Torstaina, 24.12.2020
Jouluaatto on sujunut varsin perinteisesti. Aamupäivällä puuro ja luumurusinasoppa. Joulurauhan julistus telkkarista. Haudoilla käynti. Jouluruokien valmistelua ja jouluateria. Haimme iäkkään isäni meille jouluaterialle, ettei hänen tarvinnut viettää jouluaattoa yksin äidin nukuttua pois viime talvena. Nyt on jaettu lahjat ja käyty saunassa. Loppuiltaa vietetään omalla kolmen hengen porukalla hyvinkin rennosti. Mukavaa joulunaikaa kaikille🎄
Torstaina, 17.12.2020
Joulu lähestyy vauhdilla, taas kerran. Jostain syystä en ole päässyt nyt yhtään joulufiilikseen. Lieneekö syynä tämä ikävä aika, vai talven puute? Varmaankin molemmat yhdessä. Tuntuu hiukan turhalta alkaa leipoa joululeivonnaisia, kun tietää, ettei ketään varmaankaan käy kyläilemässä, kuten jouluna on ollut tapana, Omalle pienelle porukalle ei paljoa tarvitse tuusata. Perinteiset piparit ja tortut olenkin jo tehnyt. Eilen satoi lunta, ja nyt on maisema hieman jouluisempi. Voi kun pysyisi nyt maassa joulun yli.
Minä olen vielä tämän viikon töissä ja jään sitten joululomalle. Ehkäpä joulufiiliskin löytyy, kun alkaa touhuta jotain sen eteen, ja laittaa taustalle joululaulut soimaan. Siivotakin pitää normaalia paremmin, meillä kun on mööpleerattu huushollia hiukan enemmänkin viime aikoina. On kasattu iltapuhteena uutta kalustetta ja siirrelty entisiä uusiin paikkoihin.
Mies meni ostamaan isomman telkkarin, mikä ei mahtunutkaan entiseen paikkaansa. Kävi sitten pojan kanssa ostaa hurauttamassa kaupunkireissulla uuden pitemmän tv-tasonkin. Taso oli paljon modernimpaa tyyliä meidän vanhoihin kalusteisiin nähden, eikä ollut ihan minun mieleiseni. Entisten kirjavitriinien ja tv-tason uudelleensijoittelussakin oli kyllä oma pähkäilynsä. Mutta nyt ovat kalusteet jotensakin paikoillaan, ja pitää vaan antaa silmän tottua uusiin näkymiin. Eilen hämärässä valaistuksessa näyttikin jo ihan mukiinmenevältä :)
Joulun odottamisiin!
Tiistaina, 24.11.2020
Marraskuu on jatkunut hyvin syksyisen oloisena. Märkää, pimeää, mutta mukavan lämmintä. Tänä aamuna sateli rännän sekaista lunta, kun läksin ennen seitsemää kävelemään töihin. Hetken oli maa valkoisena, mutta vain pienen hetken. Nyt näyttää yhtä synkältä kuin eilenkin. Viikonloppuna satoi myös pienen lumikerroksen. Tuli heti jotenkin pirteämpi olo, kun puhdas lumi valaisi maiseman.
Minua ei pimeä vuodenaika ole koskaan masentanut. Olen kai niin jalat tanakasti maassa oleva arkirealisti, että hyväksyn sen asiana, joka nyt vaan kuuluu Suomen syksyyn ja talveen. Asia, jolle ei mitään voi. En kaipaa sisälläkään kirkkaita valoja, olkkarissa palaa iltaisin muutama pöytälamppu. Keittiössä on tietysti hyvä olla kunnon valot ruokaa laittaessa, ettei mene suolat ja sokerit sekaisin, kuten kerran kotikotona jouluaaton ruokapöydässä kynttilän valossa.
Olen viritellyt ulos valosarjoja, hyvin maltillisesti kuitenkin, kun pistorasioita on rajattu määrä. Sisällekin olen asetellut useampaan paikkaan patterivaloja, ne tuovat mukavaa kodikasta tunnelmaa.
