Ai että mä kärsin

 Keskiviikkona, 28.7.2021

Tällä hetkellä ei ole mitään mieltä ylentävää kerrottavaa pihahommista. Kaikki paikat ovat kuivuneet. Olen kyllä letkulla ja kannulla kastellut, muttei siitä ole ollut juurikaan hyötyä. Pitkään jatkunut kuumuus ja sateettomuus ovat ruskistaneet nurmikon etupihalla aivan tyystin.

 Perennat ovat lakastuneet yksi toisensa jälkeen. Kallionauhukset ovat nuupallaan maata vasten, lisäksi iltakastelun ansiosta kotilot ovat heränneet ja syöneet suihinsa nekin vähät, mitä on jäljellä.

Joka päivä pitää moneen kertaan tarkistaa sääennusteet, josko sadetta olisi luvassa. Tänä iltana ja huomenna nyt pitäisi sitten sataa. Saas nähärä. 

Lämpöhän on kyllä ihanaa, mutta kosteuttakin tarvitaan. Onneksi ei ollut mitään sovittuja pihakäyntejä tälle kesälle. Eräs vanhempi pariskunta  tosin kävi viikko sitten pihakierroksella. Mies oli luvannut esittelyn, kun häneltä olivat kysyneet. Ymmärtävät varmaan, kun sanoin, ettei näin surkeaa ole täällä koskaan ollut. Sovittiinkin, että tulevat joskus uudestaan, kun paremmat olosuhteet. 

Mutta luonnonvoimille emme mitään mahda. Vaikka tältä kesältä luovutan ja nostan kädet pystyyn, ikuisena optimistina äännän mietteet ja puutarhasuunnittelun jo ensi kesään. Jospa ilmastonmuutoksesta huolimatta olisi hieman kosteampaa tiedossa.

Muutama valikoitu kuva lopuksi😊

Kesäkuun muistoja

 Maanantai, 28.6.2021

Helteinen kesäsää jatkuu. Puutarha kukoistaa, kiitos lämmön, ja satanutkin on sopivasti.  Helteiden ansiosta kukinta vaan menee nopeasti ohi.  Kärhöistä osa on oikein hyvässä kasvussa, osa taas oikuttelee, eikä nosta päätään mullasta ollenkaan.  Yleensä runsaskukkainen suviruusu on ottanut jostain kovasti itseensä, eikä tehnyt kukan kukkaa. Uutta versoa pukkaa kuitenkin mukavasti, toivottavasti ensi kesänä taas kukkisi. Pionit availevat mahtavia kukkiaan ja tarhakurjenpolvet loistavat sinisinä läiskinä.

Viikko sitten oli valtakunnallinen Avoimet puutarhat -tapahtuma.  Pääsin taas kerran Onnelan väen mukana nauttimaan reissusta ja kauniista puutarhoista. Elimäellä poikkesimme Mustilaan. Täydensin pihan aukkokohtia kuunlilja 'Sum and Substancella', pari  kurjenpolvea lähti myös mukaan, 'black reiter' ja 'Patricia'. Varsin maltillista siis. Mustilan pihalla nautimme Onnelan isännän tekemistä retkieväistä, niin jaksoimme taas eteenpäin.

Matka jatkui Korialle, missä piipahdimme ihastuttavaan, hyvinhoidettuun Lakiassoiden taajamapihaan. Sieltä Porvooseen, missä halusimme vierailla jo toiseen kertaan Pursioiden upeassa rinnepuutarhassa. Porvoossa kävelimme vanhoilla mukulakivikaduilla ja poikkesimme syömään ja kahville. Kotona olimme joskus puolenyön tietämissä. Olipa ihanaa kesämatkailua kesäisessä maisemassa.

Juhannus meni Rattoisasti mökkimaisemissa, kuten ennenkin. Ylätalon väki tuli aattoiltana kokolle ja iltaa viettämään. Koko viikko on ollut niin ylen kuuma, että ollaan käyty harva se ilta mökillä uimassa ja lampipesulla. Kuumaa saunaa ei ole kaivattu juurikaan.

Tämä viikko vielä töitä, sitten pääsee nauttimaan pihaelämästä taas kokopäiväisesti:)

Kevät etenee

 Maanantaina, 10.5.2021

Lupaavan alun jälkeen tulikin takapakkia pihan kevättöille. Sää kylmeni pakkaslukemiin, ja luntakin sateli parina päivänä. Eipä olisi huvittanut tonkia kukkapenkkejä sitten yhtään, mutta jotakuinkin on piha haravoitu ja istutusalueet perattu. 

