Sukkatonttu

Maanantaina, 5.12.2016

Hellou  pitkästä aikaa! Syksy on vaihtunut talveksi sitten viime näkemän. Lokakuu ja marraskuu menivät ilman yhtä ainoata blogimerkintää. Tuntui, ettei ole mitään kerrottavaa kesän mentyä. Täytyy sanoa, että on kyllä ollut erinomaisen ankea ja henkisesti raskas syksy.    Huolta ja unettomia öitä on aihettanut lähinnä jälkikasvumme.  Itsenäisen elämän alussa hänellä on ollut monenlaista vastoinkäymistä ja kompurointia. Äitiä on tarvittu olkapäänä ja tukena, samoin iskää. 

Onneksi on joulu tulossa, se jaksaa kaikesta huolimatta tuoda iloa ja hyvää mieltä. Aamupäivällä asettelin lisää ulos jouluvaloja, niitä on niin mukava katsella pimeässä. Syksyn mittaan olen  innostunut kutomaan pitkävartisia kirjoneulesukkia pukinkonttiin.  Tänään juuri sain pääteltyä yhdet kukkakuvioiset ihanuudet. Päättelemisessä on kyllä hirmuinen työ, kun on monta eri väristä lankaa neuleessa.

Tänään teen piparitaikinan tekeytymään yön yli. Huomenna on sitten luvassa jouluista tuoksua huusholliin.  Ehkä leivon jotain muutakin, jos viitsin.  Torttuja tein pari viikkoa sitten pakastimeen pienen annoksen, ja ne on  kohta syötykin. Täytyyhän pikkujoulutorttuja olla:)

Hyvää itsenäisyyspäivää Ysiysi!

Neljä kättä ja Black & Decker

Maanantaina, 26.9.2016

Syksy etenee värikkäänä ja mukavan lämpöisin kelein. Ei ole vielä tarvinnut pipoa ja hanskoja kaivella esille. Eikä muuten sukkahousujakaan.

Minä en ole viitsinyt tehdä ulkona kovinkaan paljoa vielä syystöitä.  Joitakin kesäkukkia olen kantanut kompostiin ja vähäsen katkonut perennojen varsia. Kukkasipulit saavat vielä odottaa istuttamistaan, kun on niin lämmintä vielä.

Ostaa pätkäytin tässä muutama viikko sitten oksasilppurin. Lähdettiin Onnelan väen kanssa kaupungin taimialeja katsastamaan, ja sillä reissulla löytyi silppuri edullisesti Honkkarista.  Olen jo pitkään tuota peliä mieluillut. Pensaita saa karsia jatkuvasti, ja kaikki oksat on tähän asti pitänyt kuljettaa pois tontilta.

Tämäpä osoittautuikin oikein mainioksi hankinnaksi!  Tontilta kaadettiin myrskyn kaatamien pihlajien lisäksi myös muutama muu pihlaja ja tuomi. Näistä tulleet oksat ja risut silppuri ruksutteli pieneksi alta aikayksikön. Touhu oli sen verran mukavaa, että isäntä silppusi kaiken mahdollisen, myös katkotut perennanvarret. Melkeinpä tuli kisa, kumpi pääsee koneen käyttäjäksi.

Uusia istutuksia en aio tänä syksynä tehdä, enkä uusia taimia hankkia.  Paitsi jos oikein halvalla saa:)

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa!

Kärhö Eriostemon kukkii edelleen, kukkinut heinäkuusta lähtien

Kollegalta saatu synttärilahja ehti kukkaan

Uudestaan ennätti kukkaan tämäkin

Pihlajaoksasilpun seassa on paljon myös marjoja

Tästä en enää luopuisi

Humukeli

Torstaina, 8.9.2016

Onpas tullut huonosti seurattua säätiedotuksia viime aikoina, kun alkuviikon pakkasyö yllätti minut ja kesäkukkani täysin.  Upeaan kukkaloistoon juuri ehtinyt pasuunakukka takaterassilla paleltui ihan lurpuksi, samoin ahkeraliisat.  Harmittaahan tuo pasuunan menetys, mutta ei voi mitään. Illalla leikkelin sen tyngäksi, josko yrittäisi talvettaa sen miehen verstastiloissa. Voisi myös katkoa "kapuloita" veteen juurtumaan.

 

Muutenkin  syksyn tulo näkyy pihalla. Kukkaloisto hiipuu ja ruskistuu päivä päivältä.  Takanurkkauksen uudessa istutusalueessa ilahduttavat vielä kauniit pinkit syysleimut.  Tilasin keväällä Viherpeukaloilta kahta sorttia. Nyt kukkiva vaaleanpunainen on Windsor, vierellään kirjavalehtinen Creme de menthe ei taida ehtiä kukkaan. Nuput ovat vasta  ilmaantuneet, mutta onhan tuo kaunis lehdistöltäänkin. Täytynee hieman peitellä talvea varten, voi olla arempi kuin vihreälehtiset. Sininen vieressä on rantatädyke.

