevat.  Siinä kaameassa tuulessa ja myräkässä pyörittelin tukka pöllyten verkot kolmen omenapuun ympärille, varuiksi verkotin myös viime kesänä istutetun Tuurenpihlajan.
 
Kiertelin pihalla hyvän tovin katsastamassa paikkoja. Vehreät havut erottuvat taas edukseen ruskean seasta. Aiemmin syksyllä istutin takapihan penkin reunaan kaksi rungollista pallotuijaa, jotka kasvoivat viime kesänä ruukuissa. Ne nähdessäni alkoi jostakin kumman syystä mielessä  soimaan heti Juha Tapion laulu "kaksi vanhaa puuta" :)
 
 

 
 
 
 
 
 
 

Isänpäivää

Lauantaina, 9.11.2013

Leppoisa vapaapäivä alkaa kääntyä pikkuhiljaa iltaan. Siivoukset, pyykkäykset ja ruoanlaitot on tehtynä ja ennen saunaa ennättää viettää pienen hetken koneen ja blogin parissa, kuunnellen Entisten Nuorten Sävellahjaa.

Huomenna vietetetään isänpäivää. Minä tekaisin perinteisen mansikka-kermakakun juhlistamaan huomista kahvipöytää. Koristeeksi sulatin hieman tummaa suklaata ja vuolin kuorimaveitsellä lastuja valkosuklaasta.
Lahjakin on tosi perinteinen, Reinot. Mies kun tykkää kuljeskellä niissä melkein kesät talvet, niin ne kuluvatkin sitten tosi nopeasti huonoiksi ja likaisiksi.


Mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille!





Havuja

5.11.2013

Märkää ja pimeää. Entinen kollega sanoisi, että on kaksi pimeää vastakkain. Kyllä marraskuu olisi ankeaa aikaa, ellei olisi tietoa joulun lähestymisestä! Minusta on mukavaa seurata, kun pikkuhiljaa ilmestyy jouluvaloja ja lyhtyjä kyläläisten pihoihin tuomaan iloa ja valoa synkeyteen.

Minäkin virittelin jo Pyhäinpäivänä ensimmäisen pienen valosarjan kuistille. Katkoin ensin takarajan kummituskuusista pisimpiä oksia. Niistä sain materiaalia kuistin koristeluun. Olisin voinut askarrella perinteisen havukranssin ulko-oveen, mutten vieläkään ole hennonnut lyödä naulan naulaa suht uuteen oveen. Kranssin sijasta punoinkin sitten  havupötkylän oven viereiselle kapealle puiselle kaistaleelle, jossa jo oli valmiiksi naulakin. Koristeeksi tälläsin puisen tervetuloa-kyltin ja kimaltelevan ohuen nauhan. Vaihdan sitten adventtina jouluisempaan asuun.

Pöydälle sommittelin havunoksista ja vanhasta pajukorista asetelman, johon laitoin pienen valosarjan. Tuo mukavasti lämmintä valoa kuistille. Toiselle pöydälle rustasin myös pelkistetyn havunoksakoristelun, somisteeksi vuosia sitten ompelemani pehmosydämen.