Perjantaina töistä tulijaa odotti erittäin mieluisa yllätys kotipihassa. Isäntä oli tilannut jo perinteisen äitienpäivälahjan: lavallinen multaa, pari pussia kalkkia ja lannoitteita. Osa tuosta läjästä menee mökille, sielläkin on pihatöitä tiedossa. 

Äitienpäivänä pääsin valmiille aamukahville. Sänkyyn ei kahvia sentään tarjoiltu. Isäntä sanoi, että pitäisi olla sellainen jalallinen tarjotin sänkykahveille. Tarjottimessa pitäisi vaan kuulema olla niin korkeat jalat, etten sitten ylettyisi kahvia juomaan. Lienee jonkinlainen vihjaus, että keskikehon kohta on pikkuisen päässyt paisumaan. 

Säänennustajat lupailevat tämän sateisen päivän jälkeen ihan kesäisiä ilmoja, joten oikein mukavaa viikkoa! 

Paljastuksia lumen alta

 Torstaina, 22.4.2021

 Pihakausi on sitten käynnistynyt. Viime viikonloppuna oli niin kertakaikkisen lämmintä ja aurinkoista, että oli aivan mahtavaa päästä ulos kuopsuttelemaan. Ensimmäisenä siistittiin terassi ja laitettiin keinuun katos ja pehmusteet, että pääsee  nautiskelemaan.  Lumilänttejä oli vielä siellä täällä, mutta sulapaikoista sain  siistittyä perennapenkkejä ja nurmikkoakin rapsuteltua.  Kaikenlaista roskaa löytyi lumen alta, kuten ulkotulien metallisia kuoria, naapurien ampumien uudenvuodenrakettien keppejä ja talipallojen verkkoja. 

Löytyipä myös erikokoisia mustan jätesäkin riekaleita. Säkki oli jäänyt minun syyssiivoiltani takapihalle lojumaan, ja myrskytuuli oli heittänyt sen pihavajalle menevälle polulle. Isäntä kun avasi lumilingolla kulkuväylää paksuun hankeen, niin jätesäkki takertui lumen alta lingon koneistoon.  Sehän ei sieltä lähtenyt kuin pala kerrallaan repimällä ja puukon kanssa leikkaamalla. Irrotuksessa käytetty keittiön paras Fiskarsin iso veitsikin löytyi sitten takapihalta, terä ja kahva irronneina. Niin ratkesi myös erään kadonneen keittiöveitsen salaisuus.

Silmä tarkkana olen tutkaillut, nouseeko ruskeanmustista perennapenkeistä jotain vihreää. Joitakin krookuksia ja tulppaanin alkuja on näkyvissä. Sinivuokot avaavat kukkiaan tontin rajalla. Perennoista leimujen ja kallionauhuksen alkuja löytyi. Köynnöspinaatin punaiset alut ovat  myös niitä ensimmäisiä  nousijoita. Ilokseni huomasin sisareltani saadun jouluruusun tehneen kukkasen. Se on ollut jo muutaman vuoden paikallaan, muttei koskaan kukkinut. 

Kellokeskiviikko

 Keskiviikkona, 31.3.2021

Ihanan keväisistä keleistä on saatu viime päivinä nauttia. Lumet sulavat (onneksi) ihan silmissä. Pihan kurkipatsaasta näkyi viikko sitten ainoastaan päälaki, nyt esillä on jo kintutkin. Lunta on silti vielä niin paljon, ettei ihan sulaa kohtaa puutarhassa ole, eikä vielä asiaa pihatöihin. 

Minä olen viettänyt leppoisia lomapäiviä tällä viikolla. Pitkään olin miettinyt, että pitäisi yrittää joku päivä kokeilla karjalanpiirakoiden tekoa, se kun on jäänyt yhteen 30 vuotta sitten tehtyyn kertaan. Silloin onnistuin väsäämään niin ison piirakan, että hyvä kun mahtui pellille. Eilen sitten otin pulikan käsiin ja aloin hommiin. Tällä kertaa, kiitos siskoni hyvien ohjeiden, onnistuikin ihan mukavasti. Iltaan mennessä vati oli lähes tyhjä. Nyt uskallan tehdä useamminkin näitä perinneherkkuja. 

Tänään oli vuorossa pullan ja rahkapiirakoiden teko. Vaikkei vieraita voi nyt pyhinä kutsuakaan, tuo leipominen juhlan tuntua pääsiäiseen,eikä tuo omakaan suu tuohesta ole. 

Aurinko paistaa takaterassille niin houkuttelevasti, että taidanpa keitellä lämpimäiskahvit ja mennä ulos nautiskelemaan. 