 

 

 

 

Tällaisenkin olen näköjään istuttanut. On lyhyempi kuin muut leimut, myös kukat ovat pienet.

 

Viime viikonloppuna karsittiin pihlajia ja yksi tuomi tonttimme rajalta. Risut vietiin pois tontilta, paksummat varret sahattiin polttopuiksi.  Illalla siistittiin jälkiä ja kannettiin pätkityt puut vajan taakse. Oli ihmeen lämmin ilta, tuulikin kuin lehmän henkäys.  Humukeli, totesi mies.
 

Jotenkin minua ei yhtään sureta syksyn tulo, tykkään syksystä.  Minua ei ahdista lyhenevät päivät eikä  lisääntyvä pimeys.   Kesän pihaelämän jälkeen on vaihteeksi kiva keskittyä sisäoloon.  Kynttilöitä on jo tullut poltettua pimenevinä iltoina, ja sukankutimet on otettu esille.   Joulujututkin tuppaavat mielen päälle :)

 

 

Rauli ravisteli

Maanantaina, 29.8.2016

Elokuun viimeinen viikonloppu meni Rauli-myrskyn nuotittamana. Vielä perjantaina oli  oikein leppeän lämmin ja mukava ilta.  Sytyttelin kynttilöitä ja lyhtyjä terassille ja istuskelin pitkään pimeässä miettien mennyttä kesää. Lähinnä kai sitä, kuinka nopeasti se taas kerran hujahti.

Lauantaina iski sitten etukäteenkin varoiteltu ja ennustettu myrsky. Tuuli ravisteli puita oikein toden teolla. Kolmelta meni sähköt poikki koko pitäjästä. Käväisimme iäkkäitä vanhempiani katsomassa ja viemässä hieman syömistä.  Matkalla näkyi kaatuneita puita, myös sähköjohtoja vasten roikkui pari puuta. Sieltä ajelimme suoraan  mökille naapuripitäjään katsomaan, josko siellä vaikka saisi päiväkahvit keitettyä. Eipä ollut sähköä sielläkään. Onneksi ei puita ollut nurin, mökki kun on isojen mäntyjen keskellä.

Illalla puoli kahdeksan maissa tuli meille kirkonkylään sähköt, muut kyläkunnat olivat vielä pimeinä. Minun aikani kului oikein hyvin sukkaa kutoen ja kirjaa lukien. Ukko huokaili sohvallaan raskaasti, kun ei telkkari näkynyt.  Ei kuulema saanut untakaan päivätorkuille, kun ei telkkari pölöttänyt taustalla.

 Sunnuntaina aamupäivällä keitin ison kannullisen kahvia ja vein vanhemmilleni aamukahvit termarissa, sisareni kävi iltapäivällä viemässä heille lämmintä ruokaa. Vanhemmilleni sähkö tuli sunnuntai-iltana, mutta toisen sisaren kotona Onnelassa ei ollut sähköä vielä myöhään illallakaan. Kurja paikka esim. pakasteiden kohdalla, kun sähkökatko kestää yli 30 tuntia.

Meidän pihassa kaatua rysähti kaksi isoa pihlajaa. Onneksi kunnan joutomaalle, eikä rakennusten päälle, tai naapurin tontille. Siinä sitä riittää karsimista ja siivoamista.

Vetelin eilen ruohonleikkurin kitaan puista lennelleet lehdet ja risut nurmikolta. Tammesta oli tippunut paljon terhoja, niitä on nurmikko täynnä. Pihakasvit eivät kärsineet, paitsi yksi kärhöteline oli nujussa. Olipahan taas kerran muistutus luonnon voimista, ja kuinka pieni on ihminen.

Pihakierroksella illalla huomasin joidenkin kasvien ottaneen uusintakierroksen kukinnassa. Alppikärhö nyt yleensäkin kukkii muutamin kukin vielä loppukesällä, mutten muista koskaan suviruusun tai tornionlaakson kukkineen enää näin myöhään. Myös pihaesikossa oli muutama kukkanen.

Kärhöistä Wars. Nike on vasta puhjennut kukkaansa. Kivan näköinen on myös punainen tädyke ohotanmarunan vieressä.

