Lomailua auringossa

Maanantaina, 16.3.2015

Talvilomaviikko alkoi oikein aurinkoisissa ja keväisissä merkeissä, ja ennusteen mukaan pitäisi jatkuakin ainakin muutaman päivän. Aloitin perinteisesti hemmottelemalla itseäni kampaajakäynnillä. Takaisin päin kävelin oikein nautiskellen hienosta kelistä.

Kotona vaihdoin vaatteet ja läksin ulos katsastamaan oman pihan tilanteen. Kevään ensimmäiset pihatyöt tuli vissiin tehtyä, kun peittelin nuorimmat tuijat liialta auringonporotukselta. Keräilin lumesta paljastuneita pihatulien metallikuoria roskiin. Roskiin lähti myös takapihan terassin keinun katos, tai ne riekaleet, mitä siitä enää oli jäljellä. 

Välillä käväisin sisällä laittamassa kahvia tippumaan, vähensin vaatetustakin, kun auringossa tuli yllättävän kuuma. Istahdin kahvikupposen kera keinuun nauttimaan auringosta. Tuntui vähän uskomattomalta, kun ympärillä on vielä lunta ja jäätä vaikka miten paljon, mutta aurigon porottaessa tuli kuuma kuin kesällä konsaan.

Hanki kantoi niin hienosti, että kiersin koko pihan. Eteläseinustalla oli lumet jo niin vähissä, että köynnöspinaatin tummanpunaiset alut olivat jo näkyvissä. Muuta elonmerkkiä ei vielä (onneksi) näkynyt. Ennättävät kuitenkin vielä paleltua, onhan vasta maaliskuu puolessa välissä.

Ihan tällaiset näkymät ei vielä terassilla ole, mutta ehkäpä sitten kesemmällä:)



Kässää

Sunnuntaina, 8.3.2015

En ole pitkään, pitkään aikaan värkännyt minkään sortin käsitöitä. Pari viikkoa sitten pistäytyessäni lähikaupassa, osui silmiini niin nätinvärinen sukkalanka, että piti sortua. Siitähän se sitten lähti, villitys. Parin päivän päästä hainkin jo uutta sukkalankaa, neljät sukat tuli neulottua ihan kuin huomaamatta. Neulehalut vaan kasvoivat, ja seuraavaksi pitikin jo poiketa paikalliseen tekstiilikauppaan. Sain nimittäin päähäni neuloa kummityttären vauvalle nutun. 

Ihastuttavan vaaleanpunaista lankaa jokunen kerä. Mallikin löytyi kirjaston käsityölehdestä. Enpä olekaan vauvannuttuja neulonut pariinkymmeneen vuoteen, viimeksi omalle jälkikasvulle. Se homma veti niin mukanaan, että oikein odotin päästä neuleen kimppuun. Nyt on söpö villatakki ja myssy odottamassa vielä nimetöntä käyttäjäänsä.

Innostuin käsillä tekemisestä  niin, että seuraavaksi suunnittelin tilkkupeiton samaiselle tyttöselle. Ennestään oli valmiina joitakin tilkkuja, sekä juuri sopivan kokoinen vanukappale. Ostin pari värikästä kankaanpalaa lisäksi, ja aloin tuumasta toimeen. Yksi ilta meni leikatessa palat valmiiksi, ja lauantaina sitten ommella rutkutin peiton kasaan. Siitä tuli mielestäni kyllä tosi kiva:)