Vuoden vaihteessa on hyvä tehdä katsaus menneeseen puutarhavuoteen 2013. Talvi oli kunnon talvi, ja tuntuikin etteivät metriset lumikinokset sula ikinä. Harrastelijatarhuri vahtasi turhautuneena ikkunasta lumen peittämiä kukkahalmeitaan vielä huhtikuussa. Tuntumaa multaan sain pienen annoksen kylväessäni koristemaissin siemeniä itämään huhtikuun alussa.
Huhtikuun lopussa hanget olivat huvenneet sen verran, että ensimmäisenä urheasti maasta punertavia päitään nostivat köynnöspinaatin terhakat alut.
Toukokuussa sää lämpenikin sitten vauhdilla ja talvi vaihtui lähes kertarysäyksellä kesäisen helteisiin keleihin. Yhtäkkiä puutarha rehahti täyteen vehreyteen. Helteiden vuoksi jäi puutarhanhoito kastelun tasolle.
Kuumassa ei jaksanut kantata eikä kitkeä. Nautiskelin ihanista keleistä ja kasvun seuraamisesta uutukaisessa keinussa takaterassilla.
Kevät ja alkukesä oli tosi kuivaa. Kuivuus ja äkkiä alkanut kuumuus ruskistuttivat takapihan tuijat ikävästi. Menetyksiä oli muitakin. Etupihalle
istuttamani helmiorapihlaja ei kestänyt talvea. Monta vuotta kasvanut runkomallinen purppuraheisiangervo kitui myös hengiltä, samoin edelliskesänä istutettu runkomallinen aroniapuu. Myös muutama Europeana-ruusu oli heittänyt veivinsä talven aikana.
Juhannukseen mennessä tuntui, että kohta ovat jo kaikki kasvit kukkineet. Pionit kukkivat tosi ihanasti, eikä niitä nyt sadekaan piiskannut maahan.
Kesäkukkina oli etukuistilla perinteiset miljoonakelloamppelit. Isoissa laatikoissa oli tuijaa, sekä koristebataatteja. Kesäkukat kiittivät lämpöisistä keleistä kukkimalla aivan älyttömästi, amppelien ympärimittä kesän lopulla oli varmasti yli metrin.
Helteet eivät houkutelleet juurikaan taimiostoksille. Talvella olin tilannut Viherpeukaloista muutamia kasveja, ihana tuttavuus oli loistavan sininen tädyke Royal Candless. Menetettyjen ruusujen tilalle ei koko Jyväskylästä löytynyt enää Europeanaa, joten otin muutaman Kaarinan.
Kesän taimistoreissut tuli tehtyä hieman kauemmaksi totutusta. Kesäkuun lopulla ajelimme sisareni kanssa Pietarsaareen Blomqvistin taimistolle, ja toinen reissu tehtiin Rauman lähelle Vakka-Taimeen. Näistä mukaan tarttui erilaisia punasävyisiä heisiangervoja, Tuurenpihlaja, luppiota, sekä keltalehtisiä angervoja.
Kesän kohokohta, jota olin jännittänyt koko vuoden, oli heinäkuun alussa. Silloin ilmestyi nimittäin Viherpiha-lehti, jossa oli juttu meidän pihastamme. Toimittaja Anne Kärkkäinen ja valokuvaaja Raija Kolehmainen olivatkin tehneet puutarhastamme oikein edustavan ja hienon jutun kauniine kuvineen.
Meidän oman "puutarhaseuramme", eli Keski-Suomen puutarhanettiläisten taimivaihdot olivat tänä vuonna alkukesästä Jyväskylän Kuokkalassa, sekä loppukesällä meillä. Sattui tietysti se ainut sadepäivän pitkiin aikoihin, ja sateessa kiertelimme katselemassa minun rustailujani.
Kärhöt tykkäsivät aurinkoisesta ja helteisestä kesästä ja kukkivat hienosti ja runsaasti. Kastella niitä kyllä piti normaalia enemmän. Kuivuus jatkui myös heinäkuussa, nurmikkokin kuivui paikoittain.
Positiivinen yllätys oli pallohortensia Annabella. Istutin etupihan lätäkön ryhmään sen ihan kokeilumielessä edelliskesänä, enkä uskonut sen kestävän talven yli. Sepä kukkikin kauniisti, ja siitä innostuneena hankin loppukesällä toisen samanlaisen. Samassa penkissä kermesmarja jatkoi roimaa kasvuaan peitoten jo vieressä kasvavia.
Positiivinen yllätys oli pallohortensia Annabella. Istutin etupihan lätäkön ryhmään sen ihan kokeilumielessä edelliskesänä, enkä uskonut sen kestävän talven yli. Sepä kukkikin kauniisti, ja siitä innostuneena hankin loppukesällä toisen samanlaisen. Samassa penkissä kermesmarja jatkoi roimaa kasvuaan peitoten jo vieressä kasvavia.
Loppukesä oli taas värikästä kukintaa. Muutamia lehtokotiloita löytyi ilta myöhäisellä nurmikolta, näyttää siltä että ovat tulleet jäädäkseen. Ferramolia kylvin kukkapenkkeihin. Kaiken värikkyyden keskellä näyttävät vihreät havut mukavan rauhallisilta. Niitä istutin muutaman lisää.
Elokuu jatkui lämpimänä. Oli ihanaa istahtaa takaterassin keinuun saunan jälkeen leppeään pimenevään iltaan ja kuunnella suihkulähteen solinaa ja naapurin tuulikellon vienoa helinää. Myöhään yöhön saatoimme siipan kanssa vaan istuskella ja ihmetellä.
Syyskuukin oli vielä lämmin, ja sain uutta intoa pihatöihin. Muokkasin etupihan kahta istutusaluetta ja samantein suurensin niitä hiukan. Talvi on vielä aikaa pohtia, mitä näihin multaisiin kohtiin ensi keväänä istuttaisin. Muuta uutta aluetta en tehnytkään.
Syksy oli leuto ja pitkä, marraskuussa satanut lumi on sulanut pois, ja koko joulun aika loppuvuoteen asti on ollut lämmintä ja sateista. Täytyy vain toivoa, että kasvit pärjäävät talven yli. Runsas lumipeite auttaisi kovasti siinä asiassa.
Näissä maisemissa, kasvien ja puskien välissä, mä näitä polkuja tallaan... toivon mukaan myös ensi kesänä:)
Näissä maisemissa, kasvien ja puskien välissä, mä näitä polkuja tallaan... toivon mukaan myös ensi kesänä:)
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, puutarhavuosi 2013 Lätykässä
