Perjantaina 6.1.2017
Loppiaisen pakkaspäivän voi oikein hyvin viettää katsellen viime kesän pihakuvia. Sain 4 kuvaa kesästä -kuvahaasteet Anneli A:lta Pihakuiskaajan blogista, sekä Navettapiialta. Myös Kasvihormoni haastoi minut kertomaan 12 kuvan avulla menneestä puutarhavuodesta. Kiitos kaikille haasteesta. Vastaan nyt kaikkiin näihin tässä yhdessä postauksessa.
Loppiaisen pakkaspäivän voi oikein hyvin viettää katsellen viime kesän pihakuvia. Sain 4 kuvaa kesästä -kuvahaasteet Anneli A:lta Pihakuiskaajan blogista, sekä Navettapiialta. Myös Kasvihormoni haastoi minut kertomaan 12 kuvan avulla menneestä puutarhavuodesta. Kiitos kaikille haasteesta. Vastaan nyt kaikkiin näihin tässä yhdessä postauksessa.
Tammi- ja helmikuu koettelivat pihaharrastajaa oikein toden teolla. Tammikuussa ei ollut lunta, mutta tulikin kovat pakkaset. Kasvimenetyksiä arvasin tulevan, mutta keväällä yllätyin siltikin tuhojen laajuudesta.
Huhtikuun lopulla suli viimeisetkin lumikinokset tontilta, ja päästiin haravanvarteen. Kova talvi kuivatti tosi paljon pensaitten oksia. Monet pensasruusut, sekä keiju- ja koivuangervot piti leikata kokonaan alas. Silmä tarkkana tutkin kasvinalkuja, mitä nousee ja mitä ei. Harmillisen paljon olikin niitä jälkimmäisiä.
Toukokuussa tuli sitten kesä yhdessä hujauksessa. Pihallamme on kaksi omenapuuta, Maikki sekä punakaneli. Jälkimmäinen ei jaksanut kukkia ollenkaan, mutta Maikissa oli paljon kukkia. Myös pölyttäjät olivat liikkeellä, iloinen surina kävi omenankukissa. Syksyllä saimme hyviä omppuja.
Koristeomenapuu "Marjatta" loisti upean pinkkinä, tulppaaneissa oli perinteisten lilansävyjen lisäksi tällä kertaa myös oranssia lajiketta. Työpäivän jälkeen oli hirmu kiire päästä pihatamineisiin ja ulos aurinkoon kasvien pariin.
Jatkoin edellisenä syksynä aloittamaani projektia uuden istutusalueen kanssa. Jaoin kuunliljapuskia reunakasviksi ja ostin lisäksi erilaisia jaloangervoja. Rahaa paloi kasvihankintoihin roimasti, kun talvi jätti aukkopaikkoja joka puolelle. Istutin ainakin kymmenen uutta kärhöä, syysleimuja, keijunkukkia, tuijia, keltalehtisiä japaninangervoja ja paljon paljon muuta.
Kevään ensimmäinen puutarharetki tehtiin Pietarsaareen Blomqvistin taimistolle. Silmät kiiluen kiersimme sisareni kanssa taimilavoja. Ostoskärryt täyttyivätkin nopeasti ääriään myöten täyteen, samoin auton peräkontti. Uutuutena löysin sieltä runkomallisen lehtikuusen. Saapa nähdä, miten selviytyy tästä talvesta.
Kesäkuussa kelit vaihtelivat. Kylmän alun jälkeen kuun puolessa välissä lämpeni uudestaan, ja juhannuksenakin oli ihanan lämmintä. Siperiankurjenmiekat ja tarhakurjenpolvet kukkivat sinisinä keltaisten päivänliljojen kera.
Juhannukselta jäin kesälomalle ja pääsin nauttimaan pihaelämästä täysin siemauksin kokopäiväisesti.
Innostuin
laajentamaan takapihan "ympyrähuonetta" kiertäviä kukkapenkkejä. Jaoin
lisää vanhoja kuunliljapuskia reunaan, samoin rentoakankaalia.
Blomqvistilta sain viimein hankittua kauan haaveilemani jalosyreenin
"Moskovan kaunotattaren", istutin sen tälle alueelle. Etupihalle hankin mustan rautaisen puutarhakaluston. Se löytyi englantilaisen postimyyntifirman sivuilta.
Kaikkien puutarhaharrastajien riesa, lehtokotilot, rantautuivat pihaamme oikein tosissaan. Kylvin Ferramolia monta pakettia kesän mittaan ja joka ilta keräsin joitakin yksilöitä etikkapurkkiin. Kasveja ei enää uskalla omasta pihasta edes tarjota kenellekään. Lehtisalaatit menivät tyystin etanoiden suuhun, eipä niitä tehnyt mieli itseni enää syödä.
Heinäkuussa oli hellepäiviä, silloin heitin keinuun selälleni hyvän kirjan kanssa. Minun mielestäni pitää myös nautiskella pelkästä oleilemisesta pihallaan, kun sen eteen on nähnyt paljon vaivaa. Pihaelämä ei voi olla pelkkää puurtamista uupumukseen asti.
Hyötytarhasta ei riitä juurikaan kerrottavaa. Pienissä lavoissa kasvoi salaattia, tilliä ym. Tomaatit sen sijaan onnistuivat nyt oikein hyvin avomaalla. Satoa syötiin ihan pakkasiin asti.
Heinäkuun loppu ja elokuu olivat taas ne värikkäimmät, kuten aina. Värimintut syysleimut, jaloangervot, nauhukset ja kärhöt ilahduttivat kukinnallaan vihreän keskellä.
Elokuussa ja syyskuussa tunnelmoitiin ulkosalla aurinkokennovalojen ja kynttilöiden hämyssä. Kauaa ei tosin tarjennut istuskella, sen verran viileitä illat jo olivat.
Auttamatta loppukesän lämpöiset päivät vaihtuivat syksyyn. Samaa tahtia hiipui innostus pihatöihin. Tympeä vaahteran- ja tammenlehtien haravointiurakka oli kuitenkin pakko tehdä. Hieman alakuloisin mielin kerättiin työkalut ja kastelukannut pihavarastoon, kesäkukat kompostiin. Ensi kevääseen!