Rauli ravisteli

Maanantaina, 29.8.2016

Elokuun viimeinen viikonloppu meni Rauli-myrskyn nuotittamana. Vielä perjantaina oli  oikein leppeän lämmin ja mukava ilta.  Sytyttelin kynttilöitä ja lyhtyjä terassille ja istuskelin pitkään pimeässä miettien mennyttä kesää. Lähinnä kai sitä, kuinka nopeasti se taas kerran hujahti.

Lauantaina iski sitten etukäteenkin varoiteltu ja ennustettu myrsky. Tuuli ravisteli puita oikein toden teolla. Kolmelta meni sähköt poikki koko pitäjästä. Käväisimme iäkkäitä vanhempiani katsomassa ja viemässä hieman syömistä.  Matkalla näkyi kaatuneita puita, myös sähköjohtoja vasten roikkui pari puuta. Sieltä ajelimme suoraan  mökille naapuripitäjään katsomaan, josko siellä vaikka saisi päiväkahvit keitettyä. Eipä ollut sähköä sielläkään. Onneksi ei puita ollut nurin, mökki kun on isojen mäntyjen keskellä.

Illalla puoli kahdeksan maissa tuli meille kirkonkylään sähköt, muut kyläkunnat olivat vielä pimeinä. Minun aikani kului oikein hyvin sukkaa kutoen ja kirjaa lukien. Ukko huokaili sohvallaan raskaasti, kun ei telkkari näkynyt.  Ei kuulema saanut untakaan päivätorkuille, kun ei telkkari pölöttänyt taustalla.

 Sunnuntaina aamupäivällä keitin ison kannullisen kahvia ja vein vanhemmilleni aamukahvit termarissa, sisareni kävi iltapäivällä viemässä heille lämmintä ruokaa. Vanhemmilleni sähkö tuli sunnuntai-iltana, mutta toisen sisaren kotona Onnelassa ei ollut sähköä vielä myöhään illallakaan. Kurja paikka esim. pakasteiden kohdalla, kun sähkökatko kestää yli 30 tuntia.

Meidän pihassa kaatua rysähti kaksi isoa pihlajaa. Onneksi kunnan joutomaalle, eikä rakennusten päälle, tai naapurin tontille. Siinä sitä riittää karsimista ja siivoamista.

Vetelin eilen ruohonleikkurin kitaan puista lennelleet lehdet ja risut nurmikolta. Tammesta oli tippunut paljon terhoja, niitä on nurmikko täynnä. Pihakasvit eivät kärsineet, paitsi yksi kärhöteline oli nujussa. Olipahan taas kerran muistutus luonnon voimista, ja kuinka pieni on ihminen.

Pihakierroksella illalla huomasin joidenkin kasvien ottaneen uusintakierroksen kukinnassa. Alppikärhö nyt yleensäkin kukkii muutamin kukin vielä loppukesällä, mutten muista koskaan suviruusun tai tornionlaakson kukkineen enää näin myöhään. Myös pihaesikossa oli muutama kukkanen.

Kärhöistä Wars. Nike on vasta puhjennut kukkaansa. Kivan näköinen on myös punainen tädyke ohotanmarunan vieressä.

Valoa ja kuistin tunnelmia

Torstaina, 11.8.2016

Mielessä on ollut jo muutamana kesänä hankkia pihalle  aurinkokennolla toimivia pihavaloja. Jotenkin ei vain ole sattunut sopivan näköisiä, mutta  Plantagenista löytyi silmiä miellyttävät  pallovalot. Otin kokeeksi kolme pallukkaa etupihan tuloväylän varrelle. Yllätyin positiivisesti, kun näyttivät tosi kivoilta, eikä valokaan ole liian kylmän sävyinen. Talvellahan näistä ei ehkä ole iloa, tuskin latautuvat tarpeeksi, mutta toistaiseksi antavat kivan lisäyksen pimeään puutarhaan. Näitä voisi hakea muutaman myös takapihan terassille.

Tästäpä sitten innostuinkin hankkimaan myös etukuistille aurinkoenergialla toimivan valorenksun. Muutamana viikonloppuna on pitänyt istahtaa pimeän tultua vähän fiilistelemään. Lämmintä niskaan ja villasukat jalkaan, niin vähän aikaa on tarennut nautiskella elokuun pimeästä.

Kuistilla on tänä kesänä amppeleissa kasvanut kahta eri väristä miljoonakelloa, lumihiutaletta ja valkoista riippaverbenaa. Mukavasti kukkivat vielä, kun antaa lannoitekastelua useamman kerran viikossa.

Kesäkukkien lisäksi tein ikkunalaudalle syklaameista ja murateista asetelman pari viikkoa sitten.  Lattialla on lisäksi tuliaisena saatu pallokrysanteemi. Siitä tulee aina niin syksyinen tuntu.

Kuistin lattia piti muuten maalata jo keväällä, mutta se työ siirtyi kyllä ensi vuodelle.

