Kosteaa

Torstaina, 13.7.2017

 Luonto heitti sadevaihteen pykälään, kolmatta päivää jo sateista. Eihän siinä mitään, kasvit kyllä tykkäävät, eikä tarvitse kastella. Tylsää vaan olla sisätiloissa, menee helposti siivouksen puolelle. Toki tarpeellistahan sekin välillä on.

Etupihalla tapaninsyreenin runsaat ja suuret kukkatertut sade teki niin painaviksi, että varret ovat taipuneet miltei maahan. Pionit ovat vielä nupuilla, muuten sade hakkaisi nekin.

Loma jatkuu vielä, ja alkuviikosta teimme sisareni ja miehensä kanssa reissun pääkaupunkiseudulle. Kävimme kummityttöni (sisareni tytär) luona kahvilla. Hänelläkin jo näyttäisi vihreä peukalo heränneen, oli oikein nätisti laitettu ja hyvin hoidettu pieni rivaripiha kärhöineen ja muine kasveineen. Äitinsä tytär. Kiitos kestityksestä sinne Espooseen 🙂

Tutustuimme Roihuvuoren japanilaiseen puutarhaan, kävimme katsastamassa Jukka Rintalan taide- ja pukunäyttelyn Didrichsenin museossa. Muhevaisellakin poikettiin sen verran, ettei ilman kasvikassia tarvinnut tältäkään reissulta tulla... niin ja shoppailtiin ja kierreltiin kaupoissa tietysti, ja syötiin välillä.

Iltaisin ja viikonloppuisin ollaan miehen kanssa hurautettu naapurikuntaan mökille saunanlämmitykseen. On se vaan niin erilaista saunoa puusaunassa kuin sähkösaunassa. Ukko on uskaltautunut uimaankin pikkulammessa, minä en ole edes yrittänyt. Ihan mukavaa kesäelämää :)

Kesäkuulumisia

Torstaina 6.7.2017

Tervehdys pitkän tauon jälkeen! Olin jo lopettelemassa tätä blogin pitoa, kun en saa näköjään enää aikaiseksi uusia pävityksiä, mutta tässä sitä kuitenkin taas naputellaan.  Kolme viikkoa olen ollut kesälomalla, eikä tahdo näköjään ehtiä muka kirjoittaa.

Kesäkuu tuli ja meni. Kaikki kasvillisuus on reilusti myöhässä. Nyt vasta aloittelevat juhannusruusu ja suviruusu kukintaansa.  Ihmeen rehevästi kyllä kaikki kasvaa kylmyydestä huolimatta.  Vettä on tullut tarpeeksi, eikä tuhohyönteisiä ole juurikaan näkynyt.

Minä aloitin jo reilu kuukausi sitten takapihan terassin maalauksen.  Sepä ottaakin koville!  Ensin oli liian sateista ja kylmää maalaukseen. Sitten kun viimein pääsi tositoimiin, loppui maali.  Ei kun lisää maalia.  Joka taas loppui  kesken. Ja nyt sitten odotellaan poutaa ja lämmintä, että saisi viimeisetkin reunalaudat maaliin. 

Jotain on saatu valmiiksikin alkukesällä.  Olen jo monta vuotta halunnut köynnöspinaatin siementaimelle tukea, mitä pitkin kiipeillä.  Jämälaudoista sitten mies sellaisen värkkäsi, ja minä maalasin.  Tarkoitin ihan yksinkertaista kahden laudan viritystä vajan seinään kiinni laitettavaksi toisesta päästä. Mutta mies haluaa aina tehdä oman näkemyksensä mukaisesti, eikä lopputuloksessa ole yleensä valittamista, ei nytkään. Hirsipuuksi se leikillisesti nimettiin.  Nyt on työn alla kasvilavan ehostus, kun katse hakeutuu tuon portin sisäpuolelle, missä mun pieni hyötytarha sijaitsee. Tällä hetkellä se on kaamean näköinen, ja takana häämöttää vielä kompostialue.

Muuten loma on sujunut oikein leppoisasti.  Muutama lämpöisempi päivä oli viime viikolla, ja ehdin nauttia parina päivänä lukuhetkestä pihakeinussa, mistä olen koko talven haaveillut.  Sunnuntaina pääsin taas kerran Onnelan väen mukaan Avoimien puutarhojen reissuun.  Kohteena oli Porvoo ja Loviisa.  Suurimman vaikutuksen teki porvoolainen rinnepiha. Jyrkkä rinne oli hyödynnetty kekseliäästi poluilla, portailla, pergoloilla, oleskelutasanteilla ja kasvillisuudella. Siinä oli puutarha, mihin oikeasti mentiin sisälle puutarhaan.

Nyt olisi suurinpiirtein päästy pihan hoidossa "nyppimis- ja hypistelyasteelle".  Tarkoittaa sitä, että raskaimmat kevään ja alkukesän työt on tehty, voi keskittyä kukkien hoivaamiseen.  Niin, ja tietysti nurmikkoa on leikattava, mutta sekin on sitä siistinä pitämistä.

Lämpöisempää odotellessa:)