Joulusta enää muistot

Maanantaina, 28.12.2015

Kirpakka pikku pakkanen saattelee vanhaa vuotta loppuun. Tuntuu plusasteiden jälkeen suorastaan hytisyttävän  kylmältä, varsinkin kun  tuulenhuju käy. Musta, tai pikemminkin vihreä joulu oli meillä. Aivan kuten Onnelan isäntä ennustikin jo alkusyksystä.

Joulun aika meni leppoisasti ja rauhallisesti. Joulunaluspäivät  huhkin oikein tosissani siivouksen, leipomisten, laatikoiden valmistuksen ym. kanssa. Lahjojen hankintakin jäi viime tinkaan.  Joulukuusi koristeltiin jo aatonaattona. Arvasin, että tulee joulutervehdysten tuojia, kuten aikaisempinakin vuosina, ja minusta on kiva, että joulukoristeet kuusta myöten ovat silloin jo paikallaan.

Arvaukseni osuikin oikeaan. Ensimmäisenä käväisi esimieheni. Hän tuli jo aamupäivällä kesken pullan leipomisen tuomaan joulumuistamisen. Muutama tovi ehdittiin jutustella, mutta lämpimäisiä ei vielä ollut tarjolla. Kummityttäreni toi omatekemänsä joulukoristeen, kiire oli hänelläkin eteenpäin. Nuorempi sisareni ja miehensä toivat jo perinteeksi muodostuneen itsesavustetun herkullisen lohen. Illan suussa kävimme vanhemmilleni viemässä omat lahjamme ja tuoretta pullaa sekä kahvikakun. Myöhemmin illalla käväisi vielä ystäväni perheineen. Saimme Ranskan tuliaisina kilisevät paketit, ei ole vielä maistettu.

Hektisen aatonaaton jälkeen jouluaatto sujuikin sitten hyvin rauhallissa merkeissä, ihan oman perheen kesken. Joulupäivänä käväisivät Onnelalaiset kahvilla. Me ei kyläilty, mökillä käväistiin kääntymässä, ja Tapaninpäivänä pienellä ajelulla. Muuten oli ihana vaan olla ja möllöttää ja syödä välillä. Telkkarista katseltiin elokuvia ja otettiin päiväunia. Sen totesin taas kerran, että ihan turhaa leipoa montaa sorttia, syömättä tahtovat jäädä.

Tänään alkoi arki ja työt. Onneksi oli iltavuoro ja sain nukkua vähän pitempään, rytmit kun ehtivät mennä sekaisin viikon aikana. Hauska aloitus oli työpäivälle, kun päivän ensimmäinen asiakas, vanhempi herrahenkilö, sanoi tulleensa katsomaan olenko paikalla. Oli nimittäin nähnyt unta, että joulupukki oli minut konttinsa napannut ja vienyt Korvatunturille:) Kyllä siinä naurua piisasi muillekin asiakkaille!
Mukavaa loppuvuotta!


Joulua!

Keskiviikkona, 23.12.2015

Nyt voi jo huokaista kaikesta joulutohinasta! Aika lailla viime tippaan jäi minun jouluvalmisteluni tänä vuonna. Eilen ja tänään on uuni käynyt kuumana, mutta nyt on kaikki valmiina, ja voin rauhoittua joulun viettoon. 

Yön aikaan oli satanut vähäsen luntakin, sen verran, että maa oli vähän aikaa valkoinen. Nyt taitaa tuo pieni lumikerros jo sulaa pois, mutta eiköhän sitä vielä tule lisääkin. 

Oikein leppoisaa ja mukavaa joulun aikaa kaikille!









Voihan Kirwa

Maanantaina, 14.12.2015

On se jännä juttu, miten jotkut ihmiset säteilevät positiivista voimaa ja lämpöä niin, että se tarttuu ihan väkisin toisiinkin! Tänään kävi niin, kun sain tavata ilmielävänä entisen juoksijalupauksen, nykyisen satusedän,  Wilson Kirwan. Hän oli kylämme kouluilla tarinoimassa päivällä, ja myöhemmin kirjastolla. Muutaman sanan ehdin hänen kanssaan vaihtaa, ja voi että, miten iloiselle mielelle hän minut sai! Kotia kävellessäni hymyilin kuin jakoavain itsekseni. En muuten muistanut mainita hänelle, että aina kun näen ruusuissani kirvoja, tapaan sanoa wilsonien hyökänneen. Olisikohan hän ymmärtänyt?

Positiivista energiaa tähän pimeyteen tarvitaankin. Tänään on pitkästä aikaa pikku pakkanen, ja luntakin luvattiin loppuviikolla. Jospa se joulu sittenkin olisi valkoinen:)

Minä olen laiskotellut koko syksyn. Pikkuisen olen innostunut välillä käsitöitä värkkäämään. Viime talvena virkkasin langanjämistä isoäidin neliöitä, periaatteella ruskea-valkea-sävyistä. Mukavasti niihin sainkin lankakerän loppuja uppoamaan. Langat loppuivat, samoin innostus keväällä. Joku aika sitten kaivoin lappuset esille ja yhdistelin ne toisiinsa. Eipä siitä kovin iso peitto tullut, mutta soveltuu jalkojen lämmikkeeksi sohvalle. Kiva tunne, kun sai valmista aikaan.

Pitäisi pikku hiljaa tehdä jotain joulun hyväksi. Koristeita olen vähäsen asetellut kotia, mutta leipomiset sun muut jää ensi viikonloppuun ja alkuviikkoon. 

Mukavaa joulun odotusta, ja muistetaan olla kilttejä!




Kuistilla kärvistelee vielä viimeinen kesäkukka hengissä! Tuo tumma pallukka on kesäsypressi, joka ei vielä ole paleltunut.