Avoimet puutarhat

Maanantaina, 8.8.2016

Hyvillä mielin voin aloittaa uuden viikon, kun eilinen päivä oli niiiin mukava! Niin kauan kuin Suomessa on järjestetty Avoimet puutarhat -tapahtumaa, olemme joka vuosi sisareni ja hänen miehensä kanssa kiertäneet näissä tapahtumissa. Useamman sadan kilometrin matka ei tunnu missään mieluisen päämäärän vuoksi.

Eilen aamuna starttasimme puoli kymmenen maissa ja suuntasimme kohti eteläistä Suomea ja Lohjaa. Tutustuimme ensin arboretum Magnoliaan. Upeita istutuksia hyvin hoidettuina mukavine polkuineen ihanalla paikalla Lohja-järven rannalla.

Ihastuin etenkin moninaiseen puulajistoon. Näin monta sellaista jalolehtipuuta, mitä en ollut aikaisemmin nähnytkään. Paikan uusi erikoisuus oli kantopuutarha. Se nyt ei oikein kolahtanut, mutta hauskan näköinen omana yksityiskohtanaan.

Lähellä oli Marja Mellinin ihana yksityispiha, mihin myös tutustuttiin. Puutarhuri itse vaikutti iloiselta ja rempsältä toivottaessaan vieraat tervetulleiksi. Pihaan oli parin euron pääsymaksu työikäisiltä, mutta lapset, opiskelijat ja eläkeläiset pääsivät ilmaiseksi, samoin kuin "suurta vitutusta" potevat:)

Puutarhassa oli runsaasti isoja havuja ja vanhoja puita, jotka loivat mukavan hämyisän tunnelman. Terassi oli aivan upea, samoin päiväunipaikka. Pihassa oli myös useampi vesiaihe, yhdessä lammessa oli hienosti ja luonnonmukaiselta näyttävästi toteutettu puro.

Kotimatkalla poikkesimme Kasvihuoneilmiö -nimiseen paikkaan kahville. Olipa hauska tuttavuus, käykää ihmeessä joskus! Paikkaa on vaikea kuvailla lyhyesti, mutta kahvilan lisäksi siellä oli myymälä, missä oli myytävää kirjoista vaatteisiin ja sisustustavaroihin.

Myöhään illalla kotiuduimme. Muutama kasvikassi retkeltä tarttui mukaan, kuinkas muuten. Kyllä oli taas kerran mahtavan mukava reissu! Isot kiitokset Onnelaan, ja varsinkin isännälle turvallisesta kyydityksestä:)

Kotona piti tietysti vielä kiertää piha ja kastella amppelit. Mies sai puolestaan viettää  kotosalla mukavan lepopäivän olympialaisia katsellen. Hän ei jaksa näille reissuille oikein lähteä, vaan haluaa nauttia viikon ainoasta lepopäivästään kotosalla. On kuitenkin iloinen minun puolestani, kun pääsen Onnelaisten mukana näille puutarharetkille.

Kotipihalla on ensimmäiset upean väriset kukkansa avannut  Augusta Louise. Tämä on vallan ihana:)

Ehtoisaa elokuuta

Tiistaina, 2.8.2016

Pari päivää tässä on taas opeteltu loman jälkeiseen elämään.  Aina vaan nopeammin lomat vilahtavat, niin kuin aika muutenkin.  Mutta on sitä nautittukin koko rahan edestä, niin kertakaikkisen mukava oli lomani. Monessa paikassa tuli käytyä, mutta ennätin minä kyllä nauttia pihaelämästäkin

Puutarhassa alkaa olla värikästä.  Etupihalla kallionauhukset houkuttelevat läjäpäin neito- ja amiraaliperhosia.  Syysleimut vasta aloittelevat kukintaansa. Kärhöistä vanha kunnon Hagley loistaa vaaleanpunaisilla kukillaan, muut ovat huomattavasti jäljessä.

Takapihan väriläiskä, väriminttu, kärsi kovasti talvesta, eikä ole nyt niin mahtava puska, kuin aikaisemmin. Tummatulikukat sojottavat ryhdikkäinä virginiatädykkeiden vieressä.

Pikkuinen kasvimaani ei oikein kukoista. Jotkut kaalikoit söivät retiisin ja lehtikaalit lehdet hujauksessa. Tomaatteja ja kesäkurpitsoita näyttäisi tulevan mukavasti, niin ja tietysti tavallinen lehtisalaatti kasvaa ihan hyvin.

Keväällä rustaamassani uudessa istutusalueessa ovat kasvit lähteneet ihan hyvin kasvuun. Jaloangervot sopivat hyvin tähän kohtaan, aikaisemmin en ole niistä oikein välittänytkään. Tässä kohtaa muuttui valo-olosuhteet, kun naapuri kaatoi puita tontiltaan. Nyt paistaa aurinko aikaisemman varjon sijaan.