Viimeisiä istutuksia

 Maanantaina, 21.9.2020

Viimeinkin sain eilen istutettua postimyynnistä tilaamani perennat.  Melkoisen täyttä on istutusalueilla, mutta entisiä pois kaivamalla sain raivattua hieman tilaa.  Huonosti kasvavat ja kukkivat vanhat jaloruusut saivat lähteä, samoin nihkeästi kukkivat jaloangervot.  Jalikset vien mökille, mutta ruusuille oli niin onnettomat juuretkin, ettei niistä ole enää isutettavaksi. Sorruin tilaamaan lilanvärisiä syysleimuja, väri oli kuvissa niin houkutteleva, lajike sellainen kuin "Dusterlohe".  Saa nähdä, mikä oikea väri luonnossa sitten tulee olemaan, onko liian sininen?

Lisäksi tuli tilattua lehtoakileija nimeltään "Winky Double Dark Blue-White".  Nimi on kyllä sellainen, etten ikinä opi sitä muistamaan. Liljan sipulit ja tulppaanit odottavat vielä istutusta, mutta onneksi on luvattu vielä mukavan lämpöisiä kelejä.

Aila tuli ja meni. Kotona ei tullut mitään vaurioita, kärhötötsätkin pysyivät ihme kyllä pystyssä. Mökkipihasta sen sijaan oli kaatunut iso mänty siten, että se muodosti sillan lammen yli. Miehen kanssa pähkittiin, miten ihmeessä painavan puun saa hilattua maalle.  Onneksi tuttava tuli mönkkärin kanssa apuun lauantaina ja sai vedettyä puun kuivalle maalle.  Männynjuuri oli aivan laho, eikä näkynyt sitä männyille tyypillistä paalujuurta ollenkaan.  Polttopuutahan siitä tulee mukavasti, taitaa olla ensi viikonlopun hommia se. Mökkipiha menee kyllä tuosta kohdin remonttiin, niin iso monttu nurmikkoon jäi.

Tyyntä myrskyn edellä

 Tiistaina, 15.9.2020

Kesän kääntyessä syksyn puolelle alkaa puutarhatyöt muuttua hiukan vähemmän kiinnostaviksi. Ei oikein huvittaisi enää kukkapenkkejä kaivella, joten tuumin, etten nyt syksyllä osta yhtäkään uutta  jo ennestään täysiin kukkapenkkeihin ahdettavaksi. Vaan turha luulo. Taas kerran,

Viikko sitten pääsin Onnelalaisten kyytiin Tommolan tilalle luumuja hakemaan. Tommolassa oli vielä näyteistutusten loppukesän kukkijat kauniissa kukassa. Ihastelimme eri värisiä väriminttuja, leimukukkia ym. Luumuja kyllä ostin, mutta niinhän tuli sorruttua taimimyymälän houkutuksiinkin. Sisareni suosituksesta otin kokeeksi rantatyräkin. En ollut ikinä kuullutkaan semmoisesta, mielenkiintoista keväällä nähdä, minkämoinen siitä kasvanee. Lisäksi löysin pari vaaleanpunaista mooseksenpalavaapensasta, mitä olen useamman vuoden turhaan etsinyt.

Sunnuntaina puolukkaretken jälkeen  piti oikein pakottautua pihatöihin, kun oli niin kaunis kelikin. Ruoho tuli leikattua ja kasvitkin istutettua. Postin mukana on tulossa vielä yksi kasvitilaus, toivottavasti ensi viikonloppunakin olisi mukavaa säätä istutushommiin.

Vaikka puoliväkisin joskus lähteekin pihatöihin, imaisee se puuha kuitenkin aina mukaansa. Pihatöissä aika hurahtaakin alkuun päästyä tosi nopsasti, ja se kai tarkoittaa, että homma on mukavaa ja mieluista.  Vielä oli tyyntä keliä, varmaan sen luvatun myrskyn edellä. 

Kiva viikko

 Lauantaina, 5.9.2020

Olipa varsinainen kaikkimeneepieleen - viikko! Kuun alusta otettiin töissä käyttöön sähköinen työajanseuranta mobiilisovelluksella. Muutaman päivän jälkeen olen onnistunut hipaisemaan tulon ja lähdön lisäksi itseni palanneeksi työmatkalta ja lähteneeksi sairauslomalle - turhaan. Lisäksi on tullut kummasti miinuksia, vaikka olen tehnyt ylimääräistä. Huoh. 

Imuri rikkoutui. Koronan takia ei huvittanut lähteä Jyväskylään ostoksille, vaan tilasin netistä. Imuri tulikin kätevästi ihan kotiovelle. Kaksin kappalein. Ei kun palauttamaan postiin ylimääräinen. 

Perjantaiaamuna mies ystävällisesti lähti kuskaamaan mua töihin. Pysähdyttiin kauppaan hakemaan kahvimaitoa ja evästä. Auto ei inahdakaan kaupan pihasta. Ei kun eukko työntämään autoa alamäkeen ja mäkistarttia. Ei lähtenyt ei. Siihen jämähti seuriksen pihaan. Onneksi mies hokasi tutun kaverin, jolta sai kyydin pajalle hakemaan uutta akkua. Minä nappasin kassin ja kävelin töihin ja kiitin kyydistä. 

Nyt pääsimme mökille rentoutumaan. Tuikkasimme tuleen  juhannuskokon, mikä jäi juhannuksena polttamatta. Ihanan lämmin keli, ruskaa ja keltaisia lehtiä on jo paljon.