Tiistaina, 24.11.2020
Marraskuu on jatkunut hyvin syksyisen oloisena. Märkää, pimeää, mutta mukavan lämmintä. Tänä aamuna sateli rännän sekaista lunta, kun läksin ennen seitsemää kävelemään töihin. Hetken oli maa valkoisena, mutta vain pienen hetken. Nyt näyttää yhtä synkältä kuin eilenkin. Viikonloppuna satoi myös pienen lumikerroksen. Tuli heti jotenkin pirteämpi olo, kun puhdas lumi valaisi maiseman.
Minua ei pimeä vuodenaika ole koskaan masentanut. Olen kai niin jalat tanakasti maassa oleva arkirealisti, että hyväksyn sen asiana, joka nyt vaan kuuluu Suomen syksyyn ja talveen. Asia, jolle ei mitään voi. En kaipaa sisälläkään kirkkaita valoja, olkkarissa palaa iltaisin muutama pöytälamppu. Keittiössä on tietysti hyvä olla kunnon valot ruokaa laittaessa, ettei mene suolat ja sokerit sekaisin, kuten kerran kotikotona jouluaaton ruokapöydässä kynttilän valossa.
Olen viritellyt ulos valosarjoja, hyvin maltillisesti kuitenkin, kun pistorasioita on rajattu määrä. Sisällekin olen asetellut useampaan paikkaan patterivaloja, ne tuovat mukavaa kodikasta tunnelmaa.
Pihahommien tilalle on taas perinteisesti tullut käsityöt, lähinnä sukkien kutominen. Innostuin viime talvena värkkäämään Jonsukkia. Useammat pitkävartiset kuviosukat odottavat käyttöä piironginlaatikossa, osan olen antanut eteenpäin. Taitaa olla mulle loppuiäksi villasukkia varastossa, mutta lisää pitää vaan tehdä:) Nyt on työn alla "pakkaspäivän sukat". Pitkävartiset nekin, kauniit lumihiutaleet kuviona. Seuraavaksi pitäisi kutoa pojalle villasukat, kun toivoi joululahjaksi.