Valoa ja kuistin tunnelmia

Torstaina, 11.8.2016

Mielessä on ollut jo muutamana kesänä hankkia pihalle  aurinkokennolla toimivia pihavaloja. Jotenkin ei vain ole sattunut sopivan näköisiä, mutta  Plantagenista löytyi silmiä miellyttävät  pallovalot. Otin kokeeksi kolme pallukkaa etupihan tuloväylän varrelle. Yllätyin positiivisesti, kun näyttivät tosi kivoilta, eikä valokaan ole liian kylmän sävyinen. Talvellahan näistä ei ehkä ole iloa, tuskin latautuvat tarpeeksi, mutta toistaiseksi antavat kivan lisäyksen pimeään puutarhaan. Näitä voisi hakea muutaman myös takapihan terassille.

Tästäpä sitten innostuinkin hankkimaan myös etukuistille aurinkoenergialla toimivan valorenksun. Muutamana viikonloppuna on pitänyt istahtaa pimeän tultua vähän fiilistelemään. Lämmintä niskaan ja villasukat jalkaan, niin vähän aikaa on tarennut nautiskella elokuun pimeästä.

Kuistilla on tänä kesänä amppeleissa kasvanut kahta eri väristä miljoonakelloa, lumihiutaletta ja valkoista riippaverbenaa. Mukavasti kukkivat vielä, kun antaa lannoitekastelua useamman kerran viikossa.

Kesäkukkien lisäksi tein ikkunalaudalle syklaameista ja murateista asetelman pari viikkoa sitten.  Lattialla on lisäksi tuliaisena saatu pallokrysanteemi. Siitä tulee aina niin syksyinen tuntu.

Kuistin lattia piti muuten maalata jo keväällä, mutta se työ siirtyi kyllä ensi vuodelle.

Avoimet puutarhat

Maanantaina, 8.8.2016

Hyvillä mielin voin aloittaa uuden viikon, kun eilinen päivä oli niiiin mukava! Niin kauan kuin Suomessa on järjestetty Avoimet puutarhat -tapahtumaa, olemme joka vuosi sisareni ja hänen miehensä kanssa kiertäneet näissä tapahtumissa. Useamman sadan kilometrin matka ei tunnu missään mieluisen päämäärän vuoksi.

Eilen aamuna starttasimme puoli kymmenen maissa ja suuntasimme kohti eteläistä Suomea ja Lohjaa. Tutustuimme ensin arboretum Magnoliaan. Upeita istutuksia hyvin hoidettuina mukavine polkuineen ihanalla paikalla Lohja-järven rannalla.

Ihastuin etenkin moninaiseen puulajistoon. Näin monta sellaista jalolehtipuuta, mitä en ollut aikaisemmin nähnytkään. Paikan uusi erikoisuus oli kantopuutarha. Se nyt ei oikein kolahtanut, mutta hauskan näköinen omana yksityiskohtanaan.

Lähellä oli Marja Mellinin ihana yksityispiha, mihin myös tutustuttiin. Puutarhuri itse vaikutti iloiselta ja rempsältä toivottaessaan vieraat tervetulleiksi. Pihaan oli parin euron pääsymaksu työikäisiltä, mutta lapset, opiskelijat ja eläkeläiset pääsivät ilmaiseksi, samoin kuin "suurta vitutusta" potevat:)

Puutarhassa oli runsaasti isoja havuja ja vanhoja puita, jotka loivat mukavan hämyisän tunnelman. Terassi oli aivan upea, samoin päiväunipaikka. Pihassa oli myös useampi vesiaihe, yhdessä lammessa oli hienosti ja luonnonmukaiselta näyttävästi toteutettu puro.

Kotimatkalla poikkesimme Kasvihuoneilmiö -nimiseen paikkaan kahville. Olipa hauska tuttavuus, käykää ihmeessä joskus! Paikkaa on vaikea kuvailla lyhyesti, mutta kahvilan lisäksi siellä oli myymälä, missä oli myytävää kirjoista vaatteisiin ja sisustustavaroihin.

Myöhään illalla kotiuduimme. Muutama kasvikassi retkeltä tarttui mukaan, kuinkas muuten. Kyllä oli taas kerran mahtavan mukava reissu! Isot kiitokset Onnelaan, ja varsinkin isännälle turvallisesta kyydityksestä:)

Kotona piti tietysti vielä kiertää piha ja kastella amppelit. Mies sai puolestaan viettää  kotosalla mukavan lepopäivän olympialaisia katsellen. Hän ei jaksa näille reissuille oikein lähteä, vaan haluaa nauttia viikon ainoasta lepopäivästään kotosalla. On kuitenkin iloinen minun puolestani, kun pääsen Onnelaisten mukana näille puutarharetkille.

Kotipihalla on ensimmäiset upean väriset kukkansa avannut  Augusta Louise. Tämä on vallan ihana:)