Pihahommien tilalle on taas perinteisesti tullut käsityöt, lähinnä sukkien kutominen. Innostuin viime talvena värkkäämään Jonsukkia. Useammat pitkävartiset kuviosukat odottavat käyttöä piironginlaatikossa, osan olen antanut eteenpäin. Taitaa olla mulle loppuiäksi villasukkia varastossa, mutta lisää pitää vaan tehdä:) Nyt on työn alla "pakkaspäivän sukat". Pitkävartiset nekin, kauniit lumihiutaleet kuviona. Seuraavaksi pitäisi kutoa pojalle villasukat, kun toivoi joululahjaksi.
Perjantaina, 30.10.2020
Pyhäinpäivänaatto ja syysloman viimeinen päivä. Lomaviikoksi lämpeni kelit sopivasti. Sain pihalla tehtyä viimeisetkin talveenvarustautumisjutut. Istutin 75 tulppaanin sipulia, verkotin omenapuut, vein keinun pehmusteet talvisäilöön, samoin puutarhatyökalut, ja kippasin viimeisetkin kesäkukat kompostiin. Perennojen varsia silppusin paikalleen, minkä jaksoin, osan vein kompostiin.
Työn ohella rupateltiin samoissa puuhissa olleen naapurin kanssa ja kerrattiin mennyttä kasvukautta. Tuumattiin, miten mukavaa on, kun on sama puutarha harrastus molemmilla. Ilahduttaa, kun voi vaihtaa kasveja sekä kokemuksia.
Kun sain pihan talviteloille, virittelin hiukan tunnelmavaloja lisää kuistille. Mökkitien varresta täytyy vielä tuoda pieniä kuusia koristeeksi.
Linnuille laitoin kahteen otteeseen syömistä, mutta päätin nyt pitää taukoa pakkasiin asti, kun harakat ja naakat kokoontuivat parvina apajille.
Torstaina pääsin pienelle lomaretkelle Kuopioon Onnelan väen kanssa. Sampo-ravintolassa kävimme syömässä perinteisen muikkuaterian. Torilla lettukahvit ja kauppahallin ihastelua. Puijolla tietysti, ja Matkuksessa. Ihanasti piristi lomalaisen arkea.
Tänään kävimme lämmittämässä mökkiä, jospa huomenna menisimme vielä saunomaan sinne.
Hyvää Pyhäinpäivää🙂
Tiistaina, 20.10.2020
Pakkasöitä ja luntakin on ollut jo ilmassa sekä maassa hitusen. Talvi pääsi yllättämään meikäläisen asusteiden puolesta. Kiireellä kaivelin talvisemman takin käyttöön ja totesin, ettei viime keväänä ratkennutta saumaa ollut kotitonttu kesän aikana korjannutkaan. Melkoisen nopeasti ja "kuumalla neulalla" sen kursin kokoon ennen työhön lähtöä.
Iltapäivällä katselin työpaikan ikkunasta pohjoistuulen lennättämää lumi/räntäsadetta ja tuumin, noinkohan kangastennarini kastuvat kotia kävellessä? Talvikengät ovat tietysti jossain kesäsäilössä vielä. Uskollinen kyytimies oli kuitenkin iltaseitsemältä vastassa autoineen, eikä luntakaan ollut tielle kertynyt. Kuivin ja lämimin jaloin pääsin kotia.
Ensi yöksi on vielä luvassa pakkasta, mutta sitten näyttäisikin taas lämenevän. Onneksi, sillä vielä olisi tulppaanin sipuleita istutettavana. Pihallakin voisi siistiä perennapenkkejä lisää, pääsisi keväällä hieman vähemmällä. Ensi viikko on lomaviikko, niin ehtisi hyvin touhuilemaan.
Torstaina, 15.10.2020
Syksyinen keli kylmenee. Tähän asti onkin saatu nauttia mukavista pihan siivousilmoista, mutta viime yönä oli pakkasta, ja aamulla maa kuurassa. Pihan isot puut, vaahtera ja tammi, ovat pudottaneet lehtensä ja seisovat karun paljaina. Kauhea määrä tulikin taas lehtijätettä. Pihatieltä haravoin sitä muutaman jätesäkillisen verran, nurmikolta ajelin ruohonleikkurilla pieneksi silpuksi. Komposti täyttyi ääriään myöten.
