Mustilassa

Perjantaina, 30.8.2019

Viime lauantaina vietettiin Elimäellä Mustilassa jo  perinteistä taimipäivää. Kolmannen kerran pääsin niihin pippaloihin mukaan Onnelan väen takapenkkiläisenä, eikä tarvinnut paljoa kyllä houkutella. Reissuun lähdettiin aamuvarhaisella, matkaan kun meiltä menee reilut kolme tuntia suuntaansa. Välillä pysähdyttiin kahvitauolle. Onnelan isännän valmistamat retkieväät maistuivat kahvin kera niin hyviltä.

Mustilassa oli väkeä liikkeellä enemmän kuin koskaan. Parisen tuhatta lippua kuulemma oli myyty alueelle. Kasvimyyjiä oli myös mukavasti ympäri Suomea eri puutarhoilta. Myös Virosta oli joitakin myyjiä.
 
Mukavaa oli myös tavata vanhoja puutarhaystäviä eri puolilta Suomea. Mainio ja ikinuori Arno Kasvi piti kasvihuutokauppaa huumorin säestyksellä. Tarjolla oli myös monenlaisia luentoja. Luontoilloista tuttu Seppo Vuokko kertoi mukaansatempaavavasti kasvien tiimityöstä. Välillä hörpittiin kahvia ja retkimakkara piti tietysti nauttia.

Kassi vielä tyhjänä, löytyyköhän mitään ostettavaa...


...Iiik, mitä ihanuuksia!

Kun ostokset oli pakattu autoon, ajelimme vielä lähistöllä sijaitsevalle Strömforsin ruukkimuseoalueelle.  Kiertelimme alueen käsityöpuodeissa ja ihastelimme kaunista ja hyvin hoidettua aluetta.  Asuinkunnassammekin olisi mahdollisuus tehdä vastaavanlainen matkailualue vielä toiminnassa olevasta naulatehtaan ja entisen ruukin alueesta.  Rakennukset ovat kyllä osittain jo tosi huonokuntoisia, osa jo purettukin, tai paikalleen lahonnut. Se on sääli.



Iltamyöhäisellä saavuimme kotia. Oli mukava kesäinen reissu hieman pois tavallisista ympyröistä. Kasviuutuudetkin sain istutettua paikoilleen, jotka ei varmaankaan ole ihan lopulliset, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät:)






Sittenkin mukana

Lauantaina, 10.8.2019

Päivitysten väli venähti pitkäksi. Luulin itsekin lopettavani tämän blogin pidon. Kuitenkin jossain sisimmässäni arvelin vielä jatkavani. Jonain päivänä. Jossain kuussa. Jonain vuonna. Mikä lie juuri tänään saanut kirjoittamisen kipinän pieneen liekkiiin?

Viime kesä meni helteestä ja kuivuudesta kärsiessä. Tämä kesä jatkaa kuivuusteemaa. Kasvit ja nurmikko kituvat karmean kuivuuden kourissa. Letkukastelu ei riitä, eikä kannukaupalla kannettu vesi. Pitääkö alkaa muuttaa pihan kasvivalikoimaa vain kuivan paikan kasveille sopivaksi? Niitäkin on nimittäin jo guugletettu.

Muutenkin on kulunut kesä mennyt jotensakin hälläväliä-tyylillä. Ehkäpä sellaisia välivuosiakin tarvitaan. Tuntuu, että kaikki on ihanasti rempallaan. Syksyn merkit on ilmassa, pensaat ovat ottaneet jo ruskan värejä. Yhtään uutta perennaa tai muuta istutettavaa en ole ostanut, taimisto- tai puutarharetkiäkään en ole juuri tehnyt. Kesäkukkia nyt tietysti hain loppukeväällä. Sen verran uutta sain pihalle, että yhteen ongelmakohtaan pystytettiin pieni pergola.



Uusia suunnitelmia kohisee silti päänupissa. Jospa ensi kesä olisi parempi? Ja jos sataisi, lähtisin taimiostoksille...