Mahtavan kesäinen viikonloppu ilmojen puolesta! Pihatyöt jäivät minulta ruohonleikkuun ja kesäkukkien kastelun tasolle. Olisihan tuota tekemistä ollut vaikka mitä. Edellisviikonlopun jäljiltä jäi kottareihin täysi kuorma, jota ei nyt sitten saa vietyä kompostipaikalle tyhjennykselle. Kompostipolku on nimittäin täynnä kaadetun puun oksaa ja risua, jotka miehen pitäisi raijata pois tontilta, kunhan kerkeää. Puu kaadettiin kompostialueen päälle, onneksi kaatajat sentään älysivät nostaa biolanin muovikuoren pois alta rikkoutumasta. Ja tuntuu, että joka hommaan tarvitaan nyt niitä kottareita. Taitaa haiskahtaa tekosyylle:)
Lauantaina vietimme lähisuvun kesken vanhempiemme yhteisiä synttäreitä. Kokoonnuimme veljeni kotia syömään ja kakkukahveille. Jokainen toi syötävää tullessaan, niin ei yhden tarvinnut tehdä kaikkea. Ruoka oli kin herkullista, ihanaa kun pääsi valmiiseen pöytään. Isä ja äitikin pääsivät valmiille ruoalle ja näkivät jälkeläisensä yhtäaikaa. Suvun nuorinkin, 4 kk ikäinen lapsenlapsenlapsi oli kaikkien hellittävänä.
Illalla sytyttelin lyhtyjä puutarhaan ja kuistille. Vähän aikaa tarkeni pimeässä istuskella ja tunnelmoida. Uni ei meinannut millään tarttua silmään. Yöunien lyhyys taisi vaikuttaa, kun tänään ruokailun jälkeen iltapäivällä heitin terassin keinuun pitkälleni. Torkahdin ihan uneen asti, heräsin hätkähtäen kummalliseen tunteeseen, kun viileä tuulenpuuska pyyhki naamaa. En meinannut heti käsittää, missä olin ja mitä tapahtuu.
Syksyn värejä alkaa näkyä vääjäämättä pihalla. Villiviini on punastunut, ja moni pensas ja perenna kellastunut. Kärhöt ja leimut kukkivat kuitenkin vielä.