Takapihalla kukkii kauniisti vielä sinivioletti syysasteri, jonka sain joskus taimivaihdossa Haminassa. Sitä sanottiin Seija-nimiseksi, kun on lähtenyt alkuaan jakoon samannimisen puutarhaharrastajan pihalta. En tiedä, onko se oikea nimi, mutta minä sanon sitä ainakin tuolla nimellä. Muuta kukkivaa ei juuri enää olekaan, paitsi jokunen kärhönkukka.
Kesäkukat on myös kompostin täytteenä, paitsi viherliljapuut, jotka kestävät pientä kylmääkin. Joskus olen niitä talvisäilyttänyt miehen verstaalla, nyt en taida viitsiä sinne niitä raahata. Osan perennoista olen myös leikannut kompostiin, mutta jää sitä hommaa vielä kevääksikin.
Nyt pitäisi kesäkukkien tilalle ulkokuistille viritellä hieman tunnelmavaloja ja talvikoristeita. Sisareltani sainkin jo kauniita koristekurpisoita, mutta jotain asetelman tapaista haluaisin vielä värkätä. Kun vaan saisi inspiksen, mitä muuta havujen lisäksi keksisi?
Maanantaina, 21.9.2020
Viimeinkin sain eilen istutettua postimyynnistä tilaamani perennat. Melkoisen täyttä on istutusalueilla, mutta entisiä pois kaivamalla sain raivattua hieman tilaa. Huonosti kasvavat ja kukkivat vanhat jaloruusut saivat lähteä, samoin nihkeästi kukkivat jaloangervot. Jalikset vien mökille, mutta ruusuille oli niin onnettomat juuretkin, ettei niistä ole enää isutettavaksi. Sorruin tilaamaan lilanvärisiä syysleimuja, väri oli kuvissa niin houkutteleva, lajike sellainen kuin "Dusterlohe". Saa nähdä, mikä oikea väri luonnossa sitten tulee olemaan, onko liian sininen?
Lisäksi tuli tilattua lehtoakileija nimeltään "Winky Double Dark Blue-White". Nimi on kyllä sellainen, etten ikinä opi sitä muistamaan. Liljan sipulit ja tulppaanit odottavat vielä istutusta, mutta onneksi on luvattu vielä mukavan lämpöisiä kelejä.
Aila tuli ja meni. Kotona ei tullut mitään vaurioita, kärhötötsätkin pysyivät ihme kyllä pystyssä. Mökkipihasta sen sijaan oli kaatunut iso mänty siten, että se muodosti sillan lammen yli. Miehen kanssa pähkittiin, miten ihmeessä painavan puun saa hilattua maalle. Onneksi tuttava tuli mönkkärin kanssa apuun lauantaina ja sai vedettyä puun kuivalle maalle. Männynjuuri oli aivan laho, eikä näkynyt sitä männyille tyypillistä paalujuurta ollenkaan. Polttopuutahan siitä tulee mukavasti, taitaa olla ensi viikonlopun hommia se. Mökkipiha menee kyllä tuosta kohdin remonttiin, niin iso monttu nurmikkoon jäi.
Tiistaina, 15.9.2020
Kesän kääntyessä syksyn puolelle alkaa puutarhatyöt muuttua hiukan vähemmän kiinnostaviksi. Ei oikein huvittaisi enää kukkapenkkejä kaivella, joten tuumin, etten nyt syksyllä osta yhtäkään uutta jo ennestään täysiin kukkapenkkeihin ahdettavaksi. Vaan turha luulo. Taas kerran,
Viikko sitten pääsin Onnelalaisten kyytiin Tommolan tilalle luumuja hakemaan. Tommolassa oli vielä näyteistutusten loppukesän kukkijat kauniissa kukassa. Ihastelimme eri värisiä väriminttuja, leimukukkia ym. Luumuja kyllä ostin, mutta niinhän tuli sorruttua taimimyymälän houkutuksiinkin. Sisareni suosituksesta otin kokeeksi rantatyräkin. En ollut ikinä kuullutkaan semmoisesta, mielenkiintoista keväällä nähdä, minkämoinen siitä kasvanee. Lisäksi löysin pari vaaleanpunaista mooseksenpalavaapensasta, mitä olen useamman vuoden turhaan etsinyt.
