Pakkasöitä

Perjantaina, 20.9.2019

Kaksi peräkkäistä pakkasyötä teki selvän kesäkukista ja kukkivista perennoista.  Pitänee alkaa pihan talvikuntoon siistiminen, mikä ei ole lempipuuhiani ollekaan.  Yritän leikata syksyisin mahdollisimman paljon perennanvarsia kompostin täytteeksi, kun keväällä on niin paljon kaikenlaista muutakin ulkotyötä.

Portinpielen vaahtera on ottanut ruskan värejä ja tiputtanutkin jo ensimmäiset lehtensä.  Vaahtera on päässyt kuin huomaamatta leviämään ja kasvamaan ihan liian suureksi. Pitäisi katkoa jokunen oksa, kun se lehtiryönän määrä on ihan valtava. Toinen pihapuu, tammi, pitää vielä kiinni lehtimassastaan.  Oravat ja närhet napsivat terhoja kilpaa, niitä on hauska seurata.

Muutama kärhö oli vielä täydessä kukassa, tänä aamuna olivat saaneet huurrereunukset.  Samoin syysleimu "Windsor" ja kallionauhukset  kukkivat vielä nätisti. Kesäkukista kelloköynnös oli parhaassa kukassaan uudessa pergolassa.






Viime viikonloppuna otin lapion käteeni ja kaivoin yhdestä kohtaa pois kaikki vuorenkilvet.  Saivat lähtöpassit, kun huomasin lehtokotiloiden viihtyvän vähän turhan hyvin niiden juurakoissa. Lisäksi vuorenkilpien lehdet tuppasivat joka kesä muuttua tuossa kuivassa ja kuumassa paikassa kallion päällä ruman näköisiksi.  Kolme jätesäkillistä siitä kertyi puutarhajätettä.  Niitä ei kehtaa edes tarjota kenellekään kotilovaaran takia.

Mies möyhensi mullokseen uutta multaa ja oksasilppurin tuotosta.  Istutin siihen kaikkea mahdollista sekaisin, lähinnä siirtoja muualta puutarhasta. Yhden pallohopeakuusen ostin Kodin Terrasta. Lisäksi laitan tulppaaninsipuleita ja jotain värikästä perennaa.




Mukavaa syksyista viikonloppua!

 




Mustilassa

Perjantaina, 30.8.2019

Viime lauantaina vietettiin Elimäellä Mustilassa jo  perinteistä taimipäivää. Kolmannen kerran pääsin niihin pippaloihin mukaan Onnelan väen takapenkkiläisenä, eikä tarvinnut paljoa kyllä houkutella. Reissuun lähdettiin aamuvarhaisella, matkaan kun meiltä menee reilut kolme tuntia suuntaansa. Välillä pysähdyttiin kahvitauolle. Onnelan isännän valmistamat retkieväät maistuivat kahvin kera niin hyviltä.

Mustilassa oli väkeä liikkeellä enemmän kuin koskaan. Parisen tuhatta lippua kuulemma oli myyty alueelle. Kasvimyyjiä oli myös mukavasti ympäri Suomea eri puutarhoilta. Myös Virosta oli joitakin myyjiä.
 
Mukavaa oli myös tavata vanhoja puutarhaystäviä eri puolilta Suomea. Mainio ja ikinuori Arno Kasvi piti kasvihuutokauppaa huumorin säestyksellä. Tarjolla oli myös monenlaisia luentoja. Luontoilloista tuttu Seppo Vuokko kertoi mukaansatempaavavasti kasvien tiimityöstä. Välillä hörpittiin kahvia ja retkimakkara piti tietysti nauttia.

Kassi vielä tyhjänä, löytyyköhän mitään ostettavaa...


...Iiik, mitä ihanuuksia!

Kun ostokset oli pakattu autoon, ajelimme vielä lähistöllä sijaitsevalle Strömforsin ruukkimuseoalueelle.  Kiertelimme alueen käsityöpuodeissa ja ihastelimme kaunista ja hyvin hoidettua aluetta.  Asuinkunnassammekin olisi mahdollisuus tehdä vastaavanlainen matkailualue vielä toiminnassa olevasta naulatehtaan ja entisen ruukin alueesta.  Rakennukset ovat kyllä osittain jo tosi huonokuntoisia, osa jo purettukin, tai paikalleen lahonnut. Se on sääli.



Iltamyöhäisellä saavuimme kotia. Oli mukava kesäinen reissu hieman pois tavallisista ympyröistä. Kasviuutuudetkin sain istutettua paikoilleen, jotka ei varmaankaan ole ihan lopulliset, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät:)






Sittenkin mukana

Lauantaina, 10.8.2019

Päivitysten väli venähti pitkäksi. Luulin itsekin lopettavani tämän blogin pidon. Kuitenkin jossain sisimmässäni arvelin vielä jatkavani. Jonain päivänä. Jossain kuussa. Jonain vuonna. Mikä lie juuri tänään saanut kirjoittamisen kipinän pieneen liekkiiin?

Viime kesä meni helteestä ja kuivuudesta kärsiessä. Tämä kesä jatkaa kuivuusteemaa. Kasvit ja nurmikko kituvat karmean kuivuuden kourissa. Letkukastelu ei riitä, eikä kannukaupalla kannettu vesi. Pitääkö alkaa muuttaa pihan kasvivalikoimaa vain kuivan paikan kasveille sopivaksi? Niitäkin on nimittäin jo guugletettu.

Muutenkin on kulunut kesä mennyt jotensakin hälläväliä-tyylillä. Ehkäpä sellaisia välivuosiakin tarvitaan. Tuntuu, että kaikki on ihanasti rempallaan. Syksyn merkit on ilmassa, pensaat ovat ottaneet jo ruskan värejä. Yhtään uutta perennaa tai muuta istutettavaa en ole ostanut, taimisto- tai puutarharetkiäkään en ole juuri tehnyt. Kesäkukkia nyt tietysti hain loppukeväällä. Sen verran uutta sain pihalle, että yhteen ongelmakohtaan pystytettiin pieni pergola.



Uusia suunnitelmia kohisee silti päänupissa. Jospa ensi kesä olisi parempi? Ja jos sataisi, lähtisin taimiostoksille...