Jo riittäisi

 Torstaina, 25.2.2021

Riittäisi jo lumi yhdelle talvelle! Viime päivinä on ollut yksi puheenaihe yli muiden, lumen ylenpalttinen runsaus.  Enpä muista vastaavaa lumitalvea ihan lähivuosilta. Lumilinko on ollut vallan hyvä kapistus ja tosi tarpeellinen hankinta aikoinaan. Kun kääntyy autolla meidän pihaan tieltä, tuntuu kuin sukeltaisi tunneliin tai solaan. Tämmöisestä piirua vailla metrikuuskytsenttisestä muorista ei paljon päätä enempää tuosta kohdasta näy.

Kasvit pärjäävät lumensuojissa nyt hyvin. Valitettavasti myös myyrät sekä kotilot viettävät lokoisia oloja lumipatjan alla.

Pienemmistä pensaista ja havuista ei näy enää kärkeäkään.  Tänä aamuna hämärissä katsoin, että mikäs risu on lennähtänyt hangelle ja yritin nyppäistä sen pois. Eihän se onneksi irronnut, kun oli riippalehtikuusi Stif Weeperin latvaoksa. En sitä unenpöpperössä älynnyt.

Posti on tuonut ensimmäiset siemenluettelot.  Niitä on nyt ihanaa selailla, vaikken paljon siemenestä kasvattelekaan. Aina voi kuitenkin suunnitella ja haaveilla, esimerkiksi isommasta hyötykasvialueesta...

Puutarhanäkymiä

Perjantaina, 15.1.2021

Sain Navettapiialta mukavan Puutarhanäkymiä -haasteen, kiitos:)  Kiva katsella ja valikoida kesäisiä pihakuvia tällaisena kunnon vanhanajan talvipäivänä, kun on saatu lunta runsaasti ja pakkastakin oli aamulla himpun yli 30 astetta. Tässä tulee samalla katsaus viime kesään.

Alkukesän näkymä takapihan terassilta. Talven jäljiltä törkyinen vanha vesi suihkulähteessä on vaihdettu puhtaaseen. Riippaherneet kukkivat keltaisenaan, kesäkukkaset haettu puutarhalta ja istutettu ruukkuihinsa.

Etupihan kolmesta riippahernepensaasta oli yksi menehtynyt talven aikana. Paikka on hyvin kuiva, liekö kuivuus vai outo talvi vienyt, vai oliko muuten vaan tullut määränsä päähän. Sahasin sen juuresta poikki ja laitoin kuivan karan takapihalle ruukkuun. Tässä vaiheessa keskikesää ei huomaa, että jotain on poissa.

Kuivuudesta kärsi koko piha, varsinkin nämä etupihalla kallion päällä ohuessa multakerroksessa kasvavat kasvit. Suikeroalpi oli jossain vaiheessa aivan ruskea, kastelusta huolimatta. Keijuangervoaidannekin oli hiukan kärsinyt ja kuivia oksia oli näkyvissä. Ostin akkukäyttöisen kätevän aitaleikkurin, millä tuota aitaa oli helppo siistiä.

Takapihan köynnösportissa köynnöspinaatti rehotti, kuten ennenkin. Kärhöille kannoin vettä niska vääränä, mutta kukinta jäi silti hyvinkin vaatimattomaksi. Pienikukkaiset kellokärhöt sensijaan  kukkivat runsaasti ja pitkään.

Ostin mainoksen uhrina tuollaisen aurinkovoimalla toimivan pienen suihkun etupihan altaaseen.  Toimihan se silloin, kun aurinko paistoi suoraan siihen. Enimmäkseen ei. Ensi kesänä aion laittaa sen johonkin ruukkuun pihan aurinkoisimpaan paikkaan.

Terassin keinussa tuli löhöttyä ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Kuumuus ja vanhuus, nääs :)

Loppukesällä olikin taas se värikkäin kukinta. Syysleimut ovat minusta niin ihania.

Sisääntulon varrelta kaivoin vanhat vuorenkilpikasvustot kokonaan pois kotiloita keräämästä. Tilalle siirsin pihalta vähän kaikenlaista, esim. korallikeijunkukkaa ja poimulehteä. Eivät kyllä erotu tässä vaiheessa enää tuolta reunasta.

Hyötymaalla oli taas perinteiseen tapaan vähän salaattia, persiljaa, retiisiä, kesäkurppaa ja tomaattia. Tomaattisato olikin oikein hyvä, syötiin niitä vielä pitkälle syyskuuhun. Köynnösportti kaipaa maalia, ensi kesänä sitten.