Sunnuntaina puolukkaretken jälkeen piti oikein pakottautua pihatöihin, kun oli niin kaunis kelikin. Ruoho tuli leikattua ja kasvitkin istutettua. Postin mukana on tulossa vielä yksi kasvitilaus, toivottavasti ensi viikonloppunakin olisi mukavaa säätä istutushommiin.
Vaikka puoliväkisin joskus lähteekin pihatöihin, imaisee se puuha kuitenkin aina mukaansa. Pihatöissä aika hurahtaakin alkuun päästyä tosi nopsasti, ja se kai tarkoittaa, että homma on mukavaa ja mieluista. Vielä oli tyyntä keliä, varmaan sen luvatun myrskyn edellä.
Lauantaina, 5.9.2020
Olipa varsinainen kaikkimeneepieleen - viikko! Kuun alusta otettiin töissä käyttöön sähköinen työajanseuranta mobiilisovelluksella. Muutaman päivän jälkeen olen onnistunut hipaisemaan tulon ja lähdön lisäksi itseni palanneeksi työmatkalta ja lähteneeksi sairauslomalle - turhaan. Lisäksi on tullut kummasti miinuksia, vaikka olen tehnyt ylimääräistä. Huoh.
Imuri rikkoutui. Koronan takia ei huvittanut lähteä Jyväskylään ostoksille, vaan tilasin netistä. Imuri tulikin kätevästi ihan kotiovelle. Kaksin kappalein. Ei kun palauttamaan postiin ylimääräinen.
Perjantaiaamuna mies ystävällisesti lähti kuskaamaan mua töihin. Pysähdyttiin kauppaan hakemaan kahvimaitoa ja evästä. Auto ei inahdakaan kaupan pihasta. Ei kun eukko työntämään autoa alamäkeen ja mäkistarttia. Ei lähtenyt ei. Siihen jämähti seuriksen pihaan. Onneksi mies hokasi tutun kaverin, jolta sai kyydin pajalle hakemaan uutta akkua. Minä nappasin kassin ja kävelin töihin ja kiitin kyydistä.
Nyt pääsimme mökille rentoutumaan. Tuikkasimme tuleen juhannuskokon, mikä jäi juhannuksena polttamatta. Ihanan lämmin keli, ruskaa ja keltaisia lehtiä on jo paljon.
Lähes helteisen lomaviikon jälkeen ei meinaa tareta millään. Viime yönä mittari kävi lähistöllä jopa pakkasen puolella, meillä näytti nollaa. Kylmää on nytkin.
Viime viikon olin vapaalla ja nautin pihahommista ihanassa säässä. Jatkoin kesällä aloittamaani vähemmän ihanaa hommaa, vanhan kuivahtaneen ja ränsistyneen orapihlaja-aidan siistimistä. Kuivia oksia on tullut älyttömästi. Parasta olisi kaivaa koko hirvitys kaivinkoneella pois, mutta mies vielä jarruttelee.
Muuten on pihalla nyt värikästä kukintaa. Syysleimut, tiikerililjat, värimintut, kärhöt ja Kallionauhukset suovat silmiä hivelevää kukkaisterapiaa vielä hetken ennen lakastumista.
Sunnuntai, 16.8.2020
Ihanan lämmin ja aurinkoinen oli tämä viikonloppu. Mökillä kävimme saunomassa. Yökin oli lempeän lämmin ja hieno tähtitaivas, kun käväisin yöllä ulkona.
