Syksyä kohti

 Torstaina 27.8.2020

Lähes helteisen lomaviikon jälkeen ei meinaa tareta millään. Viime yönä mittari kävi lähistöllä jopa pakkasen puolella, meillä näytti nollaa. Kylmää on nytkin. 

Viime viikon olin vapaalla ja nautin pihahommista ihanassa säässä. Jatkoin kesällä aloittamaani vähemmän ihanaa hommaa, vanhan kuivahtaneen  ja ränsistyneen orapihlaja-aidan siistimistä. Kuivia oksia on tullut älyttömästi. Parasta olisi kaivaa koko hirvitys kaivinkoneella pois, mutta mies  vielä jarruttelee.

Muuten on pihalla nyt värikästä kukintaa. Syysleimut, tiikerililjat, värimintut, kärhöt ja Kallionauhukset suovat silmiä hivelevää kukkaisterapiaa vielä hetken ennen lakastumista. 

Kuivaa

 Sunnuntai, 16.8.2020

Ihanan lämmin ja aurinkoinen oli tämä viikonloppu. Mökillä kävimme saunomassa. Yökin oli lempeän lämmin ja hieno tähtitaivas, kun käväisin yöllä ulkona. 

Tänään kotiuduttiin aamupäivällä. Loppupäivä sujahtikin sitten piha hommissa. Tyhjensin molempien altaiden vedet kasveille, kun on taas niin älyttömän kuivaa. Tilalle laskin uutta, puhdasta vettä. 

Kallionauhukset lurpottavat, jopa vuohenputket lötköttävät maata vasten rajaistutuksien alla. Leikkelin kukkineita perennoja ja siistin muutenkin kasvustoja. Kuunliljojen kauniit lehdet ovat täynnä kotiloiden syömiä reikiä, katkoin niitäkin. 

Takapihan Maikki-omenapuussa on runsaasti omppuja. Aika paljon näyttää olevan huonoja seassa. Yllätin oravan omppuvarkaista. Nappasi puusta punaisen herkun ja vilisti se suussaan metsän suojiin. Hyviä syöntiomppuja ne ovatkin.

Mökkielämää

Viime viikot ovat menneet tiukasti töissä. Yksin ollessa se tietää paljon iltavuoroja. Keskiviikkoisin ja perjantaisin olen sentään päässyt ihmisten aikoihin, ja silloin onkin ajeltu mökille saunomaan.

Nyt olikin aivan ihana viikonloppu ilmojen puolesta. Mittari näytti hellelukemia, kun pakkasimme kimpsut ja kampsut mökkiviikonloppua varten.

Tänään ajelin nurmikon. Hiki valui solkenaan, ja oli ihan pakko pulahtaa jääkylmään lampiveteen.

Poika kävi putsaamassa katot männynneulasista ja muusta ryönästä, samoin rännit. Meistä ei enää ole katolle kiipeilemään. 

Töiden päälle oli ihana päästä saunaan ja uimaan. Vähän grillausta iltapalaksi, ja jälkkäriksi kahvia ja vattupiirakkaa. Aika ihana viikonloppu! Pitää muistaa sitten talvipakkasilla🙂

Pientä muutosta

 Perjantaina, 7.8.2020

Suuria muutoksia en tänä kesänä ole pihaani tehnyt.  Etupihalla pari kohtaa koki kuitenkin kasvituksen vaihdon.

Vuosi sitten kyllästyin etupihan laajahkoon vuorenkilpikasvustoon.  Se osoittautui vahvaksi kotilomagneetiksi, ja keskikesällä se alkoi muuttua vihreästä keltaiseksi ja punaiseksi lehdistöltään,  minusta kun vuorenkilven kauneus on juurikin isoissa kiiltävissä tummanvihreissä lehdissä. Niinpä loppukesällä kaivoin kaikki juurakot kylmästi pois. Paikalle tuotiin uutta multaa, ja sitten alkoikin pähkäily, mitä tilalle. 

Paikka on erinomaisen kuiva ja kallion päällä osittain.  Tähän asti vieroksumani punakärsämö on osoittautunut hyväksi valinnaksi tuohon. Pienen kääpiöhopeakuusen istutin syvempään kohtaan, Mustilan taimimarkkinoilta löytyi uusi tuttavuus, mukdenia rossii, lisäksi jotain jakotaimia omista kasveista. Paikka huuti jotain korkeampaakin sekaan. Lomalla pääsin Onnelaisten kyytiin Porin reissuun. Sieltä Paratiisin taimitarhalta tuli sitten ostettua  rungollinen syreeni Moskovan kaunotar. Varmempi valinta olisi varmaan ollut pikkusyreeni Palibin, Moskovan kaunotar kun on kolmosvyöhykkeen kasviksi merkattu.

Kasvien juurelle istutin keltalehtistä kalliomaksaruohoa, jonka lajiketta en tietystikään enää muista. Se ei ollut kuitenkaan Angelikaa, mitä olen pari kesää metsästänyt netin kautta taimitarhoilta, mutta hyvinkin samannäköistä.

Vuorenkilpeä oli myös sisääntulon
muurikiveyksen päällä. Se oli talven aikana mustunut rumaksi, samoin juuristo täynnä kotiloita. Ei kun lapio heilumaan! Tähän tuli tilalle 3 tuiviota, jättipoimulehtiä, jalokurjen polvi Patriciaa, korallikeijunkukkaa ym. mitä satuin käsiini saamaan.  Tykkään, kun poimulehden limenkeltaiset kukinnot ryöppyävät muurin yli.

Heinäkuuta

Tiistaina, 4.8.2020

Viime talvi oli vaikea täällä Keski-Suomessa puutarhakasvien kannalta.  Talvi oli lähes lumeton, ja lämpötila vaihteli suojan ja pakkasen välillä jäätäen maata.  Oli hiukan outoa, kun pääsi pihaa haravoimaan jo huhtikuun puolella, mutta kevään lämpöiset kelit antoivat odottaa pitkään, ennekuin pääsi tositoimiin.

 

Moni perenna ja kärhö jäi nousematta.  Aukkopaikkoja olen yrittänyt kasvittaa, mutta vieläkin on liikaa multaa näkyvissä.  Pensaistakin jotkut kuivahtivat, eikä lehtiä tullut ollenkaan. Kuutamohortensian leikkasin juuresta alas, eikä uutta kasvua ole näkyvissä.  

 

Nyt lämmön ja vesisateiden ansiosta on kasvillisuus rehevöitynyt mukavasti. Kannoin myös kananlantavettä selkä vääränä kaikille kasveille.  Erityisesti kärhöjä olen kastellut lannoitevedellä, silti eivät kaikki ole nostaneet päätään pinnalle.  Kärhöthän saattavat kyllä nousta vielä vuodenkin päästä, saapa nähdä. Pikkukukkaiset kellokärhöt voivat oikein hyvin ja kukkivat taas nätisti.