Mistä kaikki alkoi, eli ensimmmäinen pihani

Maanantaina, 25.1.2015

Kovat pakkaset ohi toistaiseksi. Lunta on sadellut vähäsen lauhtumisen myötä, ja maisema on kauniin luminen. Ikkunasta on mukava seurailla lintulaudalla käyviä lintuja ja oravia. Innostuin jopa värkkäämään siemenkranssin nokittavaksi pähkinöistä, siemenistä ja kookosrasvasta. Kovin suurta menestystä ei tällä ulkoilmaravintolalla  ole ollut, liekö kookosrasva outo suomalaisten lintujen makuun?

 

Lintujen seuraamisen lisäksi olen jämähtänyt sohvaan. Selailen tabletista puutarhakuvia blogien lisäksi. Viime aikoina olen innostunut katselemaan myös sisustusblogeja. Sitten tietysti suunnittelen mielessäni jotakin uutta nättiä kotiin. Pientä pintaremonttia pitäisi innostua oikeastikin tekemään, ainakin seinät kaipaisivat uutta maalikerrosta. No, kunhan päivät vielä valostuvat...

 

Vanhoja kuvia katsellessa muistui mieleen ihka ensimmäinen pieni pihani. Se oli rivitalossa, postimerkin kokoinen pläntti. Puuaidat naapureihin päin, pieni tasanne ja jyrkkä rinne alas. Sisareni neuvoi jo silloin minua, kokeneempana puutarhurina, etten antaisi kylvää kohdalleni nurmikkoa ollenkaan, koska ruohonleikkuu jyrkässä rinteessä olisi hankalaa.

 

Keskelle tasannetta tehtiin kestopuusta laudoitus, kukkapenkit olivat ympärillä. Aitoja vasten sain sisareltani alppikärhöä, sivuilla kasvoi kuunliljoja, pikkusydäntä, jalopähkämöä, nauhuksia ja jaloangervoja.  Näköesteeksi parkkipaikalle päin istutin syreeniä ja rautatienomenapuun. Rinteessä oli muutama vuorimänty, juurella suikeroalpia ja maksaruohoja. Mies teki rinteeseen rappuset betonilaatoista.

Vuosien mittaan siitä kehkeytyi oikein soma pieni keidas. Kyllä siellä kelpasi päiväkahvia nautiskella ja aurinkoa paistatella, sekä tutustua pikkuhiljaa kasvien maailmaan.  Kun muutimme, otin mukaani ainoastaan pienen kartiokuusen, joka koristaa etupihaamme edelleen.

Tästä se sitten alkoi, yhä kasvava puutarhahöperyys!

Minun lisäkseni joku muukin nautti kesäpäivistä pikkuisella pihalla:)

 

 

 

Paukkupakkasia

Sunnuntaina, 10.1.2016

Uusi puutarhavuosi on alkanut karmeilla pakkasilla. Mittarin lukema on laskenut jopa yli -30 asteen useampana päivänä. Äsken kävin vähän happea haukkaamassa, vieläkin oli ihan liikaa miinuksia minun viluiselle tomumajalleni. Hirvittää kyllä, miten paljon tulee vahinkoa kasveille ja tyhjää tilaa kukkapenkkeihin, kun lunta ei ole kasvien suojana nimeksikään. Myös vesiputket uhkaavat jäätyä monessa talossa.

Onhan tämmöisellä pakkasella ja lumettomuudella puutarhassa toki se hyvä puoli, että kotilot eivät sitä taida kestää. Niitä kun on viime vuosina ilmaantunut meidänkin pihallemme muutamia yksilöitä. 

Sisällä on mukava polttaa kynttilöitä ja köllötellä viltin alla. Samalla voi katsella viime kesän pihakuvia ja suunnitella tulevaa kasvukautta. Vanhat puutarhalehdet ovat myös kovassa käytössä, taas kerran. Pikkuisen sormet syyhyävät myös aloittaa jotakin käsityötä, kun vain keksisi mitä. No, sukkia nyt voi aina kutoa, ja tarpeen ovatkin näillä keleillä.

Mukavaa alkavaa tammikuun viikkoa!