Tänään kotiuduttiin aamupäivällä. Loppupäivä sujahtikin sitten piha hommissa. Tyhjensin molempien altaiden vedet kasveille, kun on taas niin älyttömän kuivaa. Tilalle laskin uutta, puhdasta vettä.
Kallionauhukset lurpottavat, jopa vuohenputket lötköttävät maata vasten rajaistutuksien alla. Leikkelin kukkineita perennoja ja siistin muutenkin kasvustoja. Kuunliljojen kauniit lehdet ovat täynnä kotiloiden syömiä reikiä, katkoin niitäkin.
Takapihan Maikki-omenapuussa on runsaasti omppuja. Aika paljon näyttää olevan huonoja seassa. Yllätin oravan omppuvarkaista. Nappasi puusta punaisen herkun ja vilisti se suussaan metsän suojiin. Hyviä syöntiomppuja ne ovatkin.
Perjantaina, 7.8.2020
Suuria muutoksia en tänä kesänä ole pihaani tehnyt. Etupihalla pari kohtaa koki kuitenkin kasvituksen vaihdon.
Vuosi sitten kyllästyin etupihan laajahkoon vuorenkilpikasvustoon. Se osoittautui vahvaksi kotilomagneetiksi, ja keskikesällä se alkoi muuttua vihreästä keltaiseksi ja punaiseksi lehdistöltään, minusta kun vuorenkilven kauneus on juurikin isoissa kiiltävissä tummanvihreissä lehdissä. Niinpä loppukesällä kaivoin kaikki juurakot kylmästi pois. Paikalle tuotiin uutta multaa, ja sitten alkoikin pähkäily, mitä tilalle.
Paikka on erinomaisen kuiva ja kallion päällä osittain. Tähän asti vieroksumani punakärsämö on osoittautunut hyväksi valinnaksi tuohon. Pienen kääpiöhopeakuusen istutin syvempään kohtaan, Mustilan taimimarkkinoilta löytyi uusi tuttavuus, mukdenia rossii, lisäksi jotain jakotaimia omista kasveista. Paikka huuti jotain korkeampaakin sekaan. Lomalla pääsin Onnelaisten kyytiin Porin reissuun. Sieltä Paratiisin taimitarhalta tuli sitten ostettua rungollinen syreeni Moskovan kaunotar. Varmempi valinta olisi varmaan ollut pikkusyreeni Palibin, Moskovan kaunotar kun on kolmosvyöhykkeen kasviksi merkattu.
Kasvien juurelle istutin keltalehtistä kalliomaksaruohoa, jonka lajiketta en tietystikään enää muista. Se ei ollut kuitenkaan Angelikaa, mitä olen pari kesää metsästänyt netin kautta taimitarhoilta, mutta hyvinkin samannäköistä.
Viime talvi oli vaikea täällä Keski-Suomessa puutarhakasvien kannalta. Talvi oli lähes lumeton, ja lämpötila vaihteli suojan ja pakkasen välillä jäätäen maata. Oli hiukan outoa, kun pääsi pihaa haravoimaan jo huhtikuun puolella, mutta kevään lämpöiset kelit antoivat odottaa pitkään, ennekuin pääsi tositoimiin.
Moni perenna ja kärhö jäi nousematta. Aukkopaikkoja olen yrittänyt kasvittaa, mutta vieläkin on liikaa multaa näkyvissä. Pensaistakin jotkut kuivahtivat, eikä lehtiä tullut ollenkaan. Kuutamohortensian leikkasin juuresta alas, eikä uutta kasvua ole näkyvissä.
Nyt lämmön ja vesisateiden ansiosta on kasvillisuus rehevöitynyt mukavasti. Kannoin myös kananlantavettä selkä vääränä kaikille kasveille. Erityisesti kärhöjä olen kastellut lannoitevedellä, silti eivät kaikki ole nostaneet päätään pinnalle. Kärhöthän saattavat kyllä nousta vielä vuodenkin päästä, saapa nähdä. Pikkukukkaiset kellokärhöt voivat oikein hyvin ja kukkivat taas nätisti.
